Kalevi Sorsa Säätiö pohtii perustuloa - ja demarit eivät halua keskustelua

Olin tänään mukana Kalevi Sorsa Säätiön tilaisuudessa, jossa he julkistivat perustulotutkimuksensa. Mielestäni VTM Ville Kopran tutkimus oli hyvä, ottaen huomioon sosialidemokraattien (säätiö on demareita lähellä) kielteisen suhtautumisen perustuloon. Itse perustulo torjutaan toki ennakkoluulojen ja ilmassa leijuvien väitteiden avulla. Tutkimuksessa oli kuitenkin aivan oikein kiinnitetty huomioita nykyisen sosiaaliturvan kehittämistarpeisiin ja esitetty myös ihan kelpo ratkaisuja. Vaikka perustulo ratkaisuna olisi tietysti ylivertainen.

Tilaisuudessa esiintyivät myös ministeri Tuula Haatainen ja professori Pentti Arajärvi. Itse käytin kommenttipuheenvuoron siksi, että erityisesti professori Arajärvi niputti perustulon nimiin kaikki ei-toivottavat ilmiöt, mitä työmarkkinoilla ja sosiaaliturvassa voi tapahtua. Professorilta aika erikoinen puheenvuoro, analyyttisyys jäi demagogian jalkoihin. Samalla hän vihjaili vihreiden mallin suuntaan, vaikka kävi selväksi, että hän ei joko ollut siihen perehtynyt tai ei halunnut esittää siitä neutraalia tulkintaa. Kommenttipuheenvuorossani kiitin hyvistä yhteistyömahdollisuuksista ja oikaisin professori Arajärven näkemyksiä ja toivoin, että myös sosialidemokraatit tutustuisivat meidän malliimme.

Ja nyt jälkikäteen saan kuulla, että paikalla ollut demarien Ismo Kainulainen väittää "vihreiden häiriköineen" tilaisuudessa. Hänen mielestään meidän ei olisi pitänyt olla paikalla. Tilaisuus oli kuitenkin erillisen säätiön tutkimuksen julkaisutilaisuus, johon oli avoin ja julkinen kutsu lähetetty. Ilmoittauduin eilen osallistujaksi tilaisuuteen, ja kukaan ei sitä kyseenalaistanut. Paikalla olikin vaikuttajia eri tahoilta, kuten ammattiyhdistysliikkeestä ja KELAsta. Miksi juuri vihreät eivät olisi siis saaneet osallistua tähän tilaisuuteen? Kainulainen puhuu tilaisuudesta sosialidemokraattien tilaisuutena. Hänellä on tainnut mennä think tankit ja puolue pahasti sekaisin. Näiden erillisten tutkimuslaitosten tukemisen ajatus on juuri ollut siinä, että ne voisivat käydä laveampaa yhteiskunnallista keskustelua kuin puolueiden puitteissa voidaan tehdä. Ja siksi olikin hienoa, että Kalevi Sorsa Säätiö pohtii perustuloa ja hienoa, että siitä järjestettiin julkinen julkistamistilaisuus.

Sen sijaan on hämmentävää ja härskiä, miten vaalikampanja alkaa joillakin karata käsistä.

Tässä vastineeni Ismo Kainulaisen blogiin:

"Hei,

Olen hyvin hämmästynyt ja surullinen tulkinnastasi, Ismo. Kyseessä oli julkinen Kalevi Sorsan Säätiön tiedotustilaisuus perustulotutkimuksesta, josta oli tullut yleinen kutsu. Koska me vihreät olemme kiinnostuneita perustulokeskustelusta, tulimme mielellämme tilaisuuteen. Eikö julkinen keskustelu verotuksen ja sosiaaliturvan kehittämisestä ole juuri se, mitä Suomessa pitäisi olla nykyistä enemmän?

Kommenttipuheenvuoroja paikalla käytti lisäksemme useat muut. Havaitsin paikalla myös esimerkiksi eri ammattiyhdistysten edustajia. Miksi juuri siis vihreät eivät saisi osallistua julkiseen keskusteluun perustulosta? Hämmentävää.

Sitten Ismo vielä suoraan siteeraat minua virheellisesti. Professori Arajärvi toistuvasti väitti, että perustulomallien rahoitusta ei ole laskettu ja viittasi omiin kynä ja paperi -tason pohdintoihinsa. Ilmoitin vain, että meidän mallimme on laskettu kustannusneutraaliksi KELAn mikrosimulaatiomallinnuksen perusteella. Kun professori Arajärvi vielä kerran kyseenalaisti tämän, totesin ystävällisesti: "epärehellisyydestä syyttäminen on epäkohteliasta". En ole itse syyttänyt professori Arajärveä epärehellisyydestä, vaan viittasin hänen jatkuviin katteettomiin vihjauksiinsa. Professoritasoisen henkilön luulisi kunnioittavan myös toisten tutkimuksia.

