Viime lauantaina saimme kuulla Yhdysvalloista odotetun uutisen: Hillary Clinton lähtee presidentinvaalien ehdokkaaksi demokraattien esivaaleihin. Barack Obama ilmoitti lähdöstään jo pari päivää aikaisemmin. Kärkiehdokkaat ovat nyt kehissä. Onko aika kypsä ensimmäiselle naispresidentille tai tummaihoiselle presidentille?
Itse odotan Yhdysvaltain presidentinvaaleja innolla. Keskeisin syy on ilmastopolitiikassa. Kaikki varteenotettavat ehdokkaat ottavat ilmastopolitiikan edes jossain määrin vakavasti, republikaanien McCain mukaan lukien. Bushin taantumuksen aika lienee kahden vuoden päästä vihdoin takana. Jo nyt toistakymmentä osavaltiota on sitoutunut Kioton sopimukseen, ja liittovaltion tullessa mukaan saa globaali ilmastopolitiikka uutta potkua.
Demokraatit ovat tällä hetkellä presidentinvaalien ennakkoveikkailuissa etulyöntiasemassa. Bushin suosio on pohjalukemissa, ja mies ei vain tajua lopettaa Irakin seikkailuaan. Demokraatit voittivat jo kongressivaalit, mutta vasta presidentinvaalit on todellinen testi Yhdysvaltain tulevasta suunnasta. Kun ajatellaan Bushin vaikutusta maailman kehitykseen, voi sanoa kyseessä olevan todellisen vedenjakajan. Ajatelkaa, miltä maailma näyttäisi, jos Al Gore olisi valittu seitsemän vuotta sitten?
Suomen näkökulmasta Yhdysvaltain valinnan toinen kiinnostava aspekti liittyy turvallisuuspolitiikkaan. Itselleni keskeisin Nato-jäsenyyden vastainen argumentti on siinä, että ei ole mitään järkeä liittyä sotilasliittoon, jota johtava suurvalta ei noudata kansainvälistä oikeutta ja jonka ulkopolitiikka lietsoo vastakkainasettelua eri kulttuuripiirien välillä. Entä jos Yhdysvaltain ulkopolitiikka muuttuu? Entä jos Nato oikeasti ryhtyy YK:n apuhansikkaaksi, globaalin rauhanturvaamisen erikoisjoukoiksi? Sillä olisi organisaationa edellytykset siihen, jos poliittista tahtoa vain löytyy.
Jäämme odottamaan kiinnostuksella. Siihen asti kannattaa pysyä jäsenyydestä loitolla, ja seuraavan eduskuntakauden aikana ei ole tarvetta muutoksiin. Yhteistyökumppanina voimme osallistua kannatettaviin operaatioihin, mutta säilyttää oikeutemme vastustaa ristiriitoja lietsovaa sotapolitiikkaa. Eihän jäsenenkään olisi tietenkään pakko ottaa osaa kaikkiin Naton operaatioihin - mutta kun tietää kuinka mielellään suomalainen poliittinen eliitti on rähmällään isojen poikien suuntaan... Ehkei nyt kuitenkaan kannata kokeilla! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti