Hallitus teki tiistaina päätöksen säilyttää tekijänoikeusasioiden hallinto opetusministeriössä. Vihreät ovat ilahtuneita, että hallitus päätti vihreiden eduskuntaryhmän ajaman kannan mukaisesti.
Opetusministeriö on valmistelulle oikea paikka, jotta tekijänoikeudet jatkossakin ovat lähtökohtaisesti kulttuurin tekijän, ei teollisuuden, oikeuksia.
Tekijänoikeusala on kehittynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Tietoyhteiskuntakehitys ja ohjelmistoja koskevat tekijänoikeudet asettavat lainsäädännölle uusia edellytyksiä. Toisaalta paine kaupallistaa tekijänoikeuksia kulttuurinviennin edistämiseksi on lisääntynyt.
Vihreiden yksimielinen kanta on, että tekijänoikeudet ovat kuitenkin pääsääntöisesti kulttuurin tekijöiden toimeentulon ja taiteellisen vapauden takaava oikeus. Siksi on tärkeää, että asiaa koskeva hallinto on kulttuurialaa monipuolisesti tuntevassa ministeriössä. Tämä takaa sen, että lainsäädännön valmistelussa ymmärretään sen vaikutukset alan toimijoiden mahdollisuuksiin menestyä ammatissaan. Se vahvistaa myös kulttuurin elintärkeää riippumattomuutta talouselämän määrittelemistä lainalaisuuksista.
Toisaalta vihreät ovat sitä mieltä, että myös tekijänoikeushallinnossa on kehitettävää. Kuluttajanäkökulmaa tekijänoikeuksien hallinnossa on vahvistettava. Edellisen eduskunnan käsittelemän tekijänoikeuslainsäädännön yhteydessä kävi selväksi, että hallinto ei riittävästi tuntenut lain vaikutuksia kuluttajien oikeuksiin tietoyhteiskunnassa.
Liian usein tietoyhteiskuntaa koskevaa lainsäädäntöä pidetään teknisenä, vaikka kyseessä on kansalaisten oikeuksien ja vapauden määrittely bittien maailmassa. Tekijänoikeudet vaikuttavat merkittävästi kuluttajan oikeuksiin käyttää ostamaansa tuotetta. Hallituksen päätöksessä todetaankin, että kuluttajanäkökulman edustajia otetaan mukaan tekijänoikeusfoorumiin. Vihreiden mielestä tämä näkökulma pitää ottaa paremmin huomioon myös virkamiesten osaamisessa ja valmistelutyöryhmissä.
Vihreät ovat myös kannattaneet tiiviimpää yhteistyötä tekijänoikeuksien kehittämiseksi työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetusministeriön välillä. Virkamiesten osaamista neuvotella globaalissa taloudessa toimivien suuryritysten kanssa on vahvistettava. On kulttuurin toimijoidenkin etu, että hallinto ymmärtää lainsäädännön vaikutuksen kulttuurivientiin ja alan teollisuuteen. Myös tämä kehittämistarve on huomioitu hallituksen päätöksessä.
perjantai 16. marraskuuta 2007
tiistai 13. marraskuuta 2007
Avoin kirje hoitajille
Suomi on viime päivät kokenut kovia. Tehyläisten hoitajien työtaistelu oikeudenmukaisemman palkkauksen puolesta uhkaa toteutuessaan syventää suomalaisten ahdinkoa. Onkin välttämätöntä, että kiista pitää ratkaista neuvottelupöydässä jo tämän viikon aikana. Irtisanoutumiset toteutuessaan olisivat vakava uhka suomalaisten terveydelle, enkä usko minkään osapuolen haluavan työmarkkinakiistan johtavan ihmishenkien menetykseen.
Sairaanhoitajien palkkatavoite on oikeutettu. Sairaanhoitajien ja muiden tehyläisten palkkaus on jäänyt jälkeen jo vuosikymmenien ajan, ja korjausta tarvitaan. Mielestäni hallituksen onkin tehtävä kaikkensa, jotta sopu saadaan aikaan. Tämä tarkoittaa valmiutta osallistua sopimuksen rahoittamiseen uudella lisärahoituksella. Toivoisin, että sopu löytyisi esimerkiksi sopimuskauden pidentämisellä ja erillisellä lisäkorotuksella sopimuskauden loppupuolella.
Valitettavasti neuvottelutilanne on kuitenkin julkisuudessa esitettyä monimutkaisempi. Sopimuksen aikaansaaminen ei nimittäin ole valtion rahasta kiinni. Kuntatyönantajat eivät suostu mihin tahansa sopimukseen, vaikka hallitus sen rahoittaisikin. Tehyläisten 25 prosentin palkannousu asettaisi kuntatyönantajille muilla aloilla valtavat paineet vastaavaan seuraavina vuosina. Myös muut kunta-alan ammattijärjestöt suhtautuvat kriittisesti siihen, että Tehy saisi työtaistelu-uhan avulla suuremman palkankorotuksen kuin he – heille kun luvattiin, että kuukausi sitten tehty sopimus on paras mitä voidaan saada.
Lisäksi neuvottelupöydässä on kiista sopimusjärjestelmän uudistamisesta. Tehy hakee itsenäistä sopimusoikeutta pääsopijana. Kuntatyönantajat vastustavat tätä, ja käsittääkseni myös muu ammattiyhdistyskenttä. Tehyn itsenäinen sopimusoikeus on monien ay-aktiivien mielestä mahdoton, koska Tehy ei edusta yksinään riittävän suurta osaa alan työntekijöistä. Terveydenhuollon ammattilaisista yhteensä 50,9% kuuluu Tehyyn. Joillain aloilla Tehyn osuus henkilöstöstä on 70-80%, toisilla vain 20% (esimerkiksi lastenhoitajat). Tehy haluaa korotuksen kaikille jäsenilleen, mutta tällöin samalla ammattinimikkeellä työskentelevä superilainen tai liittoon kuulumaton ei korotusta saisi. Toteutuessaan tällainen tilanne olisi mahdoton. Kaikille kuuluu samasta työstä sama palkka. Itse en halua ottaa tähän kiistaan kantaa, mutta olen ymmärtänyt kiistan olevan keskeinen syy sovun viivästymiseen. Tämä kysymys palkankorotusten kohdentamisesta kuuluu työmarkkinapöytään, eikä eduskunta tai hallitus voi sitä valitettavasti ratkaista.
Silti on selvää, että jonkinlaista sopimusjärjestelmän muutosta tarvitaan. Juuri sopimusrakenne on johtanut siihen, että julkisen sektorin naisvaltaiset alat ovat jääneet palkkauksessa jälkeen. Koko 100-vuotisen työmarkkinahistorian aiheuttamaa vinoutumaa ei voi korjata kerralla, mutta tämä hallitus on sitoutunut sen korjauksen pitkäjänteiseen tekemiseen. Myös tämän 2,5 vuoden sopimuskauden jälkeen hallituksen tulee mielestäni hallitusohjelman mukaisesti jatkaa lisärahoituksen ohjaamista naisvaltaisille koulutetuille aloille, joilla työn palkkaus ei vastaa työn vaativuutta.
Edellä esittämieni syiden takia vihreät ovat hyväksyneet sen, että hallituksen on äärimmäisenä varotoimenpiteenä myös varauduttava työtaistelun ja irtisanoutumisten toteutumiseen. Joukkoirtisanoutuminen on äärimmäinen ja poikkeuksellinen työtaistelun keino. Suomessa on aina pidetty yhteisenä periaatteena sitä, että lakossa ei vaaranneta ihmishenkiä vaan suojelutyöstä voidaan sopia. Työtaisteluoikeutta on rajattu eri tavoin, se ei ole rajaamaton perusoikeus. Tavallisessa lakossa on suojelutyötä koskeva lainsäädäntö, ja suojelutyöstä ihmishenkien turvaamiseksi on aina lakkojen yhteydessä pystytty vapaaehtoisesti sopimaan. Näin toimittiin myös vuoden 2001 lääkärilakossa. Nyt Tehy ei ole halunnut vapaaehtoisesti sopia suojelutyöstä, koska heidän mukaansa aiemmista suojelutyön sopimisista on huonoja kokemuksia.
Tässä tilanteessa potilasturvallisuuslaki on hyväksyttävä ratkaisu määritellä työtaistelulle inhimilliset rajat. Sen tavoitteena on rajoittaa työtaistelua niin vähän kuin mahdollista (heikentämättä ammattijärjestön mahdollisuutta sopimiseen), jotta viimesijainen perusoikeus oikeudesta elämään voidaan riittävissä määrin turvata. Joukkoirtisanoutumisen tavoitteena ei ole työsuhteen päättäminen, vaan työnantajan painostaminen osana työtaistelua. Siksi siihen on suhtauduttava työtaistelutoimena, jolle lainsäädäntö tai suojatyösopiminen asettaa aina rajat.
Itse istun perustuslakivaliokunnassa, joka kuunteli tarkkaan asiantuntijoita ja punnitsi lakia huolella. Lakia rajoitettiin perustuslain edellyttämällä tavalla erittäin suppeaksi tavallisen lakon suojelutyötä vastaavaksi työvelvollisuudeksi. Se koskee käytännössä vain niitä, jotka ovat irtisanoutuneet osana työtaistelua.