Toivottavasti jatkossa voimme keskustella itse asiasta. Kuten omassa kommenttipuheenvuorossani totesin, mielestäni ministeri Haatainen ja myös tutkimuksen tehnyt VTM Ville Kopra esittivät hyviä ajatuksia nykyisen sosiaaliturvan kehittämisestä. Omassa puheenvuorossani painotin juuri yhteistyön mahdollisuutta ja yhteisen seminaarin järjestämistä sosiaaliturvan parantamiseksi. Meillä on paljon yhteistä, ja tämä oli mielestäni ilahduttavaa. Siksi tuntuu loukkaavalta, että sinä Ismo yrität politikoida vakavalla asialla.

Pysytään Ismo siis asiassa."

Uuden sukupolven miesten (ja isien) aika

Olin eilen erittäin mukavassa keskustelutilaisuudessa kahden muun nuoren isän ja eduskuntavaaliehdokkaan kanssa: rkp:n puheenjohtajan Stefan Wallinin ja kokoomuksen piirin puheenjohtajan Petteri Orpon kanssa. Olimme suunnitelleet yhteistä keskustelutilaisuutta pitkään, ja hienoa että se järjestyi. TS:n Ari Niemen johtamassa kahden tunnin keskustelussa ehdittiin käydä kiitettävä määrä teemoja läpi varsin syvällisesti.

Keskeisimmäksi teemaksi olimme kuitenkin jo ennakkoon valinneet perhepolitiikan ja tasa-arvon. Me kaikki kolme olemme 30-40 -kymppisiä perheenisiä, jotka ajavat uudenlaista perhepolitiikkaa. Haluamme korostaa, että meidän sukupolven miehet haluavat uran lisäksi osallistua myös perheen arkeen. Ja samalla auttaa siinä, että äidit voivat tehdä yhtä lailla uraa.

Siksi perhepolitiikkaa on kehitettävä siten, että se mahdollistaa perheiden tarpeiden mukaiset järjestelyt. Vanhempainvapaan kestoa on lisättävä, ja erityisesti isyysvapaan pituutta on kasvatettava. Tällöin miehiä kannustetaan jäämään lapsen kanssa kotiin ja naisia kannustetaan jatkamaan uraansa. Hoitovapaassa on tehtävä helpommaksi se, että molemmat vanhemmat lyhentävät työaikaansa ja ovat kumpikin muutaman päivän viikossa lapsen kanssa kotona. Myös nuoret naiset haluavat useimmiten yhdistää uran ja perhe-elämän, ja politiikan pitää tehdä vastuullinen työnjako perheissä helpommaksi. Modernissa perheessä on tärkeää, että kumpikin vanhemmista tuntee lastenhoidon arjen. Se parantaa perheen hyvinvointia sekä lapsen ja vanhempien suhdetta. Isän on voitava olla lapselle aivan yhtä tärkeä kuin äiti. Myös työelämän asenteisiin on vaikutettava, jotta isiä kannustetaan viettämään aikaa myös perheensä kanssa. Onnellinen työntekijä on paras mahdollinen työntekijä.

Yhteiskuntamme yksi suurimmista oikeudenmukaisuuden epäkohdista on vanhempainvapaan kustannusten jako. Nykyään se kuormittaa pelkästään kotiin jäävän vanhemman työnantajaa. Käytännössä tämä on johtanut nuorten naisten syrjintään työmarkkinoilla. Siksi mitä pikimmin on jaettava vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien kesken. Näin on toimittu Ruotsissa jo kolmekymmentä vuotta, ja Suomessakin on aika siirtää tässäkin asiassa tasa-arvo puheista käytäntöön.

Välillä politiikassa tulee oikein toiveikas olo siitä, että asiat ovat etenemässä oikeaan suuntaan hyvällä eri puolueiden edistysmielisten ihmisten yhteistyöllä. Petteri Orpon ja Stefan Wallinin kanssa keskustellessa saattoi olla luottavainen siitä, että ensi vaalikaudella perhepolitiikka ja tasa-arvo ottavat ison askeleen eteenpäin. Eduskunnassa olisi syytä laittaa edellisen sukupolven miehet vaihtoon, ja tuoda uutta voimaa tilalle.

Hyvä Päivi Räsänen, vihreiden perustulomalli on kustannusneutraali kokonaisuus

Eilen hyväksyttiin vihreiden uusi perustulomalli. Takana oli pitkä ja perusteellinen työ, jota vedin perustulotyöryhmän puheenjohtajana. Apuna mallimme rakentamisessa käytimme erikoistutkija Pertti Honkaselta tilattua mikrosimulaatiomallinnusta, jonka avulla verrattiin perustulon vaikutusta kansantalouteen ja yksittäisten ihmisten tuloihin. Alusta asti oli selvää, että mallimme perusta on kustannusneutraalius: se ei maksa valtiolle ja kunnille mitään, vaan malliin sisältyvät rakenteiden muutokset kattavat kustannukset. Kun mallin lopputulos on se, että väestön valtaosa saa hallinnon säästöjen ja tulonjaon maltillisen kaventamisen myötä nykyistä enemmän rahaa käteensä, on vaikea ymmärtää kritiikkiä mallin kalliudesta. Useimmiten se perustuukin väärinymmärryksiin tai jonkinasteiseen harhaanjohtamiseen. Nyt kommentoin yhtä niistä.

