Ville Niinistö - Heijastuksia

Tämä blogi ei enää käytössä -> www.villeniinisto.fi

2011-03-24T21:33:00.002+02:00

Voit lukea vanhoja blogikirjoituksiani yhä täältä, mutta tämä blogi ei ole enää käytössä. Ajantasainen blogini löytyy kotisivuiltani.
Ystävällisesti,

-Ville

Ihmisoikeudet ja yksilönvapaudet arvokonservatiivien tulilinjalla

2010-07-09T18:46:00.000+03:00

Eilen illalla Helsingin Setan toimiston ikkunoita rikottiin ja oveen piirrettiin hakaristi. Kyseessä oli toinen vakava vihaisku seksuaalivähemmistöjä vastaan viikon aikana.

Eilinen ilkivalta ja viime lauantain Pride-kulkueen suunnitelmallinen häirintä pippurisumuttein ja savukaasuin ovat todella ikäviä muistutuksia siitä, että Suomessakin riittää töitä homofobian kitkemisessä.

Ihmisten oikeus toteuttaa omaa seksuaalista suuntautumistaan on yksi kehittyneiden ihmisoikeuksien perusarvoista. Vähemmistöjen pitää voida ilmaista omaa identiteettiään ilman väkivallan, häirinnän tai syrjinnän uhkaa.

Vihan, väkivaltaisuuden ja ilkivaltaisuuden lisäksi hyökkäykset ovat erityisen tuomittavia siksi, että ne kohdistuivat ihmisten ilmaisunvapauteen. Viharikokset ovat vakava uhka paitsi ihmisten yksilönvapauden toteutumiselle, myös demokraattisille perusoikeuksille. Viharikoksiin on puututtava tiukasti. Samalla lainsäädäntöä on kehitettävä.

Oikeusministeri Tuija Brax on antamassa syksyllä lakiehdotuksen, jossa vahvistetaan nykyisten rikoslain säännösten soveltumista laajemmin viharikoksiin. Siinä rangaistuksen koventamisen perusteena mainittaisiin erikseen se, jos teon vaikuttimena on mm. seksuaalinen suuntautuneisuus.

On hyvä, että poliisi on Pride-iskun tutkinnassa korostanut vihamotiivin selvittämistä. Se osoittaa, että viharikokset otetaan jo nyt vakavasti. Rikoksen vihamotiivi on jäänyt aiemmin usein raportoimatta.

Homofobian ja viharikosten kitkemiseksi on tärkeää, että yhteiskunnallisessa keskustelussa kaikki poliittiset liikkeet ja keskeiset mielipidevaikuttajat osaltaan osoittavat vastuullisuutta.

Presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri Alexander Stubb ovat osoittaneet esimerkillistä poliittista johtajuutta tuomitessaan painokkaasti vihaiskut ja korostaessaan seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisia oikeuksia.

Sen sijaan en pidä lainkaan asiallisina kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsäsen tulkintaa Pride-iskusta ”vastareaktiona eliitin arvoliberalismille” ja puhetta ”avioliittosodasta” hänen vastustaessaan vihreiden ajamaa yhdenvertaista ja sukupuolineutraalia avioliittolakia. Kristillisdemokraattien viestintäpäällikkö Asmo Maanselkä kirjoittaa Keskisuomalaisessa suoraan, että ”Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan.”

Kristillisdemokraatit yrittää ohjata keskustelua ”liberaalin eliitin” syyttelyksi, kun kyse on kaikkien ihmisten ihmisoikeuksista. Homojen ihmisoikeuksia ei heistä saisi puolustaa julkisesti. Homojen ihmisoikeudet ovat kristillisdemokraattien kummallisen logiikan mukaan uhka heteroille.

Vähemmistöjen oikeudet eivät ole enemmistöltä pois vaan päinvastoin: mitä suppeammin erilaisuutta sallitaan esittäytyvän julkisuudessa, sitä kapeampia meidän jokaisen yksilönvapaudet ovat. Populistit, jotka ovat arvokonservatismin nimissä rajoittamassa vähemmistöjen ilmaisunvapautta, haluavat pakottaa meitä kaikkia ahtaaseen yhden oikean kulttuurin muottiin.

Seuraavaksi, kun sopiva seksuaalikäyttäytyminen on läpikäyty, meille kerrotaan, mikä on oikeaa ja hyväksyttävää suomalaista musiikkia tai ruokaa. Arvokonservatiiveille tyypillistä on, että he haluavat tulla ihmisten koteihin ja jopa pään sisään kertomaan, mitä saa tehdä ja ajatella. Erityisen julmaa on, että he haluavat sanoa, ketä sinulla on oikeus rakastaa. Ihmisellä on täysi oikeus omassa elämässään noudattaa mitä arvokonservatiivisinta elämäntapaa, mutta se ei anna hänelle oikeutta pakottaa muita siihen.

On vastenmielistä tuoda politiikkaan tällaista suomalaiselle ajattelulle vierasta amerikkalaistyyppistä, keinotekoista vastakkainasettelua. On tärkeää, että kaikki poliittiset liikkeet tuomitsevat vähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän ja etteivät ne ainakaan omalla toiminnallaan lisää ihmisten ennakkoluuloja.

Oppia Kreikan kriisistä – sääntelyä ja pankkiveroa tarvitaan

2010-05-04T22:57:00.000+03:00

(Julkaistu alunperin Vihreässä blogissa 4.5.2010)

Kreikan julkisen talouden katastrofaalinen tila on seurausta monesta epäonnistumisesta. Kreikka on vääristellyt tilastojaan päästäkseen euroalueeseen ja saadakseen kohtuullisella korolla lainaa. Rahoitusmarkkinat eivät ole osanneet valvoa riskejään, eivätkä pankit ole nyt niitä valmiita kantamaan. Euromaiden ja IMF:n pelastusoperaatio on näin pitkälle ajautuneessa kriisitilanteessa tarpeellinen, mutta vaarallinen ennakkotapaus.

Näin ei olisi pitänyt päästä tapahtumaan. Se, että olemme tässä tilanteessa, osoittaa, että nykyiset sääntely- ja valvontajärjestelmät eivät toimi eivätkä riitä. Kreikan ei olisi pitänyt voida elää yli varojensa näin voimakkaasti ja näin pitkään.

Pankkien ei olisi pitänyt auttaa Kreikkaa peittelemään taloustilannettaan. Goldman Sachsin toimet ovat jo (Ecofinin ja Eurostatin) tutkinnassa.

On ymmärrettävää, että Kreikan omat toimet heikon taloustilanteensa peittelemiseksi koettelevat eurooppalaista solidaarisuutta. Ei ole mukava lainata rahaa kun on ensin tullut huijatuksi. Eikä ole mukavaa lainata rahaa maalle, joka on käyttänyt rahaa näin leväperäisesti. Julkisuudessa esillä olleen julkisen sektorin paisumisen lisäksi on syytä panna merkille, että Kreikka laittaa esimerkiksi sotilasmenoihin 6 prosenttia BKT:staan.

On hyvä todeta, että emme lainaa rahaa puhtaasta solidaarisuudesta vaan myös itsekkäistä syistä. Rahan lainaaminen Kreikalle on huono vaihtoehto, mutta kuitenkin olemassa olevista paras. Euroalueen kautta olemme samassa veneessä. Eurooppalaisten pankkien kaatuminen saattaisi johtaa uuteen lamaan.

Lainanannon riskit ovat todellisia ja niihin tulee suhtautua vakavasti. Yli puolentoista miljardin laina on suuri ja sen myöntäminen on tehtävä tavalla, joka mahdollisimman hyvin turvaa takaisinmaksun. Järkevämpää olisi ollut, jos IMF:n osuus lainapotissa olisi ollut suurempi ja Euroalueen maiden pienempi, mutta näin ei nyt ole.

Rahan on myös oltava voimakkaasti ehdollista niin, että se on sidottu Kreikan toimiin oman taloutensa tervehdyttämiseksi. Onneksi nyt näin onkin. Tervehdyttämiskuuri ei tule olemaan kreikkalaisille helppo, vaikka Kreikan hallitus lupaa suojata pienituloisten asemaa.

Kaikesta tästä huolimatta näen, että lainan antaminen on perusteltua. Vaikka turvaamme samalla pankkijärjestelmää, turvaamme samalla koko euroalueen rahoitusmarkkinoiden toimivuutta.

Pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että akuutin kriisinhoidon rinnalla viedään eteenpäin sääntelyä, joka suojaa meitä uusilta vastaavilta. Tässä tarvitaan avoimuutta, tiukempia pelisääntöjä ja niiden vahvempaa valvontaa.

Euroopan unionin on tässä yhteydessä voimakkaasti sitouduttava pankki- tai rahoitusmarkkinaveroon, jonka avulla tulevissa kriiseissä pankit itse rahoittaisivat julkiset pankkien pelastusoperaatiot. Komissio on kuukauden päästä julkaisemassa selvityksensä vaihtoehdoista.

Yhtenä vaihtoehtona on pankkien taseesta kerättävällä pankkimaksulla rakennettava vakausrahasto. Ruotsissa hallitus on jo tällaisen lain säätänytkin. Säännöt vakausrahastolle voisivat olla yhteiset koko EU:ssa, mutta päätöksenteko kunkin maan rahaston käytöstä olisi kansallista. Toisena täydentävänä tai rinnakkaisena vaihtoehtona on Euroopan laajuinen transaktioista perittävä rahoitusmarkkinavero, joka myös vähentäisi spekulatiivista rahansiirtoa.

Miksi "ydinvoimarenessanssi" jäi tulematta

2010-03-05T12:31:00.002+02:00

Uusimmassa Time-lehdessä on hyvä artikkeli, joka kuvaa sitä kuinka uuden sukupolven ydinvoiman taloudellinen kannattamattomuus on täysin pysäyttänyt paljon puhutun ydinvoimarenessanssin. Yhdysvalloissa puhutaan sosialistisesta panostuksesta ydinvoimaan, kun yksityiset pääomat hakeutuvat taloudellisesti kannattaviin uusiutuviin energiamuotoihin.

Kiina ja Venäjä toki rakentavat vanhan 1970-luvun mallin päivitettyjä voimaloita, mutta uuden sukupolven voimaloita on rakenteilla vain kaksi, Olkiluodon 3-reaktori ja toinen Ranskassa. Kummatkin ovat ylittäneet budjettinsa reippaasti eivätkä olisi olleet taloudellisesti kannattavia ilman voimakkaita julkisia tukia (OL3:n osalta Ranskan ja Ruotsin vientituet sekä Arevan epätoivo tehdä sopimus avaimet käteen -periaatteella, minkä he nyt ovat kiistäneet ja asia on vetoomustuomioistuimessa). Etelä-Afrikan ja Kanadan ydinvoimatarjouskilpailut kaatuivat kannattavien tarjousten puutteen takia (Areva oli nostanut hintansa realistiselle tasolle).

Tässä sitaatti Timen jutusta:
"If you want to understand why the U.S. hasn't built a nuclear reactor in three decades, the Vogtle power plant outside Atlanta is an excellent reminder of the insanity of nuclear economics. The plant's original cost estimate was less than $1 billion for four reactors. Its eventual price tag in 1989 was nearly $9 billion, for only two reactors. But now there's widespread chatter about a nuclear renaissance, so the Southern Co. is finally trying to build the other two reactors at Vogtle. The estimated cost: $14 billion. And you can be sure that number is way too low, because nuclear cost estimates are always way too low.--

Nuclear power really is emissions-free, so we're fortunate that 20% of our electricity comes from existing nuclear plants. But even if they weren't spectacularly expensive, additional nukes couldn't come on line quickly enough to solve our climate problems; the industry dream of 45 new plants by 2030 would barely replace aging plants scheduled for decommissioning. And nuclear energy may be the least cost-effective way to reduce greenhouse gases, which is why private investors are pouring billions into efficiency as well as wind, solar and other renewables instead. Taxpayers would get more bang for their energy bucks if their elected representatives made similar choices.--

Ultimately, the U.S. may be heading toward a similar brand of nuclear socialism. Obama talks about massive nuclear subsidies as just one part of his larger clean-energy agenda, but he hasn't made them contingent on GOP support for that larger agenda. So the nuclear subsidies are sure to pass, while the larger agenda is likely to stall. Eventually, extravagant government largesse might create a nuclear rebirth of sorts — but it might end up strangling better solutions in their cribs or prevent them from ever being born."

Ajatuspoliisista, päivää

2010-02-25T17:44:00.000+02:00

(alunperin julkaista Iltalehden blogissa 25.2.10)

”Modernin” ja ”liberaalin” kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtaja esitteli omia ajatuksiaan monikulttuurisuudesta viikonloppuna niin HS:ssa kuin Hbl:ssa. Kaikkein kummallisimmassa sitaatissa hän torjuu monikulttuurisuuden sanomalla (Hbl), että ”ei ole hyvä että samassa yhteiskunnassa on monta erilaista tapaa ajatella”. Samalla hän viittaa Sharia-lain käyttöön.

Tämä kuulostaa paluulta nationalismin ylilyöntien kultavuosiin, jotka perustuivat kansalliseen yhtenäiskulttuuriin ihmisen yksilönvapauden kustannuksella. Ajatus yhtenäisestä kansasta on vaarallinen, jos se määritellään vain tiettyjen tapojen tai kielen avulla. Tämä johtaa helposti yleiseen arvokonservatismiin, jossa ihmisten vapautta rajoitetaan pakottamalla kaikkia yhteen muottiin.

On täysin oikein ja perusteltua käydä keskustelua integraation ja turvapaikkajärjestelmän ongelmista, varsinkin jos keskustelu palvelee ihmisoikeuksien ja kotoutumisen parempaa toteutumista. Sen sijaan ajatuspoliisiksi ryhtyminen olisi jo aikamoista yksilönvapauksien rajoittamista.

Arviolta korkeintaan promille suomalaisista kannattaa olkinukkea siitä, että monikulttuurisuus tarkoittaisi erilaisia pelisääntöjä tai oikeusjärjestelmää eri ihmisille. Yksikään poliittinen puolue ei sellaista tavoittele. Kulttuuritausta ei anna perusteita rikkoa lakia tai muiden ihmisoikeuksia.

Monikulttuurisuus sen sijaan tarkoittaa ihmisten vapautta olla omanlaisiaan, ajatella itse, hakeutua haluamiinsa alakulttuureihin (kuten vaikka sci-fin tai bingon harrastajiin) ilman, että siitä tulee negatiivista leimaa muun väestön silmissä. Monikulttuurisuus ei jaa ihmisiä ”kantaväestöön” tai ”maahanmuuttajiin”, vaan antaa ihmisille yhdenvertaisen mahdollisuuden toteuttaa itseään oikeusvaltion yhteisten pelisääntöjen rajoissa. Kaikki ihmiset kuuluvat johonkin vähemmistöön.

On älyllisesti mahdoton rakennelma sanoa olevansa suvaitsevainen Nokian ulkomaisille insinööreille, mutta vähemmän suvaitsevainen muille maahanmuuttajille – aivan kuin me pystyisimme ulkonäön perusteella päättelemään, kuka onkaan Nokialla töissä ja kenen maahanmuuttajan lapsesta tulee uusi Linus Torvalds. Kansainväliset suuryritykset ja huippuosaajat tuskin hakeutuvat Suomeen, jos konservatiivinen arvoympäristö imee hapen yhteiskuntamme luovuudesta.

Olennaisinta monikulttuurisessa yhteiskunnassa on se, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Maahanmuuttokriitikot usein antavat mielikuvaa itsestään sananvapauden esitaistelijoina, mutta yksilönvapauksiin muutoin he näyttävät suhtautuvan suruttoman rajaavasti.

Itse kannatan muiden perusoikeuksien lailla myös laajaa sananvapautta. Seuraavan hallituskauden aikana pitäisi pystyä sopimaan jumalanpilkan rangaistavuuden poistamisesta rikoslaista; oikeusistuin ei ole oikea paikka pyhänä pidetyn rajojen määrittelyyn, jos se rajoittaa sananvapautta.

Olemme kaltevalla pinnalla, jos ”erilaisten” ihmisten ihmisoikeuksien rajoittamisesta tuleekin yhtäkkiä poliittisesti hyväksyttävää. Tällaisia mielipiteitä saa toki esittää. Vanhusten, vammaisten tai työttömien elämä ei tällaisten päättäjien Suomessa tulisi kuitenkaan olemaan helppoa.

Puhemiesvaali lapsellista protestointia

2010-02-02T14:34:00.002+02:00

Eduskunta on tänään aloittanut kevätistuntokautensa valitsemalla puhemiehistön. Puhemies Sauli Niinistö sai vain niukan enemmistön hyväksytyistä äänistä, kaikkiaan 89 ääntä, tultuaan uudelleen valituksi. Hylätyt äänet mukaan luettuna protestiääniä oli yli 90. Varapuhemiehet valittiin yli 160 äänen äänimäärällä.

Eduskunnan äänestystulos on lapsellista protestointia, joka mielestäni vaarantaa eduskunnan uskottavuutta entisestään kansalaisten silmissä. On kummallista, että yhtä tasavaltamme tärkeimmistä tehtävistä täytetään tällä tavalla. Eduskuntaryhmät ovat yhdessä sopineet puhemiehistön tehtävien jakamisesta ja kukin ryhmä on omasta keskuudestaan valinnut haluamansa ehdokkaan puolueensa mandaatille. Yhteinen menettely sitoo niin hallitus- kuin oppositiopuolueita, eikä siitä ole ollut tapana poiketa ilman vakavaa syytä. Sauli Niinistön pätevyys puhemieheksi ei voi olla kenellekään kyseenalainen.

Olen ymmärtänyt, että monia kansanedustajia on harmittanut se, että puhemiehenä Sauli Niinistö on näyttäytynyt julkisuudessa kritisoimassa kansanedustajien etuisuuksia ja eduskunnan budjettikäytäntöjä. Tosiasiassa Sauli Niinistön linja on ollut perusteltu ja sillä on ollut useimmissa kysymyksissä eduskuntaryhmien tuki.

Suurin ongelma lienee ollut viestintätavassa, koska monet ovat harmitelleet negatiivisen julkisuuden peittävän alleen eduskunnassa tehtävän vakavan työn ja useimpien kansanedustajien tunnollisen tavan tehdä työtään.

Jos näin on, niin tämä protesti oli typerin mahdollinen tapa näpäyttää puhemiestä. Arvostus eduskunnan tekemää arvokasta työtä ja kansanedustajien tunnollisuutta kohtaan ei varmasti kohoa kansalaisten silmissä tällaisen protestin takia.

Lisää kannustimia yrittäjille ilman verokeinottelua

2010-01-23T15:33:00.000+02:00

(alunperin julkaistu Vihreä blogissa 22.1.2010)

Vihreiden mielestä yrittäjyyden, ja erityisesti pk-yrittäjyyden, edellytykset on Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta keskeinen asia. Emme voi kaikki elää pelkästään muutaman vientiteollisuuden suuryrityksen kansainvälisille suhdanteille alttiin tuloksentekokyvyn varassa.

Suomesta puuttuu kansainvälisessä vertailussa satoja tuhansia kotimaiseen kysyntään perustuvia työpaikkoja. Meillä on myös verrattain vähän kasvuyrityksiä. Haluamme, että pienyrittäjyys tehdään nykyistä helpommaksi: on vahvistettava yhden luukun periaatetta, helpotettava ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkausta ja parannettava perusturvaa. Haluamme myös sellaisen verotuksen, joka kannustaa kasvuun.

Samalla on kuitenkin vahvistettava hyvinvointiyhteiskunnan veropohjaa mittavan julkisen talouden vajeen kattamiseksi. On myös puututtava siihen kehitykseen, jossa tuloerot ovat Suomessa viime vuosikymmeninä kasvaneet toteutetun veropolitiikan takia kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen voimakkaasti.

Yhtenä osana veropohjan vahvistamista vihreät esitti tällä viikolla listaamattomien yritysten omistajien osinkojen nollaveroluokan poistamista. Vihreiden mielestä hyvän yrittäjäpolitiikan on kannustettava ensisijaisesti yrityksen kannattavuuden ja menestyksen tukemiseen, ei omistajan voiton maksimointiin verohelpotuksilla. Yrityksen kannattavuuden lisääminen on paras tapa houkutella uusia rahoittajia ja tukea pienyrittäjiä.

Nollaverokanta ei ole yritysten kannattavuuden kannalta paras tapa suosia yrittäjyyttä. Monissa muissa Euroopan maissa on paljon enemmän yrittäjiä kuin meillä vaikka käytössä ei ole näin laajaa veroporkkanaa.

Nykymallin ongelma on, että listaamattoman yrityksen omistaja voi saada osingoista jopa 90 000 euroa verovapaasti kun 90 000 euron palkkatuloilla verotus on 42 %. Ero on huomattava, vaikka huomioitaisiin yrityksen voitosta maksettava 26 prosentin vero.

Kansainvälisessä käytännössä on normaalia verottaa tulonsiirtoa yritykseltä yksityishenkilölle, vaikka yritys olisikin jo maksanut veroa. Kaksoisverotuksesta puhuminen on perusteltua lähinnä omistajayrittäjän osingonmaksussa. Osingon saa myös muut omistajasijoittajat kuin itse yrittäjä: pienyrittäjä ottaa usein tulonsa palkkana.

Merkittävä veroero houkuttaa erityisesti suurituloisia muuttamaan palkkatulon osingoksi, jos se vain suinkin on mahdollista. Houkutin tulomuuntoon on ollut niin suuri, että se on suurin yksittäinen syy viime vuosina kasvaneiden tuloerojen taustalla. Ilmiön laajuutta kuvaa se, että parhaiten ansaitseva prosentti väestöstä saa nyt 62 % tuloistaan pääomatulona kun osuus vuonna -94 oli vielä vajaat 30 prosenttia. Tätä muunto-ongelmaa ei ratkaista ilman nollaverokantaan puuttumista.

Toinen ongelma on se, kuinka yrityksen nettovarallisuuteen sidottu osinkojen verottomuus vaikuttaa moniin yritysten päätöksiin. Moni yritys mitoittaa osingonjaon verovapauden mukaan eikä yrityksen muista tarpeista käsin. Kynnys listautua pörssiin ja saada uutta pääomaa kasvaa, koska pörssiyritysten maksamista osingoista maksetaan veroa ensimmäisestä eurosta alkaen.

Täysin suomalainen erityisyys on se, että osinkojen verottomuus on ylipäänsä sidottu yrityksen nettovarallisuuteen (osinkojen verovapauden raja on 9% yrityksen nettovarallisuudesta). Tämä ohjaa kasvattamaan nettovarallisuutta eikä panostamaan esimerkiksi T&K –investointeihin. Tämä ei voi olla hyvä keino kasvuyrittäjyyden tukemiseen.

Mihin pitäisi pyrkiä? Muissa Pohjoismaissa yhteenlaskettu yhtiön ja osakkaan veroprosentti on lähes 45 prosenttia. OECD-maissa yhteenlasketun verokannan mediaani oli 2009 42,8%. Suomessa nyt listaamattomissa yrityksissä alimmillaan 26%.

Vihreiden mielestä nykyisen nollaverokannan sijaan voidaan harkita muita kansantaloudellisesti parempia tapoja varmistaa osinkojen maksun ja omistajuuden kannustavuus. Yhtenä vaihtoehtona on Norjan malli, jossa verovapautta ei ole sidottu nettovarallisuuteen vaan riskittömään markkinakorkoon, ja se koskee kaikkia yrityksiä. Muita kuin nollaverokantaan kuuluvia osinkoja verotetaan tällä hetkellä 19,6%, koska vain 70% osingoista on pääomaveron alaista tuloa. Jos halutaan tukea erityisesti pk-yrittäjyyttä, tätä osuutta voitaisiin jollain mallilla porrastaa. Sopivia kannustimia pohditaan myös valtiovarainministeriön veropolitiikkaa suunnittelevassa Hetemäen työryhmässä.

Verotuksen kiristämisen tarpeeksi pääministeri Vanhanen on arvioinut kahden miljardin euron suuruusluokan. Vihreiden mielestä ei ole kohtuutonta, jos tästä kokonaisuudesta noin 300-400 miljoonaa euroa kerätään pääomatulojen ja osinkoverotuksen saralta. Yritysten ja työn verotusta ei vihreiden mielestä tule kiristää, koska se olisi yritysten kannattavuuden ja työllisyyden kannalta haitallista.

EU:n on ajettava tietojärjestelmien avoimia standardeja

2009-11-07T17:55:00.000+02:00

(julkaistu alunperin Vihreässä blogissa 7.11.2009)

Tietoyhteiskuntakehityksen kannalta on välttämätöntä, että ymmärrämme avointen standardien merkityksen. Muutaman monopoliasemaan pyrkivän yrityksen varaan perustuva tietoyhteiskunta ei palvele sähköisten palvelujen etenemistä eikä luovan ja monipuolisen tietoteollisuuden kasvua.

Euroopan komissio antoi vuonna 2004 suosituksen julkishallinnon järjestelmien yhteentoimivuudelle, jossa vaadittiin avointen standardien käyttöä. Vaatimuksen tavoitteena on ollut taata tietojärjestelmien yhteensopivuus, estää riippuvuus yksittäisistä järjestelmätoimittajista ja edistää kilpailua.

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan suosituksen seuraavasta versioista olisi jäämässä pois maininnat avoimista standardeista. Vaikka suositus ei ole sitova, olisi linjaus periaatteellisena kantana takapakkia avoimelle tietoyhteiskuntakehitykselle.

Avoimet standardit mahdollistavat eri valmistajien tietojärjestelmien keskinäisen yhteensopivuuden. Tästä hyvänä esimerkkinä on internet. Niin sähköposti kuin www-sivutkin toimivat hyvin erilaisilla laitteilla ja ohjelmistoilla. Tämä on mahdollista, koska on olemassa yhteiset pelisäännöt siitä, miten tämä teknisesti toteutetaan. Internetin valtavan nopea kehitys on ollut mahdollista sen vuoksi, että avoimien standardien myötä ohjelmistojen ja laitteiden kehittämiseen on ollut hyvin matala kynnys.

Vihreille avoimet rajapinnat ja standardit ovat tärkeitä. Olemme edistäneet asiaa myös hallituksessa ja hallitusohjelmassa on maininta avointen rajapintojen merkityksestä. Myös hallituksen viime keväisessä kannanotossa tietoyhteiskuntakehityksen ja sähköisen asioinnin vauhdittamiseksi sitoudutaan edistämään avointen tietojärjestelmäarkkitehtuurien sekä avoimen lähdekoodin käyttöä julkisen hallinnon järjestelmissä.

Avointen standardien poistaminen asiakirjasta on herättänyt huomiota Euroopan laajuisesti. Toisaalta on väitetty, että kyseessä olisi vain juridiseen kielenkäyttöön liittyvä sekaannus. Lakimiesten määrittelyt eivät kuitenkaan saa sumentaa itse asiaa.

Suomen edustaja suositusta käsittelevässä virkamiesryhmässä onkin puuttunut avoimien standardien katoamiseen dokumentista. Mikäli linjaus ei muutu ja asiakirja etenee komission julkilausumaksi, pitää Suomen vaatia avointen standardien kirjaamista suositukseen. EU:n tulee johdonmukaisesti kaikissa tietoyhteiskuntapoliittisissa linjauksissaan ajaa avointen standardien käyttöä.

Avoimuuden oltava politiikanteon keskiössä

2009-09-30T13:36:00.000+02:00

(alunperin julkaistu Vihreässä blogissa 30.9.2009)

Vaalirahoituskriisin juuret ovat kylmän sodan aikaisessa kabinettipolitiikassa. Perinteiset puolueet omaksuivat silloin suljettuja toimintatapoja, koska pelkäsivät avoimuuden vaarantavan Suomen ulkopoliittista asemaa.

Viime vuosiin saakka perinteiset puolueet eivät ole olleet halukkaita uusimaan politiikan toimintatapoja kehittyneen ja avoimen länsimaisen demokratian tasolle. Pikemminkin näyttää siltä, että vaalirahoituksen osalta on vain omaksuttu uusia kyseenalaisia rahankeruun tapoja. Vaalilahjoitusten luoma varjo raha-automaattiyhdistyksen tärkeälle avustustehtävälle on ollut järkytys.

Vihreät ovat korostaneet avoimen vaalirahoituslainsäädännön välttämättömyyttä kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi. Kaikkien puolueita lähellä olevien tahojen ulkopuolisen rahoituksen - puolueen omista säätiöistä ja yrityksistä paikallisyhdistyksiin - on oltava avointa ja reaaliaikaisesti julkisesta rekisteristä tarkistettavissa. Puoluerahoitusta uudistettaessa on asetettava myös riittäviä sanktioita niille, jotka eivät noudata sääntöjä.

Ulkopuolisen rahoituksen rajoittamiseen liittyvien esitysten harkinta on esillä Tarastin työryhmässä. Vihreiden mielestä tällaisille rajoituksille on selvä tilaus yleisen rahoituskilpavarustelun hillitsemiseksi ja ehdokkaiden tasavertaisuuden varmistamiseksi. Yksityishenkilöiden lahjoituksia ei kuitenkaan tule kieltää täysin. Perustuslaki suojaa kansalaisille laajat oikeudet osallistua poliittiseen toimintaan, myös esimerkiksi pieniä rahalahjoituksia tekemällä.

Valtion ja kuntien omistuksessa ja määräysvallassa olevat yhteisöt ovat joissakin tapauksessa olleet avokätisiä vaalitukien jakajia. Tämä on osaltaan hämärtänyt vaalirahoitusta, kun yhteisiä verorahoja on käytetty - ei aina niin tasapuolisesti - vaalitoiminnan rahoitukseen. Toivottavasti uudessa puoluerahoituslaissa tällainen tuki kielletään kokonaan.

Ylipäänsä avoimuuden pitäisi olla politiikanteon keskiössä muissakin kysymyksissä. Suomessa ihmiset uskovat vähemmän omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa kuin useissa muissa länsimaissa. Tähän ongelmaan olisi syytä vastata perustuslain uudistuksessa. Useissa länsimaissa politiikkaa on modernisoitu parantamalla kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi kansalaisaloitteilla ja kansanäänestyksillä.

Finanssijärjestelmän läpinäkyvyyttä lisättävä

2009-09-15T13:38:00.000+02:00

(alunperin julkaistu Vihreässä blogissa 15.9.2009)

Taantuman myötä uusliberalismi on saanut väistyä keynesiläisyyden tieltä. On oikein, että valtiot ovat pelastaneet meidät kuilun partaalta markkinoiden ajauduttua täydelliseen epäluottamukseen ja paniikkiin viime vuoden lopulla.

Ei kuitenkaan voi olla niin, että voitot ovat yksityisiä ja tappiot sosialisoidaan. Tasapainoisen ja läpinäkyvän finanssijärjestelmän luominen onkin keskeinen haaste lähivuosille, jotta voimme varmistaa kestävän kansainvälisen talouskehityksen.

Viime vuosikymmenien maailmantalouden kasvu on pitkälti perustunut talouden globalisaatioon, jossa pääomat ovat ennen näkemättömällä tehokkuudella etsineet ympäri maailman parasta tuottoa sijoitukselle. Vapaakauppa on monin tavoin terveempää kuin korkeihin tulleihin ja tukiin perustuva protektionistinen kauppapolitiikka, ja se on nostanut useita maita irti köyhyydestä.

Todellinen ongelma on vapaakaupan rinnalla kulkenut säätelyn purkaminen ja talouden irtautuminen poliittisesta valvonnasta, mikä on mahdollistanut valtavien riskien kerääntymisen kansainväliseen rahoitusjärjestelmään. Vapaakauppa ei saa tarkoittaa arvoista vapaata kauppaa. Talouskriisin takana olevien rajoittamattomien, salailua ja veronkiertoa suosivien, markkinoiden ongelmat on korjattava.

Länsimaiset demokratiat ovat viime vuosikymmeninä taipuneet hyväksymään sen, että kansainvälinen verokilpailu pakottaa alentamaan kokonaisveroastetta. Taantuma on terveellä tavalla rikkonut myös tätä konsensusta. Veronkiertoa suosivat veroparatiisit eivät saa olla niitä, jotka asettavat muut tosiasioiden eteen. Länsimaisten demokratioiden on nyt asetettava veroparatiisit tosiasioiden eteen.

Suomen on oltava aktiivinen veroparatiisien salaisuuden verhon nostamisessa, koska ne uhkaavat hyvinvointivaltion veropohjaa, vääristävät markkinoiden toimintaa ja estävät läpinäkyvyyden toteutumisen kansainvälisessä taloudessa. Muutoinkin Suomen on edistettävä reilujen ja läpinäkyvien pelisääntöjen luomista kansainvälisille finanssimarkkinoille sekä varmistettava Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston toimintakyky uudenlaisessa maailmassa.

Olemme eduskuntaryhmässä pohtineet finanssimarkkinoiden säätelyä viime vuonna kolmella finanssiaamiaisella alan asiantuntijoiden kanssa.

Joustoa pienten lasten vanhempien työhön

2009-09-02T13:17:00.005+02:00

Pääministeri Vanhanen on jälleen tuonut esille ajatuksensa perheverotukseen palaamisesta alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille. Jaan Vanhasen hyvän ja vilpittömän pyrkimyksen helpottaa lapsiperheiden arkea, mutta hänen ratkaisunsa on vanhemmuuden kannalta paluuta menneeseen työnjakoon. Se tarkoittaisi sitä, että verotuksella suositaan ylipitkiä työpäiviä toiselle vanhemmalle toisen ollessa kotona. Useimmille tämä tarkoittaisi ”poissaolevan isän ja kotona olevan äidin” –perhemallin suosimista.

Sen sijaan on etsittävä ratkaisuja, jotka tukevat molempien työssäkäyvien vanhempien mahdollisuutta olla enemmän läsnä perheen lasten arjessa. Osittaisen hoitovapaan etujen parantaminen ja tasavertaista vanhemmuutta tukevan 5+5+5 –vanhempainvapaamallin toteuttaminen edistäisivät modernin vanhemmuuden ja työn sujuvaa yhteensovittamista parhaiten.

Vanhasen perheverotusmalli on paitsi vanhemmuuden myös veropolitiikan kannalta paluuta historiaan. Verotuksessa ollaan siirrytty henkilöverotukseen juuri siksi, että se vahvistaisi naisten tasavertaista asemaa perheen taloudessa ja työelämässä. Sosiaaliturvan puolella olemme vasta pääsemässä siihen, että puolison tulot eivät vaikuta sosiaalietuuksien määrään. Perheverotuksen mahdollistaminen pienten lasten vanhemmille tarkoittaisi sitä, että mitä suuremmat tuloerot vanhempien välillä, sitä enemmän siitä olisi taloudellista hyötyä nykyiseen tilanteeseen verrattuna.

Vanhemmuuden kustannusten epätasainen jakautuminen työnantajien kesken johtaa jo nyt käytännössä nuorten naisten syrjintään työmarkkinoilla. Tämän takia meillä on eräänlaista pakotettua tai ainakin pitkitettyä kotiäitiyttä, koska työmarkkinoille paluu ja pysyvän työsuhteen saanti on vaikeaa. Nuorten naisten työllisyysaste on selvästi nuorten miesten työllisyyttä alhaisempi sekä selvästi alle muiden Pohjoismaiden tason. Kotihoitoa on ehdottomasti tuettava yhtenä perheen vaihtoehtona ja molempien vanhempien mahdollisuutena, mutta vääristyneet taloudelliset kannustimet tai epätasa-arvoiset rakenteet eivät saa johtaa naisten ajautumiseen haluamattaan pitkäksi aikaa työmarkkinoiden ulkopuolelle. Vanhasen malli johtaisi käytännössä tähän, mikä tarkoittaisi myös työllisyysasteen laskemista ja julkisen talouden heikentymistä yhä harvemman ollessa työmarkkinoilla.

Tasa-arvoisessa perheessä molemmilla vanhemmilla on jaettu vastuu lasten arjesta. Nuoret isät tekevät Suomessa lähes eniten töitä eri väestöryhmistä. Yhteiskunnan asenteet tekevät isälle liian vaikeaksi valita ajan viettämisen lastensa kanssa. Isien mahdollisuuksia viettää enemmän aikaa perheensä kanssa on kaikin tavoin tuettava.

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan perheen hyvinvointi on suurempaa ja avioerot harvinaisempia niissä perheissä, missä isä on pitänyt merkittävän osan vanhempainvapaasta. Siirtyminen nykyistä pitempään, molemmille vanhemmille kiintiöitettyyn vanhempainvapaamalliin (5 kuukautta molemmille vanhemmille omaa ja 5 kuukautta vapaasti jaettavaa vapaata) tukisi molempien vanhempien oikeutta kantaa päävastuuta vuorollaan pienten lasten hoidosta. Tällöin äidin on helpompi palata töihin ja vastuu perheen arjesta jaetaan myös myöhemmin molempien vanhempien ollessa työelämässä.

Samalla on lisättävä osittaisen hoitovapaan kannustimia. On niin yhteiskunnan kuin perheen kannalta järkevämpää suosia sitä, että molemmat vanhemmat lyhentävät työaikaansa kuin että toinen jää pitkäksi aikaa kokonaan työelämän ulkopuolelle. Monet modernit isät ja äidit kokevat riittämättömyyden tunnetta pyrkiessään täyttämään tehtävänsä niin perheessä kuin työelämässä. Työelämän tahdin on joustettava ja mahdollistettava työntekijän tarpeisiin räätälöityjä työaikaratkaisuja, jotta vanhemmille jää aikaa myös lapsilleen.

Oikeus läsnäolevaan vanhemmuuteen ja hyvään lapsiperheen arkeen kuuluu molemmille vanhemmille. Lapsemme ansaitsevat kaksi läheistä ihmissuhdetta.

PS. Lisäys 3.9. klo 12.57. Hallitus on juuri antanut esityksen isäkuukauden pidentämisestä kahdella viikolla yhteensä kuuteen viikkoon! Olin itse hallitusneuvotteluissa tässä sosiaali-, terveys- ja työasioita neuvottelevassa työryhmässä tätä ratkaisua sopimassa ja olen todella iloinen, että se nyt vihdoin toteutuu.

Isyysvapaan pidentäminen alkaa saada isyysvapaan nyt niin pitkäksi, että yhä useampi isä uskaltaa tämän kannustimen avulla valita lapsensa päävastuullisen hoitamisen - se lisää myös työyhteisön ymmärrystä sille, että isien todella halutaan käyttävän isyysvapaata. Kun aika on vielä näin pitkä, tarkoittaa se sitä että isä aidosti on päävastuussa vauvan hoidosta - aiemmin isyyskuukauden lyhyyden takia sen saattoi ajoittaa samaan ajankohtaan äidin lomien kanssa (mikä ei sinällään ole tietysti huono asia perheen kannalta, mutta isän omaehtoisen arjen pyörittämisen kokemuksen ja isä-lapsi-suhteen kannalta pidempi isyysvapaa edistää tasaveroista vanhemmuutta).

Musiikki voi muuttaa maailmaa

2009-09-01T09:53:00.004+02:00

Sain eilen kunnian osallistua Tukholmassa arvostetun Polar-musiikkipalkinnon jakotilaisuuteen. Tänä vuonna palkinnon sai kaksi ainutlaatuista muusikintekijää, venezualalainen Jose Antonio Abreu sekä Peter Gabriel. Itselleni tilaisuus oli ainutlaatuinen myös siksi, että Peter Gabriel on teini-iästä asti ollut suurin idolini musiikintekijänä sekä inspiraation lähde myös vankkumattomana ihmisoikeuksien ja kulttuurien vuorovaikutuksen puolustajana.

Mielenkiintoista tilaisuudessa oli se, kuinka molemmat palkinnonsaajat ovat vakuuttuneita musiikin voimasta muuttaa maailmaa. Kumpikin on saanut tällä saralla myös paljon aikaan. Säveltäjä, kapellimestari ja ekonomisti Abreu on perustanut kolmekymmentä vuotta sitten klassisen musiikin koulutusverkoston "El Sisteman" Venezualassa, jonka tavoitteena on ollut tuoda musiikin avulla ennen kaikkea slummien köyhille lapsille uskoa omaan osaamiseensa, vahvistaa heidän unelmiaan ja kehittää yhteiskunnassa pärjäämiseen tarvittavia taitoja. Sadattuhannet nuoret ovat Abreun verkoston avulla saaneet vahvan otteen elämään ja monista on tullut taitavia muusikoita.

Peter Gabriel puolestaan on 1980-luvun puolivälistä omistanut suuren osan ajastaan ihmisoikeustyöhön ja maailmanmusiikin edistämiseen. Hänen levy-yhtiönsä on tuonut eri maiden musiikkia laajempaan jakeluun ja saattanut eri maailmanosien artisteja yhteen. Gabrielin World of Music, Art and Dance (WOMAD)-järjestön festivaalit ovat tuoneet maailmanmusiikkia ja muuta -taidetta laajasti esille yli 150 kaupungissa. Gabrielin visiona on ollut myös yhdistää teknologiaa humanitaariseen ja kulttuurityöhön: hänen aloitteestaan vuonna 1989 perustettu Wittness-järjestön tavoitteena on ollut antaa köyhien maiden ihmisoikeuksien puolustajien käyttöön kameroita ja muuta tekniikkaa, jotta vakavat ihmisoikeusrikkomukset voitaisiin nostaa julkiseen keskusteluun.

Liikuttava tilaisuus oli itselleni myös hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää on että me vahvistamme yhteiskunnassa niitä voimia, jotka haluavat rakentaa parempaa huomista. Musiikki on parhaimmillaan tärkeä ihmiskuntaa vahvistava voima. Gabrielin ja Abreun kaltaisia musiikintekijöitä tarvitaan lisää. Päättäjien tehtävänä on ymmärtää kulttuurin ihmiskuntaa rikastuttava voima; ihmiset eivät ole vain numeroita, yhteiskunta ei ole vain taloutta.

Veropohjaa on vaalittava jo nyt

2009-08-21T12:14:00.001+02:00

(julkaista alunperin Vihreässä blogissa 20.8.)

Viime päivien verokeskustelu on ollut erikoista huutokauppaa veronalennuksista tilanteessa, jossa hallituksen budjetti on jo valmiiksi 13 miljardia euroa alijäämäinen. Vihreän eduskuntaryhmän kesäkokouksessa nousi esiin huoli veropohjan varmistamisesta julkisen talouden kestävyyden, elvyttävien työllisyystoimien ja palvelujen turvaamiseksi. Suuriin arvonlisäveron ja tuloveron kevennyksiin ei nyt ole varaa, sen sijaan vihreät ehdottaa uusia ratkaisuja veropohjan laajentamiseksi.

Valtiovarainministeriön budjettiesityksen yksi erikoisuus on se, että tuloveroasteikkoja nostetaan täysimääräisesti vastaamaan ansiotason nousua (palkkojen on arvioitu nousevan keskimäärin 3,5%). Kuitenkin tässä tilanteessa, jossa ei ole inflaatiota ja kuluttajahinnat pikemminkin laskevat, tämä ratkaisu on käytännössä puhdas veronkevennys.

Viime vuonna tehty merkittävä tuloveron kevennys oli suhdannepoliittisesti perusteltu: silloin pystyttiin ehkäisemään taantuman edistymistä ja syvyyttä ennakolta. Keskellä taantumaa tuloveron kevennyksestä ei ole vastaavaa hyötyä. Käytännössä tuloveroasteikon tarkistus hyödyttää myös niitä, joiden ansiot muutenkin nousevat. Vaikka tarkistuksia ei tehtäisi, kenenkään käteen jäävät ansiot eivät laskisi, joskin palkankorotuksen saaneiden veroprosentti luonnollisesti kiristyisi.

Luopumalla merkittäviltä osin tästä tarkistuksesta voitaisiin lisätä valtion verotuloja 300 miljoonalla eurolla. Osan tästä vihreät haluaisivat kohdentaa niiden aseman parantamiseen, joihin taantuman vaikutukset ovat kohdistuneet raskaimmin. Verottoman tulon rajaa - eli kunnallisveron perusvähennystä - ollaan nostamassa hallitusneuvotteluissa jo sovitulla tavalla tässä budjetissa 500 eurolla 2 000 euroon. Vihreiden mielestä verottoman tulon rajaa olisi syytä nostaa 2 500 euroon. Tämä muutos parantaisi pienituloisten asemaa ja lisäisi pienituloisen työn kannattavuutta. Kaikkein pienituloisimpien lisäeurot kohdistuvat myös parhaiten kulutukseen. Kustannus tästä olisi noin 150 miljoonaa euroa.

Veropohjan laajentamiseksi vihreät ehdottaa kuntien aseman parantamista kiinteistöveron maltillisella lisäkorotuksella, joka toisi kunnille vähintään 100 miljoonaa euroa lisätuloja. Rakennusalalla on syytä siirtyä käänteisen arvonlisäveron järjestelmään, jossa pääurakoitsija maksaa veron. Tämä parantaisi rehellisten yrittäjien asemaa, vähentäisi harmaata taloutta ja toisi valtiolle vähintään 100 miljoonan euron lisätulot. Lisäksi vihreät ehdottavat jäteveron asteittaista laajentamista teollisuuden yksityisiin kaatopaikkoihin sekä vapaasta autoedusta luopumista.

Näillä toimilla parannettaisiin julkisen talouden tilaa ja kansalaisille tärkeiden palveluiden rahoituspohjaa. On kohtuutonta, että tulopuolella puhutaan yhä veronkevennyksistä, kun menopuolella joudutaan tekemään sisäisiä siirtoja elvyttävien työllisyystoimien rahoittamiseksi. Vihreät haluaa korostaa, että työllisyystoimet on myös kohdennettava tehokkaasti työllisyyttä ja uutta vihreää kasvua tukevalla tavalla. Rakentamisessa on suosittava palvelujen tilaa parantavia elvytystoimia, kuten homekoulujen peruskorjauksia.

Valtion menojen osalta joudutaan jo nyt tekemään vaikeita ratkaisuja, jotta menokehyksen sisältä löydetään rahoitusta työllisyystoimiin. Vihreät on osoittanut halua kompromisseihin myös meille tärkeissä asioissa. Julkisuudessa esillä ollut kehitysyhteistyömäärärahojen tilanne on yksi harkittavista kysymyksistä. Suomi on EU:ssa sitoutunut kasvattamaan kehitysyhteistyörahoja ensi vuoteen mennessä 0,51 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Valtiovarainministeriön esitys perustuu vihreiden hallitusneuvotteluissa saavuttamaan sopuun määrärahojen kasvusta, joka taloustaantuman myötä tarkoittaisi kehitysyhteistyörahojen kasvamista jo 0,56 prosenttiin.

Vihreät edellyttää kehitysyhteistyöministeri Paavo Väyrysen tavoin, että kehitysyhteistyön määrärahojen kasvu jatkuu myös määrällisesti eikä vain osuutena BKT:sta. Olemme olleet valmiita keskustelemaan siitä, voitaisiinko tämän määrärahan kasvun lisäksi kehitysyhteistyöhön lukea jatkossa muiden Pohjoismaiden tavoin eräitä pakolaisten turvapaikanhakuun liittyviä kustannuksia. [Tämä ei kuitenkaan saa vaikuttaa varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoihin vaan se on erillinen kansainväliseen vertailtavuuteen perustuva kysymys, jota on syytä valmistella budjettikäsittelystä erillisenä. Näin budjettiriihi päättikin.]

Hallituksen voi leipoa monella tapaa

2009-08-07T18:09:00.009+03:00

Tämä otsikko oli Turun Sanomien Kirjoittajavieras-kirjoitukseni otsikkona joskus keväällä 2003. Kirjoituksessani pidin suomalaisen demokratian erikoisuutena sitä, että vanhasta hallituksesta aina jatkaa puolet uudessa hallituksessa, vaikka hallitus kärsisi vaaleissa rökäletappion. Yleensä tällaisessa tilanteessa toinen päähallituspuolue, se vähemmmän vaaleissa hävinnyt, uhrautuu uuteen hallitukseen.

Siksi esitin sitä, että tällaisessa tilanteessa hallitus voitaisiin muodostaa myös siten, että vain yksi kolmesta suuresta - vaalien voittaja - muodostaisi hallituksen muiden eduskuntapuolueiden kanssa (jos sellainen enemmistö on mahdollinen, niin kuin usein on). Pidin hyvänä, että tällainen vaihtoehto on olemassa, koska tällöin kansalaisilla on aito mahdollisuus vaaleissa vaihtaa hallituspohjaa (ainakin lähes) kokonaisuudessaan. Tuolloin muutoin oppositiossa oli kolmesta suuresta Keskusta.

Tämä kirjoitus oli mielessäni, kun maanantaina Uutispäivä Demari kysyi minulta mielipidettäni kansanedustaja Antti Kalliomäen (sd) ehdotukseen siitä, että Sdp pyrkisi muodostamaan hallituksen jatkossa ilman kahta suurta porvarillista puoluetta.

En halunnut ottaa kantaa juuri tällaisen hallituskokoonpanon järkevyyteen, mutta totesin yleisesti, että on hyvä että oppositiossa oleva suuri puolue harkitsee erilaisia vaihtoehtoja. Kansalaisten kannalta on hyvä, että vaaleissa on aidosti mahdollisuus vaihtaa politiikan suuntaa, jos niin halutaan.

Nykyinen sinivihreä hallitus on esimerkki siitä, että uudenlaisella kokoonpanolla voi tehdä hyvää politiikkaa ja saavuttaa kansalaisten luottamuksen. Edellinen kokoomuksen ja keskustan muodostama porvarihallitus ei antanut aivan näin hyviä kokemuksia. Siksi on hyvä, että hallitusta muodostaessa ei olla jumiuduttu vain vanhoihin kylmän sodan aikaisiin ajattelukaavoihin.

Paljon saa kuitenkin vettä virrata Aurajoessa ennen kuin Sdp pääsisi tällaiseen asemaan vaaleissa. Ehkä olennaisempaa heille olisikin tässä vaiheessa miettiä sitä ansaitseeko oman politiikan sisältö näin laajaa kansansuosiota.

Kun Hesari ilmaisi minun pitävän "varteenotettavana" Kalliomäen ajatusta, tarkoittaa se sitä, että mielestäni hallitus pitäisi olla muodostettavissa myös jättämällä kaksi suurta puoluetta hallituksen ulkopuolelle jos vaalitulos on sen suuntainen.

En kuitenkaan pidä missään nimessä järkevänä blokkipolitiikan tuomista Suomeen: vihreillä ei ole mitään saavutettavissa sillä, että joutuisimme valitsemaan puolemme vanhanaikaiseen dikotomiaan perustuvalla oikeisto-vasemmisto -akselilla. Meille on luontevaa hakea yhteistyötä yli blokkirajojen.

Jälkimodernin ajan sosiaaliliberaalina ja ekologisena liikkeenä vihreät ovat samaan aikaan sekä perinteisen oikeiston ja vasemmiston välissä että niiden edellä. Tällä tarkoitan sitä, että emme ole takertuneet vanhoihin rintamalinjoihin vaan tunnistamme juuri tämän päivän maailman haasteet niin taloudessa kuin ympäristönsuojelussa ja esitämme niihin uusia ratkaisuja. Esimerkiksi perustulo yhdistää liberaalia porvarillista ajattelua ja vasemmistolaista hyvinvointiajattelua.

Osmo Soininvaara on kuvaillut vihreitä porvarillisena vasemmistona. Porvarilliselle vasemmistolle onkin luontevaa tehdä yhteistyötä omin ehdoin niin porvarien kuin sosialistisen vasemmiston kanssa, muuttumatta kummaksikaan.

Yliopistolakikeskustelusta eduskunnassa

2009-06-13T10:42:00.002+03:00

Uudesta yliopistolaista keskusteltiin eduskunnan täysistunnossa koko torstai-ilta ja yöllä äänestettiin lain sisällöstä. Vihreät yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa äänestivät lain puolesta. Lopullinen äänestys on ensi tiistaina.

Eduskunta on jo tehnyt perustuslakivaliokunnan ja sivistysvaliokunnan toimesta merkittäviä parannuksia lakiin, jotka lisännevät lain hyväksyntää yliopistoyhteisössä. Näiden muutosten avulla yliopistoja voidaan uudistaa taloudellista vapautta korostavaan suuntaan - yliopistot saavat aiempaa suuremman itsehallinnon suhteessa valtioon - kuitenkin pitäen huolta yliopistoyhteisön itsehallinnosta. Muutokset olivat merkittäviä parannuksia yliopistoyhteisön asemaan ja vihreiden omien tavoitteiden mukaisia.

Tässä varsinainen puheenvuoroni torstai-illan keskustelusta:

"Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä yliopistouudistus on lähtökohtaisesti hyvä. Se vapauttaa yliopistot valtion tilivirastoasemasta ja valtiovallan kuormittavasta mikro-ohjauksesta. Samalla se lisää mahdollisuutta hankkia ulkopuolista rahoitusta ja ennen kaikkea käyttää sitä yliopistojen perustehtäviin. Samalla se myös turvaa julkisen perusrahoituksen tason sitomalla se kustannusten nousua vastaavaan indeksiin ja mahdollisuuksien mukaan hallitus pyrkii nostamaan yliopistojen perusrahoitusta myös tämän lisäksi. Nämä ovat kaikki merkittäviä uudistuksia, joilla parannetaan yliopistojen mahdollisuuksia korkean kansainvälisen tieteellisen ja opetuksellisen tason saavuttamiseen. Ne vahvistavat samalla myös suomalaista sivistysyliopistoa ja lisäävät yliopistojen mahdollisuuksia hallita itse omaa tulevaisuuttaan.

Tässä puheenvuorossa, arvoisa puhemies, arvioin lakiesitystä ennen kaikkea perustuslakivaliokunnan jäsenenä. Aktiivisesti perustuslakivaliokunnan lausunnon tekemiseen osallistuneena olen erittäin tyytyväinen valiokunnan korkeatasoiseen lausuntoon, joka mahdollistaa kaiken tämän yliopistojen tarpeellisen uudistamisen, mutta samalla turvaa yliopistojen perustuslain suojaaman itsehallinnon tulevaisuuden.

Valiokunta edellytti yliopistoyhteisön asemaa vahvistavia muutoksia yliopistolakiin, jotta se voidaan hyväksyä tavallisena lakina. Perustuslain vaatimukset tekevät hyvästä uudistuksesta entistä paremman ja lisännevät sen hyväksyntää yliopistoyhteisössä.

Uudistuksen myötä on sinällään perusteltua, että lisääntyvän taloudellisen autonomian myötä myös yliopistojen hallintoja uudistetaan strategista johtajuutta ja monipuolista asiantuntemusta korostavaan suuntaan. Ulkopuolisten jäsenten määrän lisääminen yliopiston hallituksessa antaa yliopistoyhteisölle mahdollisuuden etsiä oman yliopistonsa kehittämisen kannalta keskeistä osaamista edustavia henkilöitä omaan hallitukseensa muualta kansainvälisestä tiedeyhteisöstä, talouselämästä tai muusta yhteiskunnasta.

Perustuslain mukaisen itsehallinnon periaatteisiin ei kuitenkaan sovi se, että itsehallinnollisen yhteisön jäsenet eivät voi muodostaa enemmistöä korkeimmassa toimeenpanevassa elimessään. Siksi perustuslakivaliokunta piti perustuslain vastaisena sitä, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa puolet hallituksen jäsenistä, puheenjohtaja mukaan lukien, tulisi suoraan lain nojalla yliopistoyhteisön ulkopuolelta.

Yliopiston sisäisistä ryhmistä koostuvalla yliopistokollegiolla on siis oltava mahdollisuus valita jäsenten enemmistö hallitukseen myös sisäisistä ryhmistä. Toisaalta sille ei ole perustuslaillista estettä, jos kollegio haluaa vapaaehtoisesti valita enemmistön yliopistoyhteisön ulkopuolelta.

Valiokunta korosti myös sisäisten ryhmien professorien, muun henkilöstön ja opiskelijoiden hallitusedustuksen vahvistavan itsehallintoa, mikä oli tärkeä tuenilmaisu yliopiston kolmikantaisen demokratian tulevaisuudelle.

Myös säätiöyliopistoissa yliopistoyhteisön on itse valittava päätöksentekoelimensä ja voitava halutessaan valita myös sisäisten jäsenten enemmistön hallitukseen. Ei ole sinällään estettä sille, että Aalto-yliopistoon tulee nyt toimivankaltainen johto, mutta ennen kaikkea Suomen perustuslain mukaan tämä päätös kuuluu yliopistoyhteisölle itselleen.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta on pääosin huomioinut perustuslakivaliokunnan vaatimukset hyvin. Joidenkin huomioiden osalta muutoksia esitykseen ei kuitenkaan ole tehty. Nämä huomautukset eivät sinällään ole olleet velvoittavia, mutta olisi ollut hyvän lainsäädäntötavan mukaista perustella, miksi perustuslakivaliokunnan valtiosääntöoikeudelliset huomautukset eivät johtaneet toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa uudistuksen tiimoilta on toisinaan vähätelty yliopistoyhteisön kykyä ja edellytyksiä kantaa vastuuta itse oman yhteisönsä päätöksenteosta. Eduskunnan valiokuntien hiomalta pohjalta yliopistoja voidaan uudistaa ja toteuttaa hyvinkin erilaisia uutta luovia hallintoratkaisuja, mutta nämä ratkaisut on ennen kaikkea toteutettava yliopistojen itsehallintoa ja yliopistoyhteisön omaa tahtoa kunnioittaen. Vain tältä pohjalta voidaan suomalaisia yliopistoja uudistaa siten, että ne voivat hoitaa nykyisiä perustehtäviään nykyistä paremmin.

Yliopisto on korkeinta tieteellistä tutkimusta ja siihen perustuvaa opetusta tarjoava kollegiaalinen ja edustuksellinen yhteisö, ei virasto eikä toisaalta myöskään yritys. Tälle pohjalle rakennettuna yliopistouudistus tarjoaa suomalaisille yliopistoille merkittäviä ja kestäviä kehitysmahdollisuuksia, joita eri yliopistot voivat tavoitella omista lähtökohdistaan. Yliopistouudistus vahvistaa suomalaisen sivistysyliopiston tulevaisuutta ja samalla lisää yliopistojen mahdollisuuksia haastaa omilla vahvuusalueillaan kansainvälisiä huippuyliopistoja."

Anna äänesi kuulua vihreille!

2009-06-06T11:39:00.004+03:00

Europarlamenttivaalien varsinainen vaalipäivä on huomenna. Nyt on korkea aika ryhtyä valitsemaan mieluistaan ehdokasta, jos sitä ei ole vielä tehnyt. Europarlamentilla on väliä. Parlamentti on usein puolustanut kansalaisten oikeuksia, ympäristönsuojelua ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta suhteessa komissioon ja maiden hallitusten väliseen ministerineuvostoon. Tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, vaan riippuu siitä keitä parlamentissa istuu.

Vihreät on ryhmänä ollut johdonmukaisin kansalaisten Euroopan puolustaja. Suomen vihreiden toinen paikka on gallupien mukaan lähellä. Vihreiden vaikutusvallalle Europarlamentissa toisella paikalla olisi paljon merkitystä. Se osoittaisi myös, että Suomi on edistyksellisten rintamassa ajamassa korkeita ilmastonsuojelun tavoitteita sekä rakentamassa avointa ja vapaata kansalaisten Eurooppaa. Anna siis äänesi kuulua vihreille!

Suomen vihreiden lista on kova. Listalta löytyy hyviä, osaavia ehdokkaita varmasti erilaisiin painotuksiin. Ketään väheksymättä voisin mainita muutaman hyvän ehdokkaan:

Jyrki Kasvin osaamista tietoyhteiskunta-asioissa ja perusoikeuksien puolustajana tarvitaan myös Europarlamentissa. Jyrki saisi meppinä varmasti nostettua näiden tulevaisuuden oikeusvaltion keskeisten teemojen huomiota myös Suomen julkisessa keskustelussa.

Mari Puoskari on lahjakas ja työteliäs vihreiden varapuheenjohtaja, josta kuullaan vielä lisää. Mari on ollut pitkälti vastuussa vihreiden juuri hyväksytyn strategian valmistelusta. Marin vahvuus on ympäristöasioiden ja talouden asiantuntemuksen yhdistyminen. Molempia tarvitaan Europarlamentissa.

Satu Hassi ei paljoa esittelyjä kaipaa. Satu on tehnyt niin kovatasoista ja arvostettua työtä Europarlamentin ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajana ja vihreiden koordinaattorina ilmastotavoitteiden asettamisessa, että se työ ansaitsee jatkoa.

Heidi Hautala olisi ennen kaikkea kansalaisten Euroopan meppi - avoimuuden, läpinäkyvyyden ja ihmisoikeuksien asiantuntija. Heidin vanhat meriitit Europarlamentista on kovat.

Jukka Relander on sanavalmis akateeminen ajattelija ja kolumnisti, joka on valmis vetämään hiat ylös ja ryhtyä konkreettisiin toimiin periaatteidensa puolesta Europarlamentissa. Pärjäisi missä vaan.

Tarja Cronberg teki hienoa työtä vihreiden puheenjohtajana, ja on hakeutumassa vielä yhteen uuteen vaativaan tehtävään monipuolisella työurallaan. Harkitseva ja asiaita monelta kantilta pohdiskeleva asiantuntija.

Elina Rantanen on turkulainen nuori vihreä valtuutettu ja varakansanedustaja, joka on saanut Varsinais-Suomen vihreät innokkaasti tekemään kampanjatyötä puolestaan. Ja täysin ansaitusti.

Näiden nimien lisäksi listalla on vielä paljon muitakin hyviä ehdokkaita. Joten ei muuta kuin äänestämään!

Perustuslakivaliokunta turvasi yliopistojen itsehallinnon

2009-05-14T20:25:00.000+03:00

Politiikassa tulee vain harvoin se tunne, että on juuri tekemässä jotain periaatteellisesti merkityksellistä. Eilen koin vahvasti tämän tunteen, kun perustuslakivaliokunta sai pitkän valmistelun jälkeen valmiiksi lopulta yksimielisen lausuntonsa yliopistolain uudistuksesta.

Aktiivisesti lausunnon tekemiseen osallistuneena valiokunnan jäsenenä olen erittäin tyytyväinen korkeatasoiseen lausuntoon, joka mahdollistaa yliopistojen tarpeellisen
uudistamisen, mutta turvaa samalla yliopistojen perustuslain suojaaman itsehallinnon tulevaisuuden.

Valiokunta edellyttää yliopistoyhteisön asemaa vahvistavia muutoksia yliopistolakiin, jotta se voidaan hyväksyä tavallisena lakina. Perustuslain vaatimukset tekevät hyvästä uudistuksesta entistä paremman ja lisännevät sen hyväksyntää yliopistoyhteisössä.

Hallituksen esittämä yliopistouudistus on lähtökohtaisesti hyvä. Se vapauttaa yliopistot valtion tilivirastoasemasta ja valtiovallan kuormittavasta mikro-ohjauksesta. Se lisää yliopistojen päätösvaltaa omasta taloudestaan ja varallisuutensa käytöstä. Samalla se myös turvaa julkisen perusrahoituksen tason sitomalla sen kustannusten nousua vastaavaan indeksiin.

Uudistuksen myötä on sinällään perusteltua, että lisääntyvän taloudellisen autonomian myötä myös yliopistojen hallintoa uudistetaan strategista johtajuutta ja monipuolista asiantuntemusta korostavaan suuntaan. Ulkopuolisten jäsenten määrän lisääminen yliopiston hallituksessa antaa yliopistoyhteisölle mahdollisuuden etsiä oman yliopistonsa kehittämisen kannalta keskeistä osaamista edustavia henkilöitä hallitukseensa muualta kansainvälisestä tiedeyhteisöstä, talouselämästä tai muusta yhteiskunnasta.

Perustuslain mukaisen itsehallinnon periaatteisiin ei kuitenkaan sovi se, että itsehallinnollisen yhteisön jäsenet eivät voi muodostaa enemmistöä korkeimmassa toimeenpanevassa elimessään. Siksi valiokunta piti perustuslain vastaisena esitystä siitä, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa puolet hallituksen jäsenistä puheenjohtaja mukaan lukien tulisi suoraan lain nojalla yhteisön ulkopuolelta.

Yliopiston sisäisistä ryhmistä koostuvalla yliopistokollegiolla on oltava mahdollisuus valita jäsenten enemmistö hallitukseen myös sisäisistä ryhmistä. Toisaalta sille ei ole perustuslaillista estettä, jos kollegio haluaa vapaaehtoisesti valita enemmistön yliopistoyhteisön ulkopuolelta. Valiokunta korosti myös sisäisten ryhmien (professorien, muun henkilöstön ja opiskelijoiden) hallitusedustuksen vahvistavan itsehallintoa, mikä oli tärkeä tuen ilmaisu yliopiston kolmikantaisen demokratian tulevaisuudelle.

Myös säätiöyliopistoissa yliopistoyhteisön on itse valittava päätöksentekoelimensä ja voitava halutessaan valita myös sisäisten jäsenten enemmistö hallitukseen. Muutenkin säätiöyliopistojen osalta valiokunta edellytti yksityiskohtaisempaa sääntelyä. Ei ole sinällään estettä sille, että Aalto-yliopistoon tulee nyt toimivan kaltainen johto, mutta tämä päätös kuuluu yliopistoyhteisölle itselleen.

Virkasuhteiden muuttamisesta työsuhteisiin valiokunta korosti sen edellyttävän jatkuvuusperiaatteen ja tutkijan riippumattomuuden turvaamista jatkossakin. Keskeisissä julkista valtaa käyttävissä tehtävissä tulisi harkita virkasuhteen säilyttämistä palvelussuhteena.

Julkisessa keskustelussa uudistuksen tiimoilta on toisinaan vähätelty yliopistoyhteisön kykyä ja edellytyksiä kantaa vastuuta oman yhteisönsä päätöksenteosta. Valiokunnan päätöksen pohjalta yliopistoja voidaan uudistaa ja toteuttaa hyvinkin erilaisia, uutta luovia hallintoratkaisuja, mutta nämä ratkaisut on toteutettava yliopiston itsehallintoa ja yliopistoyhteisön omaa tahtoa noudattaen.

Yliopisto on korkeinta tieteellistä tutkimusta ja siihen perustuvaa opetusta toteuttava kollegiaalinen ja edustuksellinen yhteisö, ei virasto tai yritys. Tälle pohjalle rakennettuna yliopistouudistus tarjoaa suomalaisille yliopistoille merkittäviä ja kestäviä kehitysmahdollisuuksia, joita eri yliopistot voivat tavoitella omista lähtökohdistaan.

Historiallinen G20-kokous läpäisi testin

2009-04-04T09:50:00.001+02:00

Lontooseen kokoontunut maailman rikkaimpien maiden G20-kokous käsitteli maailmantalouden tulevaisuuden kriittisiä kysymyksiä. Kokouksessa pyrittiin etsimään ratkaisuja niin lyhyen tähtäimen talousvakauden turvaamiseen elvytyksellä kuin finanssimarkkinoiden uudistamiseen.

Vapaa kauppa ei saa tarkoittaa arvoista vapaata kauppa. Talouskriisin takana olevien rajoittamattomien, salailua ja veronkiertoa suosivien, markkinoiden ongelmat on korjattava.

Nyt on historiallinen tilaisuus rakentaa globaalit, avoimet ja reilut finanssimarkkinat, jotka luovat pohjaa kestävälle ja oikeudenmukaiselle talouskehitykselle. Kokouksen julkilausuman perusteella G20-kokous näyttää läpäisseen testin.

Seuraavaksi on varmistettava tavoitteiden toteutuminen käytännössä. G20-kokouksen perusteella maailman talousjärjestelmä saattaa olla suurimman remontin edessä sitten vuoden 1944 Bretton Woods -järjestelmän rakentamisen.

On käynyt selväksi, että globaali finanssikriisi on ratkaistava globaalilla tasolla ja että myös instituutioita on uusittava. Kansainvälistä valuuttarahastoa IMF:ää ja Maailmanpankkia aiotaan demokratisoida vastaamaan paremmin nykymaailman tarpeita sekä eri maanosien voimasuhteita. Perustettava Financial Stability Forum on myös askel finanssimarkkinoiden parempaan globaaliin hallintaan.

Kokouksen julkilausumassa todetaan pankkisalaisuuden ajan olevan ohi. Salaisuuden verhon alla toimiviin veroparatiiseihin aiotaan puuttua, vaikka yksityiskohdat lausumassa jäävätkin vielä epäselviksi. On varmistettava, että puuttumisella ei tarkoiteta vain tiedonvaihtoa pyynnöstä vaan automaattista menettelyä.

Veroparatiisien kautta tapahtuva veronkierto on pelkästään Yhdysvaltain osalta arvioitu olevan 40 miljardia euroa. Kehitysmaiden on arvioitu häviävän vuosittain 160 miljardia dollaria tähän veronkiertoon, mikä on enemmän kuin ne saavat vuosittain kehitysapua. Finanssikriisin kannalta olennaisinta veroparatiiseissa on roskaluottoja suojaava salaisuuden verho, joka ylläpitää epäluottamusta talousjärjestelmään.

Koko ns. varjopankkijärjestelmä (kuten aiemmin säätelyn ulkopuolella täysin olleet hedge fundit) luvataan tuoda säätelyn ja avoimuuden piiriin, mikä on merkittävä linjaus.

Globaalien rahoituslaitosten resurssien turvaaminen oli välttämätöntä, jotta kriisin seuraukset eivät muodostu ylitsepääsemättömiksi millekään valtiolle. G20-maat sitoutuivat parantamaan IMF:n ja muiden rahoituslaitosten resursseja 1,1 biljoonalla dollarilla (1 100 miljardia).

Myös kehitysmaiden tarpeet otettiin erityisesti huomioon. Kehitysmaiden talouskehityksen kannalta keskeistä on kuitenkin varmistaa veroparatiisien kautta tapahtuvan veronkierron loppuminen.

G20-maat sitoutuivat myös ilmastosopimuksen aikaansaamiseen Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 sekä korostivat ekologisesti kestävän kasvun merkitystä. Tämä oli tärkeä linjaus ottaen huomioon se, että G20-maiden joukossa on myös useita aiemmin ilmastosopimukseen kriittisesti suhtautuneita maita. Lähivuosien suuri haaste on varmistaa, että talouskriisin ratkaisut aidosti edistävät myös ilmastokysymyksen ratkaisua.

Peter Gabriel jälleen oikeassa

2009-03-12T20:06:00.003+02:00

Vihreällä Langalla oli tänään mielenkiintoinen uutinen. Joukko brittimuusikkoja on perustanut Featured Artists Coalition -ryhmän, joka on ymmärtänyt digitaalisen vallankumouksen olevan musiikin ystävä, ei vihollinen. Musiikin lataaminen netistä ei saisi olla rikos, vaan mahdollisuus muusikoille ja musiikin saatavuudelle. Heistä muusikkojen pitäisi sen sijaan saada tuloja mainonnasta.

Häviäjiä tällöin olisivat tietysti levy-yhtiöt, jotka ovat yrittäneet taistella uutta aikaa vastaan ajamalla musiikin lataamisen kriminalisointia kaikkialla. Toivottavasti tämä liike saa jalansijaa myös Suomessa, jotta muusikot näkevät uudet mahdollisuudet luovan työn esilletuomisessa. Tietoyhteiskunta mahdollistaa kulttuurin tekijän ja yleisön kohtaamisen aiempaa helpommin ilman välikäsia kautta maailman.

Jo nuoresta fanittamani uutta luova muusikko Peter Gabriel on yksi ryhmän perustajista. Löysin netistä haastattelun, jossa Gabriel hyvin kuvailee netin tuomia mahdollisuuksia muusikoille.

Peter Gabriel on jälleen oikeassa. Great minds think ahead.

Turvallisuuspolitiikasta ja yliopistoista Turun radiossa

2009-03-09T12:45:00.003+02:00

Olin tänään aamulla Turun radion kansanedustajahaastattelussa. Keskustelimme mm. puolustusmäärärahoista, yliopistolain uudistuksesta, hallituksen periaatelinjauksesta eläkeiän nostamiseksi sekä vielä kerran Lex Nokiasta.

Eniten puhuimme ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta ja Suomea kohtaavista uhkakuvista. On ristiriitainen tilanne, että toiset haluavat pitää kiinni nykyisestä reservimiehityksestä ja toiset taas painottavat, että suurimpana uhkana ovat strategiset iskut. Meidän on modernisoitava käsitystämme siitä, mitkä ovat meidän uhkiamme. Edelleen pidetään yllä vanhoja näkemyksiä uhkakuvista ja toisaalta halutaan rahaa uusien uhkien torjuntaan.

Yliopistolain osalta korostin sitä, että lakiesitys on hyvä ja tarpeellinen: se vapauttaa yliopistot keskushallinnon mikro-ohjauksesta, vahvistaa perusrahoitusta ja taloudellista autonomiaa sekä edistää yliopistojen vapautta vahvistaa ydintoimintojaan. Toisaalta yliopiston sisäisen demokratian toimivuus on turvattava jatkossakin, ja siksi esimerkiksi yliopistojen hallituksen kokoonpanosta ja hallituksen velvollisuudesta vastata toiminnastaan koko yliopistoyhteisölle on vielä keskusteltava lakiesityksen valiokuntakäsittelyssä.

Asiaa koskevaa uutista voi lukea ja haastattelua kuunnella Turun radion sivuilla.

Lex Nokia -äänestyslogiikkaa

2009-03-04T15:31:00.022+02:00

Hetki sitten eduskunta hyväksyi lain sähköisen viestinnän tietosuojasta eli Lex Nokian äänin 96-56. Uutisoinnissa ilmoitettiin 47 edustajan olevan poissa. Tiedoksi sanottakoon, että itse en ollut poissa vaan pidättäydyin äänestämästä. Olin kyllä ilmoittautunut istuntoon ja istuin paikallani vastuustani tietoisena.

Pidättäydyin tässä lopullisessa äänestyksessä siksi, että enää ei ollut mahdollista parantaa lakiesitystä, eikä kumpikaan muista vaihtoehdoista, lain puolesta tai vastaan äänestäminen, sellaisenaan vastannut omaa kantaani (enkä halunnut myöskään äänestää tyhjää, koska se tarkoittaa lähinnä sitä että ei ole mielipidettä asiaan). Lain parantamisen eteen olin tehnyt töitä koko viimeisen vuoden ajan ensin perustuslakivaliokunnassa ja sittemmin täysistunnossa viime viikon äänestyksessä (jossa rajausesityksemme, lain rajaamisesta koskemaan lisävaltuuksien osalta vain yrityssalaisuuksien vuotoa, hävisi äänin 96-66).

En voinut äänestää lain puolesta, koska se olisi merkinnyt hyväksyntäni antamista puutteelliselle valmisteluprosessille ja huonosti rajatulle laille. Vaikka paine äänestää lain puolesta oli kova, oli tämä kysymys minulle periaatteellisesti tärkeämpi. Avoimessa ja kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa silläkin on merkitystä, miltä asiat näyttävät. Epäilyt painostuksesta sekä asiantuntijoiden lain yksityiskohtiin kohdistama kritiikki olisi ollut syytä tutkia, ja ottaa huomioon lakitekstissä, ennen lain hyväksymistä.

Vastaan äänestäminen ei olisi toisaalta tässä tilanteessa edistänyt yhtään omia arvojani tai poliittisia tavoitteitani tietoyhteiskuntavapauksien edistämisessä. Voimassaoleva laki on monin tavoin Lex Nokiaa huonompi ja täsmentävää lakiesitystä selvästi tarvittiin. Parempaa esitystä ei niin sanotusti ollut tarjolla tai sellaista ei voitu nykyisen hallituksen olettaa enää esittävän. Lex Nokiaa voidaan tässäkin muodossa soveltaa rajaavasti, jolloin sen perusoikeuksia rajoittavat ongelmat vähenevät (ks. aiempi blogimerkintäni asiasta viime viikolta) ja sen käyttäjien tietoturvaa parantavat osat korostuvat. Tämä nyt oli vaan tilanteen realiteetti, kun lakia parantavat rajausesityksemme kaatuivat viime viikon äänestyksessä.

Lex Nokia on ollut koko vihreiden ryhmälle vaikea kysymys, ja olemme yhdessä toimineet lakiesityksen rajaamiseksi perusoikeuksien suojaa vahvistavalla tavalla koko prosessin ajan. Tässä äänestyksessä lain läpimeno oli selvää muiden hallituspuolueiden laajan äänienemmistön ja yksimielisen kannan takia. Tässä tilanteessa useimmat vihreät asettivat hyvän hallitusyhteistyön ja lakeihin vaikuttamisen näyttävän mutta tehottoman vastustamisen edelle.

Ryhmän varapuheenjohtajana minulla on myös laajempi vastuu vihreiden toimintakyvystä hallituksessa tavoitteidemme edistämisessä kuin yksittäisellä kansanedustajalla. Kaikki tiesivät, että vihreiden asema hallituksessa ei olisi kestänyt kovinkaan montaa ei-ääntä. Tätä kokonaisuuttakin on poliitikon aina arvioitava ja kannettava vastuuta paitsi omasta myös puolueen yhteisestä asemasta. Hallitusyhteistyössä vihreät on kuitenkin saavuttanut merkittäviä tuloksia ja hallitus tarvitsee nyt työrauhaa talouden taantuman hoitamiseen.

Näistä syistä päädyin pidättäytymään. En halunnut kannattaa lakiesitystä kansalaisten luottamusta nakertavan valmisteluprosessin takia, ja toisaalta sinällään tarpeellisen täsmentävän lakiesityksen vastustaminen tässä tilanteessa olisi ollut protestina tarpeettoman dramaattinen ja perusteeton.

Maailma ei ole siis mustavalkoinen. Itse arvioin tämän parhaaksi toimintatavaksi tässä tilanteessa niin itselleni tärkeiden kuin vihreiden yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Tämän asian jatkon osalta se tarkoittaa sen varmistamista, että tietosuojavaltuutetun rooli korostuu oikeusturvan valvojana ja lakia soveltavan ja sitä rajaavasti tulkitsevan ohjeistuksen antamisessa.

Puheeni puheenjohtajuusehdokkuudesta

2009-03-01T01:38:00.003+02:00

Tässä puheeni, jossa ilmoitin lauantaina Turussa koolla olleelle vihreälle valtuuskunnalle näkemykseni vihreiden tulevaisuudesta sekä päätökseni siitä, että en asetu vihreiden puheenjohtajaehdokkaaksi:
---

Puheenjohtaja, hyvät vihreät ystävät,

Viime viikkoina – jostakin kumman syystä – näkemykseni vihreiden tulevaisuudesta ovat kiinnostaneet monia.

Olen halunnut punnita rauhassa, ajan kanssa, vastausta siihen kysymykseen, mitä monet vihreät eri puolilta Suomea ovat minulta kysyneet.

Nyt, vihreän valtuuskunnan kokouksessa kotikaupungissani Turussa, on sopiva hetki vastata tuohon kysymykseen.

***

Mutta ensin haluan kertoa näkemykseni siitä, mihin suuntaan vihreiden pitäisi mielestäni puolueena lähivuosina kehittyä.

Me olemme inhimillinen tulevaisuuspuolue, joka haluaa rakentaa kestävää yhteiskuntaa. Minulle tämä on aina merkinnyt luontevaa ja välttämätöntä yhdistelmää sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä. Jos yhteiskunnassa ei ihmisten välillä ole julkisen vallan takaamana sosiaalista vastuuta, ei sitä vastuuta kanneta myöskään ympäristöstä.

Meidän on oltava uskottava yleispuolue, jotta voimme olla hyvä ympäristöpuolue. Valtaosa elinympäristöömme, luonnon monimuotoisuuteen ja maapallomme elinkelpoisuuteen vaikuttavista päätöksistä tehdään talouden saralla.

Talouden pelisääntöjen on oltava sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestäviä, ja siksi vihreiden on oltava myös vahva talouspuolue. Juuri tänä aikana tämän sanominen on tärkeää, kun uusliberalismiin kallellaan oleva managerialistinen politiikka on kansainvälisesti tullut tiensä päähän.

Kolmesta suuresta puolueesta ainoastaan Kokoomus on pystynyt luomaan itsestään kuvan tulevaisuuteen katsovana. Kokoomuksen markkinoima ”mahdollisuuksien yhteiskunta” ei kuitenkaan riitä. Ollakseen aidosti vapaa ihminen tarvitsee edellytykset vapautensa hyödyntämiseen. Ihminen ei voi olla vapaa yhteiskunnassa, jossa tuloerot pakottavat monet köyhyyteen tai estävät tasavertaisen mahdollisuuden koulutukseen.

Vihreät on luontevin päähaastaja tälle tulevaisuuskuvalle. Meidän on kyettävä esittämään oma politiikkamme johdonmukaisena yhteiskunnan kokonaiskuvana. Meidän on oltava ihmisiä kokoava puolue. Vihreä yhteiskunta on perinteisen holhoavan yhteiskunnan - ja sen haastajaksi viimeisen vuosikymmenen aikana nousseen markkinayhteiskunnan - sijaan vapauttava hyvinvointiyhteiskunta, jossa tuetaan ihmisten omia valintoja.

Vihreiden oltava oikea vaihtoehto kaikille niille suomalaisille, jotka haluavat yhteiskunnan kantavan vastuun kaikista ihmisistä ja elinympäristöstämme, samalla taaten jokaiselle laajat perusoikeudet sekä vapauden tehdä omia elämänvalintojaan. Niiden ihmisten vaihtoehto, jotka haluavat että yhteiskunnalla on ensisijaisesti sosiaalisia, henkisiä, sivistyksellisiä ja kulttuurisia päämääriä, joiden tavoittamisessa talous on vain väline. Meidän on korostettava myös sitä, että todellinen arjen turvallisuus ja taloudellinen menestys syntyy ihmisten vapaudesta, ei tämän vapauden rajoittamisesta.

***
Hyvät ystävät,

Arjen politiikanteossa emme saa unohtaa sitä, minkälaista yhteiskuntaa haluamme olla rakentamassa. Julkisuudessa aina välillä jaetaan poliitikkoja realisteihin ja idealisteihin, tai managereihin ja aatteellisiin. Tämä jako on harhaanjohtava.

Realistin paradoksi on siinä, että jos ei tiedä, minne on menossa, ei voi tehdä päätöksiä, jotka johtavat sinne. Realisti ei siis voi tehdä kestäviä päätöksiä olematta aatteellinen.

Toisaalta määränpää ei auta, jos ei tiedä mikä polku sinne johtaa. Idealistin on siis oltava ratkaisukeskeinen.

Vihreiden tulisi olla juuri tällainen puolue; ratkaisukeskeinen idealisti, tai aatteellinen realisti.

Meidän pystyttävä kiteyttämään yhteiskunnallisen muutoksen viestimme tavalla, joka puhuttelee suomalaisia asuinpaikkaan, koulutukseen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta.

Meidän on kerrottava kaduilla ja toreilla siitä tavalla, joka auttaa ihmistä tunnistamaan juuri hänen omaa elämäntilannettaan helpottavat ratkaisut; oli hän sitten työtön Kainuusta, opiskelija Jyväskylästä tai yrittäjä Turusta.

Vihreä viesti on tärkeää pitää selkeänä myös hallitusvastuussa ja taloudellisesti vaikeana aikana. Juuri vaikeana aikana ihmiset kaipaavat poliitikoilta johtajuutta ja kykyä osoittaa suuntaa kohti uutta hyvinvointia.

Taantumassa mitataan myös sinivihreän hallituksen todellinen kyky sosiaaliseen vastuuseen, yhteiskunnan kestävään uudistamiseen ja kansalaisten luottamuksen ylläpitämiseen. Vihreillä on korvaamaton tehtävä hallituksessa tämän työn tekemisessä.

***

Hyvät ystävät,

Olen toiminut viimeisen kuuden vuoden aikana lukuisissa Vihreän liiton valtakunnallisissa tehtävissä. Olen toiminut näissä tehtävissä, koska tämä liike ja sen sanoman eteenpäinvienti on minulle rakas asia.

On ollut hienoa saada niin monelta arvostamaltani vihreältä vaikuttajalta kannustusta lähteä kisaamaan tämän hienon puolueen puheenjohtajuudesta. Samalla myönnän, että alun perin olin ajatellut, että tämänkertainen puheenjohtajanvaali ei ole minua varten. Vaimoni on jo sisarpuolueemme puheenjohtaja Ruotsissa, ja perheessämme on kaksi pientä lasta.

Sanoin kuitenkin jo syksyllä olevani valmis harkitsemaan asiaa uudestaan syvällisemmin, jos se on puolueen edun kannalta tärkeää. Siksi lupasin muutama viikko sitten harkita ehdokkuutta vielä kerran.

Viime viikkoina olen punninnut sitä, onko puolueen puheenjohtajuus mahdollista yhdistää oman perheeni arkeen tasapainoisella tavalla.

Olen tullut siihen tulokseen, että se ei ole mahdollista.

Päätökseni ei ole kiinnostuksesta kiinni. Olen vain sitä mieltä, että ihmisen on omassa elämässään syytä noudattaa niitä arvoja joista puhuu poliitikkona. Puolueen puheenjohtajana ajan järjestäminen perheelle ei ole helppoa, ja kaksi puoluejohtajaa samassa perheessä olisi jo liikaa.

Vakavimmin mietin sellaista vaihtoehtoa, jossa mahdollisesti tultuani valituksi olisin jäänyt hallituksen ulkopuolelle. Ei ole periaatteessa mitään välttämätöntä syytä sille, että hallituspuolueen puheenjohtajan pitäisi olla ministeri.

En kuitenkaan pitänyt sitä juuri tässä taloustilanteessa järkevänä ratkaisuna. Sinivihreä hallitus on saanut vastuun johtaa Suomea todennäköisesti syvän ja pitkän taloustaantuman yli. Tällaisena aikana hallituspuolueiden yhteistyön on keskeisissä kysymyksissä oltava saumatonta.

Asetelma, jossa hallituspuolueen puheenjohtaja olisi hallituksen ulkopuolella, olisi tässä tilanteessa altis riskeille niin vihreiden sisäisen kuin koko hallituksen yhtenäisyyden kannalta.

Tässä yhteydessä haluan myös korostaa sitä, että vaikka meillä vihreillä on kova halu profiloitua myös hallituksessa omilla tavoitteillamme, on meidän tehtävä se tavalla joka osoittaa kunnioitusta ja yhteistyöhenkeä hallituskumppaneitamme kohtaan.

Päätöstäni helpotti lopulta myös se, että meillä on jo yksi erinomainen puheenjohtajaehdokas. Olin sanonut olevani ”kriisivalmiudessa” puheenjohtajaehdokkuuden osalta, mutta meillä ei ole mitään kriisiä. Useampi ehdokas ei ole itseisarvo, kuten ei ole jäsenäänestyskään. Jos vastaehdokasta ei tule, on se harmi, mutta toisaalta se osoittaa ymmärrystä sitä vastuuta kohtaan, jota puoluejohtajalta tässä tilanteessa edellytetään.

Uskon, että Anni Sinnemäki pystyy kantamaan tämän vastuun. Olen tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä jo useita vuosia, ja luotan täysin hänen kykyihinsä ja tietoihinsa poliitikkona. Olemme ehkä persoonina erilaisia – ja saatamme retorisesti painottaa asioita eri tavoin – mutta asiasisällöistä olemme hyvin harvoin eri mieltä.

Tämä ehkä on hyvä muistutus siitä, kuinka yhtenäinen vihreä liike on tällä hetkellä.

Uskon, että Anni Sinnemäen johtama vihreä puolue olisi juuri kuvaamani kaltainen inhimillinen tulevaisuuspuolue, joka pyrkii johdonmukaisesti parantamaan ihmisten arjen elämänlaatua ja rakentamaan kestävämpää yhteiskuntaa.

En itse myöskään pelkää vastuunkantoa. Tässä tilanteessa minun on kuitenkin kannettava vastuuta yhteisestä työstämme jossain toisessa asemassa kuin puheenjohtajaehdokkaana. Haluan olla jatkossakin mukana puolueen ja eduskuntaryhmän keskeisissä tehtävissä omalta osaltani tukemassa uutta puheenjohtajaa ja vahvistamassa vihreiden asemaa Suomen johtavana tulevaisuuspuolueena.

Muutosehdotuksemme kaatui - Lex Nokiaa sovellettava rajaavasti

2009-02-25T16:38:00.002+02:00

Eduskunta päätti äänin 96-66 hyväksyä Lex Nokian sisällön tänään äänestyksessä. Vastaehdotuksena oli Johanna Sumuvuoren (vihr) minun kannattamani tekemä rajausehdotus, jossa valvontaoikeus olisi rajattu koskemaan vain yrityssalaisuuksien vuodon ehkäisyn kannalta avaintyöntekijöitä, joilla on pääsy yrityssalaisuuksiin. Laista olisi poistettu tässä epäselvästi rajatussa ja väärinkäytöksille alttiissa muodossaan yleinen valvontaoikeus muilta yhteisötilaajilta.

Itse äänestin viiden vihreän joukossa rajausehdotuksen puolesta. Nykyisessä muodossaan yleinen valvontaoikeus saattaa tarkoittaa perusteetonta perusoikeuksien rajautumista myös tilanteissa, jotka eivät ole verkon toimivuuden turvaamisen kannalta välttämättömiä uhkia.

Nyt näyttää selvältä, että lakiesitys hyväksytään ensi viikon lopullisessa äänestyksessä nykyisessä muodossaan. Itse en voi lakia tässä muodossa kannattaa, enkä tule sitä myös ensi viikon äänestyksessä kannattamaan. Silti on jo syytä katsoa eteenpäin, miten lain hyväksymisen jälkeen voidaan varmistaa perusoikeuksien suojan toteutuminen käytännössä.

Olennaisinta on nyt varmistaa, että lakia sovelletaan rajaavasti tulkitsemalla eduskunnan asettamia reunaehtoja mahdollisimman tiukkaan. Uskoani tässä asiassa on vahvistanut eduskunnan eilinen keskustelu sekä perustuslakivaliokunnan tämän päiväinen vierailu tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion luona. Hallituspuolueet ovat vakuuttaneet, että eduskunnan edellyttämä seurantaryhmä aidosti varmistaa lakia sovellettaessa perusoikeuksien tosiasiallisen suojan toteutumisen. Lakia on tarvittaessa myös kiristettävä - tämä on koko vihreän eduskuntaryhmän (ja eduskuntapuheiden perusteella muidenkin hallituspuolueiden) yksiselitteinen näkemys.

Tietosuojavaltuutettu on keskeisessä roolissa antamassa ohjeistusta siitä, että luvattoman käytön nimissä tehtävää valvontaa voidaan myös tässä muodossa olevassa laissa rajata koskemaan suppeasti vain verkon toiminnan varmistamisen kannalta välttämättömiä tilanteita. Tietosuojavaltuutetulle tehtävän ilmoituksen automaattisen valvonnan aloittamisesta on tulkittava tarkoittavan tosiasiallista oikeutta ja riittäviä resursseja tietosuojavaltuutetulle käytännössäkin varmistaa, että yrityksen tietosuoja on lain edellyttämässä kunnossa ennen valvonnan käyttöönottoa.

On syytä myös korostaa, että on käyttäjän tietosuojan etu, että ylläpitäjällä on lain suoma oikeus torjua verkkoon ulkopuolelta kohdistuvat kaappausuhat ja käyttäjien tietojen hakkeroinnin. Parhaimmillaan tietoturva takaa luottamuksen kansalaisten parissa verkon toiminnan luotettavuudelle ja käyttäjän tietosuojalle. Se, mikä lain soveltamisessa on yksiselitteisesti torjuttava, on luvattoman käytön ja ”merkittävän haitan” määritelmän lavea tulkinta tarkoittamaan esimerkiksi yrityksen johdon intressien vastaisen viestinnän tunnistetietojen tutkimista. Tämä ei saa olla valvontalaki, vaan järjestelmän toimintaa varmistava laki. Yrityssalaisuuksien vuodon ehkäisyn nimissä tehtävään valvontaan on asetettu selvät ja tiukat rajoitukset, joita on käytännössä seurattava pilkulleen. Näissä asioissa tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolla on selkeä perusoikeuksia varmistava linja, jota hallituksen ja seurantaryhmän on syytä lain soveltamisessa tukea.

Vaikka laki ollaan nyt siis kaikella todennäköisyydellä hyväksymässä, on eduskunnan asettamien reunaehtojen avulla mahdollisuus varmistaa, että laki ei tosiasiallisesti rajaa perusteettomasti ihmisten viestinnän luottamuksellisuutta. En pidä laista, mutta tässä tilanteessa yritän parhaani mukaan varmistaa lakia sovellettavan perusoikeuksia laajentavalla tavalla.

Puheenvuoroni eilisessä Lex Nokia -keskustelussa

2009-02-25T12:38:00.000+02:00

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi on periaatteellisesti tärkeä laki. Vaikka se vain täsmentää vuonna 2004 säädettyä lakia, sisältyy siihen keinovalikoiman konkretisoitumisen myötä aivan uusia, kansalaisten perusoikeuksia rajoittavia elementtejä. Samalla se kuitenkin parantaa verkon käyttäjien tietoturvan tasoa.

Perustuslakivaliokunnan jäsenenä olen osallistunut asian käsittelyyn nyt jo vuoden ajan. Valiokunta kuuli laista hyvin kriittisiä lausuntoja perustuslakiasiantuntijoilta. Vaikka olin itsekin hyvin kriittinen lain suhteen, saatoin kuitenkin neuvottelujen jälkeen hyväksyä valiokunnan sisällöllisesti tiukan, mutta tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mahdollistavan yksimielisen lausunnon.

Perustuslakivaliokunnan lausunto rajaa lain tulkintaa merkittävästi. Monet julkisuudessa esitetyt väitteet lain porsaanrei'istä eivät siten enää pidä paikkaansa. Perustuslain kannalta olennaisin kysymys liittyy työnantajalle ja ylläpitäjille annettaviin viranomaisvaltuuksiin mahdollisesti rinnastettaviin valvontaoikeuksiin.

Tässä asiassa valiokunta asettui professori Kaarlo Tuorin vakuuttavasti laatiman tulkinnan taakse, jonka mukaan kysymys ei ole viranomaisvaltuuksista, vaan valtuuksista, jotka ovat rinnastettavissa yksityisen suojaa työelämässä koskevan lain ja sähköisen viestinnän tietosuojalain jo nykyisin antamiin oikeuksiin esimerkiksi kameravalvonnan osalta. Ihmisten perusoikeuksia suojaava oikeusturvarakenne on näin ollen erilainen yksityisen tahon ollessa kyseessä viranomaisen sijaan. Lain edellyttämä yt-menettely ja tietosuojavaltuutetun vahva rooli niin ennakko- kuin jälkivalvonnassa on perustuslaillisesti riittävä suojatoimi.

Perustuslaillisesti lakiin jää kaksi ongelmaa. Onko suhteellisuusvaatimuksen edellyttämällä tavalla tarpeellista antaa yrityksille poliisia suurempia valtuuksia ja onko luvattoman käytön valvontaa rajoitettu lakiesityksessä riittävästi? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat vaikeaselkoisia lain teknisen luonteen takia, ja siksi valiokunta vaatimuksestani edellytti seurantatyöryhmän arvioivan perusoikeuksien suojan tosiasiallista toteutumista lain voimaantulon jälkeen.

Arvoisa puhemies! Puolustan siis perustuslakivaliokunnan tulkintaa, mutta se ei tee laista vielä hyvää lakia, jota pitäisi kannattaa. Kansanedustajina meillä on kansalaisten edessä meitä velvoittava vastuu siitä, minkälaista yhteiskuntaa olemme rakentamassa. Mielestäni poliittisessa harkinnassa kansalaisten perusoikeuksien suoja pitää tulkita mieluummin laajasti kuin juridisen minimivaatimuksen edellyttämällä tavalla. Eduskunnan tekemien merkittävien rajoitusten jälkeenkin suurin ongelma laissa on periaatteellinen. Se on väärä signaali siitä kehityksestä, mihin ihmisten perusoikeuksia tietoyhteiskunnassa ollaan suuntaamassa.

Lakihankkeen valmistelu on herättänyt myös aiheellisen kysymyksen suomalaisen demokratian tilasta. Onko niin, että elinkeinoelämän intressi painaa viranomaisvalmistelussa enemmän kuin kansalaisten perusoikeuksien punninta? Onko niin, että korporatistisessa järjestelmässämme tehdään sopimattoman painostuksen tuloksena työmarkkinaosapuolten välillä sopimuksia, joita markkinoidaan poliittisille päättäjille yhteisenä kantana ja jotka poliitikot ottavat mukisematta valmistelun lähtökohdaksi huomioimatta lakihankkeen laajempaa vaikutusta yhteiskunnan kehitykselle?

Arvoisa puhemies! Meillä kansanedustajina on velvollisuus edellyttää, että lait valmistellaan avoimen ja kansanvaltaisen oikeusvaltion parhaita periaatteita noudattavalla tavalla. Tämän lain kohdalla herää kysymysmerkki, onko näin toteutunut. Samalla laaja asiantuntijajoukko ja kansalaismielipide vastustaa syvästi lakiesityksen tavoitteen toteuttamistapaa.

Hallituksessa on ollut yksimielisyys siitä, että verkko-omaisuuden ja yrityssalaisuuksien suojaa on parannettava, mutta liikenneministeriön esittämä keino on vähintään sekava ja vastaa monien asiantuntijoiden mukaan huonosti lain tarkoitukseen. Hallituksen olisikin syytä harkita tilannetta vielä kerran jo painostusepäilyjen selvittämisen ja valmisteluprosessiin kohdistuvien epäilyjen takia. Samalla, jos esityksessä otettaisiin vielä aikalisä, voitaisiin arvioida lain yksityiskohtiin kohdistuva kritiikki uudestaan. Esimerkiksi tietosuojavaltuutetun tosiasiallista oikeutta varmistaa lain edellytysten noudattaminen tulisi selkeyttää, jotta väärinkäytösten uhka voitaisiin minimoida. Luvattoman käytön nimissä tehtävä tunnistetietojen valvonta tulisi kohdistaa selkeästi verkon toiminnan suojaamisen kannalta välttämättömiin tilanteisiin, kuten tukiasemien kaappauksen torjuntaan, ei lievempiin väärinkäytöksiin. Muussa tapauksessa lakiesitystä on pyrittävä vielä parantamaan eduskunnan toimesta.

Siksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Sumuvuoren tekemää ehdotusta, joka perustuu liikenne- ja viestintävaliokunnassa jätettyyn vastalauseeseen 1. Tämä muutos vähentäisi perusoikeuksien rajoittamisen koskemaan tietoviestintää vain rajallisessa määrässä suuryrityksiä, jolloin epäily laajasta perusoikeuksien rajoittumisesta olisi perusteeton.

Arvoisa puhemies! Emme voi uhrata jo laajoja perusoikeuksiamme vain siksi, että tietoyhteiskunta mahdollistaa uudenlaisten valvonnan muotojen käyttöönoton. Todellinen turvallisuus ja menestyvä talous syntyy ihmisten vapaudesta, ei tämän vapauden häikäilemättömästä rajoittamisesta.

Hallituksella syytä vetää Lex Nokia pois käsittelystä

2009-02-12T09:21:00.015+02:00

Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalaista (sic!), eli tunnetummin Lex Nokia tai urkintalaki, tulee eduskunnan täysistunnon käsittelyyn tulevina viikkoina. Se korvaa nykyisen v. 2004 säädetyn lain, jonka tulkinta on ollut molempiin suuntiin (ylläpitäjän/työnantajan sekä työntekijän/verkon käyttäjän kannalta) niin sekava, että lakia ei käytännössä ole osattu soveltaa.

Itse olen perustuslakivaliokunnan jäsenenä käsitellyt asiaa jo vuoden, ja ilmaissut läpi prosessin kriittisyyteni lakihanketta kohtaan. Hyväksyin kuitenkin (ks. vihreä blogi 20.11.08) neuvottelutuloksena saavutetun kompromissin perustuslakivaliokunnan lausunnoksi, jossa lain tulkintaa rajattiin merkittävästi asettamatta kuitenkaan muodolliseksi edellytykseksi perustuslainsäätämisjärjestystä. Tulos täyttää suomalaisen perustuslakiharkinnan tulkintatradition edellytykset rimaa hipoen, vaikka ylpeä en tuloksesta ollut. Mielestäni vapausoikeuksien suoja pitää tulkita mieluiten laajasti kuin kapeimmalla mahdollisella tavalla. Perustuslakivaliokunta huomioi kuitenkin lähes kaikki laissa kritiikkiä herättäneet kohdat, ja useimpia on parannettu sen perusteella merkittävästi. (Monet julkisuudessa esitetyt väitteet lain porsaanrei'istä eivät siten enää pidä paikkaansa.)

Sanoin jo silloin, että kysymys laista on kuitenkin ennen kaikkea poliittinen, ei perustuslaillinen: haluammeko säätää ihmisten tietoyhteiskunnassa nauttimia perusoikeuksia rajoittavia lakeja, joiden julkilausuttua tarkoitusta itse laki ei edes kovin hyvin edistä?

Hallituksen olisi nyt syytä vielä miettiä tätä kysymystä. Parasta olisi, että hallitus viisastuisi ja vetäisi heikosti valmistellun esityksen takaisin. Laki pyrkii vastaamaan joihinkin tosiasiallisiin ongelmiin, mutta se voi paljastua Troijan hevoseksi. Hallituksessa on ollut yksimielisyys siitä, että verkko-omaisuuden ja yrityssalaisuuksien suojaa on parannettava, mutta liikenneministeriön esittämä keino ei yksinkertaisesti vastaa tavoitetta vaan on - eduskunnan tekemien lakia parantavien rajausten ja tarkistustenkin jälkeen - ylimitoitettu tai vähintään sekava.

Lex Nokia on huonosti valmisteltu laki, johon on sotkettu asioita joilla ei ole tekemistä keskenään:
- yrityssalaisuuksien vuodon estäminen suuryrityksissä viestien ym. tietoliikenneviestinnän tunnistetietojen tutkimisen avulla
- kenen tahansa ylläpitäjän mahdollisuus ”luvattoman käytön” estämisen nimissä tutkia verkkoaan käyttävän viestien tunnistetietoja (litaniana erilaisia epämääräisesti rajattuja uhkia, minkä tulkintaa PeV tosin hyvin selkeästi rajasi)
- vastuuta rikosepäilyjen tutkinnasta on siirretty poliisilta yksityisille yrityksille ja verkon ylläpitäjille, jotka saavat poliisia laajemmat valtuudet tutkia viestien tunnistetietoja (tämä viranomaistyyppisten valtuuksien siirtäminen yksityiselle oli asia, jossa jäin perustuslakivaliokunnassa yksin vastustamaan. Valiokunnan lausunto vain rajasi tätä mahdollisuutta, eikä pitänyt tässä tapauksessa valtuuksia suoranaisina viranomaistutkintavaltuuksina vaan tutkinnan valmisteluna. Kun sain muilta osin tärkeitä muutoksia lausuntoon, en kuitenkaan jättänyt tästä syystä eriävää mielipidettä.)
- käyttäjän ja yritysten tietoturvan vahvistaminen sekä kansallisen tietosuojavaltuutetun aseman parantaminen henkilösuojaa turvaavana viranomaisena (mikä pitäisi toteuttaa joka tapauksessa, tästä lakihankkeesta riippumatta)

Ne muutokset, jotka perustuslakivaliokunnan sekä liikenne- ja viestintävaliokunnan käsittelyssä lisättiin lakiin, paransivat lakiesitystä huomattavasti. Tosiasiassa väärinkäytösten riski - siis tunnistetietojen laajamittainen ja perusteeton käsittely verkon käyttäjän oikeusturvaa heikentävällä tavalla - on merkittävästi vähentynyt. Ylipäätään koko automaattisen valvonnan käyttöönotto on niin laajan oikeusturva- ja hallintoprosessin takana, että kovin moni yritys ei sitä käyttöön ota. Siirtyminen automaattisesta valvonnasta manuaaliseen - jossa voidaan eritellä yksittäisen henkilön tunnistetietoja - edellyttää laajaa kontrollia tietosuojavaltuutetun toimesta ja vahvoja epäilyjä. Yrityssalaisuuksien osalta tunnistetietojen tutkiminen on viimesijainen keino, jota voidaan soveltaa vain kun voidaan perustella vuodon tapahtuminen tätä kautta ja kun kaikki muut keinot on käytetty.

Vihreiden edustajana liikenne- ja viestintävaliokunnassa toimiva Johanna Sumuvuori jätti lisäksi muutosehdotuksia, jotka rajaisivat lain koskemaan vain yrityssalaisuuksien vuotoa, ei luvattoman käytön valvontaa. (nämä ehdotukset eivät menneet läpi, mutta niistä äänestetään istunnossa) Jos Sumuvuoren ehdotukset menevät läpi, olisi laki jo kohtuullisessa kunnossa ja epäily laajasta perusoikeuksien rajoittumisesta olisi perusteeton.

Suurin ongelma laissa on rajausten jälkeen periaatteellinen: se on väärä signaali siitä kehityksestä, mihin ihmisten vapausoikeuksia tietoyhteiskunnassa ollaan suuntaamassa. Vaikka julkisuus on ollut osin kohtuutonta ja perustunut vääristyneeseen kuvaan lain tarjoamista valvontamahdollisuuksista, ei se vähennä lain symbolista ongelmallisuutta. Juridiselta kannalta kyseenalaisinta on kehitys, jossa viranomaistyyppisiä valtuuksia annetaan yksityiselle, olkoonkin että tietosuojavaltuutettu voi valvoa tarkkaan (resurssiensa puitteissa, mikä on myös yksi ongelma) näiden valtuuksien käyttöä.

Laajan kansalaisliikkeen, oikeusoppineiden, poliisin ja muiden asiaan perehtyneiden riippumattomien tahojen kritiikki on ollut niin murskaavaa, että hallituksen on harkittava tilannetta vielä kerran. Esitys olisi syytä vetää takaisin ja palattava tietoturvan parantamiseen, yrityssalaisuuksien suojaamiseen sekä verkon luvattoman käytön aiheuttamien haittojen torjuntaan järkevällä ja oikein mitoitetulla tavalla - uhkaamatta samalla ihmisten perusoikeuksien suojaa ja luomatta ennakkotapausta valvontayhteiskuntakehitykselle.

Suuryritysten yrityssalaisuuksien suojaa voidaan parantaa pakkokeinolain uusimisen yhteydessä, jolloin voidaan tarkkaan arvioida poliisin oikeudet tällaisiin rikoksiin puuttumisessa vaarantamatta kuitenkaan näin laajasti luottamuksellisen viestin suojaa ja antamatta yksityisille yrityksille viranomaisvaltuuksia. Verkon luvaton käyttö saattaa aiheuttaa suurten verkkojen ylläpitäjille (esimerkiksi yliopistoissa) suuren omaisuusriskin, mutta tällaisen omaisuuden puolustamiseksi ei tarvita näin laajaa puuttumista perusoikeuksiin, vaan se voidaan toteuttaa huomattavasti suppeammin. Työnantajan ja työntekijän välisestä suhteesta määritellään lukuisissa muissa yhteyksissä. Siihen ei muuten _todellakaan_ lukeudu ministeri Lindenin viimeisintä sammakkoa, eli oikeutta riisua työntekijä alasti.

Todellinen turvallisuus syntyy ihmisten vapaudesta, ei tämän vapauden häikäilemättömästä rajoittamisesta.

Vihreiden pj-kisasta

2009-02-09T15:52:00.002+02:00

Annoin tällaisen haastattelun tänään Vihreälle Langalle koskien vihreiden pj-kisaa:

Ville Niinistö harkitsee puheenjohtajakisaa

Vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö lupaa vielä kerran harkita vihreiden puheenjohtajakisaan lähtöä, jos Anni Sinnemäelle ei ilmoittaudu vastaehdokasta kuukauden kuluessa.

Niinistö toivoo puheenjohtajavaaliin räväkkää aatteellista keskustelua siitä, millaista Suomea vihreiden tulee rakentaa. Itse hän kannattaa sosiaaliliberaalia vihreää yleispolitiikkaa.

"Vihreiden pitäisi kytkeä talouspolitiikan linjaukset ilmastopolitiikkaan ja luonnonsuojeluun. Puolueella on paljon osaamista eri osa-alueilla, mutta ihmisillä ei ole kirkasta kuvaa vihreästä kokonaispolitiikasta."

Niinistön mielestä kokonaispolitiikan puute johtaa siihen, että puolue marginalisoidaan valtavirtakeskusteluista. Vihreät ovat nurkassa, josta puolue tulee välillä puhumaan ilmastopolitiikkaa. Vihreä rakennemuutos edellyttää kuitenkin kattavaa yhteiskuntapolitiikkaa.

Niinistön mielestä Osmo Soininvaaran puheenjohtajakaudella vuosina 2001-2005 puolueen yleispoliittinen viesti oli hyvin selvä. Kuluvalla hallituskaudella puolueen ministerit eivät ole kyenneet nostamaan vihreää yleispolitiikkaa riittävästi esille.

Niinistön sosiaaliliberalismiin kuuluu se, että ihminen ei voi olla vapaa, jos tuloerot ovat liian suuret ja ihmiset pakotetaan köyhyyteen.

"Uusvasemmistolaisuus on periaatteessa vihreyttä, eli solidaarista yksilökeskeisyyttä. Suomessa vihreillä on tilaa tämän viestin edistämisessä."

Niinistö korostaisi puheenjohtajavaalissa yksilönvapauksia. Lex Nokia on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisten vapausoikeuksia murennetaan pikkuhiljaa. Vihreiden pitäisi profiloitua tätä kehitystä vastustavana liberaalina puolueena.

Niinistön mielestä Sinnemäen asettama 20 kansanedustajan tavoite vuoden 2011 eduskuntavaaleihin on realistinen. Tämä onnistuu, jos vihreiden viesti on yhtä aikaa uskottava ja radikaali.

Niinistö on toistaiseksi kieltäytynyt puheenjohtajaehdokkuudesta perhesyistä.

Modernin elämän vaikeus - kotikunta määritellään oikeudessa?

2009-02-03T16:42:00.008+02:00

Rovaniemellä on käyty erikoisessa asiassa oikeutta, joka on nyt saanut valtakunnallista huomiota. Rovaniemen hallinto-oikeus ilmoitti meppi Hannu Takkulalle (kesk.), että hänen kotikuntansa on Turku, vaikka hän itse pitää Rovaniemeä kotikuntanaan. Kahden asunnon miehen (tai oikeastaan neljän, onhan hän säännöllisesti myös Brysselissä ja Strasburgissa) Takkulan koti on oikeuden mielestä Turussa, koska hänen perheensä on siellä.

En sinällään ota kantaa päätöksen oikeellisuuteen tuntematta yksityiskohtia, mutta kolmessa kodissa asuvana ja modernia liikkuvaa perhe-elämää viettävänä ymmärrän hyvin Takkulan hämmennystä päätöksestä.

Monissa perheissä asutaan käytännössä useammalla eri paikkakunnalla, ja jopa eri maissa. Ruotsin Malmö ja Tanskan Kööpenhamina ovat Öresundin sillan valmistuttua käytännössä samaa aluetta, jossa asutaan ja käydään töissä ristiin. Monet asuvat osan vuodesta ympärivuotiseen asumiseen soveltuvassa kesämökissä, osan vuodesta talviasunnossa. Jotkut liikemiehet käyvät "kotonaan" viikonloppuisin vain kääntymässä. Työpaikkakunta voi vaihdella usein nopeastikin. Käytännössä kaikki valtakunnanpoliitikot, jotka eivät ole Uudeltamaalta, asuvat useammassa eri kaupungissa. Opiskelijat saavat nykyisin valita, ovatko kirjoilla opiskelupaikalla vai aiemmassa kotikunnassaan.

Mielestäni ihminen voi itse määrittää oman kotikuntansa, kunhan hänellä on siellä todistettavasti ympärivuotiseen asumiseen soveltuva asunto tai vastaava tiivis side. On tietysti selvää, että taloudellista etua ei saa järjestää perusteettomalla kirjoilla ololla. Yleisesti ottaen olen kuitenkin professori Aimo Ryynäsen linjoilla, jonka mielestä ihmisen omaa kantaa ei voi helpolla sivuuttaa. Haiskahtaa totalitarismilta jos ihminen ei saa enää edes päättää kotikuntaansa itse.

Oma perheeni taitaa olla aika hyvä esimerkki tästä globalisoituvasta maailmasta. Tässä perusteellinen esitys asiasta:

---
Meillä on käytännössä kolme asuntoa. Ensisijassa perheemme asuu Turussa ja Tukholmassa. Itse olen kirjoilla Turun kotonamme, vaimoni ja lapseni Tukholman esikaupungin kotonamme Ruotsissa. Sen lisäksi minulla on työkämppä Helsingissä. Olen laskeskellut, että kansanedustaja-aikanani olen viettänyt aikaani suunnilleen tasapuolisesti kaikissa. Eli en missään edes puolta ajastani. :)

Tällä hetkellä perheeni on useimmiten istuntokauden aikana viikot Ruotsissa, jossa lapset käyvät tarhassa. Itse olen eduskunnan istuntopäivinä tiistaista perjantaihin enimmäkseen Helsingissä, mutta osallistun useimpina viikkoina myös iltatilaisuuksiin Turussa, jolloin yövyn siellä. Viikonloppuja perjantaista maanantaihin vietämme usein yhdessä Turussa. Turun kaupunginvaltuusto kokoontuu maanantaisin ja maanantaisin kansanedustajilla on muutoinkin usein maakuntatilaisuuksia.

Kun vaimon työt sallivat, olemme välillä Turussa pitempiä aikoja. Toisinaan lapset ovat myös työviikkoina kanssani Turussa (vaimoni ollessa töissä Ruotsissa), jolloin he ovat päivisin äitini hoidossa. Vanhempainvapaan aikana vuosi sitten olimme vuorotellen Turussa ja Tukholmassa toisen vanhemmista ollessa kotona lasten kanssa ja toisen töissä (työviikoilla perheeni oli myös välillä kanssani Helsingissä).

Monia työtehtäviä voi tehdä tietokoneen äärellä missä vaan. Arki sujuu varsin sujuvasti, kun suunnittelemme kalenterimme hyvissä ajoin ja jaamme vastuun lastenhoidosta.

Olemme pitäneet arvokkaana, että lapset saavat tiiviin siteen kumpaankin kotimaahansa ja oppivat molemmat kielet kunnolla. Lasten tullessa kouluikään joustavuus tietysti vähenee, koska kouluikäisen lapsen on oltava säännöllisesti samalla paikkakunnalla. Emme ole vielä päättäneet, kumpaan maahan laitamme lapset kouluun.
---

Tällaisessa tilanteessa on luontevaa, että kotikunta valikoituu oman identiteetin mukaan. Itselleni on itsestäänselvää olla kirjoilla Turussa, joka on ollut minulle aina rakas kotikaupunkini ja jota haluan olla edelleen myös valtuutettunakin kehittämässä. Turun yliopistoon tein väitöskirjaani ennen kuin tulin eduskuntaan, ja sen pariin todennäköisesti palaan, jos lopetan. Helsinkiläinen en ole, olen Helsingissä vain eduskuntatyön takia edustamassa varsinaissuomalaisia heidän valitsemanaan kansanedustajanaan. En koe asuvani myöskään Ruotsissa, vaikka perheeni onkin siellä kirjoilla. Vietänhän valtaosan ajastani Suomessa.

(Valintani ei ole muuten taloudellisesti kovin edullinen, sillä maksan matkani Ruotsista Suomeen itse. Jos muuttaisin kirjani Tukholmaan säästäisin pitkän pennin, kun eduskunta maksaisi työmatkani. Sitä en kuitenkaan halua, sillä se ei ole mielestäni oikein. Haluan kantaa itse taloudellisen vastuun perheeni asumisjärjestelystä.)

Ehkä meidän onkin syytä tunnustaa modernin yhteiskunnan moniulotteisuus ja korostaa yksilönvapautta monipaikkakuntaisten ihmisten kotikunnan määrittelyssä. Elämme eriskummallista aikaa, jos ihmisten kotipaikka määritellään oikeudessa.

Suomen syytä auttaa Guantanamon lakkauttamisessa

2009-01-26T18:29:00.007+02:00

Yhdysvallat on pyytänyt EU-mailta apua kansainvälisen oikeuden vastaisesti toimivan Guantanamon vankileirin lakkauttamiseksi. Yhdysvallat on kysynyt, voisivatko EU-maat ottaa vastaan sellaisia Guantanamoon perusteetta vapauden riiston kohteeksi vuosikausiksi joutuneita, joita ei epäillä mistään rikoksesta. Suomen on syytä osoittaa tässä yhteydessä konkreettinen tukensa Yhdysvaltain uuden presidentin Barack Obaman edistykselliselle ihmisoikeuspolitiikalle.

George W. Bushin hallinto toimi ulkopolitiikassaan ja sodankäynnissään vastoin useita kansainvälisen oikeuden periaatteita. YK:nkin tuomitsemat räikeimmät esimerkit olivat kidutuksen käyttö kuulusteluissa ja Afganistanin operaation yhteydessä epäiltyjen vangitseminen määräämättömästi Guantanamon vankileiriin vailla mahdollisuutta oikeudenkäyntiin tai normaaleihin Yhdysvaltain tai kansainvälisen oikeuden epäillyille takaamiin oikeuksiin. Ihmisoikeusjärjestöjen ja useiden maiden hallitusten mukaan merkittävä osa Guantanamoon suljetuista oli pidätettyinä vailla mitään kestäviä perusteita. Syyttömien julkisuuteen tulleet tarinat ovat olleet riipaisevia, kuten Uuden Suomen haastatteleman Al Jazeera tv-kanavan toimittajan.

Kun nyt Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama on ilmoittanut Yhdysvaltain tältäkin osin palaavan edistyksellisen oikeusvaltion tavoin noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusperiaatteita, on Suomen ja EU:n syytä auttaa Obamaa Guantanamon lakkauttamisessa. Guantanamo on ollut symboli läntisen maailman kaksinaismoralismille, jossa demokratian ja kansalaisoikeuksien periaatteet on hylätty terrorismin vastaisen taistelun nimissä. Guantanamon alasajolla on suuri merkitys paitsi Yhdysvaltain myös koko läntisen maailman nauttimalle arvostukselle Aasiassa ja Afrikassa.

Yhdysvallat toki kantaa päävastuun aiemman hallintonsa laiminlyönneistä, mutta on selvää että monet syyttä Yhdysvaltain vangitsemat tai jopa kiduttamat vangit eivät halua jäädä vapautumisensa jälkeen Yhdysvaltoihin. Monet eivät voi toisaalta palata kotimaahansa maan poliittisen tilanteen tai henkilökohtaisen uhan takia. Suomella pitäisi olla valmiudet ottaa useita tällaisia vankeja Suomeen tavanomaisten turvallisuus- ja ihmisoikeuskriteerien mukaisesti. Annan täyden tukeni ulkoministeri Alexander Stubbin alustavalle kannalle asiassa.

Yhdysvaltojen kanssa on kuitenkin syytä neuvotella siitä, miltä osin he kustantaisivat tästä aiheutuvia kustannuksia. Vuosikausien vapauden riiston ja mahdollisesti kidutuksen kohteeksi joutuvan syyttömän ihmisen auttaminen elämänpolulla eteenpäin ei voi olla helppoa.

Yhdysvallat palaa juurilleen

2009-01-21T13:56:00.003+02:00

"As for our common defense, we reject as false the choice between our safety and our ideals. Our founding fathers ... our found fathers, faced with perils we can scarcely imagine, drafted a charter to assure the rule of law and the rights of man, a charter expanded by the blood of generations. Those ideals still light the world, and we will not give them up for expedience's sake. And so to all the other peoples and governments who are watching today, from the grandest capitals to the small village where my father was born: know that America is a friend of each nation and every man, woman, and child who seeks a future of peace and dignity, and that we are ready to lead once more."

Nämä sanat vaikuttivat minuun eniten Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman eilisessä virkaanastujaispuheessa. Yhdysvalloissa on nyt presidentti, joka lupaa palauttaa maansa perustuslain periaatteet ihmisten vapaudesta ja laajoista kansalaisoikeuksista sille kuuluvalle paikalle, niin kotimaassa kuin ulkopolitiikassaankin. Obama puhui kauniisti myös siitä johtajuudesta, jonka Yhdysvallat aikoo ottaa talouskriisin ja ilmastonmuutoksen uhkien torjumisessa.

Maailma tarvitsee tänä päivänä johtajia, jotka uskaltavat puolustaa sivistystä, oikeusvaltiota ja ihmiskunnan yhteistä pyrkimystä edistykseen. Nämä arvot ovat olleet viime vuodet pahasti hukassa. Yhdysvallat tarvitsee Barack Obamaa, mutta niin tarvitsee myös koko maailma.

Kiitos ministeri Sarkomaalle

2008-12-12T11:56:00.004+02:00

Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) teki rohkean teon, kun päätti muuttaa sanat teoiksi ja asettaa perheensä arjen ministerin työn edelle. Kahden pienen lapsen isänä ymmärrän hyvin, mistä Sarkomaan valinta kumpuaa. Uskon, että oman sukupolveni miehille työn ja perheen yhteensovittaminen on yhtä lailla tärkeää kuin naisillekin. Siksi minua ihmetyttää niiden (yleensä iäkkäämpien mies-) toimittajien kyyninen asenne, jotka eivät hyväksyneet Sarkomaan eron perustetta vaan yrittivät etsiä muita syitä erolle.

Haluan kiittää opetusministeri Sarkomaata hienosta työstä opetusministerinä. Hän toi kauan kaivattua näkemyksellistä, keskustelevaa ja sivistynyttä johtamista opetusministeriöön.

Ihmisoikeudet etenevät sateenkaariperheissä

2008-11-27T10:53:00.004+02:00

Puolustin eilen tällä puheenvuorolla eduskunnan istunnossa hallituksen ja oikeusministeri Tuija Braxin esitystä homo- ja lesboparien oikeudesta sisäiseen adoptioon (eli sosiaalisen vanhemman mahdollisuutta päästä juridiseksi vanhemmaksi elämänkumppanin lapselle). Samalla korostin sukupuolineutraalin avioliiton ja perhekäsityksen saavuttamista tärkeänä ihmisoikeustavoitteena. Keskustelussa moni muukin tuki tätä tavoitetta, ja vain muutama kritisoi hallituksen lakiesitystä.

--
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on merkittävä ihmisoikeusedistysaskel sadoille suomalaisille perheille ja ennen kaikkea heidän lapsilleen. Jokainen kansanedustaja voi itse miettiä, arvioiko tämän lain osana laajempaa ihmisoikeuskokonaisuutta vai yksittäistapauksena. Se on tietysti molempia.

Itse näen siinä yhtä tärkeinä osuuksina molemmat eli sen, että lapsen asemaa näissä perheissä parannetaan nyt tässä akuutissa tilanteessa, mutta toisaalta myös sen, että se on osana isompaa kokonaisuutta, jossa ihmisten ihmisoikeudet Suomessa taataan riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tai perhemuodostaan. Itse kannatan siis sukupuolineutraalia avioliittoa ja myös ulkoisen adoption mahdollistamista sateenkaariperheille, ja siksi tämä laki on mielestäni askel oikeaan suuntaan, mutta ei vielä täysin toteuta niitä periaatteita, mitä esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä jo kansainvälinen ihmisoikeuskäytäntö meiltä edellyttäisi.

Arvoisa puhemies! Minua myös hämmentää hiukan se, että tässä nähdään vastakkainasettelua eli se, että kristillisdemokraattien vastustus on tällaista terminologista knoppologiaa, jolla sosiaalisen vanhemman kutsuminen huoltajaksi vanhemman sijaan haluaa asettaa tämän perhemuodon silmätikuksi, jota voidaan erityistapauksena ehkä sietää, mutta se ei kuitenkaan ole yhteiskunnan normi.

Tällainen ajattelu ei ollenkaan sovi omaan yhteiskuntakäsitykseeni eikä edes omaan kristilliseen etiikkaani. Naisten oikeudet eivät ole pois miesten oikeuksista, ja homoseksuaalisten oikeudet eivät ole pois heteroilta. Eikä näiden perheiden lasten etu ole se, että me lain edessä haluamme löytää heidän perhemuodolleen vain pelkän erittelynhalun vuoksi erilaisia nimityksiä. Tällainen ajattelu ei kuulu valtiollisen neutraalin ihmisoikeusnäkökulman piiriin. Se on toinen kysymys, miten eri toimijat valtion ulkopuolella, siis uskonnolliset yhteisöt, omassa käytännössään toimivat, mutta valtion tällaista erittelyä ei tule tukea.

Arvoisa puhemies! Minun ja muiden heteroperheiden isien ja äitien identiteetti ei ole mielestäni niin heikko, että muiden perhemuotojen tasavertainen kohtelu sitä heikentäisi, päinvastoin. Itse haluan perheenisänä kannustaa kaikkia vanhempia perhemuodosta riippumatta kantamaan vastuuta lapsistaan. Yhteiskuntamme tarvitsee lisää huolehtivia, hyviä ja vastuuta kantavia vanhempia, ei vähemmän. Sivistyneen oikeusvaltion tehtävänä ei ole asettaa vastuun kantamiselle esteitä, vaan purkaa niitä.

Arvoisa puhemies! Siksi kannatan lämpimästi lakiehdotusta.

Netti on kommunikaatiota, ei mediaa

2008-11-19T14:06:00.007+02:00

Olen huolissani siitä, että sukupolvi, joka ei ymmärrä netin luonnetta, on kovaa tahtia säätämässä ihmisten perusoikeuksia virtuaaliympäristössä merkittävästi rajoittavaa lainsäädäntöä. Esimerkkejä tästä on monta, yhtenä edellisessä blogimerkinnässäni kommentoitu urkintalaki.

Eilisiltainen Ajankohtaisen Kakkosen "Kasvatusilta" oli ajoittain tuskaista katsottavaa. Eero Lehden (kok) johdolla ikämiessarja yritti selittää nuorille, että nettiä pitäisi valvoa siinä missä muutakin mediaa. He vertasivat palvelimen ylläpitäjän asemaa kustantajan/päätoimittajan asemaan.

Tässä ajattelutavassa on pari ongelmaa:

1) Sana virtuaaliympäristö on aika hyvä kuvaamaan sitä, mistä netissä on kyse. Se on ympäristö, jossa tehdään kaikkea sitä mitä meidän fyysisessä ympäristössämmekin. Netissä ihmiset kommunikoivat vuorovaikutuksessa keskenään. Netissä ihmiset käyvät kauppaa, tapaavat toisiaan, hankkivat informaatiota, harrastavat jne. Netin keskustelupalstoja ei voi rinnastaa perinteiseen mediaan, joka on jonkun julkaisijan vastuulla tuotettu. Netti pitää pikemminkin rinnastaa fyysiseen ympäristöömme. Jos me haluamme "sensuroida" nettiä, tarkoittaa se samaa kuin se, että haluamme rajoittaa ihmisten vapautta fyysisessä ympäristössä. Se ei ole täysin poissuljettua tietyissä tapauksissa, mutta tällaiset rajoitukset ovat hyvin perusoikeusherkällä alueella. Olisin aika varovainen sen suhteen, että nuorilta kiellettäisiin kokoontuminen jollakin nuorisotalolla vain sen takia, että siellä olisi ollut joskus järjestyshäiriöitä tai harrastettu epäsopivaa kielenkäyttöä. Julkaisijan vastuun on netissäkin koskettava toimitettua aineistoa, mutta keskustelupalstoja ei voida rinnastaa sanomalehtien mielipidesivuihin; ne ovat muodoltaan lähempänä fyysisessä ympäristössä käytyjä suullisia keskusteluja.