Työtaistelun rajaaminen suppealla tavalla on perustuslainmukainen, ja tässä tilanteessa jopa sen velvoittama ratkaisu. Tämä vastaa täysin perustuslakiasiantuntijoiden kantaa siitä, mikä hallituksen velvollisuus tässä tilanteessa on. Mielestäni laki auttaa sairaanhoitajia myös siksi, että nyt hallitus ottaa sille kuuluvan vastuun määritellä erityisen kriittiset hoitoalat – nyt kukaan irtisanoutumassa oleva hoitaja ei joudu henkilökohtaisesti tuskalliseen vastuuseen siitä, voiko irtisanoutua kriittisestä työtehtävästään.
Jollei lakia säädettäisi ja irtisanoutumiset toteutuisivat, aiheuttaisi se väistämättä ihmishenkien menetyksiä. Todennäköisesti vastaavat ministerit joutuisivat valtakunnan oikeuteen vastaamaan siitä, miksi hallitus ei ole täyttänyt velvollisuutteen varmistaa välttämätön terveydenhuolto. Tilanne on todella vakava, eikä hallitus voi jättää perustuslain sitä velvoittaessa varautumatta irtisanoutumisten toteutumiseen.
Olen tuskallisen tietoinen tilanteen vaikeudesta. Minä henkilökohtaisesti, sekä vihreä eduskuntaryhmä, teemme kaikkemme, jotta hallitus voi kaikin mahdollisin tavoin tukea sopuratkaisun aikaansaamista jo tällä viikolla.
Sympatiani on sairaanhoitajien puolella. Toivon että löytyy sopuratkaisu, jolla sairaanhoitajien ja muiden tehyläisten ammattien palkkaus merkittävästi paranee. Tulen myös jatkossa tekemään työtä sen eteen, että terveydenhuollon tulevaisuus Suomessa olisi myös muilla tavoin turvattu.
Sairaanhoitajien palkkatavoite on oikeutettu. Sairaanhoitajien ja muiden tehyläisten palkkaus on jäänyt jälkeen jo vuosikymmenien ajan, ja korjausta tarvitaan. Mielestäni hallituksen onkin tehtävä kaikkensa, jotta sopu saadaan aikaan. Tämä tarkoittaa valmiutta osallistua sopimuksen rahoittamiseen uudella lisärahoituksella. Toivoisin, että sopu löytyisi esimerkiksi sopimuskauden pidentämisellä ja erillisellä lisäkorotuksella sopimuskauden loppupuolella.
Valitettavasti neuvottelutilanne on kuitenkin julkisuudessa esitettyä monimutkaisempi. Sopimuksen aikaansaaminen ei nimittäin ole valtion rahasta kiinni. Kuntatyönantajat eivät suostu mihin tahansa sopimukseen, vaikka hallitus sen rahoittaisikin. Tehyläisten 25 prosentin palkannousu asettaisi kuntatyönantajille muilla aloilla valtavat paineet vastaavaan seuraavina vuosina. Myös muut kunta-alan ammattijärjestöt suhtautuvat kriittisesti siihen, että Tehy saisi työtaistelu-uhan avulla suuremman palkankorotuksen kuin he – heille kun luvattiin, että kuukausi sitten tehty sopimus on paras mitä voidaan saada.
Lisäksi neuvottelupöydässä on kiista sopimusjärjestelmän uudistamisesta. Tehy hakee itsenäistä sopimusoikeutta pääsopijana. Kuntatyönantajat vastustavat tätä, ja käsittääkseni myös muu ammattiyhdistyskenttä. Tehyn itsenäinen sopimusoikeus on monien ay-aktiivien mielestä mahdoton, koska Tehy ei edusta yksinään riittävän suurta osaa alan työntekijöistä. Terveydenhuollon ammattilaisista yhteensä 50,9% kuuluu Tehyyn. Joillain aloilla Tehyn osuus henkilöstöstä on 70-80%, toisilla vain 20% (esimerkiksi lastenhoitajat). Tehy haluaa korotuksen kaikille jäsenilleen, mutta tällöin samalla ammattinimikkeellä työskentelevä superilainen tai liittoon kuulumaton ei korotusta saisi. Toteutuessaan tällainen tilanne olisi mahdoton. Kaikille kuuluu samasta työstä sama palkka. Itse en halua ottaa tähän kiistaan kantaa, mutta olen ymmärtänyt kiistan olevan keskeinen syy sovun viivästymiseen. Tämä kysymys palkankorotusten kohdentamisesta kuuluu työmarkkinapöytään, eikä eduskunta tai hallitus voi sitä valitettavasti ratkaista.