Kristillisten puheenjohtaja Päivi Räsänen on tänään kirjoittanut blogissaan pitävänsä mallia kalliina, koska se nostaa tiettyjen nykyään poikkeuksellisen heikkojen tukien varassa olevien ihmisten perusturvaa. Yhtenä ryhmänä hän mainitsee opiskelijat. Vastustaako Päivi Räsänen siis kaikkein heikompien perusturvan parantamista! Perustulon sosiaaliturvaa selkeyttävä ja yksinkertaistava ajatus on juuri siinä, että perusturvan tulee taata kaikille kohtuullinen toimeentulo. 440 euron perustulo riittää korvaamaan kaikki nykyiset sosiaaliturvan vähimmäisetuudet siten, että köyhimpien asema paranee. Eläkeläisille liitetään vielä erillinen 600 euron vähimmäiseläketurva.

Opiskelijoiden asema paranee merkittävästi, koska he ovat tällä hetkellä selkeästi muita heikommassa asemassa tukiensa osalta. Tämä ei kuitenkaan tule kansantaloudelle kalliiksi, vaan byrokratian keventymisen tuomat hallinnon säästöt ja verotuksen muutos kattavat kaikki perustulosta tulevat kustannukset. Perustulomallissa raha kiertää valtion kautta nykyistä tehokkaammin, ja useimmat ihmiset voittavat. Mielestäni panostus esimerkiksi juuri opiskelijoihin kannattaa. Opiskelijoiden tarve koulutustaan vastaamattomaan työntekoon vähenee ja he saavat hyvät edellytykset keskittyä opintoihinsa. Tämä edistää yhteiskunnan sosiaalista tasa-arvoisuutta ja koulutuksen avoimuutta kaikille, perhetaustasta ja vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Toiseksi Räsänen ottaa esimerkin siitä, että miksi maksaa perustuloa ”lapsettoman miehen tuloilla elävälle edustusrouvalle”. Tämä kansantaloudellisesti marginaalinen heitto voisi muuten naurattaa, mutta heiton taustalla oleva konservatiivinen tasa-arvo –ajattelu ahdistaa. Perustulomallissamme yhteiskunnan rikkaimman kymmenyksen tulot supistuvat hieman. Nostamme osana mallia pääomatulojen verotusta neljä prosenttiyksikköä, jonka avulla tuloerot supistuvat maltillisesti. Tämä rikkaimpien tulojen vähennys riittää kyllä kattamaan sen, että rouvallekin maksetaan perustuloa. Ja perustulon avulla rouvan riippuvuus miehestä vähenee ja sukupuolten välinen tasa-arvo ottaa askeleen eteenpäin. Todennäköisesti se tekee heidän suhteelleenkin vain hyvää. Sukupuolten tasa-arvon osalta perustulo on kaikkiaan edistysaskel. Se antaa esimerkiksi kotiäidille paremmat mahdollisuudet palata työelämään, ja isä voi vaikka lyhentää työaikaansa kantaakseen enemmän vastuuta lasten hoidosta. Koska perustulossa lapsilisät säilyvät ja maksetaan myös 17-vuotialle, vahvistaa se perheellisten asemaa - lapsilisä on eräänlainen perheellisten perustulon lapsikorotus, "lapsikohtainen perustulo". Haluttaessa lapsilisää voidaan myös korottaa nykyisestä, jolloin tuki lapsiperheille ja yksinhuoltajille korostuu.

Perustulon nerokkuus on siis siinä, että yhdistettynä verotuksen muutokseen se toteuttaa nykyisenkaltaisen tulonsiirron rikkaimmilta pieni- ja keskituloisille. Se tekee sen vain nykyistä järkevämmin. Suurituloisilta perustulo leikkautuu verotuksessa pois. Se vahvistaa köyhimpien perusturvaa ja tekee työnteosta aina kannattavaa. Nykyisen sosiaaliturvan ahdistava ja ajoittain nöyryyttävä hallinto vähenee, ja työntekoa estävät kannustinloukut poistuvat. Se antaa työelämästä syrjäytyneille uuden mahdollisuuden mielekkääseen työhön. Se kannustaa myös yrittäjyyteen ja luovaan työhön, koska yrittäjyyden ja apurahalla työtä tekevien sosiaaliturva on nykyisin palkkatyötä heikompi. Työllisyyden ja yrittäjyyden lisääntymisen kautta perustulomallin dynaamiset vaikutukset itse asiassa tekevät siitä kansantaloudellisesti hyvin kannattavan.

PS. Perustulosta käydään hyvää keskustelua blogeissa, esimerkiksi täällä.