2) Usein hyvää tarkoittavat sensuuritoimet johtavat ongelman pahentumiseen, tai ovat vähintään hyvin tehottomia ongelman torjunnassa, mutta rajoittavat samalla muiden ihmisten vapautta. Ajatus nimimerkin käytön tai tiettyjen keskustelun aiheiden kieltämisestä, tai laajamittaisesta ennakkomoderoinnista, on absurdi; silloin keskustelu siirtyisi vain muodollisesti Suomessa toimivilta palvelimilta ulkomaille. Tässä on muuten kyse vähän samasta ilmiöstä kuin verokilpailussa: Eero Lehtikin kuuluu siihen aatteelliseen joukkoon, jonka mielestä veroja on Suomessa alennettava, koska muutoin varakasta/koulutettua väestönosaa muuttaisi yhä enemmän ulkomaille.

Esimerkki hyvää tarkoittavan lainsäädännön ongelmista: lapsipornon torjumiseksi testy (filtteri/) estojärjestelmä on asiantuntijoiden mukaan johtanut siihen, että asiantunteva käyttäjä löytää ko sivustoja aiempaa helpommin. Toisaalta asiaa koskevaa yhteiskunnallista keskustelua esittäneet sivustot ovat joutuneet eston kohteeksi.

Rikollinen toiminta on rikollista netissäkin, se on itsestään selvää. Filtterijärjestelmän ongelma on kuitenkin siinä, että nyt kun se on lanseerattu, löytyy valvonta- ja holhousyhteiskunnan kannattajilta koko ajan uusia ajatuksia siitä, mihin sitä voidaan soveltaa. Vaikka nauramme Kiinan tuhansien nettipoliisien sensuurijärjestelmälle, olemme ajautumassa itse samalle kaltevalle pinnalle.

Huomion pitäisi olla tehottomien filtterien sijaan siinä, miten nettiympäristössä voidaan puuttua ja mahdollisuuksien mukaan ennalta ehkäistä rikoksia. Paras tapa puuttua netin laittomuuksiin on vertaisvalvonnan rationaalinen kehittäminen. Tässä EFFI on aivan oikeilla linjoilla. Myös poliisin valmiuksia toimia nettiympäristössä on parannettava. Sen lisäksi on panostettava kansalaisten nettilukutaidon lisäämiseen. Kaikki monitorin ruudulla näkyvä ei ole totta, vaikka joku sen on kirjoittanutkin.

Urkintalaki parani - tietoturva keskiössä

2008-11-13T15:18:00.003+02:00

Tein tänään yhden kovimmista väännöistäni perustulakivaliokunnassa, kun sain parannettua valiokunnan jo ennestään tiukkaa lausuntoa Sähköisen viestinnäin tietosuojalain esityksestä (ns Lex Nokia/urkintalaki). Perustuslakivaliokunnan linjaukset rajaavat käytännössä merkittävästi työnantajan mahdollisuuksia ryhtyä työntekijöiden viestiliikenteen tunnistetietojen avaamiseen. Fokus laissa on siirtynyt urkinnasta tietoturvan parantamiseen ja valvontaa rajoittavien turvamekanismien rakentamiseen. Tietosuojavaltuutetun rooli kasvaa oikeussuojan takaajana. Valiokunta korosti esityksestäni myös lain käytännön toteutumisen arviointia perusoikeuksien toteutumisen kannalta.

Lopputulos on kohtuullinen kompromissi. Laki parantaa aidosti myös käyttäjän tietoturvaa. Sinällään tarpeeton valvontaelementti säilyy, mutta sitä rajataan tavalla, joka voi tosiasiassa parantaa yritysten työntekijöiden tosiasiallista oikeusturvaa nykyisestä.

Ks lisää vihreän langan nettijutusta.

Kohti kestävää yhteiskuntaa

2008-11-13T08:53:00.002+02:00

Puheenvuoroni eilisessä ilmasto- ja energiastrategiakeskustelussa:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunnassa olemme meidän nykyajan yhteiskunnan ja ihmiskunnan keskimmäisen kysymyksen äärellä. Jos ajatellaan sitä, mitkä seuraukset tulevat, mitkä katastrofaaliset seuraukset siitä tulevat, jos ilmaston lämpenemistä ei voida rajoittaa kahteen asteeseen, niin se merkitsee elämän edellytysten heikentymistä ja jopa täydellistä elämän edellytysten mahdottomuutta monilla alueilla maapallollamme. Jo nyt tällä hetkellä 15 miljoonaa ihmistä Bangladeshissa asuu alueilla, jotka ovat välittömässä vaarassa ilmastonmuutoksen aiheuttamien tulvien ja pysyvän veden nousun takia.

Vihreästä näkökulmasta se, mitä nyt on tehtävä, on pitkällä aikavälillä varmistaa, että ihmisen toiminta asetetaan maapallon sietokyvyn rajoihin. Itsekkään ja kestämättömän yhteiskunnan aika on ohi. Emme voi enää elää laina-ajalla tulevien sukupolvien ja maapallon hyvinvoinnin kustannuksella. Kuten Sternin raportti osoitti, seuraukset ilmastonmuutoksesta ovat paitsi sosiaalisesti ja ekologisesti myös taloudellisesti kestämättömiä. Meidän yhteiskuntajärjestelmämme ei kestä sitä taloudellista kriisiä, mikä aiheutuu siitä, että ilmastonmuutos edetessään heikentäisi pysyvästi monia yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ympäri maailmaa, myös Suomessa. Siksi on syytä korostaa, että vaikka ilmastonmuutoksen torjunta maksaa, niin se maksaa paljon vähemmän kuin maksaisi se, että jatkamme laput silmillä kohti syvää katastrofia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia näyttää ensi kertaa Suomessa virallisena asiakirjana suuntaa kestävän yhteiskunnan rakentamiselle. Asetetut tavoitteet menevät oikeaan suuntaan, mutta niiden pitäisi mennä vielä pitemmälle. Meidän on varauduttava suurempiin päästövähennyksiin globaalin sopimuksen myötä. Yhdysvallat ja EU voivat nyt yhdessä Barack Obaman presidenttiyden myötä ajaa tiukkaa linjaa ja riittävän kattavaa kansainvälistä sopimusta Kööpenhaminassa joulukuussa 2009.

On myös syytä korostaa sitä, että vaikka hallitus nyt Suomessa on tehnyt käännöksen siitä, että Suomessakin otetaan ilmastopolitiikka vakavasti, niin meidän naapurimaassamme Ruotsissa on näin toimittu jo vuosikausia. Ruotsissa on jo tällä hetkellä energiankulutuksen ja sähkönkulutuksen kasvu taitettu, ja me tavoittelemme tätä tilannetta 10 vuoden kuluttua. Elikkä meillä on aika paljon kirittävää meidän naapurimaihimme verrattuna.

Jos ajatellaan sitä laajaa yhteiskunnallista rakennemuutosta, mikä tarvitsee tehdä, niin tässä strategiassa on kaikki osapalaset huomioituina, mutta ei anneta siihen resursseja eikä todeta, mitä investointeja se edellyttää. Se, mikä seuraavaksi pitää tehdä, on varmistaa, että taloudelliset resurssit näihin investointeihin myös tulee laajasti ajatellen siten, että me panostamme lisää raideliikenteeseen, joukkoliikenteeseen, energiatehokkuuteen kaikilla yhteiskunnan eri alueilla ja sitten myös uusiutuvaan energiaan ja muilla tavoin tavoittelemme niitä tavoitteita, mitkä meille on asetettu.

On myös syytä korostaa, että kestävä yhteiskunta on myös ihmisille parempi yhteiskunta. Se painottaa puhdasta ympäristöä, kestäviä tuotteita, puhdasta ruokaa ja liikkumisen vapautta eli vapautta autoilun pakosta, mikä nyky-yhteiskunnassa on olennainen piirre. Kestävässä yhteiskunnassa korostuu myös vihreiden pitkään kannattama ajatus siitä, että meillä on enemmän aikaa ja vähemmän roinaa. Keskitymme elämässämme enemmän laatuun, jolloin se on myös ekologisesti kestävämpää ja kuormitamme ympäristöä vähemmän.

Arvoisa puhemies! Riippuvuus raaka-aineiden hinnasta on vaarallista yhteiskunnalle, ja Peak Oil -teorian mukaan öljyn hinta keskipitkällä aikavälillä on edelleen nousussa. Elikkä tämä asetelma tarkoittaa sitä, että modernissa, resurssitehokkaassa taloudessa ekonomia ja ekologia kuuluvat yhteen. On selvää, että raaka-aineiden ja energian hinnannousu kannustaa kaikkia yhteiskuntia energiatehokkaaseen ja moderniin yhteiskuntarakenteeseen. Silloin päästövähennysten ja yhteiskunnan modernisaation vaihtoehtona ei ole siis nykytilanteen jatkuminen vaan talouden taantuminen energia-intensiivisten teollisuusjättien hautausmaaksi, jollemme kaikilla aloilla ryhdy modernisoimaan yhteiskuntamme rakennetta ja teknologinen kehitys jatku kaikilla aloilla, ympäristöteknologia puhdasta teknologiaa korostavaan suuntaan.

Rakennemuutosta ei kannata siis vastustaa, vaan se pitää ottaa haltuun. Perässä hiihtäjiksi ajautuvat maat jäävät vaille puhtaan teknologian alan kasvuyrityksiä ja käyttävät yhä kalliimmaksi tulevaa energiaa tehottomasti, jolloin niiden talous kärsii. Siksi, arvoisa puhemies, on vaikea ymmärtää energiateollisuuden konservatiivisuutta ja näköalattomuutta, mitä ilmensi energiateollisuuden toimitusjohtajan Naukkarisen esitys laskea tavoitteita uusiutuvan energian lisäämiseksi. Suomalaisten pitäisi ymmärtää, että koko suomalaisen yhteiskunnan etu on niin taloudellisesti kuin kaikilla muillakin tavoin kulkea ilmastomuutoksen torjunnan eturintamassa.

Onko ydinvoima pienempi paha kuin hiilivoima?

2008-11-12T12:36:00.004+02:00

Otsikon kysymyksen esittää tänään Helsingin Sanomat päivän kysymyksenään. Ehkä kysymyksen tausta-ajatuksena on saada tukea ydinvoimalle, koska mielestäni vastaus on yksiselitteisesti kyllä. Uskon lähes kaikkien ilmastonmuutoksen ja ympäristönsuojelun vakavasti ottavien olevan tätä mieltä.

Toinen asia on se, että kysytään aivan väärää asiaa. Päätös rakentaa viides ydinvoimareaktori Olkiluotoon johti siihen, että odotamme kymmenen vuotta uuden ydinvoimalan valmistumista. Hiilivoimalat saivat ydinvoimapäätöksen myötä lisää käyttötarvetta ja -aikaa, kun vaihtoehtoisessa uusiutuvaa energiaa korostavassa mallissa olisi hiilivoimasta päästy eroon nopeammin. Tämä päätös oli vakava virhe. Viides reaktori näillä näkymin valmistuu vuonna 2011, ja sen kustannusarvio on matkan varrella lähes kaksinkertaistunut. Se siitä halvasta ydinsähköstä.

Olisi hyvä, että suomalainen media vaivautuisi joskus tekemään kunnon analyysin ydinvoiman taloudellisuudesta eikä tyytyisi vain ydinlobbareiden tyhjiin puheisiin. Tuulivoiman syöttötariffien hinnasta puhutaan toki, mutta ydinvoiman rakentamiseen upotetut mittavat julkiset tuet (Ranskan ja Saksan vientituet, kunnallisten energiayhtiöiden sijoitukset jne), yksityisistä pääomasijoituksista puhumattakaan, päätyvät nekin veronmaksajien ja kuluttajien maksettaviksi.

Haluammeko toistaa virheen uudestaan? Jotkut haluavat. Minä haluan pääomien sijoittuvan nopeasti hiilidioksidipäästöjä vähentäviin uusiutuviin energianmuotoihin ja energiatehokkuuden parantamiseen. Se on myös paras tapa lisätä suomalaista kilpailukykyä, työllisyyttä ja teknologista kehitystä: kotimarkkinoiden kasvu parantaisi suomalaisten yritysten mahdollisuuksia menestyä voimakkaassa globaalissa kasvussa olevalla puhtaan teknologian alalla. Eri tutkimukset osoittavat alalla olevan mahdollisuuksia kymmeniin tuhansiin uusiin työpaikkoihin Suomessa. Ydinvoima tuottaisi suunnilleen yhden käden sormilla laskettavan määrän suomalaisia työpaikkoja.

Osmo Soininvaara asettaa blogissaan ydinvoiman kannattamisen ehdoksi sen, että se todella torjuu ilmastonmuutosta. Fakta-aineisto osoittaa kuitenkin Suomessa päinvastaista. Ydinvoima ei ole huonoin mahdollinen energiantuotantomuoto, mutta se ei tarkoita sitä, että sitä tarvittaisiin Suomessa lisää. Tästä aion puhua tänään myös eduskunnan keskustelussa hallituksen ilmasto- ja energiastrategiasta.

PS. klo 21.22. Pidin juuri puheenvuoroni ilmasto- ja energistrategiakeskustelussa. Innostuin luennoimaan kestävän yhteiskunnan rakentamisen välttämättömyydestä sekä resurssitehokkaan talouden ylivertaisuudesta niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Se tarkoitti sitä, että puheaika tuli täyteen ennen kuin pääsin puhumaan ydinvoimasta... Joten hyvä, että kirjasin kantani edes tähän blogiin.

Päivän kansanedustajana ilmastostrategiasta ja sosiaaliturvasta

2008-11-09T11:04:00.001+02:00

Olin perjantaina YLEn Radio Peilin päivän kansanedustaja -haastattelussa. Keskustelimme 30 minuutin aikana erityisesti juuri julkaistusta ilmasto- ja energiastrategiasta, sosiaaliturvasta ja yliopistoista. Halukkaat voivat kuunnella linkin kautta haastattelun. Haastattelu tehtiin aikaisin aamulla, mutta parin minuutin äänen avauksen jälkeen ajatukset alkavat luistamaan paremmin...

Tänään julkaistiin myös minun ja Harri Jaskarin Sunnuntaidebatti-kirjoitus sosiaaliturvan uudistamisesta Helsingin Sanomissa. Halusimme herättää keskustelua uudistuksesta ja konkreettisista keinoista vahvistaa perusturvaa ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Sata-komitean työ on niin tärkeä, että keskustelua ratkaisumalleista tarvitaan nyt.

Kumpaakin voitte kommentoida myös tässä.

Obaman USA vie kohti uutta aikakautta

2008-11-05T07:13:00.007+02:00

Niinhän siinä lopulta kävi. Barack Obama voitti kuin voittikin Yhdysvaltain presidentivaalit! Jos harrastaisin vedonlyöntiä, olisin varmaan saanut hyvän voittokertoimen tammikuussa ennen Obaman nousun aloittanutta Iowan esivaalia, kun päätin kannattaa Obamaa Hillary Clintonin sijaan. Obaman kyky koota ihmisiä, loistavat puhujanlahjat, sekä kulttuurien ja maailman ymmärtämistä korostava analyyttinen ajattelu antaa erinomaisen pohjan hyvälle presidenttikaudelle.

Obaman USA vie koko maailmanpolitiikkaa eteenpäin: Yhdysvallat ottaa nyt myös liittovaltiotasolla ilmastonmuutoksen torjunnan vakavasti. Yhdysvallat pyrkinee ulkopolitiikassaan luomaan yhteistyötä hajottamisen sijaan. Yhdysvallat kunnioittanee ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta jatkossa niin kotimaassaan kuin ulkopolitiikassaankin. Obama osoitti vaalikampanjassa sivistystä ja luonteen lujuutta: hän ei muuttanut kampanjansa positiivista virettä, vaikka ensin Hillary Clinton ja sitten John McCain kumpikin kävivät ajoittain hyvin negatiivista kampanjaa. Asiakeskeisyys kannattaa, kun sanojalla on karismaa.

Kaksi sivuhuomiota sanottakoon silti: Yhdysvaltain ulkopolitiikassa säilyy presidentistä riippumatta aina tiettyä jatkuvuutta. Toiseksi Bushin kausi sekä taloustaantuma on heikentänyt Yhdysvaltain hegemonista valta-asemaa, mikä vähentää myös Obaman valinnan sinällään suurta merkitystä koko maailmanpolitiikan kehityksen kannalta.

Katsoessani Obaman kannattajien profiilia exit pollien perusteella en voinut muuta kuin hymyillä. Nuoret, naiset, kaupunkilaiset sekä vähemmistöt olivat voimakkaimmin Obaman takana. Muistuttaa kovasti vihreiden kannattajaprofiilia.

Maahanmuuttopolitiikasta

2008-11-04T13:30:00.001+02:00

Laitan nyt poikkeuksellisesti viimeisimmän Turun Sanomien kolumnini myös tänne blogiin, jotta halukkaat voivat sitä kommentoida. Normaalisti julkaisen kotisivuillani lehtikirjoitukset ja tiedotteet, mutta siellä ei valitettavasti ole kommenttimahdollisuutta. Tämän ajattelin ehkä herättävän keskustelua.

---
Valistunut maahanmuuttopolitiikka välttämätöntä

Suomessa maahanmuuttopolitiikka ei ole ollut merkittävä poliittisen keskustelun aihe. Maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvien vaalivoiton myötä on kuitenkin välttämätöntä, että valistunut enemmistö nousee kertomaan oman näkemyksensä maahanmuutosta.

Tarkoitushakuisen kritiikin voimistuminen voi johtaa yhä kärjistyneempiin ongelmiin, jollemme määrätietoisesti torju sen irvokkaimpia piirteitä. Samalla on syytä parantaa ulkomaalaisten kotouttamista. Kotouttaminen on otettava vakavasti nyt, eikä vasta sitten, kun sen todetaan epäonnistuneen.

Pohjoismaisten tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kotouttaminen on Norjan, Tanskan ja Ruotsin vertailussa onnistunut ylivertaisesti parhaiten Ruotsissa. Ruotsissa kotouttamiseen on sijoitettu alusta alkaen riittävästi resursseja. Tulokset ovat sen sijaan selvästi heikompia Norjassa ja Tanskassa, joissa ilmapiiri on kielteisempi ja kotouttamisessa painotetaan mahdollisuuksien sijaan velvoitteita.

l

Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän työperäisestä maahanmuutosta, kun aiemmin maahanmuuton merkittävin osa on ollut turvapaikkaa hakevien pakolaisten vastaanottaminen. Näissä on kyse täysin eri asioista.

Pakolaisten vastaanottamisessa on kysymys sitoutumisesta ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Sivistyneessä oikeusvaltiossa taataan ihmisoikeudet niin omille kansalaisille kuin turvapaikkaa maasta hakeville.

Olen viime vuosina tutustunut eri Euroopan maiden turvapaikkaprosessiin Pohjoismaiden Neuvoston kansalais- ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtajana. Turvapaikan hakijana ei ole kovin helppoa. Esimerkiksi Puolassa voi joutua odottamaan ahtaissa oloissa lopullista käännyttämistä kaksi vuotta. Monet turvapaikan hakijat ovat kärsineet kotimaassaan joko suoranaisesta kidutuksesta tai vainosta, jolloin säilöönotto voi olla musertava kokemus.

Turvapaikanhakijan olosuhteet Suomessa ovat viime vuosina parantuneet. Samaan on pyrittävä kaikissa Euroopan maissa. Schengen-alueella periaatteena on, että turvapaikan hakijan asia käsitellään siinä maassa, mihin hän ensimmäisenä saapuu. Se edellyttää korkeiden ihmisoikeusstandardien toteutumista kaikissa jäsenmaissa.

Turvapaikkaprosessissa on taattava inhimillinen ja yksilöllinen kohtelu kaikille turvapaikanhakijoille. Oikeusturvaan kuuluu käännytysten nopea toimeenpano niiden osalta, joiden palauttaminen kotimaahansa ei aiheuta heille uhkaa.

l

Kautta maailmanhistorian sivistys ja hyvinvointi on ollut yhteydessä ihmisten, tiedon ja kauppatavaran liikkumisen vapauteen. Valtiovallan tehtävä ei mielestäni sinällään ole maahanmuuttajien houkutteleminen Suomeen. Liberaalin sivistysvaltion voimavara on kuitenkin siinä, että maan työmarkkinat ovat lähtökohtaisesti avoinna kaikille työpaikan saaville.

Työnantajat, mukaan lukien julkiset palveluntuottajat, voivat sitten itse arvioida kuinka tarpeellista on rekrytoida työvoimaa ulkomailta. Monilla aloilla kilpailukyky edellyttää, että huippuosaajien rekrytoiminen ulkomailta olisi nykyistä helpompaa.

Työperäisen maahanmuuton helpottaminen tarkoittaakin käytännössä erilaisten viisumi- ja oleskelulupakäytäntöjen helpottamista. On vain järkevää, että Suomessa opiskeleva ulkomainen nuori voi valmistuessaan hakea työlupaa Suomessa ilman, että hänen täytyy välillä palata kotimaahansa. Työperäisen maahanmuuton helpottaminen on omiaan vähentämään myös turvapaikkaa perusteetta hakevien määrää.

l

Hyvän maahanmuuttopolitiikan välttämätön edellytys on kotouttamiseen panostaminen. Kielikoulutuksen, kulttuurituntemuksen sekä oikeusvaltion periaatteiden opettaminen on oltava osana kaikkien kotouttamista. Nykyisin esimerkiksi kotiäidit jäävät usein kotouttamistoimien ulkopuolelle.

Maahanmuuttajilla on, kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia lukuun ottamatta, oltava yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kuin kantaväestöllä. Jotta maahanmuuttaja osaa hyödyntää oikeuksiaan, on hänen ymmärrettävä ne ja järjestelmän varmistettava niiden toteutuminen. Tällöin on huomattavasti helpompaa edellyttää myös velvollisuuksien noudattamista.

Useissa maissa maahanmuuttoon liitetyt ongelmat ovat enemmänkin sosiaalisia ongelmia, jotka kertovat ylipäätään yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Kielteinen suhtautuminen maahanmuuttajiin ei mitenkään paranna suomalaisten vähäosaisten asemaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan yleinen pyrkimys vähentää tuloerojen kasvua, sosiaalisia ongelmia sekä lähiöiden eriarvoistumista on myös järkevää maahanmuuttopolitiikkaa.

VILLE NIINISTÖ

Kirjoittaja on kansanedustaja ja vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.

Kiitos kaikille äänestäjilleni!

2008-10-27T17:18:00.002+02:00

Kiitos äänestäjilleni, 1 617 ääntä tekee miehen nöyräksi. Erityisen hienoa oli vihreiden upea vaalivoitto niin Turussa kuin koko maassa. Turussa nousimme yhteensä 11 paikalla (joista kaksi lisäpaikkaa) sekä 15,9 prosentin kannatuksella kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja matkaa kakkoseen eli demareihin ei enää paljoa jäänyt (15). Näistä asetelmista on huomattavasti helpompaa toteuttaa vihreää politiikkaa.

Nyt jatketaan työtä avoimemman ja kestävämmän Turun puolesta!

Onnittelut Interille!

2008-10-26T18:00:00.003+02:00

FC Inter Turku toi hetki sitten futiksen Suomen mestaruuden Turkuun ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1975! Eli oman elämäni aikana en ole päässyt juhlimaan turkulaista futismestaruutta, vaikka 1980-luvulla se lähellä olikin.

Ratkaisevassa ottelussa kaatui Pietarsaaren Jaro kaatosateessa ja mutapainitunnelmissa 2-0. Lämpimät onnittelut Interille, palkinto oli ansaittu kiitos taitavalle joukkueelle, erinomaiselle valmentajalle, hyvälle juniorityölle sekä futikseen täysin omistautuneelle omistajalle. Toivottavasti Turun valtakausi jalkapallossa kestää pitkään!

Äänestä vihreää muutosta!

2008-10-24T13:41:00.009+02:00

Absurdia kyllä, sunnuntaiksi on luvattu poikkeuksellisen kovaa syysmyrskyä. Syysmyrskyjen on ennustettu lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Yleensä huono sää laskee erityisesti nuorten äänestysprosenttia, mikä on nuorten äänistä riippuvaisille Vihreille huono asia. Älkää siis antako ilmastonmuutoksen myötä yleistyvän ilmiön estää ilmastonmuutoksen torjuntaa voimakkaimmin ajavien vaalivoittoa, vaan menkää joukolla äänestyspaikalle!

Turussa vihreillä on ollut todella hyvä henki vaalikampanjassa. Ehdokkaita tuli mukaan täysi lista, ja innolla vaalityössä mukana olevia on todella paljon. Palaute kaduilla on ollut parempaa kuin itse muistan kokeneeni aiemmissa vaaleissa. Kauppatorilla ja kävelykadulla on ollut hieno keskustella ihmisten kanssa, jotka haluavat vihreiden tuovan muutosta Turun politiikkaan.

Ihmiset kaipaavat Turkuun avointa ja reilua politiikkaa, joka huomioi nykyistä paremmin niin ihmisten näkemykset kuin kestävän kehityksen. Ihmiset haluavat joustavia palveluja erilaisiin elämäntilanteisiin ja parempaa ennaltaehkäisyä. Ihmiset haluavat kouluja, joissa lasten hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin oppimistulokset. Vihreät ajaa juuri näitä asioita. Turun talous saadaan kuntoon vihreiden esittämällä kestävän kehityksen talousohjelmalla, jossa yhdistyy hyvä taloudenpito, kaupungin ympäristökuormituksen vähentäminen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen hyvinvointi.

Ihmiset haluavat viihtyisää keskustaa, jota kehitetään rikasta kulttuurimiljöötä kunnioittaen. Vihreät ajaa juuri näitä asioita. Vihreät haluaa laajentaa kävelykatukeskustaa, parantaa lähipalveluja ja kehittää joukkoliikennettä. Keskeinen tapa edistää näitä kaikkia tavoitteita on rakentaa Turun seudun pikaraitiotie, joka vahvistaisi koko seudun ja Turun keskustan elinvoimaa, parantaisi aluekeskusten palveluja sekä vähentäisi autoilun pakkoa. Jos vihreät saavat merkittävän vaalivoiton, on se myös signaali toriparkkikantaansa epäröiville demareille siitä, että keskustaa on kehitettävä ihmisten ja viihtyisyyden ehdoin. Toriparkkia ei Turkuun tarvita.

Mitä suuremman vaalivoiton vihreät saavat, sitä helpompaa meidän on toteuttaa näitä tavoitteita. Turun Sanomien gallupin mukaan Vihreät saisi kolme paikkaa lisää. Se toteutuu vain, jos kaikki kannattajamme käyvät uurnilla. Suuri vaalivoitto auttaa meitä rikkomaan Turun perinteisten valtapuolueiden kabinettipolitiikan ja tuomaan uutta avointa ja vastuullista poliittista kulttuuria Turun päätöksentekoon.

Ole mukana tuomassa muutosta Turun politiikkaan, äänestä sunnuntaina Vihreitä!

Vaalibudjettini julkistus

2008-10-20T20:32:00.004+02:00

Vihreät pitää tärkeänä, että vaalirahoitus on julkista ja että äänestäjillä on mahdollisuus jo ennen vaaleja tietää ehdokkaiden kampanjoiden mittaluokka ja kampanjan rahoittajat. Siksi julkaisen oman kunnallisvaalibudjettini tässä menoeriin eriteltynä. Samoin toimivat muutkin vihreät kansanedustajat.

Toistaiseksi budjetti on alustava ja perustuu joidenkin menoerien osalta arvioon, sillä en ole saanut vielä kaikkia laskuja, enkä kirjannut tilattaessa kustannuksia ylös.

KAMPANJABUDJETTI

KAMPANJAN TULOT:

- Oma rahoitus, noin 2 250 euroa.
Koko kampanja rahoitettu omalla rahoituksella.

KAMPANJAN MENOT
Yhteensä noin 2 250 euroa.

- Lehtimainokset, yhteensä noin 2 000 euroa
* 2 kpl Turun Sanomat, 1 268 euroa
* 1 kpl Aamuset, noin 350 euroa
* vihreiden yliopistoehdokkaiden yhteismainos Turun ylioppilaslehdessä, 33,50 euroa
* yhteismainos vaalipaneelista Turun Sanomissa (Randell/Achren/Niinistö/Maskula), 305 euroa
* vihreiden kaksikielisten ehdokkaiden yhteismainos Åbo Underrättelser, noin 30 euroa
- Mainoslehdykkä/flyer (500 kpl), n 150 euroa
- Ehdokasmaksu vihreiden paikallisyhdistykselle yhteisen kampanjan rahoittamiseen, 100 euroa

--
Tiivistäen voin todeta, että kunnallisvaaleissa pidän tärkeänä jalkautumista ihmisten keskuuteen, monipuolista nettiläsnäoloa ja vahvaa asiasisältöä. Harvoissa mainoksissani haluan aina tuoda myös esille asiateemoja. Mainosbudjetilla kilpailun jätän muiden, katukuvasta päätellen kokoomuslaisten, asiaksi. Hekin voisivat julkaista jo ennen vaaleja budjettinsa rahoittajat.

21-v futismaajoukkue teki Kupittaalla historiaa!

2008-10-14T20:49:00.006+02:00

Suomalainen jalkapallokulttuuri on kasvamassa kohisten jo aika hurjiin mittoihin. Katsoin juuri äsken tv:stä alle 21-vuotiaiden futismaajoukkueen ratkaisevan EM-karsintaottelun Itävaltaa vastaan: Suomi nousi ensimmäisen osaottelun 1-2 tappiosta ja tässäkin pelin yhden maalin takaa-ajoasemasta huolimatta komeasti 2-1 voittoon ja rankkarikisalla jatkoon!

Nyt Suomi on mukana ensimmäistä kertaa kahdeksan joukkueen EM-lopputurnauksessa, joka tällä kertaa järjestetään Ruotsissa. Pojat osoittivat sellaista asennetta ja itsevarmuutta, josta koko Suomi saa ottaa oppia. Rankkarikisaa katsoessa oli kerrankin sellainen olo, että nämä pojat eivät tätä kisaa voi hävitä.

Turkukin sai osansa kunniasta, sillä Turun Kupittaalla pelatut ratkaisevat ottelut olivat yleisömenestyksiä. Tunnelma näytti olevan huikea tässä pelissä. Harmi vain, että itse jouduin jäämään Helsinkiin eduskunnan välikysymyskeskustelun takia enkä päässyt paikan päälle.

Tämäkin peli näytti sen, että Turun kaupungin kannatti osallistua Kupittaan uuden päätykatsomon rakentamiseen. Itse olin aktiivisesti varmistamassa, että Sdp:n vastaanhangoittelusta huolimatta hankkeeseen osallistuttiin. Vuoden 2009 naisten EM-kisoissa Turun Kupittaa pääsee päätykatsomon valmistuttua entistä ehompana isännöimään - anteeksi, emännöimään - kansainvälisesti arvostettua huipputurnausta.

Enää ei tarvitse miettiä, miksi Suomessa ei ole kunnon futiskulttuuria. Ei tarvitse kuin käydä TPS:n tai Interin peleissä nähdäkseen turkulaisen futiskulttuurin nousun, niin katsomossa kuin pelikentällä. Futiskulttuuri on jo täällä!

(PS. Jos joku ei ymmärrä, miksi bloggaan futiksesta, niin voin sanoa että Kaarinan Poikien junnuissa pelatessani unelmani oli päästä pelaamaan futista ammattilaiskentille - ei päätyä kansanedustajaksi Arkadianmäelle :)

Nopea ulkoministeri kompastui nokkeluuteensa

2008-10-13T10:20:00.007+02:00

Täytyy sanoa, että HS:n viime viikon sunnuntain uutisen luettuani jäin vain odottamaan, koska kritiikki nousee julkisuuteen. Nyt se on Juhani Suomen ja Pertti Paasion Verkkoapilalle antamien kommenttien myötä tapahtunut. Ulkoministeri Stubb antoi suurlähettiläille suurlähettiläspäivillä elokuussa tehtävän arvioida vapaamuotoisesti maailman tilaa Venäjän-Georgian konfliktin jälkeen, ja monen yllätykseksi iso osa arvioista julkaistiin HS:n kautta nimettöminä. Arvioissa suurlähettiläät käyttivät hyvin suorasukaista kieltä.

Ulkoministeriön historiaa tutkineena (olin mukana prof. Soikkasen vetämässä tutkimuksessa ulkoministeriön historiasta 1970-luvulla) ja niin taloa kuin ulkopoliitikan tapoja tuntevana voin itse todeta, että tässä tapauksessa nopea ulkoministeri kompastui nokkeluuteensa. Avoimuus on hyvä asia, mutta suurlähettiläät toimivat diplomatian maailmassa, jossa tiedonsaanti perustuu luottamuksellisiin suhteisiin. Suomen suurlähettiläiden suorasukaiset arviot - jotka oli tarkoitettu ministerille, ei julkisuuteen - tullaan varmasti raportoimaan kaikkien relevanttien maiden ulkoministeriöille. Tämä saattaa johtaa siihen, että monen suurlähettilään asema omalla asemapaikallaan voi heikentyä.

Olen kannattanut jo ulkoministeri Tuomiojan ajalta alkanutta uutta linjaa, jossa UM korosti diplomaateilla olevan oikeus ja mahdollisuus osallistua tasapainoisella tavalla julkiseen keskusteluun omine näkökantoineen. Tämä on tärkeä osa modernia diplomatiaa. Pitää silti tunnistaa jyvät akanoista. Sisäiset keskustelupaperit ovat sisäisiä keskustelupapereita juuri siksi, että niissä voi esittää koeheittoja ja keskustelupalloja maan oman ulkopolitiikan kehittämiseksi. Jos ne tulevat julkisuuteen, ei keskustelupalloja enää uskalleta kirjoittaa edes sisäisiin papereihin. Tämä on Suomen ulkopolitiikalle vain tappioksi. UM:n arkistoja laajasti tutkineena voin todeta, että se tulisi olemaan haitaksi myös historiankirjoitukselle.

Pidän ulkoministeri Stubbia erittäin lahjakkaana ja taitavana ulkoministerinä. Mutta uusien toimintatapojen sisäänajossa voi aina tulla omia ylilyöntejään, joista on otettava opiksi. Julkaisupäätös saattoi osittain johtua siitäkin, että suurlähettiläiden kannat myötäilivät aika paljon ulkoministerin omaa transantlanttista suhdetta korostavaa ulkopolitiikkaa. Suurlähettiläiden mielipiteiden käyttö pelinappulana on sekin aika kyseenalaista.

Näin ollen ei taida muuten olla sattuma sekään, että kritiikki nousee Keskustan Verkkoapilan kautta julkisuuteen. Vanhan koulukunnan keskustalaisia saattaa suositun kokoomuslaisen ulkoministerin uuden ajan tyyli ottaa päähän. Tähän kritiikin taustamotiiviin en yhdy. Mielestäni ulkoministeri Stubb on tuonut paljon hyvää Suomen ulkopolitiikan johtamisen toimintatapoihin ja asenteisiin.

Valvontaa virtuaaliympäristössä

2008-10-08T19:23:00.004+02:00

Eduskunnan istunnossa oli tänään ajankohtaiskeskustelu Suomen tietoyhteiskunnan tilasta. Keskustelun taso oli korkeimmillaan, kun puhuttiin tietoyhteiskunnasta valokaapeleina ja julkisina hankkeina. Tässä aivan oikein monet korostivat sitä, että markkinaehtoinen laajakaistayhteyksien kehittäminen on jättänyt Suomen monta vuotta kilpailijoitaan jälkeen. Hyvä laajakaistayhteys on nykyaikana tasavertaisten työmahdollisuuksien ja elämisen elinehto, ei luksusta - siis eräänlainen perusoikeus. Siksi laajakaistan saamisen mahdollisuus pitää taata myös pienempiin kaupunkeihin ja maaseudulle.

Taso kuitenkin laski, kun puhutaan internetistä sosiaalisena ilmiönä. Valitettavan monen kansanedustajan puheista saa mielikuvan netistä vaarallisena ja pelottavana paikkana, jossa nuoret muuttuvat epäsosiaalisiksi ja löytävät kummallisia yhteisöjä. Valvontaa haluttiin kovasti lisää. Minun ja Jyrki Kasvin tehtäväksi jäi korostaa kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamista yhtä lailla netissä kuin fyysisessä ympäristössämme. Suomessakin on käytävä sitä laajaa keskustelua valvontayhteiskunnan vaaroista, mitä useat länsi-Euroopan maat ovat eri syistä viimeisen vuoden aikana käyneet (Ruotsissa FRA-lain eli ulkomaisen viestinnän tiedustelulain takia, Iso-Britanniassa laajemmin valvontayhteiskunnasta varjosisäministeri David Davisin protestieron takia). Muutoin saatamme joku päivä herätä siihen, että perusoikeutemme ovat peruuttamattomasti rajautuneet teknisen kehityksen mahdollistamien uudenlaisten valvonnan muotojen takia.

Tässä asiaa koskeva puheenvuoroni osa eduskunnan keskustelussa (tämä on tätä istuntosalin puhekieltä, kun ilman paperia puhuu niin tulee pitkiä virkkeitä, koittakaa kestää):
Kolmas näkökulma, jonka haluan nostaa esille, on tärkeä periaatteellinen kysymys kansalaisten perusoikeuksista bittien maailmassa. Meidän fyysisessä ympäristössämme meille on itsestäänselvää, että ensiksi arvioidaan, mitkä ovat kaikkien perusoikeudet, ja sitten kun puhutaan esimerkiksi rikollisuuden torjunnasta, arvioidaan, ovatko toimet oikeasuhtaisia, ettei tarpeettomasti rajata lainkuuliaisten kansalaisten oikeuksia. Tämän saman lähestymistavan pitää, totta kai, toimia myös tietoyhteiskunnassa ja verkoissa, ettei meille tule tällaista, mitä tässäkin keskustelussa on hiukan havaittavissa: Jos ei ymmärretä, että tekniset ratkaisut voivat itse asiassa rajoittaa muittenkin ihmisten mahdollisuuksia käyttää nettiä kuin niitten, jotka voivat käyttää sitä rikolliseen tarkoitukseen, se tarkoittaa samaa kuin fyysisessä ympäristössä kiellettäisiin esimerkiksi tiettyjä kokoontumispaikkoja.

Meidän pitää todellakin tiedostaa se, mihin tämän tyyppinen valvontalainsäädäntö vie, että se ei tarpeettomasti rajaa ihmisten perusoikeuksia. Tämän tyyppistä arvokeskustelua me tarvitsemme Suomessa ja ylipäätään (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) Länsi-Euroopassa. Viittaan tässä myös esimerkiksi terrorismin torjunnassa käytettäviin lainsäädäntökeinoihin, esimerkkinä Ruotsin fra-laki, jossa myös suomalaisten tulee miettiä, miten meillä esimerkiksi pk-yritykset voivat suojautua ja tiedostaa, että heidän yhteyksiään ulkomaille voidaan tätä kautta myös valvoa.

AlmaMedian omistajilla ja hallituksella vain yksi vaihtoehto: toimitusjohtaja saa lähteä

2008-10-02T09:48:00.009+02:00

Harvoin sitä järkyttyy pienestä mutta symbolisesti hyvin merkittävästä asiasta yhtä paljon kuin eilen, kun sain kuulla uutisen Lapin Kansan tulevan päätoimittajan Johanna Korhosen työsuhteen purkamisesta omistaja AlmaMedian toimesta. Johanna Korhonen ilmoitti, että syynä työsuhteen purkamiselle oli hänen puolisonsa, joka sattuu olemaan samaa sukupuolta hänen kanssaan. AlmaMedia kiisti tämän, ja väitti takaisin, että syynä oli puolison poliittinen aktiivisuus kunnallisvaaliehdokkaana, jota Korhonen ei ollut työhaastattelussa ilmoittanut.

Jo AlmaMedian omasta mielestään "fiksu" peruste työsuhteen purkamiselle osoittaa, kuinka kivikautinen tämän konsernin toimiva johto on. Kenenkään ihmisen poliittinen aktiivisuus, saatikka tämän puolison, ei ole peruste työsuhteen purkamiselle. On jo sinällään hyvin kyseenalaista edes kysyä työhaastattelussa työnhakijan omasta saatikka puolison poliittisesta aktiivisuudesta. Konsernin politiikassakaan tätä periaatetta ei ole harrastettu: saman konsernin toisessa lehdessä kun sattuu olemaan päätoimittaja, jonka vaimo on aktiivinen keskustapolitiikko. Vielä vakavampi kysymys on työsuhteen purkaminen seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Joka tapauksessa kummankin puolen esittämien argumenttien perusteella on selvää, että AlmaMedian on syytä katsoa peiliin. Koska toimitusjohtaja Kai Telanne on ollut esittelyvastuussa päätöksestä, ei itseään kunnioittavat omistajat ja yhtiön hallitus voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin antaa kenkää täyttä harkitsemiskyvyn puutetta osoittaneelle Telanteelle. Omistajien olisi syytä pohtia myös sitä, että muodollisen päätöksen tehnyt hallitus ei itsekään ollut tehtäviensä tasalla.

Monet ovat tuoneet esille AlmaMedian tuotteiden boikotoinnin vastalauseena yhtiön mauttomalle, syrjivälle, ja kaikella todennäköisyydellä lainvastaiselle toiminnalle. Ainoa tapa pelastautua kuivin jaloin on myöntää syyllisyys, korvata aiheutettu vahinko asianosaiselle ja antaa kenkää yhtiön maineen tahranneelle toimitusjohtajalle. Nyt saadaan selville, mitä arvoja AlmaMedian omistajat edustavat.

Turkulaisten amk-opiskelijoiden terveydenhuolto vihdoin kuntoon

2008-10-01T12:39:00.002+02:00

Joskus politiikassa saadaan jotain aikaankin! Olin Turun kaupunginhallituksessa 2005-07 ajamassa innokkaasti turkulaisille amk-opiskelijoille parempaa terveydenhuoltoa. Silloin Turun amk:n opiskelijakunta teki asiasta aloitteen, jota olin kovasti potkimassa (joidenkin vastahakoisuudesta huolimatta) eteenpäin. Nyt hanke on tullut maaliin.

Ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat tunnetusti väliinputoajia terveydenhuoltopalveluissa. Yliopisto-opiskelijoilla on YTHS, mutta amk-opiskelija saattaa ei-akuutissa tapauksessa joutua matkustamaan satojen kilometrien päähän vanhaan kotikuntaansa (siellä kirjoilla olon takia) saamaan terveydenhuoltoa. Amk-opiskelijoille tarkoitetut kunnan palvelut ovat olleet vajaavaisia ja hajallaan ympäri kaupunkia.

Nyt Kupittaalle ollaan vihdoin avaamassa Amk-opiskelijoiden terveydenhuoltokeskus. Se aloittaa näillä näkymin toimintansa vuodenvaihteessa. Se tarkoittaa enemmän aukioloaukoja ja helpompaa saavutettavuutta. Myös resurssitarvetta on jatkossa helpompi korjata, kun nähdään palvelujen tosiasiallinen tarve aiempaa selkeämmin.

