Huomioita vanhempainvapaalta

Tammikuun alussa aloitin vanhempainvapaani, elikä olen nyt huhtikuun loppuun asti kotona hoitamassa pian 7-kuukautista Linneaa. Ja isoveli Eliaskin käy vain osa-aikatarhassa, joten valtaosan ajasta vietän kahden lapsen kanssa puuhatessa. Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, ja isän aika lapsille on tällöin korvaamatonta. Suosittelen muillekin isille.

Vanhempainvapaa ei ole oikeastaan vapaata, sillä kahden lapsen kanssa riittää kyllä tekemistä jo arjen rutiineissa. Varsinkin kun vaimoni on tehnyt ajoittain hyvin pitkiä työpäiviä. Silti olen huomannut, kuinka nyt ehtii ajattelemaan enemmän yhteiskuntamme suuria kehityshaasteita kuin töissä ollessani. Politiikan arjessa työtahti on kiivas ja keskittyy nopeasti juokseviin asioihin, eikä silloin kotiin tullessaan enää jaksa miettiä politiikkaa. Samalla pitäisi kuitenkin muistaa asioiden tärkeysjärjestys ja miettiä miten ohjata pitkän aikavälin kehitystä.

Varsinkin lapsiperheiden tilanteesta olen viime viikkoina miettinyt yhtä ja toista kehittämistarvetta, myös ilmastonmuutoksen torjuntaa ja monikulttuurisuuden kysymyksiä olen pohtinut paljon. Tässä on auttanut se, että olen nyt jaksanut ja ehtinyt lukea lehtiä yhtä innokkaasti kuin opiskelu- ja tutkija-aikoinani (kuten Hesaria, Turun Sanomia, Suomen Kuvalehteä, Svenska Dagbladetia, The Economistia, Guardiania ja New York Timesiä. Näitä minulla on tapana lukea netissä, osa tulee kotiinkin).

Yhdysvaltain presidentinvaaleja olen seurannut mielenkiinnolla, ja pitänyt peukkuja Barack Obamalle. Hänellä on sellainen rehellinen mutta samalla idealistinen ote politiikkaan, jota itsekin olen yrittänyt harrastaa ja jota arvostan.

Osallistun työni kannalta keskeisimpiin tilaisuuksiin mahdollisuuksien mukaan myös vanhempainvapaalta. Olin puheenjohtajana vetämässä vihreiden sisäistä seminaaria hallituksen sosiaaliturvan uudistuksen etenemisestä ja vihreiden tavoitteiden toteuttamisesta siinä. Sosiaaliturvan uudistamisesta olisi syytä puhua laajemmin myös julkisuudessa, hanke alkaa pikkuhiljaa olla hyvässä vauhdissa. Siksi osallistuin myös vihreiden puoluehallituksen kannanoton tekemiseen perusturvan vahvistamisesta.

Turun kunnallispolitiikkaan olen myös ehtinyt osallistua. Olin aktiivisesti varmistamassa vihreiden ryhmän tukea Kupittaan jalkapallostadionin päätykatsomon rakentamiselle - onneksi järki voitti, ja naisten jalkapallon EM-kisat vuonna 2009 saavat arvoisensa stadionin Turkuun. UEFA edellyttää nimittäin kisojen stadionien vetävän 8 000 katsojaa. Uskon myös, että TPS:n kova panostus tekee Turusta Suomen johtavan jalkapallokaupungin lähivuosina, eikä eurooppalainen menestyskään olisi mahdotonta. Reilun 8 000 katsojan stadion on tällöin hyvinkin tarpeellinen, ja lisää Turun mahdollisuuksia saada muita kansainvälisiä otteluja. Puhumattakaan siitä, että todellisessa jalkapallostadionissa on myös päätykatsomot. Kupittaalta puuttuu jatkossa vain toinen pääty aidosta jalkapallokulttuurista... :)