tiistai 3. kesäkuuta 2008

Vanhojen puolueiden siivottava kaappinsa

Vaalirahoituskohu alkaa saada jo hyvin vakavat mittasuhteet. Nyt ollaan tultu tilanteeseen, jossa vanhojen puolueiden on siivottava kaappinsa. Vihreät on jo pitkään vaatinut rahoituksen avoimuutta, ja puolue toi puoluekokouksessa julki oman rahoituksensa. Varapuhemies Seppo Kääriäinen (kesk) yritti eilen lehtihaastattelussa kiertää puolueensa vastuuta sanomalla, että kaikilla puolueilla on näitä ongelmia. Ei ole. Siivotkaa oma likapyykkinne. Lain kiertely ja hätävalheet saavat riittää.

Kyse on toisaalta koko poliittisen järjestelmän, ei hallituksen, kriisistä. Siksi ratkaisu edellyttää kaikilta puolueilta halua korjata ongelmat. Poliittinen rahoitus on kaikkinensa saatava avoimeksi, ja puolueiden on ilmoitettava avoimesti taloudelliset kytköksensä. Jos hallitus tekee tällaisen lakiesityksen, kantaa se vastuunsa tilanteesta. Reilussa poliittisessa rahoituksessa ei tarvita erilaisia peiteyhdistyksiä tai muita ilmoittamisvelvollisuutta kiertäviä konsteja.

Suomi on perinteisesti ollut luottamusyhteiskunta. Meillä on ollut vahva luottamus yhteisiin pelisääntöihimme, eikä siksi poliittisen järjestelmän avoimuutta ole aina pidetty itseisarvona. Tämä oli olennainen osa kylmän sodan ajan itsesensuuria tai työmarkkinajärjestöjen asemaa ohi eduskunnan korostavaa korporatista päätöksentekoa. Luottamus on kuitenkin jättänyt tilaa "mielipidevaikuttamiselle", tai suoraan sanottuna, korruptiolle. Järjestelmän läpinäkyvyys on edistyksellisen demokratian tapa palauttaa ihmisten luottamus yhteiskunnan pelisääntöihin.

Tosiasiassa poliittisen järjestelmän rahoituksessa on aina ollut hämärät kytköksensä. Oli raha tullut sitten yrittäjältä tai ammattijärjestöltä, on sen oltava julkista. Sellaista rahaa ei voida hyväksyä, jota osapuolet eivät halua tuoda julki. Jos haluaa salata jotain, lienee olevan myös syy salata. Ongelma ei ole vain eduskuntavaaleissa, vaan esimerkiksi kaavoituskysymyksissä kunnallisvaaleissa.

Kaikki vaalirahoitus on saatava avoimeksi ja läpinäkyväksi. Tämä koskee niin yksittäisiä ehdokkaita kuin puoluerahoitusta. Tämä edellyttää velvollisuutta kirjanpitoon tai muutoin selkeään vaalikampanjan dokumentointiin, jolloin kaikki tulot ja menot voidaan eritellä.

Nyt vanhoissa puolueissa on sisäisen keskustelun paikka. Ovatko kokoomus, keskusta ja sdp valmiita vaalirahoituksen avaamiseen, niin ehdokkaiden kuin puolueiden osalta?

Kesän puoluekokouksissa suurten puolueiden puoluekokousedustajilla olisi tilaisuus muistuttaa johtajiaan siitä, että edistyneessä demokratiassa avoimuus ja oikeusvaltion kunnioittaminen ovat keskeisiä periaatteita.

Eikä olisi yhtään haitaksi, että myös kansanedustajat pyrkivät toiminnassaan kaikin tavoin rehellisyyteen ja lakien kunnioittamiseen.