Yliopistot irti tuottavuusohjelmasta ja talouskurimuksesta

2008-09-18T11:37:00.004+02:00

Olen kyllästynyt siihen, että viime vuosina yliopistot ovat aina saaneet budjettineuvotteluissa "torjuntavoittoja" rahoituksensa suhteen. Rahoitusta on nimellisesti lisätty, mutta sitten kun lasketaan vuokra- ja muiden pakollisten toimintamenojen kasvu, havaitaan resurssien tosiasiallisesti supistuneen. Sen lisäksi tuottavuusohjelma leikkaa henkilöstöresursseja. Tämä ei valtiovarainministeriötä kiinnosta.

Kysyin tänään opetusministeriltä budjettikeskustelussa, miten tästä kierteestä päästään irti ja aidosti varmistetaan yliopistojen resurssit. Tiedän, että opetusministeriö on suunnitellut uuteen yliopistolakiin kirjausta siitä, että yliopistojen perusrahoitus sidotaan indeksiin perusrahoituksen vähimmäiskorotuksen takaamiseksi menoja vastaavalla tavalla. Sen päälle menevästä neuvotellaan erikseen. Lisäksi ministeriö aivan oikein, kuten itse vihreiden eduskuntaryhmän yliopistoryhmän vetäjänä olen edellyttänyt, tulkitsee taloudellisen autonomian tarkoittavan sitä, että tuottavuusohjelman kaltainen valtionvarainministeriön mikro-ohjaus ei enää koske yliopistoja.

Ministeri Sarkomaa vastasi yksiselitteisesti, että näin on: hallitus on indeksisidonnaisuudesta iltakoulussaan jo sopinut, ja että tuottavuusohjelma ei enää v 2010 koske yliopistoja (tässä Helsingin Sanomien juttu aiheesta).

Tämä oli käsittääkseni ensimmäinen kerta kun tämä tuotiin näin yksiselitteisesti esille. Se oli erinomainen asia. Kiitän opetusministeri Sarkomaata rohkeudesta, ja ylipäätän hyvästä työstä yliopistojen puolustamiseksi. Kun asia on ääneen sanottu, en usko valtiovarainministeriön pyrkimysten uudistusten torppaamiseksi enää onnistuvan. Tuskin valtiovarainministeri Katainen jyrää näin tärkeässä asiassa oman puolueensa ministerin julkituodun kannan.

Metsäteollisuuden sietämätön rakennemuutos

2008-09-10T17:01:00.005+02:00

Tänään UPM-Kymmene ja Stora Enso ilmoittivat yhteensä noin 2 000 ihmisen saavan lopputilin yritysten Suomen tehtailta. Kajaanissa tehdas ajetaan kokonaan alas. Uutiset olivat odotettua kovempia, ja laittaa monet perhet tiukkaan tilanteeseen.

Metsäteollisuuden globaali rakennemuutos ravistelee metsäteollisuuden asemaa työnantajana Suomessa. Voi olla, että muutokset ovat välttämättömiä yritysten kilpailuaseman ja jäljellä olevien työpaikkojen turvaamiseksi. Voi olla, että metsäteollisuus tämän jälkeen voi jatkaa Suomessa paremmin edellytyksin.

Silti on syytä ihmetellä aiheesta Suomessa käytävää julkista keskustelua:

- Ensin vaaditaan hallitukselta tekoja metsäteollisuuden puunsaannin parantamiseksi. Hallitus tekee radikaalin veronalennuksen metsän myyntitulojen verotuksesta, joka kannustaa metsien kaatoon.

- Tämä silläkin riskillä, että Etelä-Suomen metsistä on suojeltu alle kaksi prosenttia ja reipas veroale saattaa kannustaa kaatamaan myös luontoarvoiltaan arvokasta metsää.

- Tämän jälkeen yritykset kiittävät hallitusta ilmoittamalla irtisanovansa yli kaksi tuhatta ihmistä.

- Nyt jotkut jälleen vaativat ratkaisuna hallitusta lisätoimiin puunsaannin helpottamiseksi.

(ei kai kukaan muuten oikeasti usko, että Jutta Urpilaisen johtama hallitus olisi onnistunut Venäjän kanssa puutullineuvotteluissa nykyistä hallitusta paremmin?)

Ei tämä näin voi mennä. Lopputuloksena seuraavan kymmenen vuoden rakennemuutoksesta voi jäädä käteen kymmeniä tuhansia Suomesta kadonneita työpaikkoja, suomalaiset juurensa hylkäävät globaaliin talouteen katoavat yritykset, myyntituloilla rikastuneet metsänomistajat, ja satoja tuhansia hehtaareja arvokasta metsää hakattuna metsäteollisuuden viimeisenä jäähyväisenä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos hallitus auttaa metsäteollisuutta, on sen edellytettävä myös teollisuudelta sitoumuksia verohelpotusten vastapainoksi. Tästä hallituksen pitäisi neuvotella. Työpaikkojen säilymisestä tietyn ajanjakson vastineena yhden teollisuuden alan suosimisesta. Ei yksi teollisuuden ala voi samaan aikaan kiristää kilpailuetua valtiolta, ja samalla vähentää reippaasti työvoimaansa Suomessa. Tällöin se haluaa vasemmistolaisen talousopin mukaista tukea valtiolta, ja oikeistolaisen talousopin avulla perustelee omaa työnantajapolitiikkaansa.

Myös Etelä-Suomen metsiensuojelun resursseja on pikaisesti parannettava, jotta yltyvä kaatovimma ei ulotu luontoarvoiltaan rikkaimpiin metsiin. Tosiasiassa sekä metsätalous että metsiensuojelu mahtuvat hyvin Suomeen. Itse asiassa metsätalous tarvitsee laajaa metsiensuojelua luonnon omien ekologisten turvajärjestelmien takia (jotka ehkäisevät esimerkiksi puutautien leviämistä).

Puhemies oikeassa maahanmuuttajien kotouttamisessa

2008-09-03T09:04:00.003+02:00

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok) on puheessaan korkeimman hallinto-oikeuden 90-vuotisjuhlissa korostanut maahanmuuttajien kotoutumisessa oikeusjärjestelmän ymmärtämistä (Turun Sanomien juttu aiheesta). Puhemies on todellakin oikeassa.

Suomessa keskustelu maahanmuutosta ei yleensä pääse kovinkaan syvälliselle tasolle. Kun puhutaan työperäisen maahanmuuton edistämisestä, tarkoitetaan erilaisten työllistymisen esteiden kuten viisumi- ja oleskelulupakäytäntöjen helpottamista. Lähtökohtana pitää olla se, että kaikilla on periaatteessa liikkumisen vapaus eli oikeus muuttaa työn perässä. Kautta maailmanhistorian sivistys ja hyvinvointi on ollut yhteydessä ihmisten, tiedon ja kauppatavaran liikkumisen vapauteen. Tuskinpa tämä johtaa miljoonien ihmisten maahanmuuttoon, kuten ei johtanut Neuvostoliiton hajoaminenkaan (1990-luvun alussa oli yleinen usko miljoonien maahanmuuttajien tuloon Suomeen sekavassa tilassa olevasta itänaapurista).

Toisena maahanmuuton erillisenä ryhmänä on pakolaiset. Sivistyneessä oikeusvaltiossa taataan ihmisoikeudet niin omille kansalaisille kuin maasta turvapaikkaa hakeville. Ihmisoikeuksissa ei voida poimia rusinoita pullasta, ja taata turvapaikan hakijoista ihmisoikeuksien toteutuminen vain irakilaisille lääkäreille. Pakolaisia ei oteta vastaan työvoiman saamiseksi, vaan hädänalaisten ihmisten perusoikeuksien turvaamiseksi.

Kritiikki näistä peruslähtökohdista on luonteeltaan konservatiivista, kansallismielistä (tai protektionistista) ja humaanin oikeusvaltion vastaista.

Se, mikä on todellinen ongelma, on jäänyt lähes täysin huomiotta. Usein maahanmuuttajat, varsinkin pakolaiset, tulevat maista joissa oikeusvaltio ja laillinen järjestys on ollut hyvin puutteellista ja olosuhteet ovat olleet kaoottiset. Jos on tottunut siihen, että valtio ja valtaapitävät keräävät tietoja ihmisistä kansanmurhien tai muun mielivaltaisen kontrollin toteuttamiseksi, ei ehkä ensimmäisenä ole kertomassa avoimesti elämäntarinaansa suomalaisillekaan viranomaisille, tai uskomassa suomalaisten lakien oikeudenmukaisuuteen.

Siksi tärkeässä osassa niin turvapaikkahakuprosessissa kuin maahanmuuttajien kotouttamisessa on oikeusvaltion ja lakiin perustuvan yhteiskunnan perusperiaatteiden opettaminen. Oppimisprosessi on vuorovaikutteinen, sillä suomalaisten viranomaisten ja oikeusasteiden on yhtä lailla ymmärrettävä ne erityiset tarpeet, joita maahanmuuttajilla on.

Maahanmuuttajilla on kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia lukuunottamatta oltava yhtälaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin suomalaisilla. Jotta maahanmuuttaja osaa hyödyntää oikeuksiaan, on hänen ymmärrettävä ne ja järjestelmän varmistettava niiden toteutuminen. Tämän jälkeen on huomattavasti helpompaa edellyttää myös velvollisuuksien noudattamista.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on vahva usko lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Emme saa menettää sitä maahanmuuton lisääntyessä.

Työtulovähennys lisää työllisyyttä

2008-08-29T10:44:00.005+02:00

Rähinä budjettiriihen alla auttoi, ja hallitus yhteisymmärryksessä hioi esitystään ensi vuoden verotuksesta. Työtulovähennykseen sijoitettavat 400 miljoonaa euroa kohdentavat tuloverojen kevennystä riittävästi pieni- ja keskituloisiin. Tämän lisäksi tehtiin tasaiset kevennykset kaikkiin veroluokkiin, ja siten kokoomuksen kammoksuma marginaalivero ei (ainakaan muodollisesti) noussut.

Tärkeää on myös huomata, että työtulovähennys kohdennetaan myös niille, jotka maksavat vain kunnallisveroa (eli alle 12 600 euroa vuodessa tienaaville). Sen ansiosta pienituloisen työn kannattavuus paranee, ja opiskelijoillekin jää jotain veronalennuksesta käteen. Pieni- ja keskituloisten veronkevennykset kohdistuvat todennäköisemmin kulutukseen, mikä lisää kotimaista kysyntää ja elvyttää taloutta.

Minua on hiukan huvittanut kokoomuksen kovasti markkinoima pelko progression kiristymisestä. Euromääräisesti ja todennäköisesti myös suhteellisesti (ks. alla oleva esimerkki) nyt toteutettu veronkevennys paisuttaa edelleen eniten hyvätuloisten lompakkoa. Pieni- ja keskituloiselle on olennaisempaa se, että hänen lompakossaan on oikeasti enemmän rahaa kuin se, että teoreettisesta seuraavasta lisäeurosta maksetaan muutama prosentti enemmän veroa. Kaikilla opettajilla ja sairaanhoitajilla kun ei ole mahdollisuutta saada lisää palkkaa.

Toki olen sitä mieltä, että yli 50% marginaaliverot ovat kohtuuttomia. Näitä meillä on kuitenkin vain aivan asteikon yläpäässä, asia koskettaa vain noin 5 prosenttia veronmaksajista. Heidän osaltaan ongelma voidaan korjata siten, että hyvätuloisten työn verotuksen keventäminen rahoitetaan yksityishenkilöiden pääomatulojen verotusta nostamalla.

On myös ekonominen fakta, että mitä alhaisempaa työn verotus on tulee sen saman tulonsiirtovaikutuksen aikaansaamiseksi olla aikaisempaa progressiivisempaa. Sama koskee sitä tilannetta, jossa tuloverotuksen osuus valtion kaikista verotuloista laskee. Kulutusverot kun eivät ole progressiivisia. Tällä hetkellä meillä toteutuvat molemmat.

(Tässä vielä pieni havainnollistava esimerkki "tasaisesta veronkevennyksestä": Pekka tienaa 100 000 euroa vuodessa, ja hänen veroprosenttinsa on 45%. Janne tienaa 20 000 euroa vuodessa, ja hänen veroprosenttinsa on 20%. Valtio päättää tehdä yhden prosenttiyksikön tasaisen veronkevennyksen. Pekan uusi veroprosentti on 44%. Jannen uusi prosentti on 19%. Pekan käteen jäävät ansiot nousevat 55 000 eurosta 56 000 euroon. Käteen jää siis tuhat euroa vuodessa lisää, mikä tarkoittaa 1,8 prosentin nousua. Jannen käteen jäävät ansiot nousevat 16 000 eurosta 16 200 euroon. Tulojen nousua on 200 euroa, mikä tarkoittaa ansiotason nousua 1,25 prosentilla. Mitenkäs tässä näin kävi? Tasaiset veronkevennykset lisäsivät paitsi euromääräisesti myös suhteellisesti Pekan ansioita enemmän.)

Veropolitiikassa menetetty tilaisuus?

2008-08-02T11:33:00.007+03:00

Tarkoitukseni oli kirjoittaa pitkä pohdinta valtiovarainministeri Kataisen budjetin verolinjausten ongelmista, mutta Ode ehti ensin. Hän perustelee blogissaan riittävästi sitä, miksi "tasainen veronalennus" kaikille ei edes ole tasainen, vaan nostaa suhteellisestikin enemmän hyvätuloisten nettoansioita (koska verojen osuus palkasta on suurempi). Samaa mieltä olen myös siitä, että suurituloisten työn verotusta on kyllä syytä keventää, mutta ei näin vaivihkaa, vaan reilusti osana pääomatulojen ja työtulojen verotuksen lähentämistä. Eli samalla kun nostetaan pääomatulojen verotusta.

Se, mikä eniten minua harmittaa, on rakenteelliseen työttömyyteen puuttumisen unohtaminen. Meillä olisi tässä hyvässä suhdannetilanteessa nyt ollut historiallinen mahdollisuus rakentaa yhteiskuntaa, jossa pienituloisten työnteon kannattavuutta parantamalla rakenteellinen työttömyys painuisi mahdollisimman alas. Pienituloisten aseman ja työllisyyden parantaminen on suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kohtalokysymys, muuten yhteiskunnan hajoaminen takaisin luokkayhteiskunnaksi on väistämätöntä. Tasavertaisten mahdollisuuksien yhteiskunnan häviö olisi tappioksi kaikille suomalaisille.

Jos veronkevennykset olisi nyt painotettu pieni- ja keskituloisille, olisi voitu aloittaa jopa negatiivisen tuloveron toteuttaminen Suomessa. Negatiivisen tuloveron ajatuksenahan on kannustaa työntekoon passiivisten tukien vastaanottamisen sijaan antamalla pienten työtulojen päälle valtiolta negatiivista tuloveroa, eli kannustinrahaa työnteon kannattavuuden parantamiseksi. Negatiivinen tulovero antaisi kaikille reilun mahdollisuuden päästä mukaan työelämään. Nyky-Suomessa "low-skilled" työvoiman työn kannattavuus on asetettu aivan liian korkealle, mikä estää tuhansien työhaluisten työllistymisen. Lisäksi negatiivinen tulovero helpottaisi jo nyt töissä olevien pätkätyöläisten ja pienituloisten asemaa.

Kataisen malli, jossa hän "työn kannustavuuden" nimissä on huolestunut hyvätuloisten marginaaliveroista, on pienituloisten työnteon kannattavuuden kannalta hukkaan heitettyä rahaa. Siellä ne todelliset marginaalivero-ongelmat ovat, pienituloisilla, jotka miettivät kannattaako tuilla elämisen sijaan mennä töihin, kun pienistä työtuloista tukien leikkaantumisen myötä ei jää käytännössä mitään käteen. Jos pienituloiset saadaan julkisilta tuilta töihin toisi se valtiolle merkittävät säästöt ja varaa myöhemmille veronalennuksille myös keski- ja suurituloisilla. Siksi pienituloisille kohdistetut veronalennukset olisivat myös taloudellisesti järkeviä.

Joko kokoomus ei tosi paikan tullen välitä pienituloisten kannustinloukkujen poistamisesta ja työllisyysasteen lisäämisestä, tai sitten he ovat vain taipuneet taustaryhmiensä painostukseen. Huonoa veropolitiikkaa kannattavia etujärjestöjä kun riittää. 800 miljoonan euron jakaminen verotuksen rakenteita kehittämättä on menetetty tilaisuus.

Metsien suojelun resursseja lisättävä hakkuualen vastapainona

2008-07-31T21:38:00.001+03:00

Hallituspuolueiden puheenjohtajat tekivät viime viikolla periaatepäätöksen lisätä puun tarjontaa markkinoilla alentamalla puun myyntitulon verotusta. Vihreiden mielestä päätös on osin perusteltu mutta kovin yksipuolinen.

Valtiolla on velvollisuutensa osoittaa, että suomalaisella metsäteollisuudella on hyvät edellytykset toimia ja työllistää ihmisiä myös tulevaisuudessa. On kuitenkin kestämätöntä, jos globaalissa rakennemuutoksessa olevan teollisuuden alan lyhytaikaisen verohelpotuksen takia tuhotaan pysyvästi suomalaisten metsien tärkeitä luontoarvoja. Vaarana on, että hakkuuale kannustaa kaatamaan myös luonnontilaisena olevaa tai muutoin luontoarvoiltaan korvaamatonta metsää.

Talousmetsistä voi Vihreidenkin mielestä saada puuta ekologisesti kestävällä tavalla lisää markkinoille, mutta metsien suojelun puutteet tekevät tilanteen luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta kestämättömäksi. Tällä hetkellä Etelä-Suomessa on suojeltu alle kaksi prosenttia metsistä. Pitkällä aikavälillä metsien monimuotoisuuden turvaaminen edellyttäisi, että lähemmäs kymmenen prosenttia metsistä olisi suojelun piirissä. Hallitukselta oikeaa vastuunottoa olisikin parantaa metsien suojelun resursseja hakkuualen vastapainona.

Hallituksen viime keväänä hyväksymä Etelä-Suomen metsien suojelun Metso-ohjelman rahoitus ei riitä ohjelmalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Metso-ohjelmassa suojelu perustuu vapaaehtoisuudelle, mikä maksaa tässä markkinatilanteessa paljon. Valtio ei liioin itse näytä kovin hyvää esimerkkiä. Valtion omistamilla Metsähallituksen mailla suojelun lisäämistavoite vuoteen 2010 mennessä on vain 10 000 hehtaaria, vaikka suojeluun sopivaa metsää löytyisi kymmenkertaisesti.

Kokoomuksen ja keskustan ministerit ovat kaivanneet veroalen yhteydessä "kansallisia talkoita" puun tarjonnan lisäämiseksi. On hellyttävää, kuinka isänmaallisia tunteita globaalissa taloudessa toimivien monikansallisten metsäyritysten tarpeet herättävät. Suomalainen luonto on kuitenkin pysyvästi meidän suomalaisten ja valtiovaltamme vastuulla. Jollei Metso saa riittävää rahoitusta, Suomen metsien eliölajien häviäminen ei hidastu vaan kiihtyy entisestään. Eikö metsien monimuotoisuuden turvaaminen tuleville sukupolville ansaitse kansallisia talkoita?

Hallituksella on edelleen mahdollisuus osoittaa, että niin metsätalous kuin metsien suojelu ansaitsevat riittävät toimintaedellytykset. Metsien suojelun lisäämiseksi vaihtoehtoja on Vihreiden mielestä kaksi: antaa valtion metsää suojeluun korvauksetta, tai merkittävästi lisätä Metso-ohjelman rahoitusta.

(Blogimerkintä julkaistu alunperin Vihreässä blogissa)

Vanhojen puolueiden siivottava kaappinsa

2008-06-03T14:51:00.007+03:00

Vaalirahoituskohu alkaa saada jo hyvin vakavat mittasuhteet. Nyt ollaan tultu tilanteeseen, jossa vanhojen puolueiden on siivottava kaappinsa. Vihreät on jo pitkään vaatinut rahoituksen avoimuutta, ja puolue toi puoluekokouksessa julki oman rahoituksensa. Varapuhemies Seppo Kääriäinen (kesk) yritti eilen lehtihaastattelussa kiertää puolueensa vastuuta sanomalla, että kaikilla puolueilla on näitä ongelmia. Ei ole. Siivotkaa oma likapyykkinne. Lain kiertely ja hätävalheet saavat riittää.

Kyse on toisaalta koko poliittisen järjestelmän, ei hallituksen, kriisistä. Siksi ratkaisu edellyttää kaikilta puolueilta halua korjata ongelmat. Poliittinen rahoitus on kaikkinensa saatava avoimeksi, ja puolueiden on ilmoitettava avoimesti taloudelliset kytköksensä. Jos hallitus tekee tällaisen lakiesityksen, kantaa se vastuunsa tilanteesta. Reilussa poliittisessa rahoituksessa ei tarvita erilaisia peiteyhdistyksiä tai muita ilmoittamisvelvollisuutta kiertäviä konsteja.

Suomi on perinteisesti ollut luottamusyhteiskunta. Meillä on ollut vahva luottamus yhteisiin pelisääntöihimme, eikä siksi poliittisen järjestelmän avoimuutta ole aina pidetty itseisarvona. Tämä oli olennainen osa kylmän sodan ajan itsesensuuria tai työmarkkinajärjestöjen asemaa ohi eduskunnan korostavaa korporatista päätöksentekoa. Luottamus on kuitenkin jättänyt tilaa "mielipidevaikuttamiselle", tai suoraan sanottuna, korruptiolle. Järjestelmän läpinäkyvyys on edistyksellisen demokratian tapa palauttaa ihmisten luottamus yhteiskunnan pelisääntöihin.

Tosiasiassa poliittisen järjestelmän rahoituksessa on aina ollut hämärät kytköksensä. Oli raha tullut sitten yrittäjältä tai ammattijärjestöltä, on sen oltava julkista. Sellaista rahaa ei voida hyväksyä, jota osapuolet eivät halua tuoda julki. Jos haluaa salata jotain, lienee olevan myös syy salata. Ongelma ei ole vain eduskuntavaaleissa, vaan esimerkiksi kaavoituskysymyksissä kunnallisvaaleissa.

Kaikki vaalirahoitus on saatava avoimeksi ja läpinäkyväksi. Tämä koskee niin yksittäisiä ehdokkaita kuin puoluerahoitusta. Tämä edellyttää velvollisuutta kirjanpitoon tai muutoin selkeään vaalikampanjan dokumentointiin, jolloin kaikki tulot ja menot voidaan eritellä.

Nyt vanhoissa puolueissa on sisäisen keskustelun paikka. Ovatko kokoomus, keskusta ja sdp valmiita vaalirahoituksen avaamiseen, niin ehdokkaiden kuin puolueiden osalta?

Kesän puoluekokouksissa suurten puolueiden puoluekokousedustajilla olisi tilaisuus muistuttaa johtajiaan siitä, että edistyneessä demokratiassa avoimuus ja oikeusvaltion kunnioittaminen ovat keskeisiä periaatteita.

Eikä olisi yhtään haitaksi, että myös kansanedustajat pyrkivät toiminnassaan kaikin tavoin rehellisyyteen ja lakien kunnioittamiseen.

Turun seudulle oma YTV

2008-05-31T18:03:00.004+03:00

Turun Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan tänään:
Tällä haavaa vaikuttaa siltä, että niin sanottuun Suur-Turkuun on pitkä matka. Mutta laaja yhteistyö, josta kaupunkiseutusuunnitelmat antavat viitteitä, tasoittaa tietä myös seudun kunnallishallinnon tiivistymiselle. Näköpiirissä olevat kuntaliitokset sitä jo osaltaan toteuttavat, mutta ennen pitkää Turunkin on päästävä mukaan.

Varteenotettava välietappi olisi pääkaupunkiseudun kaltainen seudullinen yhteistyövaltuuskunta, jota eräs kaupunginvaltuuston vihreistä esitti TS:n kyselyssä. Valtuuskunnalla olisi lakisääteinen asema ja demokraattinen päätöksenteko.

Myönnän olevani kyseinen vihreä valtuutettu. Puhuin asiasta valtuustosssa jo syksyllä, kun kaupunkiseutusuunnitelmaa käsiteltiin. Asia ei ole nyt ainakaan vähemmän ajankohtainen, kun kaikille alkaa selvitä Suur-Turun mahdottomuus lyhyellä aikavälillä.

Turun seudulla on suomalaisille kaupunkiseuduille tyypilliset ongelmat. Seudullinen joukkoliikenne ei toimi, kuntien kaavoitus ei edistä järkevää kaupunkirakenteen kehittymistä ja kuntarajat vaikeuttavat monien palvelujen kehittämistä. Erilaiset seudulliset kuntayhtymät toimivat kohtuullisesti, mutta niiden demokraattinen valvonta ja ohjaus on vaikeaa tai vähintään sekavaa.

Siksi olisi järkevää edetä luomalla Turun seudulle oma lakisääteinen yhteistyövaltuuskunta, jolla olisi vahva mandaatti hoitaa seudullisiksi määriteltyjä palveluja, kuntayhtymiä ja paremman kaavoituksen avulla eheyttää kaupunkirakennetta. Ilman demokraattista ja vahvaa seutuhallintoa on kovin vaikea toteuttaa edes kaupunkiseutusuunnitelman kehitystavoitteita.

Turun seudun nousu edellyttää kuntien tiivistä yhteistyötä. Jos seudun kunnat löytäisivät yhteisen sävelen seutuhallinnon kehittämisestä, ei se tule valtiovaltaan kaatumaan. Olen jo itse asiaa useilta ministereiltä tunnustellut. Sen verran selkeä viesti hallitukselta on tullut, että palvelurakenneuudistuksessa jokainen kaupunkiseutu voi etsiä itselleen parhaiten soveltuvia vaihtoehtoja.

Pallo on nyt Turun seudun kunnissa. Turun seudun yhteistyövaltuuskunta olisi valtava edistysaskel koko Turun seudulle.

Yliopistouudistus välttämätön, mutta ei hinnalla millä hyvänsä

2008-05-26T11:01:00.002+03:00

Osallistuin luonnollisesti viime viikolla eduskunnassa opposition välikysymyksen herättämään keskusteluun yliopistojen tilasta ja rahoituksen turvaamisesta. Alla molemmat puheenvuoroni salissa, joista ensimmäiseksi varsinainen puheenvuoroni ja toisena kommenttini debatissa.

Lyhyesti kantani voi ilmaista seuraavasti: yliopistouudistus on välttämätön, jotta yliopistot vapautuvat valtion tiukasta kontrollista tuottavuusohjelmineen. Valtion kontrollia ei saa kuitenkaan vaihtaa yksityisen vallan kontrolliin: elinkeinoelämän panostukset yliopistoihin ovat tervetulleita, mutta ne eivät saa rajoittaa tieteen vapautta. Yliopistojen sisäinen autonomia on tärkeä varmistaa. Myös valtion perusrahoitusta on lisättävä, vaikka nyt helpotetaan myös yksityisen rahan käyttöä yliopistojen perustoimintaan.

--
Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan sivistyksen ja kulttuurin keskeinen mittari on sen yliopistolaitoksen tila. Ilman kukoistavaa sivistykseen ja korkeimman tiedon tavoitteluun perustuvaa yliopistolaitosta ei voida taata inhimillisen edistyksen etenemistä. Oppositiota onkin syytä kiittää tilaisuudesta keskustella yliopistojen aseman ja toimintakyvyn turvaamisesta.
Yliopistolain uudistuksen keskeisenä tavoitteena on antaa yliopistoille lisää valtaa hallita omia rahojaan sekä lisätä mahdollisuuksia ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen ja sen järkevään käyttämiseen. Vanhan ajan tilivirastoista rakennetaan moderneja yliopistoja, jotka ovat aiempaa riippumattomampia valtiovallasta ja kulloisistakin poliittisista päättäjistä. Tämä on ollut yliopistoväen pitkään odottama uudistus.

Yliopistojen autonomista asemaa ja rahoitusta on parannettava, jotta suomalaisen tieteen ja opetuksen taso säilyy kansainvälisesti korkeatasoisena. Yliopistojen uudistamista onkin ensisijaisesti ohjattava tieteen ja koulutuksen omista lähtökohdista. Samalla on muistettava, että yliopistot palvelevat yhteiskuntaa eri tavoin. Välittömiä innovaatioita ei synny ilman mahdollisuutta pitkäjänteiseen perustutkimukseen. Samalla kun lisätään mahdollisuutta ulkopuoliseen rahoitukseen, on parannettava myös julkisen perusrahoituksen tasoa. Yhteiskunnan tasa-arvoisuuden kannalta on myös välttämätöntä jatkossakin taata yliopistokoulutuksen maksuttomuus, jotta kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus omien kykyjensä toteuttamiseen. Koulutuksen tasa-arvo on myös suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvin kilpailuvaltti.

Arvoisa puhemies! Jotta voi tietää, minne on menossa, on ymmärrettävä, mistä on tulossa. Tässä on sosialidemokraattien syytä katsoa peiliin. Kahden edellisen hallituksen sosialidemokraattinen yliopistopolitiikka epäonnistui pahasti. Se oli kummallinen yhdistelmä keskusjohtoista byrokratiaa ja ulkoistamista. Itse kutsuin sitä byrokraattiseksi rationalismiksi, eräänlaiseksi markkinalähtöisen tuottavuusajattelun ja keskusjohtoisen suunnitelmatalouden epäpyhäksi allianssiksi.

Muodollisesti puhuttiin autonomian lisäämisestä, mutta todellisuudessa yliopistoväkeä kuormitettiin keskusjohtoisella hallinnolla, kuten tuottavuusohjelmalla, uudella palkkausjärjestelmällä sekä erilaisilla laadun varmistusjärjestelmillä. Tehokkuutena pidettiin sitä, että tutkijat jatkuvasti raportoivat tekemisistään esimiehilleen tai rahoittajilleen, ja tämä alkoi jo rajoittaa merkittävästi tutkimuksen vapautta.

Samalla kun yliopistojen perusrahoitus taantui vuosi vuodelta, tulivat yliopistot yhä riippuvaisemmiksi yksityisestä ja myös julkisesta hankerahoituksesta, mutta toisaalta tämän käyttöä rajoitettiin niin, että se ei voinut varsinaisten yliopistojen perustoimintojen laatua merkittävästi parantaa. Myös tulossopimusohjauksessa opetuksen laatu tarkoitti vain kovia määrällisiä tavoitteita tutkinnoille.

Vaikka kymmenessä vuodessa perustutkintojen määrä lisääntyi 50 prosenttia - ja minun lukujeni mukaan tohtorintutkintojen 300 prosenttia - on opetushenkilöstön määrä säilynyt samana. Tässä mallissa ei siis anneta parempaa julkista perusrahoitusta, mutta ei myöskään anneta mahdollisuuksia tehokkaasti hyödyntää ulkopuolista rahoitusta. Kaikkien yliopistojen tasavertainen surkeus ei voi olla minkään sivistyneen puolueen yliopistopolitiikan lähtökohta. Uhkakuvana onkin, että yliopistoista on tulossa keskinkertaisia massalaitoksia, joissa muoto syrjäyttää sisällön, jossa aito sivistyksellisen ja tieteellisen kilvoittelun henki väistyy tutkintotavoitteiden tieltä.

Arvoisa puhemies! Uudistus on siis välttämätön, ja on hyvä, että myös oppositio on nyt välikysymyksessään ilmaissut tukensa yliopistojen uudistamiselle. Samalla he esittävät uhkakuvia toteuttamistavasta. Tämä kritiikki on paikoin perusteltua. Ongelmat kiteytyvät seuraavaan kysymykseen: Olemmeko vaihtamassa valtiovallan kontrollin yksityisen vallan kontrolliin? Pääsääntöisesti näin ei ole käymässä, mutta piru piilee yksityiskohdissa. Uudistuksen ongelmat liittyvät innovaatioyliopiston asemaan, yliopistojen riittävään perusrahoitukseen ja sen tasavertaisuuden takaamiseen sekä yliopistojen sisäisen päätöksenteon autonomian rajoittamiseen. Hallitus on parantamassa yliopistojen perusrahoitusta aikaisemmista vuosista, mutta se ei vielä riitä. On saavutettava valtion tiede- ja teknologianeuvoston asettama tavoite 50 miljoonan euron vuosittaisesta lisärahoituksesta.

Autonomian lisääminen on oltava aitoa, jolloin opetusministeriön ainoaksi ohjauskeinoksi riittää tulossopimusohjaus, joka painottaisi aiempaa enemmän laadullisia kriteerejä. Tuottavuusohjelman latistavasta vaikutuksesta on päästävä eroon. Samalla on otettava huomioon yliopistojen sisäisen päätöksenteon autonomisuus ja riippumattomuus. Tässä erityisesti säätiömallin hallintojärjestely voi olla ongelmallinen. Onkin pyrittävä siihen, että valtaosin ulkoisista edustajista muodostuva hallitus keskittyy todellakin vain strategiseen johtamiseen, ja keskeinen päätöksenteko kaikissa akateemisissa kysymyksissä opetuksesta tutkimukseen ja myös sen järjestämiseen on akateemisten päätöksentekijöiden erillisessä päätöksentekoelimessä. Yliopiston sisäisillä ryhmillä pitää olla myös mahdollisuus antaa esitys yliopiston hallitukseen tai säätiön hallitukseen valittavista henkilöistä. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) Tällöin varmistetaan, että näiden välille ei tule ristiriitaa.

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä, että opetusministerin ja yliopistojen rehtorien neuvoston kesken myöhemmin keväällä käytävissä neuvotteluissa saavutetaan yhteisymmärrys uudistuksen yksityiskohdista. Yliopistoja ei voi mielekkäästi uudistaa, jos yliopistoväki itse ei ole uudistuksen takana, ja tämä tuki on nyt varmistettava.
--
Ville Niinistö /vihr (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Tässä saa semmoisen käsityksen välillä opposition väitteistä [maakuntayliopistojen alasajosta], että meillä on jonkinnäköinen henkinen siperia tuolla Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja ne kaikki ovat armopaloilla eläviä yliopistoja, kun tosiasiassa täytyy muistaa, että kaikki Suomen yliopistot ovat jossain maakunnassa. Meillä ei ole maakuntayliopistoja ja muita yliopistoja. Hyvin monet yliopistot täyttävät korkeat kansainväliset kriteerit, niin kuin ed. Gustafssonkin kyllä ansiokkaasti myös toi esille aikaisemmin.
Mutta se, mikä on avainkysymys tässä, on se, että toivoisin opetusministeriltä vastausta tähän, eikö ole kysymys siitä, että innovaatioyliopistossa luodaan jotain uutta, joka ei ole niitten kolmen yhdistämisen summa, vaan laajennetaan ja rakennetaan vanhan päälle, yritetään löytää uusia ratkaisuja, jotka parantavat sen yliopiston tutkimuksellista ja opetuksellista panosta. Sama mahdollisuus on kaikilla muilla yliopistoilla.

Eikö pitäisi siis lähteä siitä, että kaikilla yliopistoilla on samat opetuksellisiin ja tutkimuksellisiin tavoitteisiin perustuvat mahdollisuudet saada rahoitusta, ja niin kuin pääministeri toi esille, tämä rahoitusmahdollisuus on riippumatta siitä, mikä hallintomuoto valitaan. Keskustelu tästä julkisesta ja yksityisestä rahasta on jotenkin sotkenut tätä kuviota. Eikö tavoitteena ole (Puhemies: Minuutti kulunut!) kuitenkin tasavertaisuuden jatkaminen?

Korkea aika korjata poliittisen rahoituksen avoimuutta

2008-05-16T01:05:00.006+03:00

Saavuin juuri Helsingin kotiin yölennolla perustuslakivaliokunnan työmatkalta, jossa puhuimme mm. korruption torjunnasta. Nyt onkin heti kommentoitava viime päivien kuumaa puheenaihetta. Vihreät ovat pitkään ajaneet laajempaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä poliittiseen rahoitukseen. On ollut mukava havaita viime päivinä, että tämä tärkeä aihe on keskustan ryhmäjohtaja Timo Kallin tapauksen myötä herättänyt myös median mielenkiinnon.

Tätä mielenkiintoa olisi kaivattu jo silloin, kun Euroopan Neuvoston korruption vastainen elin GRECO antoi viime joulukuussa suosituksensa Suomen poliittisen rahoituksen avoimuuden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi. Kaikki nämä suositukset, myös erittäin tärkeät suositukset puolueiden rahoituksesta, olisi syytä saattaa nopeasti käytäntöön.

Suomessa suuret puolueet ovat perinteisesti suhtautuneet melko välinpitämättömästi poliittisen rahoituksen avoimuuden lisäämiseen vetoamalla siihen, että kun meillä ei ole korruptiota, ei tähän ole tarvetta. Tämä on täysin väärä asenne. Vaalirahoituksen määrän kasvaessa hurjasti vaaleista toiseen on välttämätöntä ennaltaehkäistä ongelmia ja parantaa rahoituksen läpinäkyvyyttä. Vaikka on ikävää, että politiikan vahtikoira herää kovin satunnaisesti usein vasta yksittäisten skandaalien yhteydessä, antaa julkinen huomio oikeusministeri Tuija Braxin asettamalle työryhmälle nyt vahvan mandaatin asiantilan korjaamiseksi.

Itse olen viime päivät ollut perustuslakivaliokunnan työmatkalla Keski-Euroopassa tutustumassa työmme kannalta keskeisiin ihmis- ja perusoikeuselimiin, mm. Euroopan Neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen, Saksan perustuslakituomioistuimeen sekä YK:n pakolaisjärjestöön UNHCR:ään. Strasbourgissa tapasimme myös samaisen Grecon sihteeristön apulaisjohtajan, ruotsalaisen Björn Jansonin.

Keskustelin pitkään kahden kesken Jansonin kanssa, emmekä voineet olla enempää samaa mieltä: poliittisen rahoituksen mahdollisimman laaja läpinäkyvyys ja avoimuus ovat välttämättömiä myös kehittyneissä demokratioissa, joissa korruptiota esiintyy vähän. Tämä ennen kaikkea kahdesta syystä:
1) rahoituksen läpinäkyvyys ja avoimuus takaa sen, että yhteiskunta säilyy itsekriittisenä ja valvoo sitä, että korruptiota ei pääse vaivihkaa syntymään avoimuuden puutteen takia, sekä takaa kansalaisille mahdollisimman laajan tiedon politiikan taustoista;
2) jollei meillä ole korkeita standardeja kaikessa korruption torjunnassa ja läpinäkyvyyden takaamisessa, emme voi edellyttää sitä myöskään mailta, joissa korruptio on merkittävämpi ongelma.

En usko, että kovinkaan moni politiikko Suomessa kokee antavansa sitoumuksia vastineeksi poliittisesta rahoituksesta. Tämä ei poista kuitenkaan kansalaisten oikeutta tietää sitä, mitkä tahot rahoittavat poliittista toimintaa.

Tällä en tarkoita sitä, että poliitikkojen tai puolueiden rahoittamisessa olisi jotain kyseenalaista. Päinvastoin. On vain hyvä, että poliittisia intohimoja omaavat tahot osallistuvat eri tavoin edustuksellisen demokratian toimintaan. Yhdysvalloissa puolueet saavat valtavat määrät lahjoituksia, ja tämän rahoituksen julkisuus on säädetty erittäin korkealle tasolle. Suomessakin olisi kaikkien etu päästä eroon hyssyttelystä, joka koskee poliittisia lahjoituksia.

Kaikkien etu olisi mahdollisimman läpinäkyvä järjestelmä. Epäilyt korruptiosta väistyvät, kun tämä rahoitus on avointa - se karsii joukosta jo automaattisesti ne rahoittajat, joilla itsellään ei ole puhtaita jauhoja pussissa. Lahjoitusten määrän lisääntyessä on kuitenkin myös pidettävä huolta siitä, että kilpavarustelu ei vääristä demokratian toteutumista esimerkiksi talouelämää lähellä olevien ehdokkaiden eduksi. Siksi on harkittava myös ehdokaskohtaisen katon asettamista vaalibudjetille esimerkiksi 30 000 euroon, jotta myös pienillä puolueilla ja uusille ehdokkailla on mahdollisuus kilpailla eduskuntapaikoista.

Ihmisillä saa olla aatteita, mutta demokratiassa poliittisen toiminnan pitää samalla olla mahdollisimman avointa. Niin myös poliittisen rahoituksen.

Katastrofiapu saatava perille Burman hirmumyrskyn uhreille

2008-05-08T20:27:00.004+03:00

Trooppisen hirmumyrskyn aiheuttama katastrofi Myanmarissa eli Burmassa on saamassa valtaisat mittasuhteet. Uhrien määrän on arvioitu nousevan jopa sataan tuhanteen, ja miljoona ihmistä on vailla puhdasta vettä, ruokaa ja lääkkeitä. Sotilasjuntan johtama sulkeutunut maa on kuitenkin vaikea avustuskohde, ja jotkin katastrofialueet vaikeasti tavoitettavissa. Apu pitää saada kuitenkin nopeasti perille, sillä ihmishenget ovat viivästymisen myötä vaarassa.

Siksi Suomen ja EU:n on käytettävä kaikki poliittinen painoarvonsa sotilasjuntan taivuttamiseksi avun vastaanottamiseen. Sotilasjuntta on pelännyt laajan avustajajoukon heikentävän sen otetta maasta. Poliittista tilannetta monimutkaistaa lauantaiksi suunniteltu kansanäänestys, josta sotilasjuntan tulisi tässä tilanteessa luopua ja keskittää kaikki omatkin voimavaransa uhrien auttamiseen.

Kysyin tänään eduskunnassa kyselytunnilla hallitukselta, mihin toimiin se on ryhtynyt avun antamiseksi ja sen perille saamiseksi nopeasti avun tarpeessa oleville. Liitän koko keskustelupöytäkirjan alle.

Myanmarin hirmumyrskyn uhrien avustaminen

Ville Niinistö/vihr: Arvoisa puhemies! Trooppinen hirmumyrsky ja sen yhteydessä syntynyt tulva-aalto on aiheuttanut Myanmarissa eli Burmassa valtavan inhimillisen katastrofin. Arvioidaan nyt uhrien määrän nousseen jopa sataantuhanteen, ja katastrofi on vaikuttanut jopa miljoonan ihmisen elämään ja vienyt kodin, mahdollisuudet ruokaan, puhtaaseen veteen ja elintarvikkeisiin. Kokemus tällaisista katastrofeista on osoittanut, että apu pitää saada mahdollisimman nopeasti perille. Nyt kun tässä tapauksessa on kysymyksessä maa, joka on hyvin sulkeutunut ja jota johtaa sotilasjuntta, niin siinä on ollut käytännön esteitä, ja myös avun kohteet ovat vaikeissa paikoissa.

Mihin toimenpiteisiin Suomen hallitus on ryhtynyt avun antamiseksi ja avun saamiseksi myös mahdollisimman nopeasti perille?

