perjantai 9. heinäkuuta 2010

Ihmisoikeudet ja yksilönvapaudet arvokonservatiivien tulilinjalla

Eilen illalla Helsingin Setan toimiston ikkunoita rikottiin ja oveen piirrettiin hakaristi. Kyseessä oli toinen vakava vihaisku seksuaalivähemmistöjä vastaan viikon aikana.

Eilinen ilkivalta ja viime lauantain Pride-kulkueen suunnitelmallinen häirintä pippurisumuttein ja savukaasuin ovat todella ikäviä muistutuksia siitä, että Suomessakin riittää töitä homofobian kitkemisessä.

Ihmisten oikeus toteuttaa omaa seksuaalista suuntautumistaan on yksi kehittyneiden ihmisoikeuksien perusarvoista. Vähemmistöjen pitää voida ilmaista omaa identiteettiään ilman väkivallan, häirinnän tai syrjinnän uhkaa.

Vihan, väkivaltaisuuden ja ilkivaltaisuuden lisäksi hyökkäykset ovat erityisen tuomittavia siksi, että ne kohdistuivat ihmisten ilmaisunvapauteen. Viharikokset ovat vakava uhka paitsi ihmisten yksilönvapauden toteutumiselle, myös demokraattisille perusoikeuksille. Viharikoksiin on puututtava tiukasti. Samalla lainsäädäntöä on kehitettävä.

Oikeusministeri Tuija Brax on antamassa syksyllä lakiehdotuksen, jossa vahvistetaan nykyisten rikoslain säännösten soveltumista laajemmin viharikoksiin. Siinä rangaistuksen koventamisen perusteena mainittaisiin erikseen se, jos teon vaikuttimena on mm. seksuaalinen suuntautuneisuus.

On hyvä, että poliisi on Pride-iskun tutkinnassa korostanut vihamotiivin selvittämistä. Se osoittaa, että viharikokset otetaan jo nyt vakavasti. Rikoksen vihamotiivi on jäänyt aiemmin usein raportoimatta.

Homofobian ja viharikosten kitkemiseksi on tärkeää, että yhteiskunnallisessa keskustelussa kaikki poliittiset liikkeet ja keskeiset mielipidevaikuttajat osaltaan osoittavat vastuullisuutta.

Presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri Alexander Stubb ovat osoittaneet esimerkillistä poliittista johtajuutta tuomitessaan painokkaasti vihaiskut ja korostaessaan seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisia oikeuksia.

Sen sijaan en pidä lainkaan asiallisina kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsäsen tulkintaa Pride-iskusta ”vastareaktiona eliitin arvoliberalismille” ja puhetta ”avioliittosodasta” hänen vastustaessaan vihreiden ajamaa yhdenvertaista ja sukupuolineutraalia avioliittolakia. Kristillisdemokraattien viestintäpäällikkö Asmo Maanselkä kirjoittaa Keskisuomalaisessa suoraan, että ”Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan.”

Kristillisdemokraatit yrittää ohjata keskustelua ”liberaalin eliitin” syyttelyksi, kun kyse on kaikkien ihmisten ihmisoikeuksista. Homojen ihmisoikeuksia ei heistä saisi puolustaa julkisesti. Homojen ihmisoikeudet ovat kristillisdemokraattien kummallisen logiikan mukaan uhka heteroille.

Vähemmistöjen oikeudet eivät ole enemmistöltä pois vaan päinvastoin: mitä suppeammin erilaisuutta sallitaan esittäytyvän julkisuudessa, sitä kapeampia meidän jokaisen yksilönvapaudet ovat. Populistit, jotka ovat arvokonservatismin nimissä rajoittamassa vähemmistöjen ilmaisunvapautta, haluavat pakottaa meitä kaikkia ahtaaseen yhden oikean kulttuurin muottiin.

Seuraavaksi, kun sopiva seksuaalikäyttäytyminen on läpikäyty, meille kerrotaan, mikä on oikeaa ja hyväksyttävää suomalaista musiikkia tai ruokaa. Arvokonservatiiveille tyypillistä on, että he haluavat tulla ihmisten koteihin ja jopa pään sisään kertomaan, mitä saa tehdä ja ajatella. Erityisen julmaa on, että he haluavat sanoa, ketä sinulla on oikeus rakastaa. Ihmisellä on täysi oikeus omassa elämässään noudattaa mitä arvokonservatiivisinta elämäntapaa, mutta se ei anna hänelle oikeutta pakottaa muita siihen.

On vastenmielistä tuoda politiikkaan tällaista suomalaiselle ajattelulle vierasta amerikkalaistyyppistä, keinotekoista vastakkainasettelua. On tärkeää, että kaikki poliittiset liikkeet tuomitsevat vähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän ja etteivät ne ainakaan omalla toiminnallaan lisää ihmisten ennakkoluuloja.