Silti on selvää, että jonkinlaista sopimusjärjestelmän muutosta tarvitaan. Juuri sopimusrakenne on johtanut siihen, että julkisen sektorin naisvaltaiset alat ovat jääneet palkkauksessa jälkeen. Koko 100-vuotisen työmarkkinahistorian aiheuttamaa vinoutumaa ei voi korjata kerralla, mutta tämä hallitus on sitoutunut sen korjauksen pitkäjänteiseen tekemiseen. Myös tämän 2,5 vuoden sopimuskauden jälkeen hallituksen tulee mielestäni hallitusohjelman mukaisesti jatkaa lisärahoituksen ohjaamista naisvaltaisille koulutetuille aloille, joilla työn palkkaus ei vastaa työn vaativuutta.
Edellä esittämieni syiden takia vihreät ovat hyväksyneet sen, että hallituksen on äärimmäisenä varotoimenpiteenä myös varauduttava työtaistelun ja irtisanoutumisten toteutumiseen. Joukkoirtisanoutuminen on äärimmäinen ja poikkeuksellinen työtaistelun keino. Suomessa on aina pidetty yhteisenä periaatteena sitä, että lakossa ei vaaranneta ihmishenkiä vaan suojelutyöstä voidaan sopia. Työtaisteluoikeutta on rajattu eri tavoin, se ei ole rajaamaton perusoikeus. Tavallisessa lakossa on suojelutyötä koskeva lainsäädäntö, ja suojelutyöstä ihmishenkien turvaamiseksi on aina lakkojen yhteydessä pystytty vapaaehtoisesti sopimaan. Näin toimittiin myös vuoden 2001 lääkärilakossa. Nyt Tehy ei ole halunnut vapaaehtoisesti sopia suojelutyöstä, koska heidän mukaansa aiemmista suojelutyön sopimisista on huonoja kokemuksia.
Tässä tilanteessa potilasturvallisuuslaki on hyväksyttävä ratkaisu määritellä työtaistelulle inhimilliset rajat. Sen tavoitteena on rajoittaa työtaistelua niin vähän kuin mahdollista (heikentämättä ammattijärjestön mahdollisuutta sopimiseen), jotta viimesijainen perusoikeus oikeudesta elämään voidaan riittävissä määrin turvata. Joukkoirtisanoutumisen tavoitteena ei ole työsuhteen päättäminen, vaan työnantajan painostaminen osana työtaistelua. Siksi siihen on suhtauduttava työtaistelutoimena, jolle lainsäädäntö tai suojatyösopiminen asettaa aina rajat.
Itse istun perustuslakivaliokunnassa, joka kuunteli tarkkaan asiantuntijoita ja punnitsi lakia huolella. Lakia rajoitettiin perustuslain edellyttämällä tavalla erittäin suppeaksi tavallisen lakon suojelutyötä vastaavaksi työvelvollisuudeksi. Se koskee käytännössä vain niitä, jotka ovat irtisanoutuneet osana työtaistelua.
Työtaistelun rajaaminen suppealla tavalla on perustuslainmukainen, ja tässä tilanteessa jopa sen velvoittama ratkaisu. Tämä vastaa täysin perustuslakiasiantuntijoiden kantaa siitä, mikä hallituksen velvollisuus tässä tilanteessa on. Mielestäni laki auttaa sairaanhoitajia myös siksi, että nyt hallitus ottaa sille kuuluvan vastuun määritellä erityisen kriittiset hoitoalat – nyt kukaan irtisanoutumassa oleva hoitaja ei joudu henkilökohtaisesti tuskalliseen vastuuseen siitä, voiko irtisanoutua kriittisestä työtehtävästään.
Jollei lakia säädettäisi ja irtisanoutumiset toteutuisivat, aiheuttaisi se väistämättä ihmishenkien menetyksiä. Todennäköisesti vastaavat ministerit joutuisivat valtakunnan oikeuteen vastaamaan siitä, miksi hallitus ei ole täyttänyt velvollisuutteen varmistaa välttämätön terveydenhuolto. Tilanne on todella vakava, eikä hallitus voi jättää perustuslain sitä velvoittaessa varautumatta irtisanoutumisten toteutumiseen.
Olen tuskallisen tietoinen tilanteen vaikeudesta. Minä henkilökohtaisesti, sekä vihreä eduskuntaryhmä, teemme kaikkemme, jotta hallitus voi kaikin mahdollisin tavoin tukea sopuratkaisun aikaansaamista jo tällä viikolla.
Sympatiani on sairaanhoitajien puolella. Toivon että löytyy sopuratkaisu, jolla sairaanhoitajien ja muiden tehyläisten ammattien palkkaus merkittävästi paranee. Tulen myös jatkossa tekemään työtä sen eteen, että terveydenhuollon tulevaisuus Suomessa olisi myös muilla tavoin turvattu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