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen: Herra puhemies! Ulkoasiainministeriö on äskettäin päättänyt myöntää 300 000 euroa Suomen Punaisen Ristin kautta käytettäväksi tämän katastrofin seurausten lievittämiseen. Me seuraamme tämän tilanteen kehitystä ja olemme varautuneet vielä uusiinkin päätöksiin, mikäli apupyyntöjä esitetään ja voimme tähän avuntarpeeseen sopivalla tavalla vastata. Näyttää olevan niin, että tämän katastrofin mittasuhteet ovat paljon suuremmat kuin mitä aluksi arveltiin, ja näin ollen lisäavun tarve saattaa vielä olla olemassa.

Ville Niinistö/vihr: Arvoisa puhemies! Haluaisin erityisesti vielä vastausta siihen, että kun EU-maista esimerkiksi Ranskan ulkoministeri on todennut, että apu pitää saada perille, vaikka Burman hallitukselta ei tulisi siihen lupia, niin eikö tässä olisi syytä etsiä myös EU:n yhteistä linjaa. Ovatko ulkoministerit olleet EU:ssa yhteistyössä tässä, ja onko EU ollut asiassa aktiivinen, ja mikä on Suomen linja sen suhteen, että apu saadaan perille, jos Burman hallinto ei ole riittävän nopeasti asiaan itse reagoinut? Tässä on kysymys katastrofista, jossa inhimillinen kärsimys pitää hoitaa mahdollisimman nopeasti riippumatta niistä poliittisista erimielisyyksistä, mitä on maiden välillä ollut aikaisemmin.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb: Arvoisa puhemies! Yhteistä EU-linjaa tässä ei ole vielä vedetty, koska tämä luonnonkatastrofi tapahtui 3. ja 4.5. Avunanto on tapahtunut jokaisen jäsenmaan itsensä kautta, eli kuten ministeri Väyrynen totesi, Suomi antaa 300 000 euroa Suomen Punaisen ristin kautta. Järjestöt, kuten Unicef, Undp, Ifrc, Who ja Save the Children, ovat kaikki yrittäneet päästä alueelle aktiivisesti, mutta juntan takia se on ollut melkeinpä mahdotonta. Suomen puolelta meidän suurlähettiläämme Backström on vasta nyt saanut viisumin. Eli on yritetty koordinoida EU:n yhteistä kantaa, mutta tässä ovat kaikki toimineet aika pitkälti itse.

Liisa Jaakonsaari/sd: Arvoisa puhemies! Itse asiassa tässä katastrofissa jokainen minuutti on tärkeä, koska ihmisillä on puute puhtaasta juomavedestä. On jollain tavalla masentavaa havaita se, että kun Euroopan unionin piirissä ja joka paikassa on erilaisia kriisinhallintajärjestelyjä suunnitelmissa ja suunnitteilla ja valmiina, niin sitten kuitenkin reagointikyky on erittäin heikko tämmöiseen katastrofiin. Kysymykseni on, miksi Euroopan unionin ulkoministerit eivät ole kokoontuneet tämän takia, miksi ei ole Euroopan unionilla yhteistä kantaa. Olisiko niin, että yhteinen kanta voisi muodostua sen velvollisuus suojella -periaatteen pohjalta, että jos juntta ei hyväksy apua, niin siitä riippumatta apua annetaan?

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb: Arvoisa puhemies! Se on ilman muuta selvää, että avunannon täytyy tapahtua heti, ja sen takia tämä on lähtenyt pitkälti kansalliselta pohjalta. Jos me lähdemme EU:n kautta rakentamaan sitä, niin se vaatii kolmea asiaa: että instituutiot ovat valmiit; että on poliittista tahtoa; että on rahaa.

Valitettavasti nämä mekanismit EU:n sisällä eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä. On tavattu toki virkamiestasolla ja yritetty yhteistä linjaa saada ja sorvata ja pidetty toisiamme informoituna, mutta ulkoministeritasolla ei vielä.

Pekka Haavisto/vihr: Arvoisa puhemies! Maan sisällä kuitenkin ilmeisesti Punainen Risti ja jotkut YK:n järjestöt pystyvät toimimaan Burmassa tällä hetkellä, mikä on positiivinen asia. Mutta nyt tätä taustaa vasten tämä Suomen katastrofiin osoittama 300 000 euroa tuntuu aika pieneltä, koska tarve näyttää olevan valtava. Niin kuin sanottu, puhutaan ehkä yli miljoonasta kodittomasta ja valtavasta määrästä ihmisuhreja.

Onko Suomen hallituksella valmius nopeasti osoittaa lisäapua sitten niitä kanavia pitkin, millä apu todella voidaan saada perille sinne?

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen: Herra puhemies! Me halusimme hyvin nopeasti myöntää ensimmäisen hätäavun, joka yhdessä muiden suomalaisten toimijoitten antaman avun kanssa on kuitenkin meidän voimavaroihimme nähden merkittävä. Mutta kuten jo edellisessä vastauksessani totesin, me olemme varautuneet myöskin lisäämään avustuksia. Tässä tietysti olennaista on juuri se, minkä ed. Haavisto totesi, että jos tähän mennään, niin täytyy löytää kanavat, jotka sitten voivat hyvin nopeasti ja tehokkaalla tavalla tämän avun viedä perille. Myanmarissa valitettavasti olosuhteet ovat olleet vaikeat ei ainoastaan tämän luonnonkatastrofin vuoksi vaan myöskin maan poliittisten olojen takia. Me yritämme parhaamme mukaan kyllä auttaa omien voimavarojemme puitteissa.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb: Arvoisa puhemies! Epäsuorasti tähän liittyy suomalaisten tilanne tällä hetkellä. Niistä yhdeksästä, joiden tiedettiin olevan paikalla, kahdeksaan on saatu yhteys. Yhdeksättä ei ole vielä saatu kiinni - hän on niin sanottu rinkkamatkustaja - ja edelleen jatketaan. Mutta kuten ministeri Väyrynen totesi, yhteydet siellä päässä ovat erittäin vaikeat tällä hetkellä.

Toinen varapuhemies: Kysymys on loppuun käsitelty.

Takaisin töihin

2008-05-07T09:32:00.004+03:00

Vanhempainvapaani päättyi 30.4, ja niin olikin sopiva aloittaa työt vappupuheella Turussa. Puhuin kunnallisista palveluista, ja korostin palvelujen sisällön merkitystä palvelutuotannon tavan sijaan. Kunnallispolitiikassa on usein niin, että demarit ja kokoomus riitelevät palvelutuotannon tavasta (julkisesti vai yksityisesti tuotettua), kun paljon tärkeämpää on miettiä sitä, minkälaisia palveluja ihmisille tarjotaan. Vihreät haluavat monipuolisia, jokaisen ihmisen tarpeisiin sopivia palveluja, jotka yhtä lailla huomioivat eriarvoisuuden torjumisen ja ihmisten tasavertaisen kohtelun. Palvelujen tavoitteena on oltava elämänlaadun parantaminen ja ihmisten hyvinvointi. Kaavamaisesta one-size-fits-all -palveluista on kehitettävä tasavertaisia mutta yksilöllisiä palveluja, jotka myös ennaltaehkäisevät ongelmia, eivät vain hoida niitä.

Riitely palvelutuotannon tavasta toisinaan lamaannuttaa palvelun kehittämisen. Tässä tasapainoilussa on tärkeintä, että päätösvalta palveluista on viime kädessä valtuustolla, riippumatta palveluntuotannon tavasta. Vihreät ovat myös sitä mieltä, että keskeisimmät palvelut on syytä säilyttää julkisesti tuotettuina, mutta täydentävät yksityisesti tuotetut palvelut voivat toimia positiivisina haastajina palvelujen kehittämisessä ja palvelutarjonnan aukkojen nopeassa paikkaamisessa (esim. hammaslääkäripalvelujen ostaminen lyhytaikaisesti yksityisiltä jonojen lyhentämiseksi).

Aatteiden politiikkaa managerialismin sijaan

Eilen oli ensimmäinen istuntopäivä paluuni jälkeen. Motivaatio on kova. Vanhempainvapaa oli paitsi hienoa aikaa perheen kannalta myös aikaa pohtia yhteiskunnallisia visioita. Niitä aion nyt tuoda esille arjen työssä. Olen kirjoittamassa paria laajempaa kirjoitusta mm perustulosta ja aatteiden merkityksestä yhteiskunnan rakentamisessä.

Poliitikot eivät voi olla vain managereita, ratkomassa vain pragmaattisia kysymyksiä. Jollei politiikka perustu laajempaan arvomaailmaan, ei kukaan hallitse sitä kokonaisuutta, mihin valittu politiikka yhteiskuntaa johtaa. Ei ole arvovapaata politiikkaa, sillä aina on vaihtoehtoja. Pääministeri ei voi olla vain toimitusjohtaja. Toimitusjohtajat toimivat yhteiskunnan pelisääntöjen puitteissa, kun hallituksen ja eduskunnan tehtävänä on myös pitää huolta pelisääntöjen toimivuudesta. Managerialismissa joko yritetään hämärtää todelliset tarkoitusperät tai - vielä pahempaa - se on osoitus siitä, että päättäjät eivät tiedä mihin suuntaan haluavat yhteiskuntaa kehittää. Jos sen pallon antaa markkinoiden ratkaistavaksi, on se vaarallinen tie kulkea.

Vain uusliberalisti kannastaa tällaista kehitystä, ja julkisesti reaganilais-thatcheriläiseksi uusliberalistiksi tunnustautuvia ei Suomessa paljoa ole. Mutta vaihtoehdon ei tarvitse olla mitään tuskaista laitavasemmistolaista markkinatalouskritiikkiä. Kolmas tie on mahdollinen. Palaan asiaan. Pysykää kanavalla!

Kuluttajille lisää oikeuksia Pohjoismaissa

2008-04-16T09:33:00.005+02:00

Vaikka olen vielä pari viikkoa vanhempainvapaalla, niin osallistuin Pohjoismaiden Neuvoston kokoukseen Stavangerissa maanantain ja tiistain. Olen neuvoston kansalais-ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtaja, joten paikallaoloni oli varsin tärkeää.

Valiokunta tekee työtä ihmisoikeuksien ja kuluttajan oikeuksien turvaamiseksi Pohjolassa ja lähialueilla. Nyt teimme kaksi merkittävää päätöstä: valiokunta esittää Pohjoismaiden ministerineuvostolle ja eri maiden hallituksille selkeitä GMO-merkintöjä GMO-tuotteille (myös GMO-rehulla valmistetuille tuotteille) sekä esittää muiden Pohjoismaiden seuraavan Tanskan esimerkkiä terveydelle haitallisten transrasvojen määrän rajaamiseksi elintarvikkeissa. Samalla valiokunta esittää Pohjoismaiden hallitusten tukevan maataloustuottajia ja heidän järjestöjään vapaaehtoisten GMO-vapaiden alueiden perustamista - tällaisia alueita on useita eri puolilla länsi-Eurooppaa.

Kuluttajan oikeuksien kannalta Pohjoismaiden Neuvoston rooli on mielestäni vain korostunut: globaalissa taloudessa tarvitaan ylikansallista yhteistyötä reilujen pelisääntöjen aikaansaamiseksi. Pohjoismaille on luontevaa etsiä yhteisiä ratkaisuja, jolloin ne saavat myös enemmän kansainvälistä painoarvoa. Riippumatta siitä, mitä on mieltä GMO-tuotteiden hyödyllisyydestä, on selvää, että kuluttajalla pitää olla mahdollisuus tietää mitä syö ja mitä tuotantoketjua valinnallaan tukee. Transrasvojen osalta on kyse tuotteesta, jonka haitallisuus on yksiselitteisesti todettu (yhteys sydän- ja verisuonitautien lisääntymiseen ja myös joihinkin syöpälajeihin) ja joka on helppo korvata muilla rasvoilla. Nyt Pohjoismaat ovat näissä asiassa lähtemässä oikealle tielle.

Tässä linkki PN:n kotisivuille haastatteluuni GMO-aiheesta: GMO-vapaita vyöhykkeitä Pohjoismaihin. Valiokunnan esitykset käsitellään vielä Pohjoismaiden Neuvoston yleiskokouksessa syksyllä Helsingissä ennen kuin asia etenee hallitusten käsittelyyn.

Pohdintoja ulkoministerin erosta ja poliitikkojen julkisuudesta

2008-04-01T20:57:00.011+02:00

Ulkoministeri Kanervan ero on tänään puhuttanut yli Suomen rajojen. Kun itse olen tällä hetkellä vanhempainvapaallani Tukholmassa, minut pyydettiin Ruotsin yleisradion ajankohtaisohjelmaan (Studio Ett) kommentoimaan asiaa (tässä linkki ruotsinkieliseen haastatteluun). Puhuin osittain poliittisen historian tutkijana, osittain kansanedustajana pohtiessani Kanervan eroon johtaneita syitä ja poliitikkojen yksityisasioiden uudenlaista käsittelyä julkisuudessa.

Yksi keskeinen johtopäätös tapahtuneesta on se, että säilyttääkseen poliittisen uskottavuutensa on poliitikkojen yksityiselämän ja heidän toimintansa poliitikkoina oltava edes kohtuullisesti keskenään sopusoinnussa. Kanervan lukuisat skandaalinkäryiset viritelmät nuoriin naisiin ovat ylittäneet hyväksyttävyyden rajat erityisesti silloin, kun niihin on liittynyt vihjailua työtehtävien tarjonnasta (kuten muutama vuosi sitten yleisurheilun MM-kisojen alla). Se, mikä ennen hyväksyttiin jopa charmanttina, näyttää nykyään yhä sovinistisemmalta valta-aseman hyväksikäytöltä. Varttuneiden miespoliitikkojen asettuminen puolustamaan Kanervan yksityisyyttä vain syvensi mielikuvaa miespoliitikkojen valtaklikistä, joka puolusti omaa valta-asemaansa.

Tohtori Jukka Tarkka kuvaili MTV3:n Huomenta Suomessa Kanervan käytöstä "machoiluksi ja puberteettiseksi koheltamiseksi". Edes mielikuva tällaisesta käytöksestä on omiaan heikentämään uskottavuutta, mikä Kanervan olisi jo saamiensa aiempien varoitusten perusteella pitänyt sisäistää. Jos yksityisasioitaan kommentoi, on myös syytä olla rehellinen. Ulkoministeri Kanerva taisi lopulta kaatua siihen, että hän ei havainnut aikojen muuttuneen ja kertoi totuutta vahvasti säännöstellen viimeisen kuukauden aikana.

Monet poliitikot ovat kritisoineet asian uutisointia mediassa. Itse olen pääosin eri mieltä. On perusteltua ja tärkeääkin, että demokraattisessa oikeusvaltiossa valtaapitävien toimintaa arvioidaan hyvin tarkasti, erityisesti jos sillä nähdään olevan merkitystä viranhoidon kannalta. Valvonnan puute voi johtaa vallan väärinkäyttöön, jota 1970-luvun suomettumisen aikana tapahtuikin. Tässä tapauksessa kriteerit merkityksellisyydestä täyttyivät, vaikka osa mediasta mässäilikin asialla kohtuuttomasti ja ahdasmielisen moralistisesti. Miehisen vallankäytön historia antoi sinällään harmittomalle viestittelylle julkisen merkityksen. Silti pitää tunnistaa jyvät akanoista: julkisuuden liiallinen keskittyminen pinnallisiin ilmiöihin voi heikentää valvontaa politiikan keskeisillä aloilla. Tämä tasapainoilu ei ole helppoa.

Suomen ulkopolitiikka vain tylsää liturgiaa?

2008-03-04T11:53:00.009+02:00

Tänään aamulehden lukeminen oli poikkeuksellisen innostava kokemus. Suosittelen kaikkia lukemaan ulkopolitiikan ammattilaisen ja Suomen entisen Yhdysvaltain-suurlähettilään Richard Müllerin kiinnostavan aliokirjoituksen tämän päivän Turun Sanomista. (Suomen poliittinen johto epäonnistui Washingtonissa)

Müller pohtii kirjoituksessaan Suomen ulkopoliittisen linjan esittämisen jämähtämistä neuvostoaikaisen liturgian tasolle (tosin keskittyen suppeasti ulkopolitiikan johdon esiintymisiin Washingtonissa). Kaikesta asiasisältökritiikistä en ole samaa mieltä (kyllä ilmastonmuutoksen merkityksestä kansainvälisessä politiikassa voi puhua taitavasti myös Yhdysvalloissa), mutta kirjoitus herättää silti ajatuksia. Kuvaako esitysten taso ulkopolitiikan taustalla olevan ajattelun heikkoutta?

Olen itse miettinyt sitä, että Suomesta puuttuu ylipäätään analyyttinen ulkopoliittinen keskustelu. Ruotsissa molemmat päivälehdet (Svenska Dagbladet ja Dagens Nyheter) pystyvät säännölliseen korkeatasoiseen keskusteluun, johon myös poliitikot ottavat osaa. Meillä ulkopoliittinen keskustelu muodostuu siitä, että keski-iän ohittanut mies puhuu syvällä rintaäänellä luottamusta herättäen (ts. tylsästi, vailla älyllistä analyysiä) pitkältä historiasta periytyviä taikasanoja. Ainoana keskustelun aiheena on vanhentunut vastakkainasettelu, jossa vanhat vasemmistolaiset valittavat länsimaisten järjestöjen olevan unilateralistisia ja haluavat "tasapainoista ulkopolitiikkaa" Venäjän ja lännen välillä, ja oikeistolaiset haluavat edelleen voittaa kylmän sodan saamalla Suomen Natoon, kummatkin asia-argumenteista välittämättä.

Yksi ongelma on perusasenteessa: Suomessa on tapana miettiä vain suppeasti omaa lähiympäristöä kylmän sodan ajalta periytyvän reaalipoliittisen turvallisuusajattelun pohjalta. Korkealaatuinen ulkopoliittinen analyysi edellyttää kuitenkin laajaa keskustelua koko kansainvälisen järjestelmän kehittymisestä. Mikä on Euroopan rooli 2000-luvun, "Tyynenmeren vuosisadan", kansainvälisessä järjestelmässä? Kuka Suomessa esittää analyysiä Kiinan ja Intian nousun vaikutuksesta kansainväliseen turvallisuusjärjestelmään? Entäpä kuka pohtii eri kulttuuristen lähtökohtien vaikutusta konfliktien taustalla? Usein saa pettymyksekseen huomata sen, että kun itse lukee brittiläisen The Economistin syväanalyysiä vaikkapa Al Qaidan suosion laskusta sunnien keskuudessa sekuläärien sunnijohtajien syrjäyttäessä heidät, niin Suomessa media kysyy päivystävältä everstiltä latteuksia Al Qaidan, Hizbollahin ja Iranin yhteisestä vallankaappauksesta - aivan kuin shiaradikaalit ja sunniradikaalit olisivat samaa maata. "One size fits all"-everstiasiantuntijoita yhtään väheksymättä, se ei riitä luomaan todellista keskustelua.

Ollessani ulkopolitiikan tutkija, opiskellessani Iso-Britanniassa ja työskennellässäni suurlähetystössä Indonesiassa sain osallistua yhteen jos toiseen korkeatasoiseen ulkopoliittiseen seminaariin. Lontoon koulussani School of Slavonic and East European Studies'issa oli tavallista, että erityisesti Itä-Euroopan johtavat poliitikot tulivat luennoimaan - ja monet pitivät hienoja, analyyttisiä puheenvuoroja Euroopan ja maailman kehityksestä. Tästä tulevaisuussuuntautuneesta analyysistä taaksepäin katsovassa Suomessa olisi oppimista.

Ei maailmalla olla kiinnostuneita latteuksista, vaikka ne kelpaisivatkin Suomessa keskivertoyleisölle. Jos ulkopoliittinen johtomme haluaa osallistua maailmanjärjestyksen rakentamiseen, rimaa on nostettava. Pohjanoteeraus oli se, kun ministeri Kanerva kertoi Iltalehdessä naureskelleensa senaattori McCainin kanssa siitä, että "Yhdysvaltain tuleva presidentti pitää sitten Suomen maailmankartalla." Kuulostaako tutulta 1970-lukulaiselta ajattelulta, ilmansuunta on vain vaihtunut? Minkä kuvan tämä antaa McCainille Suomen poliittisen johdon ammattitaidosta? Ministeri Kanerva on taitava poliitikko, ja häneltä on lupa odottaa enemmän.

Myös medialta on syytä odottaa enemmän. Iltapäivälehdet keskittyvät kuolaamaan ulkoministeri Kanervan ja Secretary of State Ricen tapaamisen kivoista kuvista ja tunnelmasta. Eikö heidänkin kannattaisi soittaa edes yhdelle Yhdysvaltain johtavalle turvallisuuspolitiikan asiantuntijalle kysyäkseen, mitä kuvauksellinen ulkoministerimme sai vierailullaan todella aikaiseksi?

Riman nostaminen nykyisestä tasosta ei pitäisi todellakaan olla vaikeaa...

Huomioita vanhempainvapaalta

2008-02-12T15:51:00.001+02:00

Tammikuun alussa aloitin vanhempainvapaani, elikä olen nyt huhtikuun loppuun asti kotona hoitamassa pian 7-kuukautista Linneaa. Ja isoveli Eliaskin käy vain osa-aikatarhassa, joten valtaosan ajasta vietän kahden lapsen kanssa puuhatessa. Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, ja isän aika lapsille on tällöin korvaamatonta. Suosittelen muillekin isille.

Vanhempainvapaa ei ole oikeastaan vapaata, sillä kahden lapsen kanssa riittää kyllä tekemistä jo arjen rutiineissa. Varsinkin kun vaimoni on tehnyt ajoittain hyvin pitkiä työpäiviä. Silti olen huomannut, kuinka nyt ehtii ajattelemaan enemmän yhteiskuntamme suuria kehityshaasteita kuin töissä ollessani. Politiikan arjessa työtahti on kiivas ja keskittyy nopeasti juokseviin asioihin, eikä silloin kotiin tullessaan enää jaksa miettiä politiikkaa. Samalla pitäisi kuitenkin muistaa asioiden tärkeysjärjestys ja miettiä miten ohjata pitkän aikavälin kehitystä.

Varsinkin lapsiperheiden tilanteesta olen viime viikkoina miettinyt yhtä ja toista kehittämistarvetta, myös ilmastonmuutoksen torjuntaa ja monikulttuurisuuden kysymyksiä olen pohtinut paljon. Tässä on auttanut se, että olen nyt jaksanut ja ehtinyt lukea lehtiä yhtä innokkaasti kuin opiskelu- ja tutkija-aikoinani (kuten Hesaria, Turun Sanomia, Suomen Kuvalehteä, Svenska Dagbladetia, The Economistia, Guardiania ja New York Timesiä. Näitä minulla on tapana lukea netissä, osa tulee kotiinkin).

Yhdysvaltain presidentinvaaleja olen seurannut mielenkiinnolla, ja pitänyt peukkuja Barack Obamalle. Hänellä on sellainen rehellinen mutta samalla idealistinen ote politiikkaan, jota itsekin olen yrittänyt harrastaa ja jota arvostan.

Osallistun työni kannalta keskeisimpiin tilaisuuksiin mahdollisuuksien mukaan myös vanhempainvapaalta. Olin puheenjohtajana vetämässä vihreiden sisäistä seminaaria hallituksen sosiaaliturvan uudistuksen etenemisestä ja vihreiden tavoitteiden toteuttamisesta siinä. Sosiaaliturvan uudistamisesta olisi syytä puhua laajemmin myös julkisuudessa, hanke alkaa pikkuhiljaa olla hyvässä vauhdissa. Siksi osallistuin myös vihreiden puoluehallituksen kannanoton tekemiseen perusturvan vahvistamisesta.

Turun kunnallispolitiikkaan olen myös ehtinyt osallistua. Olin aktiivisesti varmistamassa vihreiden ryhmän tukea Kupittaan jalkapallostadionin päätykatsomon rakentamiselle - onneksi järki voitti, ja naisten jalkapallon EM-kisat vuonna 2009 saavat arvoisensa stadionin Turkuun. UEFA edellyttää nimittäin kisojen stadionien vetävän 8 000 katsojaa. Uskon myös, että TPS:n kova panostus tekee Turusta Suomen johtavan jalkapallokaupungin lähivuosina, eikä eurooppalainen menestyskään olisi mahdotonta. Reilun 8 000 katsojan stadion on tällöin hyvinkin tarpeellinen, ja lisää Turun mahdollisuuksia saada muita kansainvälisiä otteluja. Puhumattakaan siitä, että todellisessa jalkapallostadionissa on myös päätykatsomot. Kupittaalta puuttuu jatkossa vain toinen pääty aidosta jalkapallokulttuurista... :)

Tekijän oikeuksien voitto

2007-11-16T14:46:00.000+02:00

Hallitus teki tiistaina päätöksen säilyttää tekijänoikeusasioiden hallinto opetusministeriössä. Vihreät ovat ilahtuneita, että hallitus päätti vihreiden eduskuntaryhmän ajaman kannan mukaisesti.

Opetusministeriö on valmistelulle oikea paikka, jotta tekijänoikeudet jatkossakin ovat lähtökohtaisesti kulttuurin tekijän, ei teollisuuden, oikeuksia.

Tekijänoikeusala on kehittynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Tietoyhteiskuntakehitys ja ohjelmistoja koskevat tekijänoikeudet asettavat lainsäädännölle uusia edellytyksiä. Toisaalta paine kaupallistaa tekijänoikeuksia kulttuurinviennin edistämiseksi on lisääntynyt.

Vihreiden yksimielinen kanta on, että tekijänoikeudet ovat kuitenkin pääsääntöisesti kulttuurin tekijöiden toimeentulon ja taiteellisen vapauden takaava oikeus. Siksi on tärkeää, että asiaa koskeva hallinto on kulttuurialaa monipuolisesti tuntevassa ministeriössä. Tämä takaa sen, että lainsäädännön valmistelussa ymmärretään sen vaikutukset alan toimijoiden mahdollisuuksiin menestyä ammatissaan. Se vahvistaa myös kulttuurin elintärkeää riippumattomuutta talouselämän määrittelemistä lainalaisuuksista.

Toisaalta vihreät ovat sitä mieltä, että myös tekijänoikeushallinnossa on kehitettävää. Kuluttajanäkökulmaa tekijänoikeuksien hallinnossa on vahvistettava. Edellisen eduskunnan käsittelemän tekijänoikeuslainsäädännön yhteydessä kävi selväksi, että hallinto ei riittävästi tuntenut lain vaikutuksia kuluttajien oikeuksiin tietoyhteiskunnassa.

Liian usein tietoyhteiskuntaa koskevaa lainsäädäntöä pidetään teknisenä, vaikka kyseessä on kansalaisten oikeuksien ja vapauden määrittely bittien maailmassa. Tekijänoikeudet vaikuttavat merkittävästi kuluttajan oikeuksiin käyttää ostamaansa tuotetta. Hallituksen päätöksessä todetaankin, että kuluttajanäkökulman edustajia otetaan mukaan tekijänoikeusfoorumiin. Vihreiden mielestä tämä näkökulma pitää ottaa paremmin huomioon myös virkamiesten osaamisessa ja valmistelutyöryhmissä.

Vihreät ovat myös kannattaneet tiiviimpää yhteistyötä tekijänoikeuksien kehittämiseksi työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetusministeriön välillä. Virkamiesten osaamista neuvotella globaalissa taloudessa toimivien suuryritysten kanssa on vahvistettava. On kulttuurin toimijoidenkin etu, että hallinto ymmärtää lainsäädännön vaikutuksen kulttuurivientiin ja alan teollisuuteen. Myös tämä kehittämistarve on huomioitu hallituksen päätöksessä.

Avoin kirje hoitajille

2007-11-13T14:56:00.000+02:00

Suomi on viime päivät kokenut kovia. Tehyläisten hoitajien työtaistelu oikeudenmukaisemman palkkauksen puolesta uhkaa toteutuessaan syventää suomalaisten ahdinkoa. Onkin välttämätöntä, että kiista pitää ratkaista neuvottelupöydässä jo tämän viikon aikana. Irtisanoutumiset toteutuessaan olisivat vakava uhka suomalaisten terveydelle, enkä usko minkään osapuolen haluavan työmarkkinakiistan johtavan ihmishenkien menetykseen.

Sairaanhoitajien palkkatavoite on oikeutettu. Sairaanhoitajien ja muiden tehyläisten palkkaus on jäänyt jälkeen jo vuosikymmenien ajan, ja korjausta tarvitaan. Mielestäni hallituksen onkin tehtävä kaikkensa, jotta sopu saadaan aikaan. Tämä tarkoittaa valmiutta osallistua sopimuksen rahoittamiseen uudella lisärahoituksella. Toivoisin, että sopu löytyisi esimerkiksi sopimuskauden pidentämisellä ja erillisellä lisäkorotuksella sopimuskauden loppupuolella.

Valitettavasti neuvottelutilanne on kuitenkin julkisuudessa esitettyä monimutkaisempi. Sopimuksen aikaansaaminen ei nimittäin ole valtion rahasta kiinni. Kuntatyönantajat eivät suostu mihin tahansa sopimukseen, vaikka hallitus sen rahoittaisikin. Tehyläisten 25 prosentin palkannousu asettaisi kuntatyönantajille muilla aloilla valtavat paineet vastaavaan seuraavina vuosina. Myös muut kunta-alan ammattijärjestöt suhtautuvat kriittisesti siihen, että Tehy saisi työtaistelu-uhan avulla suuremman palkankorotuksen kuin he – heille kun luvattiin, että kuukausi sitten tehty sopimus on paras mitä voidaan saada.

Lisäksi neuvottelupöydässä on kiista sopimusjärjestelmän uudistamisesta. Tehy hakee itsenäistä sopimusoikeutta pääsopijana. Kuntatyönantajat vastustavat tätä, ja käsittääkseni myös muu ammattiyhdistyskenttä. Tehyn itsenäinen sopimusoikeus on monien ay-aktiivien mielestä mahdoton, koska Tehy ei edusta yksinään riittävän suurta osaa alan työntekijöistä. Terveydenhuollon ammattilaisista yhteensä 50,9% kuuluu Tehyyn. Joillain aloilla Tehyn osuus henkilöstöstä on 70-80%, toisilla vain 20% (esimerkiksi lastenhoitajat). Tehy haluaa korotuksen kaikille jäsenilleen, mutta tällöin samalla ammattinimikkeellä työskentelevä superilainen tai liittoon kuulumaton ei korotusta saisi. Toteutuessaan tällainen tilanne olisi mahdoton. Kaikille kuuluu samasta työstä sama palkka. Itse en halua ottaa tähän kiistaan kantaa, mutta olen ymmärtänyt kiistan olevan keskeinen syy sovun viivästymiseen. Tämä kysymys palkankorotusten kohdentamisesta kuuluu työmarkkinapöytään, eikä eduskunta tai hallitus voi sitä valitettavasti ratkaista.

Silti on selvää, että jonkinlaista sopimusjärjestelmän muutosta tarvitaan. Juuri sopimusrakenne on johtanut siihen, että julkisen sektorin naisvaltaiset alat ovat jääneet palkkauksessa jälkeen. Koko 100-vuotisen työmarkkinahistorian aiheuttamaa vinoutumaa ei voi korjata kerralla, mutta tämä hallitus on sitoutunut sen korjauksen pitkäjänteiseen tekemiseen. Myös tämän 2,5 vuoden sopimuskauden jälkeen hallituksen tulee mielestäni hallitusohjelman mukaisesti jatkaa lisärahoituksen ohjaamista naisvaltaisille koulutetuille aloille, joilla työn palkkaus ei vastaa työn vaativuutta.

Edellä esittämieni syiden takia vihreät ovat hyväksyneet sen, että hallituksen on äärimmäisenä varotoimenpiteenä myös varauduttava työtaistelun ja irtisanoutumisten toteutumiseen. Joukkoirtisanoutuminen on äärimmäinen ja poikkeuksellinen työtaistelun keino. Suomessa on aina pidetty yhteisenä periaatteena sitä, että lakossa ei vaaranneta ihmishenkiä vaan suojelutyöstä voidaan sopia. Työtaisteluoikeutta on rajattu eri tavoin, se ei ole rajaamaton perusoikeus. Tavallisessa lakossa on suojelutyötä koskeva lainsäädäntö, ja suojelutyöstä ihmishenkien turvaamiseksi on aina lakkojen yhteydessä pystytty vapaaehtoisesti sopimaan. Näin toimittiin myös vuoden 2001 lääkärilakossa. Nyt Tehy ei ole halunnut vapaaehtoisesti sopia suojelutyöstä, koska heidän mukaansa aiemmista suojelutyön sopimisista on huonoja kokemuksia.

Tässä tilanteessa potilasturvallisuuslaki on hyväksyttävä ratkaisu määritellä työtaistelulle inhimilliset rajat. Sen tavoitteena on rajoittaa työtaistelua niin vähän kuin mahdollista (heikentämättä ammattijärjestön mahdollisuutta sopimiseen), jotta viimesijainen perusoikeus oikeudesta elämään voidaan riittävissä määrin turvata. Joukkoirtisanoutumisen tavoitteena ei ole työsuhteen päättäminen, vaan työnantajan painostaminen osana työtaistelua. Siksi siihen on suhtauduttava työtaistelutoimena, jolle lainsäädäntö tai suojatyösopiminen asettaa aina rajat.

Itse istun perustuslakivaliokunnassa, joka kuunteli tarkkaan asiantuntijoita ja punnitsi lakia huolella. Lakia rajoitettiin perustuslain edellyttämällä tavalla erittäin suppeaksi tavallisen lakon suojelutyötä vastaavaksi työvelvollisuudeksi. Se koskee käytännössä vain niitä, jotka ovat irtisanoutuneet osana työtaistelua.

Työtaistelun rajaaminen suppealla tavalla on perustuslainmukainen, ja tässä tilanteessa jopa sen velvoittama ratkaisu. Tämä vastaa täysin perustuslakiasiantuntijoiden kantaa siitä, mikä hallituksen velvollisuus tässä tilanteessa on. Mielestäni laki auttaa sairaanhoitajia myös siksi, että nyt hallitus ottaa sille kuuluvan vastuun määritellä erityisen kriittiset hoitoalat – nyt kukaan irtisanoutumassa oleva hoitaja ei joudu henkilökohtaisesti tuskalliseen vastuuseen siitä, voiko irtisanoutua kriittisestä työtehtävästään.

Jollei lakia säädettäisi ja irtisanoutumiset toteutuisivat, aiheuttaisi se väistämättä ihmishenkien menetyksiä. Todennäköisesti vastaavat ministerit joutuisivat valtakunnan oikeuteen vastaamaan siitä, miksi hallitus ei ole täyttänyt velvollisuutteen varmistaa välttämätön terveydenhuolto. Tilanne on todella vakava, eikä hallitus voi jättää perustuslain sitä velvoittaessa varautumatta irtisanoutumisten toteutumiseen.

Olen tuskallisen tietoinen tilanteen vaikeudesta. Minä henkilökohtaisesti, sekä vihreä eduskuntaryhmä, teemme kaikkemme, jotta hallitus voi kaikin mahdollisin tavoin tukea sopuratkaisun aikaansaamista jo tällä viikolla.

Sympatiani on sairaanhoitajien puolella. Toivon että löytyy sopuratkaisu, jolla sairaanhoitajien ja muiden tehyläisten ammattien palkkaus merkittävästi paranee. Tulen myös jatkossa tekemään työtä sen eteen, että terveydenhuollon tulevaisuus Suomessa olisi myös muilla tavoin turvattu.

Pohjoismaisella yhteistyöllä kestävää ilmastopolitiikkaa

2007-10-31T19:15:00.000+02:00

Olen tällä viikolla osallistunut Pohjoismaiden Neuvoston vuoden pääistuntoon Oslossa. Istunnon pääteemana on ilmastonmuutoksen torjunta. Korkea poliittinen agenda on palauttanut edustajien uskon pohjoismaiseen yhteistyöhön, ja kokous on ollut erittäin onnistunut.

Pohjoismaat kohtaavat ilmastonmuutoksen konkreettisesti. Grönlannin edustajat ovat tuoneet esille ne valtavat riskit, jotka ilmaston lämpeneminen merkitsee Grönlannille. Grönlannin mannerjään sulaminen vaikuttaa myös meihin kaikkiin muihin. Arktiksen alueen jäiden nopea sulaminen aiheuttaa paitsi ekologisia muutoksia myös riskejä konflikteista valtioiden välillä kilpailtaessa Arktiksen meren pohjassa sijaitsevien kaasu- ja öljyvarojen hyödyntämisessä.

Samalla kokouksessa on ollut vahva usko siihen, että yhdessä Pohjoismaat voivat johtaa niin EU:n kuin koko maailman tekemään riittävän pitkälle menevät ilmastositoumukset Kioton sopimuksen jatkoa koskevissa neuvotteluissa. Pohjoismailla on loistava tilaisuus tähän jo siksi, että ratkaiseva YK:n ilmastokokous pidetään vuonna 2009 Kööpenhaminassa.

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää myös pohjoismaisen yhteiskunnan uudistamista kestävämmäksi. Tarvitaan esimerkiksi parempaa joukkoliikennettä, parempaa kaupunkisuunnittelua ja kestävämpää kulutusta. Tässä me voimme oppia paljon toisiltamme. Itse kysyin istunnossa Ruotsin pääministeri Reinfeldtilta hänen näkemyksiään siitä, miten ekologisella verouudistuksella voidaan vähentää ympäristöä kuormittavaa kulutusta. Ekologisessa verouudistuksessa verotuksen painopistettä siirretään työn verotuksesta ympäristökuormituksen verotukseen. Ruotsissa sosialidemokraattinen hallitus yhteistyössä vihreiden kanssa toteutti jo viime vaalikaudella laajan verouudistuksen, ja Suomessa olemme juuri aloittamassa samalla tiellä.

Reinfeldt on kokenut viime vuoden aikana varsinaisen ympäristöherätyksen (parempi myöhään kuin ei milloinkaan), ja korosti riittävän korkean hiilidioksidiveron merkitystä. Reinfeldt myönsi minun olevan oikeassa siinä, että tarvitaan modernia veropolitiikkaa jotta yhteiskuntarakenteemme voidaan muuttaa kestävämmäksi.

Tällaista puhetta soisi kuulevan lisää myös Suomessa.

Ensimmäiset puoli vuotta eduskunnassa

2007-10-23T10:51:00.000+02:00

Eduskunta on nyt istunut vaalien jälkeen puoli vuotta (istuntotauko poislukien). Ajattelin että samalla on hyvä tilaisuus kuvailla sitä, miltä työskentely eduskunnassa on tuntunut ja mistä työpäiväni muodostuvat. Tämä on nyt sitten pitkä vuodatus, varoitusvaroitus... :)

En ole hetkeäkään katunut sitä, että halusin Arkadianmäelle. Aikaansaavalla ja asioihin perehtyvällä kansanedustajalla on yhä todellinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen, myös tässä meidän globalisoituvassa ja sirpaloituvassa maailmassamme. Arkadianmäki on hermopiste, jossa voi aistia eri suunnista tulevia muutospaineita ja viestejä. On yhtä tärkeää seurata kansainvälistä keskustelua kuin oman vaalipiirinsä ihmisten arkea, jotta osaa tunnistaa päätösten vaikutukset ja edellyttää päätöksiltä linjakkuutta. Tutkijataustastani on ollut paljon apua siinä, että osaa valtavassa tietotulvassa tunnistaa olennaisen.

Jo hallitusneuvotteluissa vihreät saivat merkittävän jäljen hallitusohjelmaan, jota nyt hallituksessa olemme panemassa toimeen. Olin hallitusneuvotteluissa terveydenhuoltoa, perusturvaa ja työelämää käsittelevässä työryhmässä. On ollut hienoa nähdä, että itse neuvottelemani asiat ovat nyt hallituksen politiikassa toteutumassa. Yhtenä esimerkkinä tästä on vanhempain- ja sairauspäivärahojen vähimmäistason merkittävä korotus 150 eurolla kuussa, joka toteutuu vuoden 2009 alussa. Se nostaa pienten lasten vanhempien tuen työttömien tasolle, ja parantaa monien vähävaraisten lapsiperheiden asemaa. Ilman meidän panostamme tätä korotusta tuskin tapahtuisi.

***

Uutena kansanedustajana en voi ainakaan valittaa sitä, ettenkö voi vaikuttaa asioihin. Vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana osallistun eduskuntaryhmän lisäksi hallitusryhmämme työskentelyyn ja linjojemme määrittelyyn. Toimin myös eduskuntaryhmämme sisäisten seurantaryhmien vetäjänä korkeakoulupoliittisissa kysymyksissä sekä hallituksen sosiaaliturvauudistuksen osalta. Suuressa valiokunnassa olen vihreän ryhmän vastaava ja osallistun työvaliokunnan työskentelyyn. Perustuslakivaliokunnassa olen ainoa vihreä edustaja. Pohjoismaiden Neuvostossa minut valittiin Kansalais- ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtajaksi, mikä merkitsee suurta vastuuta kuluttajien ja kansalaisten oikeuksia koskevissa kysymyksissä.

Kun työtehtäviä riittää, on pakko priorisoida. Voisin hyvinkin sujuvasti käyttää töihin aikaa 80 tuntia viikossa, mutta yritän pitää työaikani inhimillisenä voidaakseni olla riittävästi myös perheeni kanssa. Toistaiseksi ajastani on kulunut varsin paljon vihreiden sisäisiin kokouksiin. Lähes joka päivä minulla yksi tai useampia tällaista kokousta. Esimerkiksi tänään määrittelemme vihreiden linjaa yliopistolain kokonaisuudistuksesta ja innovaatioyliopistosta. Sisäiset kokoukset ovat tärkeitä, koska niissä muodostetaan yhdessä se linja jota vihreät ajavat hallituksen sisällä ja eduskunnassa.

Vihreiden sisäisten kokousten lisäksi ajastani merkittävä osa kuluu tietenkin eduskunnan virallisiin kokouksiin. Perustuslakivaliokunta kokoontuu useimpina viikkoina joka aamu tiistaista perjantaihin. Lisäksi olemme käyneet vierailuilla esimerkiksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa, suojelupoliisissa ja oikeusministeriössä. Suuri valiokunta kokoontuu keskiviikko- ja perjantai-iltapäivisin.

Lisäksi täysistuntoja on useampina päivinä. Esimerkiksi budjettikäsittelyn yhteydessä täysistunnot kestävät iltämyöhään. Maanantai on etätyöpäivä, jolloin osallistun useimmiten erilaisiin tilaisuuksiin Varsinais-Suomessa. Myös Turun kaupunginvaltuuston kokoukset ovat maanantaisin, ja oman kaupunkin asioihin vaikutan toki muulloinkin.

Olen myös parhaani mukaan yrittänyt ehtiä osallistumaan erilaisiin seminaareihin ja yleisötilaisuuksiin. Mielestäni on tärkeää, että kansanedustajat säilyttävät myös arjen työssään kontaktin talon ulkopuoliseen elämään. Tässä työssä on nimittäin helposti se vaara, että kokoukset vievät mennessään.

Itse olen priorisoinut oman maakuntani yleisötilaisuuksia, kansalaisvaltuuskuntien vastaanottamista eduskunnassa sekä omien vastuualueideni seminaareihin osallistumista. Jotta tutkimuksen soveltamisen ja päätöksenteon välistä aitaa voidaan madaltaa, on tärkeää että kansanedustajat seuraavat tieteellistä debattia. Osallistuin pari viikkoa sitten pohjoismaiseen kuluttaja-alan tieteelliseen seminaariin, jossa sain paljon ajatuksia PN:n kansalais- ja kuluttajavaliokunnan toiminnan kehittämiseen.

***

Julkiseen keskusteluun osallistuminen on välttämätön osa kansanedustajan työtä. Turun Sanomiin kirjoitan kerran kuussa vieraskolumnistina ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Olen myös kirjoittanut myös esimerkiksi opiskelijalehtiin. Minulla on myös visio siitä, että tämän vaalikauden aikana aion kirjoittaa kirjan vihreästä yhteiskunnasta.

Hallituspuolueen kansanedustajana ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana joutuu tasapainoilemaan julkisen keskustelun ja sisäisen vaikuttamisen välillä. Välillä on tavoitteidemme kannalta tehokkaampaa vaikuttaa hallituksen sisällä, kuin huutaa kovaan ääneen julkisuudessa.

Tästä valitettavasti vain tulee helposti kuva, että vihreitä ei näy ja oppositio väittää meitä saamattomiksi. Mielestäni meidän on jatkossa oltava rohkeampia myös julkisessa keskustelussa, eikä vain tyytyä hallinnointiin. Hallitus ei edelleenkään tee riittävästi kestävämmän elämäntavan helpottamiseksi, ja tarvitsemme esimerkiksi lisää raideinvestointeja. Onneksi ekologisessa verouudistuksessa olemme sentään päässeet alkuun.

Yhteen asiaan haluan kuitenkin jatkossa panostaa enemmän: vuorovaikutukseen ihmisten ja erityisesti nuorten kanssa. Nuoria on vaikea tavoittaa yleisötilaisuuksissa ja eri järjestöjen tapaamisissa, lobbareita näkee sitäkin enemmän.

Paras tapa tavoittaa nuoria on blogi. Hektisessä arjessa blogin kirjoittaminen on kuitenkin takerrellut. Tarkoitukseni onkin vielä tänä vuonna uudistaa myös blogiani ja tehdä siitä nopeatempoisempi, lyhyesti ja ytimekkäästi ajankohtaisia kysymyksiä pohtiva foorumi. Keskustelua ja kommentteja blogissani toivon myös, ja esitettyihin kysymyksiin aion myös vastata.

Yliopistoille lisää resursseja ja autonomiaa

2007-09-21T07:59:00.001+02:00

Tässä talousarviokeskustelun puheenvuoroni yliopistoja koskeva osuus:

"Arvoisa puhemies! Toisena teemana haluan nostaa esille yliopistojen määrärahat. Riittävä perusrahoitus takaa yliopistojen riippumattomuuden, sivistyksellisyyden ja tieteen vapauden. Vaikka yliopistoille ollaan hallituksen toimesta aivan oikein lisäämässä mahdollisuutta ulkopuoliseen ja yksityiseen rahoitukseen, on perusrahoitus se perusta yliopistojen vahvalle asemalle suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut tuottavuusohjelman tarkistamiseen yliopistojen osalta, ja tämä tarkistus tullaan tekemään tänä syksynä. Yliopiston henkilökunnan tulisi kaiken hallinnollisen pallottelun jälkeen antaa vihdoin keskittyä työhönsä eli tutkimukseen ja opetukseen.

Yliopistolain uudistuksen yhteydessä yliopistot eivät jatkossa enää tule olemaan valtion tilivirastoja, jolloin on luontevaa, että valtio ei enää mikro-ohjaa yliopistoja muilla mekanismeilla kuin tulossopimusohjauksella. Siksi yliopistot on rajattava pois tuottavuusohjelman piiristä, ja vähintään opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta tämä on toteutettava pikaisesti. Tähän hallitus on käsittääkseni sitoutunut, ja vain siksi tässä budjetissa olevaa määrärahan korotusta voidaan pitää hyväksyttävänä. Hallituksen on silti edelleen harkittava mahdollisuuksia lisätä yliopistojen määrärahoja hallituskauden loppupuolella valtion tiede- ja teknologianeuvoston esittämällä 50 miljoonan euron vuotuisella määrärahan korotuksella."

Ekologinen verouudistus etenee

2007-09-21T07:55:00.000+02:00

Pidin eilen varsinaisen puheenvuoroni vuoden 2008 talousarviota koskevassa keskustelussa. Laitan sen nyt blogiini luettavaksenne. Keskityin puheessa kahteen asiaan: perustelemaan ekologista verouudistusta, sekä tuomaan esille yliopistojen lisämäärärahojen tarpeen.

Oppositio on ollut kummallisen vanhakantainen kritiikissään talousarviota kohtaan, ja siksi pidin pienen talouspoliittisen luennon siitä, kuinka ekologinen verouudistus - työn verotuksen keventämin ja ympäristöverojen vastaava kiristäminen - on kestävän yhteiskunnan rakentamisen kannalta välttämätöntä. Laitan yliopistoja koskevan osuuden omaan blogimerkintään:

"Ville Niinistö /vihr: Arvoisa puhemies! Vanhasen toisen hallituksen ensimmäinen talousarvio on samalla ensimmäinen ekologista verouudistusta toteuttava budjetti Suomessa. Ekologinen verouudistus oli jo Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa, mutta sen aikana uudistusta ei käytännössä toteutettu. On hienoa, että Suomi nyt vihdoin on astumassa modernia ja kestävää talouspolitiikkaa harjoittavien maiden joukkoon.

Ilmastonmuutoksen, raaka-aineiden hinnannousun ja luonnonvarojen ehtymisen myötä 2000-luvun resurssitehokkaassa talouspolitiikassa ekologia ja ekonomia kulkevat käsi kädessä. Vihreänä talousihmisenä turhaudun usein siihen, kuinka toimittajat muistavat vihreiden puheista usein vain energiaverojen kiristämisen. Tämä on vain toinen puoli ekologista verouudistusta. Yhtä tärkeää on se, että samalla vähintään vastaavassa suhteessa kevennetään työn verotusta ja vahvistetaan perusturvaa. Lisäksi on syytä parantaa kestävien kulutusvalintojen kilpailukykyä, jotta ympäristöystävälliset ja energiatehokkaat valinnat helpottuvat.

Uudistuksessa on siis kyse verotuksen rakenteellisesta muutoksesta, jolla sekä lisätään työnteon kannattavuutta että ohjataan kestäviin kulutusvalintoihin. Siinä ihmisille annetaan työn verotuksen jälkeen enemmän rahaa lompakkoon. Tällöin jokainen ihminen voi itse omilla kulutustottumuksillaan vaikuttaa siihen, kuinka suuri osa tästä ylimääräisestä rahasta jää perheen hyvinvoinnin lisäämiseen ja kuinka suuri osa menee ympäristöä kuormittavan kulutuksen verottamiseen. Nämä ehdot toteutuvat riittävän hyvin hallituksen ohjelmassa ja talousarvioesityksessä.

Ensi vuoden budjetissa ympäristöveroja eli tässä tapauksessa polttoaineen ja sähkön verotusta lisätään 300 miljoonalla eurolla, mikä sovittiin koko hallituskauden tavoitteeksi. Työn verotusta tullaan vaalikaudella keventämään merkittävästi tätä enemmän, vaikka suhdannesyistä on haluttu painottaa kevennyksiä vaalikauden loppupuolelle.

Perusturvan puolella opiskelijat ja eläkeläiset saavat jo tässä budjetissa merkittävän korotuksen. Lapsiperheiden asemaa parannetaan yksinhuoltajien osalta jo tässä budjetissa sekä erityisesti vähimmäisvanhempainetuuksien suurella, yli 150 euron korotuksella ensi vuonna. Lisäksi laaja sosiaaliturvan uudistus tulee vahvistamaan kaikkien perusturvaa ja kannustamaan työntekoon. Kestäviä kulutusvalintoja tuetaan muun muassa energia-avustusten lisäämisellä ja suurten kaupunkien joukkoliikennetuen aloittamisella vuonna 2010.

Arvoisa puhemies! Ruotsissa ekologista verouudistusta on toteutettu sosialidemokraattien ja vihreiden yhteistyönä jo edellisellä vaalikaudella - oli siellä muuten vasemmistopuoluekin mukana. Siellä ympäristöveroja korotettiin neljän vuoden ajan joka vuosi 3 miljardia kruunua eli reilut 300 miljoonaa euroa ja työn verotusta kevennettiin vuosittain hieman tätä enemmän. Lopputuloksesta tehdyssä tutkimuksessa osoittautui, että sen sosiaaliset vaikutukset olivat myös hyvät. Väestöstä valtaosan elintaso parani, ja erityisesti kaupungeissa pienituloiset, jotka käyttävät vain vähän autoa, voittivat merkittävästi uudistuksessa. Siksi on vaikea ymmärtää vasemmistopuolueiden epäluuloa ympäristöverojen korottamista ja ekologista verouudistusta kohtaan.

Myös kulutustottumukset muuttuivat, ja Ruotsi on onnistunut taittamaan sähkönkulutuksen kasvun lievään laskuun. Sen sijaan Suomessa sähkönkulutus on viime vuosina kasvanut edelleen, jopa ennätyssuuresti, 6-10 prosenttia vuodessa. Ruotsissa työllisyysvaikutukset olivat hyvät. Energiaintensiivinen teollisuus hyötyi tehostamalla energiankäyttöään ja siten parantamalla tuottavuuttaan ja kilpailukykyään maailmanlaajuisesti, ja työn verotuksen keventäminen lisäsi muiden alojen, erityisesti palvelualojen, työllisyyttä. Ruotsin uusi porvarihallitus aiemmasta oppositiokauden kritiikistään huolimatta jatkaa nyt verouudistusta korottamalla polttoaineveroja enemmän kuin vihreät viime kaudella uskalsivat edes ehdottaa.

Resurssitehokas raaka-aineiden ja sähkön käyttö onkin kansantalouden menestymisen kannalta vuosi vuodelta välttämättömämpää. Toivoisin siis myös opposition päivittävän talouspolitiikan oppikirjansa. Ekologia ja ekonomia kuuluvat yhteen."

Työttömyyden hoidosta työllisyyden hoitoon

2007-09-20T12:23:00.000+02:00

Vaikka blogi on ollut syksyn hiljaa, on kiirettä pitänyt. Elokuun loppu meni tiiviisti hallituksen budjettineuvotteluissa, joihin osallistuin vihreiden edustajana. Vihreä eduskuntaryhmä valmisteli myös syksyn toimintaansa. Syyskuun alku on mennyt vauhdikkaasti eri tilaisuuksissa puhumiseen, ja nyt tällä viikolla eduskunnan budjettikäsittelyyn.

Laitan tähän eilisen puheenvuoroni työministeriön osalta käydystä keskustelusta. Hallitus on tekemässä työvoimapolitiikassa paljon parempaa työtä, kuin mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää:

"Ville Niinistö /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallitus ja ministeri Cronberg ovat ottaneet työvoimapolitiikan painopisteeksi työllisyyden hoitamisen ja työllistymisen eikä pelkästään työttömyyden hoitamista, ja siitä hatunnosto. On yritetty löytää tehokkaimmat keinot työllistää ihmisiä heidän tarpeidensa mukaan.

On tärkeää, että huomioidaan todellakin jokaisen ihmisen lähtökohta niin, että kaikilla on aito mahdollisuus työhön. Perusturvan uudistus on iso osa tätä kokonaisuutta, ja toivon, että työministeri varmistaa, että siinä vahvistetaan kaikkien mahdollisuus työhön ja siten vahvistetaan perusturvaa.

Tässä [keskustelussa] on tullut esille, että itse asiassa työllistämismäärärahat laajasti ymmärrettynä lisääntyvät merkittävästi, kun otetaan mukaan kaikki oppisopimuskoulutukset ja ammatillisten koulutuspaikkojen lisääminen ja työpajatoiminta.

Kun vielä kolmannen sektorin ja julkisen sektorin työllisyysmäärärahat yhteenlaskettuna jäävät suunnilleen nykytasolle tai jopa hieman lisääntyvät, ja julkisuudessa on tästä ollut kuitenkin täysin toisia käsityksiä, niin miten ministerinä te varmistatte sen, että tieto määrärahojen riittävyydestä kulkee alan järjestöihin (Puhemies: Aika!) - joissa nyt on ollut epäluuloa ja -toivoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Myös oppositiolta tässä toivoisin maltillisuutta, että ainakaan virheellisiä tietoja ei leviä, niin kuin niitä on julkisuudessa tähän saakka ollut. En sano, että oppositio on niitä levittänyt, mutta niitä on ollut."

Irakin jalkapallovoitto avaa uuden tulevaisuuden

2007-07-29T22:35:00.000+03:00

Irakin futismaajoukkue teki sensaatiomaisen teon ja voitti tänään Aasian cupin loppuottelussa Saudi-Arabian 1-0! Aasialaisille kyse on yhtä suuresta asiasta kuin meillä futiksen EM-kisojen voitosta. Irak ei ole koskaan aiemmin voittanut turnausta, ja ennen kisoja (ja kisojenkin aikana) huonosti valmistautumaan päässeeltä joukkueelta ei nytkään paljon odotettu. Itse seurasin netistä peliä ja toivoin kovasti Irakin voittoa.

Irakin maajoukkue, johon kuuluu niin sunneja, shiioja kuin kurdejakin, on uskomattomalla teollaan antanut paljon kärsineelle kotimaalleen toivoa uudesta tulevaisuudesta. Juuri tätä jalkapalloilu on parhaimmillaan. Positiivista yhteenkuuluvuuden tunnetta, optimismia ja vastoinkäymisten voittamista.

Symbolit ovat tärkeitä, ja sisällissodan, miehityksen ja terrorismin runtelemalta Irakilta yhdistävät symbolit ovat puuttuneet. Tämä voitto antaa ainutlaatuisella tavalla uuden mahdollisuuden rauhalle Irakissa. Sen irakilaiset ovat todellakin ansainneet.

Iloinen perhetapahtuma

2007-07-20T17:00:00.001+03:00

Eilen aamulla klo 6.30 Ruotsin aikaa saimme vaimoni Marian kanssa upean tyttövauvan. Tytön paino oli 3,850 kilogrammaa ja pituus 50 senttiä. Kaikki asianosaiset ovat onnellisia ja hyvinvoivia. Tulimme jo tänään sairaalasta kotiin Tullingeen tytön isoveljen Eliaksen luo.

Nyt vietämme seuraavat viikot rauhassa aikaa perheen kesken ja nautimme uudesta perheenjäsenestä. Syksyn vietämme koko perhe Suomessa vaimoni ollessa äitiyslomalla.

Lämpimät kiitokset kaikista onnitteluista!

Työministeriö jo asialla

2007-07-15T11:42:00.000+03:00

Sain eduskuntaan mennä viikolla työministeri Tarja Cronbergin (vihr) vastauksen eduskuntaryhmämme kirjeeseen apurahatyöläisten sosiaaliturvan puutteiden korjaamisesta. Ministeri kirjoitti, että työministeriö on laittanut asialle selvitysmiehen, jonka tehtävänä on esittää ratkaisut työttömyysturvan ongelmiin vielä loppukesän aikana. Ministeri Cronberg ilmoitti, että tarvittavat päätökset laitetaan heti tämän jälkeen liikkeelle.

Työministeriön osalta kysymys on sekä ohjeistuksen että lainsäädännön täsmentämisestä, jotta apurahatyöläinen voi saada työttömyysturvaa. Ministeri vakuuttaa, että apurahansaajia pitää kohdella tasaveroisesti koko maassa.

Tulen omalta osaltani seuraamaan ja vahtimaan asian etenemistä. Nyt odottelemme vastauksia myös kulttuuriministeri Wallinilta (rkp) ja sosiaali- ja terveysministeri Hyssälältä (kesk), jotka vastaavat apurahojen määrään ja sosiaalivakutuukseen (eläke- ja sairausvakuutukseen) liittyvistä kysymyksistä.

Apurahatyöläisten sosiaaliturva korjattava pikaisesti

2007-06-15T20:30:00.000+03:00

Suomalainen sosiaaliturva on rakennettu teollisen yhteiskunnan vakaan palkkatyön pohjalle. Todellisuus on kuitenkin muuttunut, ja erilaiset palkkatyön ja yrittämisen välimaastossa olevat ammatit kärsivät repaleisen turvan aukkokohdista. Yksi eniten turvaa vailla oleva ryhmä on apurahalla työtä tekevät tutkijat ja taiteilijat. Siksi vihreä eduskuntaryhmä jätti eilen hallituksen kolmelle asiasta vastaavalle ministerille kirjeen ongelmien pikaiseksi korjaamiseksi.

Hallitusohjelmassa luvataankin puuttua apurahansaajien ongelmiin. Apurahatutkijoilta ja -taiteilijoilta evätään työttömyysturva, sillä heidän katsotaan työttöminäkin työllistyvän omassa työssään. Heitä ei määritellä työttömiksi, vaikka he olisivat valmiita ottamaan vastaan kokoaikatyötä. Myös sosiaalivakuutus kohtelee apurahansaajia epäreilusti. Vihreät ovat vaatineet, että apurahansaajien sosiaaliturvan uudistus toteutetaan sosiaalivakuutuksen osalta niin, ettei apurahojen määrä ja apurahan saajalle käteen jäävä ansio pienene.

Kulttuuriministeri Wallin, sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä ja työministeri Cronberg ovat vastuussa apurahansaajien aseman parantamisesta omalta osaltaan. Vihreät edellyttävätkin hallitukselta pikaisia toimia hallitusohjelmaan kirjattujen tärkeiden tavoitteiden toteuttamiseksi.

Myös luovan työn tekijät ansaitsevat sosiaaliturvan, siinä missä kaikki muutkin. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta ja luovan työn arvostamisesta.

Voitto kotiin!

2007-05-21T15:43:00.000+03:00

Niinhän siinä kävi, että Pohjoisen Pojat olivat lyömättömiä Keski-Euroopan kiertueellaan. Suomen eduskunnan joukkue voitti neljän maan turnauksen, Saksa kaatui 3-0, Sveitsi 2-0, ja kovin vastustaja Itävalta 1-0. Luvuista näkee, että varsinkin puolustus oli raudanlujassa kunnossa.

Itse pelasin ihan kivasti, mutta vanha polvivamma sai Itävalta-pelin jälkeen miehen raihnaiseksi ja kävely teki tuskaa. Polvet teipattuina ja kylmäsprayhoidolla sitä kuitenkin pelattiin vähän muissakin otteluissa, tuli ihan vanhat peliajat mieleen... :)

Pelien ulkopuolella tuli myös tutustuttua kollegoihin, ja erityisesti Sveitsin kahden vihreän parlamentaarikon kanssa kehitimme yhteistyötä vihreämmän Euroopan puolesta.

Hajamietteitä viime viikoilta

2007-05-15T13:26:00.000+03:00

Viime viikkoina on tekemistä riittänyt, ja välillä tuli hoidettua myös vesirokon sairastanutta poikaamme Eliasta. Tässä muutama huomio eniten mieleen jääneistä teemoista:

1. Olin eilen Ruotsin ympäristöpuolueen seminaarissa puhumassa perustulomallistamme. Ruotsin vihreät ovat ottaneet perustulon puolueohjelmaan, mutta eivät ole edenneet asiassa konkretian tasolle. He olivat kovasti innoissaan mallistamme ja heillä on työryhmä suunnittelemassa omaa Ruotsin yhteiskuntaan sopivaa mallia. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla. Samoin kuin odotamme mielenkiinnolla sitä, koska ministeri Hyssälä käynnistää hallitusohjelmassa sovitun perusturvauudistuksen.

2. Valiokuntapaikat menivät hieman uusiksi, kun Tuija Braxista tuli ministeri. Minä päädyin vaihtamaan toisen valiokuntapaikkani puolustusvaliokunnasta perustuslakivaliokuntaan. Työmäärä kasvoi, ja perustuslakivaliokunta on toimivallaltaan varsin laajaa vastuuta kantava. Perustuslakivaliokunnalla on Suomen oikeusjärjestelmässä ainutlaatuinen tehtävä perustuslain korkeimpana tulkitsijana. Kiinnostava pesti, jossa voi vaikuttaa mm. perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja mahdollisesti käynnistyvään perustuslakiuudistukseen.

3. Minut valittiin ryhmämme toiseksi varapuheenjohtajaksi. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin Anni Sinnemäki ja ensim. varapj:ksi toinen turkulainen Janina Andersson. Ryhmän puheenjohtajisto osallistuu ministeriryhmämme kokouksiin, joten tätä kautta avautuu tärkeä näköalapaikka hallituksen toimintaan. Varapuheenjohtajana on myös vastuussa osaltaan ek-ryhmän toiminnan sujuvuudesta ja hyvästä yhteistyöstä. Tulin mielelläni valittua tähän tehtävään, varsinkin kun olen puoluekokouksessa toukokuun lopulla luopumassa puolueen varapuheenjohtajuudesta. Puolueen varapj:n tehtävät vaativat paljon viikonlopputöitä, ja perhesyistä näin parhaaksi keskittyä eduskuntatyöhön. Ryhmän varapj:na voin jatkossakin olla edistämässä vihreän politiikan toteutumista yhteisellä mandaatilla.

4. Ja sitten kevennykseen. Viime lauantaina eduskunnan jalkapallojoukkue "aloitti kautensa" ottelulla Ruotsin eduskuntaa vastaan. Oli hienoa toteuttaa yksi nuoruusvuosien unelmista ja pelata Suomen edustusjoukkueessa, vaikkei nyt ehkä ihan siinä arvostetuimmassa. Lopputulos itse ottelussa oli tyly 0-4, vaikka meillä oli hyvää yritystä. Ruotsin entinen oikeusministeri ja AIK:n huippuammattilainen Tomas Bodström teki ruotsalaisten kaikki maalit. Eli Bodström-Suomi 4-0, Muu Ruotsi-Suomi 0-0. Kuulostaa jo paljon paremmalta... Ottelu oli kuitenkin vasta lämmittelyä vuoden päätapahtumaan. Helatorstaina lähdemme Sveitsiin perinteiseen neljän maan (Saksa, Sveitsi, Itävalta, Suomi) eduskunnan futisturnaukseen. Kirkkaimpia mitaleja tavoitellaan... Otteluraportti seuraa perästä!

Hallituksessa ollaan

2007-04-17T15:05:00.000+02:00

Tänään eduskunta valitsi Matti Vanhasen pääministeriksi äänin 121-70. Tästä alkaa myös vihreiden uusi hallitustaival.

Hallitusohjelma on sellainen, että vihreät saattoivat sen yksimielisesti hyväksyä. Sinivihreässä hallituksessa on vahva vihreä vire. Opintotukea korotetaan, yliopistojen perusrahoitusta lisätään, arvoliberalismi etenee niin maahanmuuttajien, tasa-arvon kuin seksuaalivähemmistöjen asioissa, lapsiperheiden asemaa parannetaan, sosiaaliturvan riittävyyden ja aukottomuuden takaava perusturvauudistus käynnistetään, uusiutuvaan energiaan satsataan oikeasti, sekä ympäristönsuojelun oikeudellista asemaa ei heikennetä ja nykyisiä suojeluohjelmia jatketaan.

Hallitusohjelmaneuvottelut Säätytalolla olivat tiiviit viime keskiviikosta sunnuntaihin. Olin itse vihreistä vastuussa perusturvaa, palveluja ja työelämää (STM+TM) käsitelleestä työryhmästä. Lisäksi neuvottelujen aikana minut laitettiin edustajaksemme kahteen pienempään lisäryhmään, palvelujen ja tulonsiirtojen rahanjakoa tehneeseen alatyöryhmään sekä työelämän politiikkaohjelmaa valmistelleeseen työryhmään. Luottamus tuntui hyvältä, ja töitä tehtiin tosissaan. Välillä piti vielä juosta omiin ryhmäkokouksiin, sekä yleisiin että suppeamman neuvottelutyöryhmän kokouksiin. Viisi päivää tehtiin töitä aamukahdeksasta yömyöhään. Kokemus oli hieno. Vaikka puolueiden välillä väännettiin todella tiukasti ohjelman yksityiskohdista, oli neuvotteluissa erittäin hyvä yhteishenki ja vahva luottamuksen ilmapiiri. Uusi hallitus lähtee tekemään työtä vahvalta pohjalta.

Lopputulos on vihreiden kannalta varsin tyydyttävä. Ilman meitä monia tärkeitä asioita ei olisi hallitusohjelmassa. Kaikki neljä puoluetta olivat myös riittävän monissa asioissa melko yksimielisiä. Vihreiden tulosta arvioitaessa on realistista havaita, että monia nyt saavuttamiamme asioita ei olisi ollut mahdollista edistää sosialidemokraattien kanssa. Tämä luo uskoa sinivihreää hallitukseen myös niille vihreille, jotka pitävät yhteistyötä demarien kanssa ensisijaisena. Näiden neuvottelujen tulos osoittaa, että demareilla ei ole yksinoikeutta porvariyhteistyöhön.

Ilmastopolitiikassa saimme riittävän monta edistysaskelta; uusituvia energioita edistetään mm. energia-avustuksin (esimerkiksi kestävien lämmitysjärjestelmien edistämiseksi) ja biokaasun syöttötariffilla. Ympäristönsuojelussa torjuttiin ainakin taka-askeleet: Vuotosta ja Kollajaa ei rakenneta, vaan vesistöjen suojelun oikeudellisen aseman säilyminen varmistui hallituksen yksimielisyyden edellytyksellä. Ydinvoimaa ei suljeta pois, mutta sitä ei myöskään hallitusohjelmassa kannateta. Vihreiden tavoitteena on osoittaa, että lisäydinvoimaa ei tarvita vaan uusiutuva energia ja energiatehokkuus ovat tulevaisuutta. Tätä puoltaa ohjelmaan tehty kirjaus siitä, että energian kasvu pyritään taittamaan. Ruotsissa on jo onnistuttu rikkomaan tämä vanha myytti: vaikka talous kasvaa, ei energiankulutuksen tarvitse kasvaa. Energiatehokas yhteiskunta on resurssitehokas ja taloudellinen yhteiskunta.

Perusturvauudistus on tulevan hallituksen yksi keskeinen haaste. Ohjelman tavoitteet aukottomasta, perusturvan kaikissa elämäntilanteissa turvaavasta, työhön kannustavasta ja köyhyyttä vähentävästä uudistuksesta on vihreiden mieliin. Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg voi työministerinä osallistua tämän hankkeen onnistumisen turvaamiseen. Tässä on suuri tilaisuus rakentaa uutta hyvinvointia suomalaisille, varmistaa ihmisten perusturva ja luoda nykyistä selkeämpi ja oikeudenmukaisempi järjestelmä, jossa työnteko on aina kannattavaa ja kannustinloukut poistuvat. Tämän hankkeen onnistuminen on avainasemassa työllisyysasteen nostamisessa, rakenteellisen työttömyyden vähentämisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä.

Parhaimmillaan sinivihreä hallitus voi näyttää, että se onnistuu siinä missä sosialidemokraatit eivät ole onnistuneet. Reilun ja kestävän yhteiskunnan rakentamisessa, jossa kaikilla on oikeus toimeentuloon ja mielekkääseen työhön. Itse aion olla tässä työssä aktiivisesti mukana. Vihreitä tarvitaan paitsi ilmastopolitiikkaan, myös perusturvauudistuksen onnistumiseen. Vihreät on tämän hallituksen sosiaalinen ja ekologinen omatunto.

Valtakirjat tarkastettu ja valiokuntapaikat jaettu

2007-03-27T14:30:00.000+02:00

Tällä viikolla eduskuntatyö on jo alkanut toden teolla. Hallitusneuvotteluissa on vielä valmistautumisvaihe päällä, mutta tekemistä on silti riittänyt. Kansanedustajien valtakirjat tarkastettiin eilen ja muita käytännön asioita piisaa. Sain työhuoneen lisärakennuksen eli Pikkuparlamentin puolelta, mitä halusinkin. Työympäristö on viihtyisämpi, ja saliin mennessä saa hyvää kuntoilua matkalla (matkaa kertyy varmaan 500 metriä). Kuntosalikin muuten eduskunnasta löytyy, joten pitkien työpäivien jälkeen voi rentoutua ihan oikealla treenillä.

Vihreät jakoivat jo tänään myös valiokuntapaikat. Itse tulin valituksi suureen valiokuntaan ja puolustusvaliokuntaa. Sen lisäksi sain paikan Pohjoismaiden Neuvostossa. Olen jakoon tyytyväinen. Uudelle kansanedustajalle paikat ovat ennemmän kuin hyviä, vaikka muitakin kiinnostavia valiokuntia olisi ollut. Valiokuntien ulkopuolellakin voi kuitenkin edistää itselleen rakkaita tavoitteita. Olen mukana myös vihreiden hallitusneuvottelutyöryhmässä. Hallitusneuvotteluissa aika pitkälti ratkaistaan monien tärkeiden kysymysten kohtalo seuraavan vaalikauden ajaksi.

Suuri valiokunta valvoo ja ohjaa Suomen EU-politiikkaa, ja hallituksen ministerit tulevat esittämään hallituksen tavoitteita aina suureen valiokuntaan ennen EU-kokouksia. Lisäksi suuri valiokunta käsittelee myös lakialoitteita, jotka sinne lähetetään täysistunnon ensimmäisestä käsittelystä. Suuressa valiokunnassa saa erinomaisesti kokonaisvaltaisen käsityksen Suomen politiikasta ja EU-linjastamme, sekä voi vaikuttaa laajan kirjoon asioita.

Puolustusvaliokunta on myös kiinnostava valiokunta. Se käsittelee nimensä mukaisesti Suomen puolustusta (kuten asevelvollisuutta) sekä kriisinhallintaa. Ulkopolitiikan tutkijana olen ennen kaikkea kiinnostunut osallistumaan keskusteluun Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön kehittymisestä. Uudessa maailmassa uhat ovat myös uudenlaisia, ja turvallisuuspolitiikkaa on ohjattava ennen kaikkea näiden uhkien torjumiseen.

Pohjoismaiden Neuvostoon osallistun myös mielelläni. Pohjoismaista yhteistyötä ei nykyään osata ehkä nähdä yhtä tärkeänä kun aiemmin; kuitenkin Pohjoismaat on globaalissa taloudessa meille edelleen tärkein viiteryhmä, ja yhteistyöstä on kaikille Pohjoismaille vain hyötyä. Myös Ruotsissa asuvien 300 000 ruotsinsuomalaisen aseman - ja muidenkin pohjoismaiden sisäisten vähemmistöjen - puolesta voi PN:ssa tehdä työtä.

Ai niin. Eduskunnan jalkapallojoukkue jo heti draftasi minut riveihinsä. 30-vuotias entinen junioriaikojen hyökkääjätähti on tässä ympäristössä vielä vetreässä pelikunnossa... :)

Kiitos!

2007-03-19T21:44:00.000+02:00

Kiitos kaikille minua ja muita vihreitä ehdokkaita äänestäneille! 5 169 ääntä tekee miehen nöyräksi, ja kansanedustajan paikka tuli kuin tulikin! Varsinais-Suomessa osaltaan rakennettiin vihreiden vaalivoittoa, ja vihreät olivat kokoomuksen lisäksi ainoa vaalivoittaja viidestä suuresta. Seuraavaksi tavoitellaan paikkaa hallituksessa vihreämmän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Kiitos kaikille tukiryhmäläisilleni, jotka ovat tehneet työtä valintani eteen. Erityinen kiitos kampanjapäällikölleni Mikalle ja muulle johtoryhmälle.

Nyt se työ vasta alkaa!

PS. Päivitys 21.3. klo 19: eduskuntavaalien tulos on juuri vahvistettu. Kansanedustajan paikka säilyi myös tarkistuslaskennassa! Lopullinen äänimääräni oli 5 182. Suhdelukumme ylitti kristillisdemokraattien suhdeluvun 57:llä.. Joten ei mennyt ainakaan Varsinais-Suomen vihreiden äänestäjiltä montaa ääntä hukkaan. :)

Jotkut ovat kyselleet blogin jatkosta. Totta kai tulen jatkamaan blogin pitoa, ja kirjoittamaan niin yleisistä yhteiskunnallisista aiheista kuin eduskunnan arjen töistä. Seuratkaa blogia siis jatkossakin, antakaa palautetta ja ottakaa yhteyttä kansanedustajaanne!

Nyt se tehdään!

2007-03-16T11:32:00.001+02:00

Nyt alkaa vaalikampanjassa olla aivan viime hetket käsillä. Varsinais-Suomessa vihreillä on ollut uskomaton noste kampanjassa! Ihmiset ovat olleet kaduilla kannustavia ja positiivisia. Vihreiden kampanjaa on kehuttu siitä, että me olemme uskaltaneet esittää oikeita tavoitteita ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä työelämän ja sosiaaliturvan ongelmien poistamiseksi. Tätä työtä haluan jatkaa nyt vaalien jälkeen eduskunnassa.

TS-gallup ennusti reilu viikko sitten vihreille kahta kansanedustajanpaikkaa Varsinais-Suomesta. Nyt se täytyy tehdä todeksi! Jos symppaat vihreitä, käy myös äänestämässä vihreitä. Se riittää siihen, että tuplaamme vihreiden kansanedustajien määrän Varsinais-Suomesta. Samalla lisäämme sen todennäköisyyttä, että vihreät pääsevät myös hallitukseen ajamaan tavoitteitamme läpi. Vihreiden vaalivoitto voidaan tehdä juuri meillä.

En väitä, että minun valitseminen eduskuntaan muuttaisi maailman yli yön paremmaksi paikaksi. Uskon silti vahvasti siihen, että minulla olisi eduskunnassa mahdollisuuksia vaikuttaa. Puolueen varapuheenjohtajana en olisi takarivin varovainen keltanokka, vaan rohkea linjanvetäjä. Olisin päättäjä, joka aina muistaa päätösten seuraukset. Haluan olla rakentamassa kestävämpää ja reilumpaa Suomea. Sivistykseen ja kulttuurin on panostettava niiden oman arvonsa, eikä vain markkina-arvon, tähden. Kaikille nuorille on taattava maksuton, korkeatasoinen koulutus ja opintotuen on oltava riittävän suuri elämiseen. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Kotimainen uusiutuva energia lisää työllisyyttä ja yritysten kilpailukykyä, ja panostus kestävään liikenteeseen ja asumiseen lisää elämänlaatua.

Haluan olla parantamassa työelämän oikeudenmukaisuutta. Työnteon on oltava aina kannattavaa. Yrittäjiä ja luovan työn tekijöitä on tuettava, eikä rangaistava muita heikommalla sosiaaliturvalla kuten nykyään. Haluan olla tekemässä ihmisten yhdenvertaisuudesta totta arjen elämässä. Kaikilla on oltava samat oikeudet ja mahdollisuudet. Nykyinen eduskunta ei ymmärrä tietoyhteiskuntaa; tarvitaan uuden sukupolven päättäjiä, jotka asettavat tiedon vapauden ja kuluttajan oikeudet valvonnan edelle. On rakennettava yhteiskuntaa, jossa nuorten ääntä kuunnellaan siinä missä suurten ikäluokkienkin ja jossa naisten ja miesten eurot ovat samansuuruisia. Yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on aikaa elämiseen ja läheisilleen. Tähän tarvitaan paitsi visioita myös kestävää taloudellista näkemystä. Uskon minulla olevan molempia.

Tulevaisuuteen ei ajauduta, vaan tulevaisuus tehdään. Sunnuntaina on päätöksenteon paikka. Vihreitä tarvitaan eduskunnassa ja hallituksessa näyttämässä suuntaa. Minä haluan olla mukana rakentamassa reilua muutosta.

Missä viipyy maailman vastaus Mugabelle?

2007-03-14T23:57:00.000+02:00

Vaaliviikon kiireessäkin olen ehtinyt seurata järkyttävää tapahtumaa Zimbabwesta. Oppositiojohtaja Morgan Tsvangirai pidätettiin viikonloppuna, ja poliisi hakkasi hänet henkihieveriin. Tsvangirai on saanut hoitoa kallonmurtumaan.

Eilen otin tauon vaalikampanjasta ja kävin katsomassa vaimoni kanssa mainiota elokuvaa, The Last King of Scotland. Se kertoo Ugandan diktaattorin Idi Aminin vaiheista 1970-luvulla. Aminin vainoharhainen hallinto tappoi yli 300 000 ugandalaista. Amin sai olla vallassa aivan liian pitkään ilman, että maailma puuttui siihen. Elokuva on yksilöpsykologinen draama yhden sairaan miehen vallasta ja sen seurauksista.

Zimbabwessa kaiken piti olla toisin. Olen seurannut Zimbabwen tapahtumia aktiivisesti vuodesta 1999, jolloin olin vaihto-opiskelijana Lontoossa. Siellä Zimbabwe brittiläisen kansanyhteisön jäsenenä herättää kiinnostusta. Zimbabwessa alkoi juuri silloin asiat mennä pieleen. Se oli vielä vuosikymmen sitten yksi Afrikan rikkaimmista valtioista. Sen presidentti Robert Mugabe oli saanut kiitosta talouden hyvästä kehityksestä. Maan oikeuslaitos oli arvostettu ja itsenäinen. Sitten Mugabelta karkasi mopo käsistä. Hän alkoi vainota maan valkoista vähemmistöä, ajoi valkoiset maanomistajat tiloiltaan ja aiheutti maan maatalouden valtavan taantuman. Pellot jäivät hoitamatta ja anarkia valtasi tilaa. Oppositiojohtaja Tsvangirai nousi vaaleissa neljä vuotta sitten haastamaan Mugaben. Monien arvioiden mukaan Tsvangirain oppositio sai - tai olisi aidosti vapaassa vaalissa saanut - äänten enemmistön. Mugabe ei sitä sallinut, vaan presidentin väkivaltakoneisto varmisti oman miehen voiton. Oikeuslaitoksen itsenäisyys on hävinnyt. Oppositiota vainotaan avoimesti. Inflaatio on noussut 1700 prosenttiin. Maan talous on raunioina. Ennen niin rikkaan maan asukkaista yli 80% elää köyhyydessä.

Kuinka kauan ulkopuolinen maailma sietää Mugabea? Miksi jälleen yhden afrikkalaisen demokratian on annettu taantua diktatuuriksi? Maailma on hiljaa. YK ei toimi. Yhdysvaltoja ei kiinnosta. Suru valtaa mielen.

Demokratiaa ei saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Se kannattaa muistaa näin vaalien alla.

Perustulo myötä- ja vastatuulessa

2007-03-10T09:04:00.000+02:00

Keskiviikkona tuli odotettu paketti populismia ja harhaanjohtavia väitteitä, kun vihreiden Tarja Cronbergia lukuunottamatta muut puoluejohtajat vastustivat MTV3:n vaalidebatissa "joutilaisuudesta palkitsevaa" perustuloa. On surullista, että vaalidemagogian nimissä fiksummatkin puoluejohtajat sortuvat näin halpamaisiin väitteisiin. Jokainen heistä nimittäin tietää, että perusturva on jo nyt Suomessa perustuslailla taattu. Merkittävin ero nykyiseen on perustulomallissamme se, että perusturvan saa oikeudenmukaisesti ja selkeästi, ja että sen jälkeen työnteko on aina kannattavaa. Perustulo parantaisi vakituisen palkkatyön ulkopuolella olevien asemaa, erityisesti niiden, jotka ovat nykyään väliinputoajia. Eikö opiskelijoiden, yrittäjien sekä apurahatutkijoiden ja -taiteilijoiden aseman parantaminen kiinnostakaan muita puolueita? Entä ovatko demarit oikeasti niin ihastuneita nykyiseen tilkkutäkkisosiaaliturvaan, että he eivät halua antaa työelämästä syrjäytyneille perustulon kaltaista uutta mahdollisuutta mielekkääseen työhön?

Kovempi uutispommi tuli kuitenkin eilen. Suomen Kuvalehti uusimmassa pääkirjoituksessaan hehkuttaa perustuloa uuden hyvinvoinnin rakentajana. SK:n mukaan se vapauttaa ihmiset valtion holhouksesta, ja antaa heille lisää elämän vapautta ja tekee työn tekemisestä ja yrittämisestä aina kannattavaa. Juuri näin. Tästä uudesta vapaudesta hyötyvät kaikki, myös vakituisessa työssä olevat. Hienoa että Suomessa saa sittenkin esittää uusia ajatuksia, ja että joku uskaltaa niitä myös kannattaa konservatiivisen poliittisen eliitin vastustuksesta huolimatta.

Perustuloon palataan vaalien jälkeen vielä. Tiedän, että muissa puolueissa sillä on kulissien takana vankkaa kannatusta. Rohkeus ei vain riitä sanomaan sitä ääneen.

PS. Julkaisemme maanantaina perustulomallimme taustalaskelmat minun ja Oden johdolla. Jossakin medioissa on virheellisesti tulkittu, että vihreät esittävät nyt mallinsa rahoituksen. Tämä on puppua. Rahoitus on nimittäin jo yksityiskohtaisesti esitetty 17-sivuisessa Vihreä perustulomalli -ohjelmassa, jonka puoluevaltuuskunta helmikuun alussa hyväksyi. Nyt esitämme vain taustalaskelmat, joilla osoitamme esittämämme rahoituksen kustannusneutraaliuden. Korostamme tilaisuudessa myös perustulon kansantalouden kannalta dynaamisia vaikutuksia. Taas saadaan yksi harhaanjohtava vastaväite ("perustulo on kallis") kumottua. Väitteen perustulon kalliudesta voi kyllä kumota helposti: vaikka raha kiertää toisella tavalla kuin nykyään, niin lopputuloksena ihmisten keskimääräiset käteen jäävät ansiot kasvavat nykyisestään. Pienituloiset ja keskituloiset voittavat hieman, suurituloisimmat häviävät hieman. Valtiolle lopputulos on kustannusneutraali. Mitä kallista tässä siis on?

Ainoa ongelma perustulossa on siinä, että se on nerokas uusi ratkaisu hyvinvoinnin rakentamiselle. Ja se ei sovi ainakaan demareille. Heidän maailmansa on jo valmis, ja ajatukset loppu.

Kulttuurin arvostus mitataan arjessa

2007-03-07T21:40:00.000+02:00

Olin tänään Turun Taideakatemian järjestämässä eduskuntavaaliehdokkaiden kulttuuripaneelissa. Mukana lisäkseni olivat Kaija Hartiala (kok), Armas Lahoniitty (sd), Pia Uotila (kesk) ja Annika Lapintie (vas). Aiheena oli ennen kaikkea Turun kulttuuripääkaupunkihanke ja kulttuurin arvostus. Keskustelussa havaittiin, kuinka Turussa samaan aikaan elää kaksi maailmaa: vahva kulttuurielämä, ja hienot visiot kulttuuripääkaupunkihankkeesta, sekä päätöksentekokoneisto, jossa kulttuuria ei arvosteta tai se otetaan itsestäänselvyytenä.

Itse puhuin voimakkaasti sen puolesta, että kulttuurin arvostus mitataan arjen päätöksissä. Kulttuurin koulutukseen panostamisen lisäksi on luotava taiteilijoille edellytyksiä työhön: tässä on Suomessa valtavasti ongelmia. Seuraavan eduskunnan on ensi töikseen luotava apurahataiteilijoille eläke- ja sosiaalivakuutus, sekä annettava heille mahdollisuus toimeentulotukeen. Pitkän aikavälin ratkaisuna ehdottomasti paras on perustulo, joka vapauttaa ihmiset luovaan työhön.

Turussa kulttuuriympäristöjä on arvostettava ja vaalittava, ja kulttuurin pitää olla helposti kaikkien saatavilla. Se tarkoittaa myös vapaan kulttuurin vahvaa tukemista, eikä vain kaupungin perinteisten laitosten tukemista. Turussa homma ei oikein ole viime aikoina toiminut. Kulttuuri on nähty kapeasti kulttuurilautakunnan asiana. Muut hallintokunnat ovat lähinnä keskittyneet vaikeuttamaan kulttuuritoimijoiden tilannetta, viimeisenä esimerkkinä kiinteistölautakunnan päätös laittaa Turun ylioppilasteatterin kiinteistö myyntilistalle (jätin tästä asiasta muuten maanantaina selvityspyynnön kaupunginhallituksen kokouksessa, jossa vaadin uutta käsittelyä asialle ja päätöksen perumista).

Kulttuuripääkaupunkihanke on Turulle loistava mahdollisuus. Ongelmana on kuitenkin ollut se, että keskeiset poliittiset päättäjät ja virkamiesjohto eivät ole sitoutuneet kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Hanke ei voi toteutua täydellisesti, jos se jätetään vain asiasta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan sekä hankeorganisaation harteille.

Nyt on vain saatava kaikki sitoutumaan hankkeeseen: kulttuuripääkaupunkihanke on koko kaupungin asia. Se on huomioitava niin kaavoituksessa, kouluissa kuin tilalaitoksen toiminnassa. Sen yhteydessä voidaan rakentaa kahdella tavalla pysyvästi parempaa Turkua:
- panostaa kulttuuriympäristöihin ja kaupunkikuvan kehittämiseen. Keskustan viihtyvyyttä on lisättävä laajentamalla kävelykatuja, rakentamalla pennisilta kävelijöille yhdistämään Vanhan Suurtorin historiallinen keskusta kaupalliseen keskustaan, Kakolasta on rakennettava rikas kulttuuriympäristö, jossa uusi kohtaa vanhan, ja jossa kulttuuritoimijoille ja luovan talouden yrityksille annetaan hyvät tilat.
- tuoda kulttuuria enemmän ja paremmin kaikkien saataville sekä parantaa Turussa jo olemassa olevien kulttuuritoimijoiden toiminnan edellytyksiä. Taiteilijoille on annettava parempia tiloja, vapaata kulttuuria on tuettava ja tehtävä tutuksi kaikille turkulaisille. Kulttuurin avulla elämänlaatu paranee ja Turun sielu syvenee.

Kulttuuripääkaupunkihankkeella voidaan rakentaa pysyvästi kestävämpi pohja turkulaiselle kulttuurille. Se vaatii vain tahtoa.

Holhoajat nyt nettipokerin kimpussa

2007-03-03T00:29:00.000+02:00

Viimeisen viikon ajan on netissä ollut kuumaa tavaraa keskustelu nettipokerin tulevaisuudesta. Rahapelifoorumi ehdottaa nettipokerin kieltämistä.

Ihmisten holhoamiselle ei näytä loppua tulevan. Nettipokerin pelaamiseen liittyy kieltämättä ongelmia, erityisesti kun on kyse alaikäisten peliaddiktiosta. Alaikäisten kohdalla ongelmaan pitäisi jollain tavalla puuttua, jotta nuoret ongelmapelaajat eivät velkaannu kohtuuttomasti. Mutta nettipokerin kieltäminen ei ole oikea tie, sillä netin luonteeseen holhoaminen sopii huonosti. Netin tarkoitus on levittää tietoa mahdollisimman vapaasti yli rajojen. Vaikka Suomessa ei nettipokeria saakaan pyörittää, voi suomalainen silti ulkomaalaiseen peliin osallistua. Vanhan ajan pelimonopoleja ei voi soveltaa nettiin rajoittamatta netin perusperiaatteiden toteutumista.

Erityisen hurja on ratkaisuehdotus. Lapsipornon estämiseksi tarkoitetun internetin ennakkosensuurijärjestelmän laajentaminen koskemaan nettipokerisivustoja. Missä menee raja? Kun sensuurijärjestelmä on luotu, joudutaan sen rajoista koko ajan käymään turhaa keskustelua. Koko netin sensuurijärjestelmästä tulisi luopua. Suodatusohjelmat eivät toimi täydellisesti vaan rajaavat täysin asiallisia sivustoja pois netistä, eikä niillä pystytä torjumaan rikollista toimintaa. Rikollisen toiminnan estämiseen pitää keksiä muita, tehokkaampia, keinoja. Ja niissä rajatuissa tapauksissa joissa suodatusta tulisi käyttää, kuten esimerkiksi kouluissa, suodatusohjelmien tulisi olla avoimeen koodin pohjautuvia. Nykyisessä lainsäädännössä suurin ongelma on se, että valtio tukee suuryhtiöiden asemaa - eli vääristää kilpailua - Windows-pohjaisen suodatusohjelman monopolilla.

Itse olen sen sukupolven kasvatti, jolle avoimet koodit ja tietoyhteiskunnan mahdollisimman vapaa kehitys on tärkeä perusarvo. Valitettavasti vanhempi sukupolvi, joka ei tunne tietoyhteiskunnan asioita, on asettamassa valvonnan tiedon vapauden edelle. Eduskunta tarvitsee kipeästi lisää politiikkoja, jotka puolustavat kuluttajanoikeuksia, yksilönsuojaa ja tiedon vapautta. Esimerkkejä yksilönsuojan turhasta rajoittamisesta on lukuisia: EU:n ohjelmistopatenttilainsäädäntö (josta edelleen väännetään kättä), tekijänoikeuslainsäädäntö (joka estää kuluttajaa käyttämästä ostamaansa tuotetta haluamassaan formaatissa), sekä työnantajan mahdollisuus tarkastaa alaisensa sähköposteja.

Netissä esiintyviin ongelmiin on puututtava, mutta samalla ei saa hukata tämän tiedonvälityskanavan ainutlaatuisia mahdollisuuksia vapaaseen ja avoimeen tiedonvaihtoon yli kansallisten rajojen. Emmehän halua päätyä samaan kuin Kiina, jossa tuhannet nettipoliisit valvovat kansalaisten käyttäytymistä netissä, tekevät rikosilmoituksia valtion vastaisesta toiminnasta ja sulkevat opposition nettisivuja.

Kalevi Sorsa Säätiö pohtii perustuloa - ja demarit eivät halua keskustelua

2007-02-23T16:19:00.000+02:00

Olin tänään mukana Kalevi Sorsa Säätiön tilaisuudessa, jossa he julkistivat perustulotutkimuksensa. Mielestäni VTM Ville Kopran tutkimus oli hyvä, ottaen huomioon sosialidemokraattien (säätiö on demareita lähellä) kielteisen suhtautumisen perustuloon. Itse perustulo torjutaan toki ennakkoluulojen ja ilmassa leijuvien väitteiden avulla. Tutkimuksessa oli kuitenkin aivan oikein kiinnitetty huomioita nykyisen sosiaaliturvan kehittämistarpeisiin ja esitetty myös ihan kelpo ratkaisuja. Vaikka perustulo ratkaisuna olisi tietysti ylivertainen.

Tilaisuudessa esiintyivät myös ministeri Tuula Haatainen ja professori Pentti Arajärvi. Itse käytin kommenttipuheenvuoron siksi, että erityisesti professori Arajärvi niputti perustulon nimiin kaikki ei-toivottavat ilmiöt, mitä työmarkkinoilla ja sosiaaliturvassa voi tapahtua. Professorilta aika erikoinen puheenvuoro, analyyttisyys jäi demagogian jalkoihin. Samalla hän vihjaili vihreiden mallin suuntaan, vaikka kävi selväksi, että hän ei joko ollut siihen perehtynyt tai ei halunnut esittää siitä neutraalia tulkintaa. Kommenttipuheenvuorossani kiitin hyvistä yhteistyömahdollisuuksista ja oikaisin professori Arajärven näkemyksiä ja toivoin, että myös sosialidemokraatit tutustuisivat meidän malliimme.

Ja nyt jälkikäteen saan kuulla, että paikalla ollut demarien Ismo Kainulainen väittää "vihreiden häiriköineen" tilaisuudessa. Hänen mielestään meidän ei olisi pitänyt olla paikalla. Tilaisuus oli kuitenkin erillisen säätiön tutkimuksen julkaisutilaisuus, johon oli avoin ja julkinen kutsu lähetetty. Ilmoittauduin eilen osallistujaksi tilaisuuteen, ja kukaan ei sitä kyseenalaistanut. Paikalla olikin vaikuttajia eri tahoilta, kuten ammattiyhdistysliikkeestä ja KELAsta. Miksi juuri vihreät eivät olisi siis saaneet osallistua tähän tilaisuuteen? Kainulainen puhuu tilaisuudesta sosialidemokraattien tilaisuutena. Hänellä on tainnut mennä think tankit ja puolue pahasti sekaisin. Näiden erillisten tutkimuslaitosten tukemisen ajatus on juuri ollut siinä, että ne voisivat käydä laveampaa yhteiskunnallista keskustelua kuin puolueiden puitteissa voidaan tehdä. Ja siksi olikin hienoa, että Kalevi Sorsa Säätiö pohtii perustuloa ja hienoa, että siitä järjestettiin julkinen julkistamistilaisuus.

Sen sijaan on hämmentävää ja härskiä, miten vaalikampanja alkaa joillakin karata käsistä.

Tässä vastineeni Ismo Kainulaisen blogiin:

"Hei,

Olen hyvin hämmästynyt ja surullinen tulkinnastasi, Ismo. Kyseessä oli julkinen Kalevi Sorsan Säätiön tiedotustilaisuus perustulotutkimuksesta, josta oli tullut yleinen kutsu. Koska me vihreät olemme kiinnostuneita perustulokeskustelusta, tulimme mielellämme tilaisuuteen. Eikö julkinen keskustelu verotuksen ja sosiaaliturvan kehittämisestä ole juuri se, mitä Suomessa pitäisi olla nykyistä enemmän?

Kommenttipuheenvuoroja paikalla käytti lisäksemme useat muut. Havaitsin paikalla myös esimerkiksi eri ammattiyhdistysten edustajia. Miksi juuri siis vihreät eivät saisi osallistua julkiseen keskusteluun perustulosta? Hämmentävää.

Sitten Ismo vielä suoraan siteeraat minua virheellisesti. Professori Arajärvi toistuvasti väitti, että perustulomallien rahoitusta ei ole laskettu ja viittasi omiin kynä ja paperi -tason pohdintoihinsa. Ilmoitin vain, että meidän mallimme on laskettu kustannusneutraaliksi KELAn mikrosimulaatiomallinnuksen perusteella. Kun professori Arajärvi vielä kerran kyseenalaisti tämän, totesin ystävällisesti: "epärehellisyydestä syyttäminen on epäkohteliasta". En ole itse syyttänyt professori Arajärveä epärehellisyydestä, vaan viittasin hänen jatkuviin katteettomiin vihjauksiinsa. Professoritasoisen henkilön luulisi kunnioittavan myös toisten tutkimuksia.

Toivottavasti jatkossa voimme keskustella itse asiasta. Kuten omassa kommenttipuheenvuorossani totesin, mielestäni ministeri Haatainen ja myös tutkimuksen tehnyt VTM Ville Kopra esittivät hyviä ajatuksia nykyisen sosiaaliturvan kehittämisestä. Omassa puheenvuorossani painotin juuri yhteistyön mahdollisuutta ja yhteisen seminaarin järjestämistä sosiaaliturvan parantamiseksi. Meillä on paljon yhteistä, ja tämä oli mielestäni ilahduttavaa. Siksi tuntuu loukkaavalta, että sinä Ismo yrität politikoida vakavalla asialla.

Pysytään Ismo siis asiassa."

Uuden sukupolven miesten (ja isien) aika

2007-02-22T09:01:00.000+02:00

Olin eilen erittäin mukavassa keskustelutilaisuudessa kahden muun nuoren isän ja eduskuntavaaliehdokkaan kanssa: rkp:n puheenjohtajan Stefan Wallinin ja kokoomuksen piirin puheenjohtajan Petteri Orpon kanssa. Olimme suunnitelleet yhteistä keskustelutilaisuutta pitkään, ja hienoa että se järjestyi. TS:n Ari Niemen johtamassa kahden tunnin keskustelussa ehdittiin käydä kiitettävä määrä teemoja läpi varsin syvällisesti.

Keskeisimmäksi teemaksi olimme kuitenkin jo ennakkoon valinneet perhepolitiikan ja tasa-arvon. Me kaikki kolme olemme 30-40 -kymppisiä perheenisiä, jotka ajavat uudenlaista perhepolitiikkaa. Haluamme korostaa, että meidän sukupolven miehet haluavat uran lisäksi osallistua myös perheen arkeen. Ja samalla auttaa siinä, että äidit voivat tehdä yhtä lailla uraa.

Siksi perhepolitiikkaa on kehitettävä siten, että se mahdollistaa perheiden tarpeiden mukaiset järjestelyt. Vanhempainvapaan kestoa on lisättävä, ja erityisesti isyysvapaan pituutta on kasvatettava. Tällöin miehiä kannustetaan jäämään lapsen kanssa kotiin ja naisia kannustetaan jatkamaan uraansa. Hoitovapaassa on tehtävä helpommaksi se, että molemmat vanhemmat lyhentävät työaikaansa ja ovat kumpikin muutaman päivän viikossa lapsen kanssa kotona. Myös nuoret naiset haluavat useimmiten yhdistää uran ja perhe-elämän, ja politiikan pitää tehdä vastuullinen työnjako perheissä helpommaksi. Modernissa perheessä on tärkeää, että kumpikin vanhemmista tuntee lastenhoidon arjen. Se parantaa perheen hyvinvointia sekä lapsen ja vanhempien suhdetta. Isän on voitava olla lapselle aivan yhtä tärkeä kuin äiti. Myös työelämän asenteisiin on vaikutettava, jotta isiä kannustetaan viettämään aikaa myös perheensä kanssa. Onnellinen työntekijä on paras mahdollinen työntekijä.

Yhteiskuntamme yksi suurimmista oikeudenmukaisuuden epäkohdista on vanhempainvapaan kustannusten jako. Nykyään se kuormittaa pelkästään kotiin jäävän vanhemman työnantajaa. Käytännössä tämä on johtanut nuorten naisten syrjintään työmarkkinoilla. Siksi mitä pikimmin on jaettava vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien kesken. Näin on toimittu Ruotsissa jo kolmekymmentä vuotta, ja Suomessakin on aika siirtää tässäkin asiassa tasa-arvo puheista käytäntöön.

Välillä politiikassa tulee oikein toiveikas olo siitä, että asiat ovat etenemässä oikeaan suuntaan hyvällä eri puolueiden edistysmielisten ihmisten yhteistyöllä. Petteri Orpon ja Stefan Wallinin kanssa keskustellessa saattoi olla luottavainen siitä, että ensi vaalikaudella perhepolitiikka ja tasa-arvo ottavat ison askeleen eteenpäin. Eduskunnassa olisi syytä laittaa edellisen sukupolven miehet vaihtoon, ja tuoda uutta voimaa tilalle.

Hyvä Päivi Räsänen, vihreiden perustulomalli on kustannusneutraali kokonaisuus

2007-02-05T23:17:00.000+02:00

Eilen hyväksyttiin vihreiden uusi perustulomalli. Takana oli pitkä ja perusteellinen työ, jota vedin perustulotyöryhmän puheenjohtajana. Apuna mallimme rakentamisessa käytimme erikoistutkija Pertti Honkaselta tilattua mikrosimulaatiomallinnusta, jonka avulla verrattiin perustulon vaikutusta kansantalouteen ja yksittäisten ihmisten tuloihin. Alusta asti oli selvää, että mallimme perusta on kustannusneutraalius: se ei maksa valtiolle ja kunnille mitään, vaan malliin sisältyvät rakenteiden muutokset kattavat kustannukset. Kun mallin lopputulos on se, että väestön valtaosa saa hallinnon säästöjen ja tulonjaon maltillisen kaventamisen myötä nykyistä enemmän rahaa käteensä, on vaikea ymmärtää kritiikkiä mallin kalliudesta. Useimmiten se perustuukin väärinymmärryksiin tai jonkinasteiseen harhaanjohtamiseen. Nyt kommentoin yhtä niistä.

Kristillisten puheenjohtaja Päivi Räsänen on tänään kirjoittanut blogissaan pitävänsä mallia kalliina, koska se nostaa tiettyjen nykyään poikkeuksellisen heikkojen tukien varassa olevien ihmisten perusturvaa. Yhtenä ryhmänä hän mainitsee opiskelijat. Vastustaako Päivi Räsänen siis kaikkein heikompien perusturvan parantamista! Perustulon sosiaaliturvaa selkeyttävä ja yksinkertaistava ajatus on juuri siinä, että perusturvan tulee taata kaikille kohtuullinen toimeentulo. 440 euron perustulo riittää korvaamaan kaikki nykyiset sosiaaliturvan vähimmäisetuudet siten, että köyhimpien asema paranee. Eläkeläisille liitetään vielä erillinen 600 euron vähimmäiseläketurva.

Opiskelijoiden asema paranee merkittävästi, koska he ovat tällä hetkellä selkeästi muita heikommassa asemassa tukiensa osalta. Tämä ei kuitenkaan tule kansantaloudelle kalliiksi, vaan byrokratian keventymisen tuomat hallinnon säästöt ja verotuksen muutos kattavat kaikki perustulosta tulevat kustannukset. Perustulomallissa raha kiertää valtion kautta nykyistä tehokkaammin, ja useimmat ihmiset voittavat. Mielestäni panostus esimerkiksi juuri opiskelijoihin kannattaa. Opiskelijoiden tarve koulutustaan vastaamattomaan työntekoon vähenee ja he saavat hyvät edellytykset keskittyä opintoihinsa. Tämä edistää yhteiskunnan sosiaalista tasa-arvoisuutta ja koulutuksen avoimuutta kaikille, perhetaustasta ja vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Toiseksi Räsänen ottaa esimerkin siitä, että miksi maksaa perustuloa ”lapsettoman miehen tuloilla elävälle edustusrouvalle”. Tämä kansantaloudellisesti marginaalinen heitto voisi muuten naurattaa, mutta heiton taustalla oleva konservatiivinen tasa-arvo –ajattelu ahdistaa. Perustulomallissamme yhteiskunnan rikkaimman kymmenyksen tulot supistuvat hieman. Nostamme osana mallia pääomatulojen verotusta neljä prosenttiyksikköä, jonka avulla tuloerot supistuvat maltillisesti. Tämä rikkaimpien tulojen vähennys riittää kyllä kattamaan sen, että rouvallekin maksetaan perustuloa. Ja perustulon avulla rouvan riippuvuus miehestä vähenee ja sukupuolten välinen tasa-arvo ottaa askeleen eteenpäin. Todennäköisesti se tekee heidän suhteelleenkin vain hyvää. Sukupuolten tasa-arvon osalta perustulo on kaikkiaan edistysaskel. Se antaa esimerkiksi kotiäidille paremmat mahdollisuudet palata työelämään, ja isä voi vaikka lyhentää työaikaansa kantaakseen enemmän vastuuta lasten hoidosta. Koska perustulossa lapsilisät säilyvät ja maksetaan myös 17-vuotialle, vahvistaa se perheellisten asemaa - lapsilisä on eräänlainen perheellisten perustulon lapsikorotus, "lapsikohtainen perustulo". Haluttaessa lapsilisää voidaan myös korottaa nykyisestä, jolloin tuki lapsiperheille ja yksinhuoltajille korostuu.

Perustulon nerokkuus on siis siinä, että yhdistettynä verotuksen muutokseen se toteuttaa nykyisenkaltaisen tulonsiirron rikkaimmilta pieni- ja keskituloisille. Se tekee sen vain nykyistä järkevämmin. Suurituloisilta perustulo leikkautuu verotuksessa pois. Se vahvistaa köyhimpien perusturvaa ja tekee työnteosta aina kannattavaa. Nykyisen sosiaaliturvan ahdistava ja ajoittain nöyryyttävä hallinto vähenee, ja työntekoa estävät kannustinloukut poistuvat. Se antaa työelämästä syrjäytyneille uuden mahdollisuuden mielekkääseen työhön. Se kannustaa myös yrittäjyyteen ja luovaan työhön, koska yrittäjyyden ja apurahalla työtä tekevien sosiaaliturva on nykyisin palkkatyötä heikompi. Työllisyyden ja yrittäjyyden lisääntymisen kautta perustulomallin dynaamiset vaikutukset itse asiassa tekevät siitä kansantaloudellisesti hyvin kannattavan.

PS. Perustulosta käydään hyvää keskustelua blogeissa, esimerkiksi täällä.

Jorma Ollilaa kannattaa kuunnella

2007-01-28T12:15:00.000+02:00

Varsin sivistynyt ja yhteiskunnallisesti valveutunut talousmies Jorma Ollila osoitti tänään HS:n haastattelussa jälleen kykyään katsoa kohti tulevaisuutta. Ollila esittää tiukkoja päästörajoja, energiatehokkuuden kaksinkertaistamista ja hiilidioksidipäästöjen puolittamista. Linjakasta puhetta! Ollila myös kertoo yllättyneensä siitä, kuinka öljy- ja energiayhtiöiden tietoisuus ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta oli jo korkealla tasolla.

Itse olen jo tullut tähän tulokseen jo aiemmin seurattuani kansainvälistä keskustelua: Suomi uhkaa ajautua ilmastopolitiikan kehitysmaaksi. Länsi-Euroopassa mennään jo lujaa eteenpäin. Valtiot satsaavat uusiutuviin energioihin ja asettavat vapaaehtoisia päästötavoitteita (Ruotsi, Iso-Britannia). Suomessa ollaan edelleen lähtökuopissa. Nyt on vihdoin päästävä liikkeelle. Meillä on huippuosaamista puhtaan teknologian tutkimuksessa. Meillä on myös joitakin pioneeriyrityksiä. Laajempi kaupallinen menestys kaatuu kuitenkin siihen, että kotimaassamme ei ole oikeita kannustimia käytössä puhtaan teknologian käyttöönottamiselle! Tästä voimme syyttä vain saamattomia poliitikkoja ja konservatiivista keskustelueliittiämme, joka yrittää edelleen väittää ilmastonmuutoksen torjunnan olevan uhka. Tilanne on aivan päinvastoin: ne maat, jotka tarttuvat tilaisuuteen ja muuttavat yhteiskuntansa koko rakenteen kestävämmäksi, menestyvät. Ne maat, jotka valittavat ilmastonmuutoksen torjunnan uhkaavan "kansallista kilpailukykyä", ovat lopulta ne maat jotka jäävät konservatiiviseen, teolliseen yhteiskuntarakenteeseen, ja häviävät kaikin puolin: niin ekologisesti kuin taloudellisesti.

Ollila korosti myös, että ydinvoima ei voi olla yksi, suuri ratkaisu ongelmaan, vaan tarvitaan ennen kaikkea energiatehokkuuden kaksinkertaistamista ja monipuolista ratkaisuvalikoimaa. Ollila on oikeassa. Ydinvoima on globaalilla tasolla marginaalinen energiantuotantotapa, eikä uraani riitä sen käytön merkittävään lisäämiseen. Myös sen taloudellisuus on kyseenalainen. Puhtaampia, edistyksellisempiä ratkaisuja on jo olemassa, ja panomastalla niiden kehittämiseen ja soveltamiseen niiden kilpailukyky ja kannattavuus vain paranee. Suomella on erinomainen tilaisuus olla edelläkävijä, niin energiantuotannossa kuin kestävämmässä asumisessa ja yhteiskuntarakenteessa. Se tarkoittaa panostamista myös aivan uudella tavalla joukkoliikenteeseen, erityisesti paikalliseen raideliikenteeseen. Tavoitteena pitää olla ekologisesti kestävämpi ja ihmisille viihtyisämpi kaupunkirakenne, jossa joukkoliikenne on aito vaihtoehto ja viihtyvyyden rakentaja.

Herää, Suomi. Jos ette usko vihreitä, kuunnelkaa edes Jorma Ollilaa.

PS. Nyt täytyy lähteä takaisin salibandyturnaukseen, päivän toinen ottelu on edessä. Meillä oli aamulla jo yksi ottelu, hävisimme 9-6 vaikka teinkin kaksi maalia. Nyt täytyy pelata paremmin joukkueena, ja tarvittaessa jättää vaikka omat maalit tekemättä... :)

Kokoomus: Uzbekistanin diktaattorin puolesta!

2007-01-23T21:26:00.000+02:00

On vielä aivan pakko palata viime viikkoiseen farssiin, jonka saimme nähdä eduskunnassa Kokoomuksen ydinvoimavälikysymyksen yhteydessä. Ai niin, anteeksi. Siis sen nimi oli "ilmasto- ja energiapoliittinen" välikysymys. No, sen syvällisen sisällön paljastinkin. Ei siis muuta kuin lisää ydinvoimaa, jonka tueksi Kokoomus liitti adjektiivit "puhdas, turvallinen, kotimainen".

Öh. Way to go, kokoomuksen tytöt ja pojat! Hyvin on taustapaperit luettu!

Lainaan vihreiden puoluehallituksen kannaria:

"Ydinvoima ei ole puhdasta, koska yhtä uraanikiloa kohden syntyy kaksi tuhatta kiloa radioaktiivista jätettä. Ydinvoiman kotimaisuusaste ei myöskään pidä paikkaansa, koska viidennen ydinvoimalan rakentaa ranskalais-saksalainen yhteenliittymä saksalaisella lainarahalla ja Ranskan valtion vientituilla käyttäen japanilaista teknologiaa, intialaista suunnittelua ja puolalaista työvoimaa. Suomi ei myöskään rikasta uraania, vaan on riippuvainen ulkoa tuodusta polttoaineesta. Kukaan ei voi myöskään koskaan taata ydinvoiman turvallisuutta kaikissa oloissa. Ydinvoima lisää myös joukkotuhoaseiden leviämisriskiä, mikä on luokiteltu maailman suurimaksi turvallisuusuhkaksi."

[Lisäksi turvallisuudesta voisi todeta, että kyseinen Olkiluoto 3-reaktori on uuden tyyppinen prototyyppi, jota ei ole missään rakennettu eikä sen toimivuudesta ole takeita - rakentaminenkin on viivästynyt kaksi vuotta]

Erityisesti minua ärsyttää se, että suomalaisessa keskustelussa ei koskaan tuoda esille uraanin roolia globaalissa taistelussa luonnonvaroista. Riippuvaisuus uraanista on vähintään yhtä vakava asia yhteiskunnalle kuin öljyriippuvuus. Uraaniesiintymät ovat vain harvojen maiden käsissä, ja nykyisellä kapasiteetilla uraanivarat ehtyvät noin 50 vuoden kuluessa. Ydinvoiman käytön lisääminen ei siis voi olla pitkän aikavälin globaali ratkaisu. Miksi lisätä juuri Suomen energiatalouden riippuvaisuutta uraanin tuottajamaista sekä rikastajamaista, kun meillä olisi erinomainen mahdollisuus lisätä energiaomavaraisuutta ja keskittyä kotimaiseen uusiutuvaan energiaan? Lisäksi mitä enemmän rikastettua uraania maailmalla kiertää, sitä suurempi on riski sen päätymisestä ydinaseisiin terroristien tai diktaattorien käsiin. Onko tämä riski ottamisen arvoinen? Ydinvoima on kyllä aavistuksen vähemmän huono energiantuotantomuoto kuin kivihiili, mutta miksi valita kahden huonon välillä kun parempaakin on tarjolla?

Suomessa viime aikoina käyty keskustelu uraanikaivosvaltauksista on myös osoittanut meillekin, kuinka vaarallisesta kaivostoiminnasta on kyse. Uraania Suomen ydinvoimaloihin louhitaan ainakin Australian Olympic Damin kaivoksesta, Kanadan Saskatchewanin Rabbit Lakella ja McArthur Lakella, Uzbekistanin Navoista, Nigerin Arlitista sekä Venäjän Krasnokamenskista. Uraaninlouhintaan liittyy suuria ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksiä kaikkialla missä sitä tehdään. Australiassa ja Kanadassa louhinnan oheisvaikutuksista saavat nauttia intiaanit ja aboriginaalit.

Mutta uskomattominta on se, että Kokoomus "haluaa" kotimaiseen uusiutuvaan energiaan panostamisen sijaan lisätä Suomen riippuvuutta Uzbekistanin ah niin rakkaasta diktaattorista, kansan suuresta isästä, Islam Karimovista (no, ainakin välillisesti, ehkei ihan tarkoituksella..). Uzbekistan on merkittävä uraanin tuottajavaltio, ja muiden luonnonvarojen ohessa uraanista saatavat tulot ylläpitävät Karimovin hirmuvaltaa. Karimov murskasi opposition aseettomat mielenosoitukset verisesti toukokuussa 2005, ja käyttää systemaattisesti kidutusta (mm. kuoliaaksi keittämistä) osana maansa "oikeusjärjestelmää". Karimov on ajankohtainen juuri tänään, sillä tänään tulee kuluneeksi seitsemän vuotta edellisistä presidentinvaaleista. Uzbekistanin lain mukaan uudet vaalit olisi pitänyt järjestää ennen seitsemän vuoden täyttymistä, mutta presidentillä lienee muuta tekemistä kun ei ole vielä uusista vaaleista ilmoittanut. Kauhean moni Uzbekistanissa ei ole varmastikaan uskaltunut asiasta häneltä kysyä.

Haluammeko siis antaa Karimoville lisää rahaa hänen kirstuihinsa? Vähintä, mitä suomalaisen ydinvoimateollisuuden pitäisi tehdä, on ilmoittaa lopettavansa alkuperältään uzbekistanilaisen rikastetun uraanin tuonti maahan.

Ja sen jälkeen - kun kerran aivotoiminta on päässä alkanut - kannattaisi ryhtyä miettimään, olisiko sittenkin fiksumpaa keskittyä kotimaista huippuosaamista ja -teknologiaa hyödyntäviin, työllistäviin ja vientimahdollisuuksia luoviin energiaratkaisuihin: kotimaiseen metsä- ja peltoenergiaan, biomassaan, pellettilämmitykseen, maalämpöön, lämpöpumppuihin, matalaenergiarakentamiseen, tuulivoimaan, aurinkovoimaan, energiatehokkaisiin tuotteisiin, energiansäästöön, vetyenergian kehittämiseen...

Takertuminen menneen ajan teknologiaan sitoisi suomalaisia pääomia niin, että päätös kuudennen ydinvoimalareaktorin rakentamisesta estäisi uusiutuvien energianlähteiden kehittämistä ja käyttöönottoa 2010-luvun jälkipuoliskolle asti (reaktori voisi teollisuudenkin arvioiden mukaan olla valmis aikaisintana 2016). Vaihtoehtoja riittää: pelkästään metsähakkeen tehokkaalla käytöllä voitaisiin tuottaa liki yhden ydinvoimalan tuotannon verran sähköä.

Työ ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kestävämmän energiantuotannon puolesta on aloitettava heti, ja rahat sijoitettava kehittyviin pitkän aikavälin teknologioihin - ei ydinvoiman kaltaiseen väliaikaiseen hätäratkaisuun.

(PS. Tässä kirjoituksessa en puutu siihen, miksi ydinvoimaa pidetään taloudellisesti kannattavana juuri ja vain Suomessa. Siihen palaan joku toinen kerta)

Demokraatit Bushin perintöä jakamassa

2007-01-23T00:08:00.000+02:00

Viime lauantaina saimme kuulla Yhdysvalloista odotetun uutisen: Hillary Clinton lähtee presidentinvaalien ehdokkaaksi demokraattien esivaaleihin. Barack Obama ilmoitti lähdöstään jo pari päivää aikaisemmin. Kärkiehdokkaat ovat nyt kehissä. Onko aika kypsä ensimmäiselle naispresidentille tai tummaihoiselle presidentille?

Itse odotan Yhdysvaltain presidentinvaaleja innolla. Keskeisin syy on ilmastopolitiikassa. Kaikki varteenotettavat ehdokkaat ottavat ilmastopolitiikan edes jossain määrin vakavasti, republikaanien McCain mukaan lukien. Bushin taantumuksen aika lienee kahden vuoden päästä vihdoin takana. Jo nyt toistakymmentä osavaltiota on sitoutunut Kioton sopimukseen, ja liittovaltion tullessa mukaan saa globaali ilmastopolitiikka uutta potkua.

Demokraatit ovat tällä hetkellä presidentinvaalien ennakkoveikkailuissa etulyöntiasemassa. Bushin suosio on pohjalukemissa, ja mies ei vain tajua lopettaa Irakin seikkailuaan. Demokraatit voittivat jo kongressivaalit, mutta vasta presidentinvaalit on todellinen testi Yhdysvaltain tulevasta suunnasta. Kun ajatellaan Bushin vaikutusta maailman kehitykseen, voi sanoa kyseessä olevan todellisen vedenjakajan. Ajatelkaa, miltä maailma näyttäisi, jos Al Gore olisi valittu seitsemän vuotta sitten?

Suomen näkökulmasta Yhdysvaltain valinnan toinen kiinnostava aspekti liittyy turvallisuuspolitiikkaan. Itselleni keskeisin Nato-jäsenyyden vastainen argumentti on siinä, että ei ole mitään järkeä liittyä sotilasliittoon, jota johtava suurvalta ei noudata kansainvälistä oikeutta ja jonka ulkopolitiikka lietsoo vastakkainasettelua eri kulttuuripiirien välillä. Entä jos Yhdysvaltain ulkopolitiikka muuttuu? Entä jos Nato oikeasti ryhtyy YK:n apuhansikkaaksi, globaalin rauhanturvaamisen erikoisjoukoiksi? Sillä olisi organisaationa edellytykset siihen, jos poliittista tahtoa vain löytyy.

Jäämme odottamaan kiinnostuksella. Siihen asti kannattaa pysyä jäsenyydestä loitolla, ja seuraavan eduskuntakauden aikana ei ole tarvetta muutoksiin. Yhteistyökumppanina voimme osallistua kannatettaviin operaatioihin, mutta säilyttää oikeutemme vastustaa ristiriitoja lietsovaa sotapolitiikkaa. Eihän jäsenenkään olisi tietenkään pakko ottaa osaa kaikkiin Naton operaatioihin - mutta kun tietää kuinka mielellään suomalainen poliittinen eliitti on rähmällään isojen poikien suuntaan... Ehkei nyt kuitenkaan kannata kokeilla! :)

Nyt se alkaa! (miksi olen ehdokkaana ja miksi vihreitä tarvitaan)

2007-01-21T14:14:00.000+02:00

Hyvät lukijat,

Olen vihdoin saanut päivitettyä nettisivuni kevään 2007 eduskuntavaaleja varten. Nettisivut ovat viivästyneet, kun on ollut kiireitä puolueen tehtävissä ja Turun kunnallispolitiikassa. Nyt vaalikampanja alkaa kuitenkin toden teolla. Samalla aloitan oikein kunnon blogin pitämisen. Pidin edellisillä kotisivuillani blogia tai päiväkirjaa jo syksystä 2002, joten olin useimpia muita edellä silloin - nythän kaikki ehdokkaat pitävät blogia. Nyt on tarkoitukseni kuitenkin kirjoittaa useammin ja terävämmin; kuten blogia pitääkin kirjoittaa.

Miksi olen (taas) ehdokkaana? Koska en ole menettänyt uskoani siihen, että Suomessa ja maailmassa voisivat asiat olla paremmin - enkä myöskään siihen, että minä pystyn tekemään hyvää työtä sen eteen. Politiikka on minulle intohimon asia. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja eri kulttuureista. 10-vuotiaan leikin karttapallon kanssa ja mietin, miten ihmiset mahtavat eri puolilla maailmaa elää. Luin eri kulttuureista, erityisen ihastunut oli sumerilaiseen ja babylonilaiseen historiaan. Sittemmin minusta onkin tullut "oikealta ammatiltani" historiantutkija - tutkin tosin lähihistoriaa, Suomen ulkopolitiikan murrosta 1990-luvun taitteessa.

Tämä kiinnostus yhteisten asioiden järjestykseen pitää minut siis politiikassa. Historioitsijana tiedän, että yhteiskunnan kehitys muodostuu ihmisten ja yhteisöjen valinnoista. En inhoa mitään sen enempää kuin "vaihtoehdottomuuden" retoriikkaa - "näin on nyt pakko tehdä", "tämän on reaalipolitiikkaa". Aina on vaihtoehtoja. On joko älyllistä laiskuutta tai tarkoituksenmukaista valehtelua väittää muuta. Todennäköisesti näin sanotaan vain siksi, että se kuulostaa vakavalta perustelulta. Miksi kukaan vastustaisi jotain, jos ei ole vaihtoehtoja? Tällaisen ajattelun ongelmana on vain se, että yhteiskunta ajelehtii kenenkään ohjaamatta kohti hämärää tulevaisuutta. Tulevaisuus on tehtävä, ja kannattaa miettiä millaisen siitä haluaa.

Itse olen vihreä siksi, että uskon uudenlaiseen politiikkaan ja demokratiaan. Vihreät lähtevät siitä, että sellainen demokratia ei riitä, jossa ihmiset antavat äänensä kerran neljässä vuodessa (hämärien lupausten perusteella) ja politiikot puuhastelevat sen jälkeen omiaan. Ei. Demokratiaa on elävää vuorovaikutteisuutta, yhteistä tahtotilaa, tie jota taivalletaan yhdessä. Ihmisten mielipiteitä on kysyttävä myös asioissa - tarvitsemme lisää kansanäänestyksiä, lisää mahdollisuuksia osallistua niin kylissä, kaupungeissa kuin Euroopan Unionissa. Kansalaisjärjestön rooli on tärkeä, niin vanhojen ja perinteisten (Mannerheimon lastensuojeluliitosta ja SPR:sta) kuin uudempienkin (Greenpeaceen ja Attaciin). Kansalaisjärjestöt on puoluepoliittisen osallistumisen rinnalla oleva toisenlainen osallistumisen muoto, ja puolueiden on otettava ne mukaan politiikan asialistan määrittelyyn ja keskusteluun.

Olen vihreä myös siksi, että yhteiskuntamme tarvitsee perustavanlaatuista muutosta. Perinteinen oikeisto-vasemmistojako ei ole täysin hävinnyt, mutta se ei ole olennaisin jako. Olennaista nykyään on seuraava jako:
1) sisällötön usko "kilpailukykyyn", "tehostamiseen", "tuottavuuteen", ylipäätään koko politiikan ulkoistamiseen markkinoille, jonnekin keskustelujen ulkopuolelle, hämärään, pimeään, "näkymättömän käden" ohjattavaksi ;
2) Usko siihen, että politiikalla voidaan ohjata yhteiskuntaa ja sen taloutta. Usko siihen, että talous ei ole päämäärä, vaan väline, ja että sitä on tietoisesti ohjattava halutun päämäärän saavuttamiseksi. Vihreillä tämä päämäärä on hyvä elämänlaatu ja kestävä yhteiskunta, niin sosiaalisesti kuin ekologisestikin. Yhteiskunta, jossa ihmisten yksilöllinen vapaus - mahdollisuus elää haluamaansa elämää, haluamallaan tavalla, riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, elämäntavasta, harrastuksista, työpaikasta tai perhetilanteesta - on maksimoitu, mutta jossa pidetään huolta tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, yhteisöllisyydestä ja vähempiosaisista. Yksilöllisyyttä rajataan vain silloin, kun koko yhteisön etu sitä vaatii.

Tämä ajattelu rikkoo perinteistä poliittista kenttää - vihreillä on yhteistä arvoliberaalien porvarien kanssa, ja solidaarisuutta ja vapaamielisyyttä korostavien vasemmistolaisten kanssa. Mutta oikeistolaiset ja vasemmistolaiset konservatiivit - auta armias, niitä on paljon! - ovat vastapoolimme. Tasa-arvoa on usein helpompi ajaa vasemmiston kanssa, mutta ay-jyrien tasa-arvoajattelu voi vaikeuttaa tätä. Yksilöllistä valinnanvapautta - positiivisessa mielessä - on usein helpompi ajaa sosiaaliliberaalien oikeistolaisten kanssa; mutta silloin vaarana, on että heikompien etua ei suojata riittävästi. Haluamme esimerkiksi lisää mahdollisuutta pienten lasten vanhemmille lyhentää työaikaansa sopimalla siitä työnantajansa kanssa - tällöin vasemmisto voi vastustaa sitä siksi, että se rikkoo kollektiivisen sopimisen periaatetta. Oikeisto puolestaan haluaa paikallista sopimista, mutta ei siksi, että se auttaa ihmisiä heidän omissa valinnoissaan, vaan siksi, että se antaa työnantajille lisää valtaa määritellä työehtoja. Meitä tarvitaan, jotta yksittäisen ihmisen näkökulma ei unohdu.

Vihreitä tarvitaan siis varmistamaan, että arvoliberaali, kestävään kehitykseen ja hyvään elämänlaatuun sitoutunut ajattelu menee eteenpäin - yhteistyökumppanista riippumatta. Ilman meitä tällainen ajattelu olisi Suomessa pahasti alakynnessä konservatismin, suvaitsemattomuuden, sovinismin, korporatismin tai elitismin vietävänä. Toivon mielelläni, että vasemmisto löytää uudestaan piilevän taipumuksensa solidaarisuuteen ja globaaliin oikeudenmukaisuuteen. Toivon myös, että oikeistossa korostuvat arvoliberaalit sivistysideaalit. Me haastamme heitä siihen, ja ääni meille on omiaan haastamaan muita puolueita tulemaan samalle tielle.