Kuluttajille lisää oikeuksia Pohjoismaissa

Vaikka olen vielä pari viikkoa vanhempainvapaalla, niin osallistuin Pohjoismaiden Neuvoston kokoukseen Stavangerissa maanantain ja tiistain. Olen neuvoston kansalais-ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtaja, joten paikallaoloni oli varsin tärkeää.

Valiokunta tekee työtä ihmisoikeuksien ja kuluttajan oikeuksien turvaamiseksi Pohjolassa ja lähialueilla. Nyt teimme kaksi merkittävää päätöstä: valiokunta esittää Pohjoismaiden ministerineuvostolle ja eri maiden hallituksille selkeitä GMO-merkintöjä GMO-tuotteille (myös GMO-rehulla valmistetuille tuotteille) sekä esittää muiden Pohjoismaiden seuraavan Tanskan esimerkkiä terveydelle haitallisten transrasvojen määrän rajaamiseksi elintarvikkeissa. Samalla valiokunta esittää Pohjoismaiden hallitusten tukevan maataloustuottajia ja heidän järjestöjään vapaaehtoisten GMO-vapaiden alueiden perustamista - tällaisia alueita on useita eri puolilla länsi-Eurooppaa.

Kuluttajan oikeuksien kannalta Pohjoismaiden Neuvoston rooli on mielestäni vain korostunut: globaalissa taloudessa tarvitaan ylikansallista yhteistyötä reilujen pelisääntöjen aikaansaamiseksi. Pohjoismaille on luontevaa etsiä yhteisiä ratkaisuja, jolloin ne saavat myös enemmän kansainvälistä painoarvoa. Riippumatta siitä, mitä on mieltä GMO-tuotteiden hyödyllisyydestä, on selvää, että kuluttajalla pitää olla mahdollisuus tietää mitä syö ja mitä tuotantoketjua valinnallaan tukee. Transrasvojen osalta on kyse tuotteesta, jonka haitallisuus on yksiselitteisesti todettu (yhteys sydän- ja verisuonitautien lisääntymiseen ja myös joihinkin syöpälajeihin) ja joka on helppo korvata muilla rasvoilla. Nyt Pohjoismaat ovat näissä asiassa lähtemässä oikealle tielle.

Tässä linkki PN:n kotisivuille haastatteluuni GMO-aiheesta: GMO-vapaita vyöhykkeitä Pohjoismaihin. Valiokunnan esitykset käsitellään vielä Pohjoismaiden Neuvoston yleiskokouksessa syksyllä Helsingissä ennen kuin asia etenee hallitusten käsittelyyn.

Pohdintoja ulkoministerin erosta ja poliitikkojen julkisuudesta

Ulkoministeri Kanervan ero on tänään puhuttanut yli Suomen rajojen. Kun itse olen tällä hetkellä vanhempainvapaallani Tukholmassa, minut pyydettiin Ruotsin yleisradion ajankohtaisohjelmaan (Studio Ett) kommentoimaan asiaa (tässä linkki ruotsinkieliseen haastatteluun). Puhuin osittain poliittisen historian tutkijana, osittain kansanedustajana pohtiessani Kanervan eroon johtaneita syitä ja poliitikkojen yksityisasioiden uudenlaista käsittelyä julkisuudessa.

Yksi keskeinen johtopäätös tapahtuneesta on se, että säilyttääkseen poliittisen uskottavuutensa on poliitikkojen yksityiselämän ja heidän toimintansa poliitikkoina oltava edes kohtuullisesti keskenään sopusoinnussa. Kanervan lukuisat skandaalinkäryiset viritelmät nuoriin naisiin ovat ylittäneet hyväksyttävyyden rajat erityisesti silloin, kun niihin on liittynyt vihjailua työtehtävien tarjonnasta (kuten muutama vuosi sitten yleisurheilun MM-kisojen alla). Se, mikä ennen hyväksyttiin jopa charmanttina, näyttää nykyään yhä sovinistisemmalta valta-aseman hyväksikäytöltä. Varttuneiden miespoliitikkojen asettuminen puolustamaan Kanervan yksityisyyttä vain syvensi mielikuvaa miespoliitikkojen valtaklikistä, joka puolusti omaa valta-asemaansa.

Tohtori Jukka Tarkka kuvaili MTV3:n Huomenta Suomessa Kanervan käytöstä "machoiluksi ja puberteettiseksi koheltamiseksi". Edes mielikuva tällaisesta käytöksestä on omiaan heikentämään uskottavuutta, mikä Kanervan olisi jo saamiensa aiempien varoitusten perusteella pitänyt sisäistää. Jos yksityisasioitaan kommentoi, on myös syytä olla rehellinen. Ulkoministeri Kanerva taisi lopulta kaatua siihen, että hän ei havainnut aikojen muuttuneen ja kertoi totuutta vahvasti säännöstellen viimeisen kuukauden aikana.

Monet poliitikot ovat kritisoineet asian uutisointia mediassa. Itse olen pääosin eri mieltä. On perusteltua ja tärkeääkin, että demokraattisessa oikeusvaltiossa valtaapitävien toimintaa arvioidaan hyvin tarkasti, erityisesti jos sillä nähdään olevan merkitystä viranhoidon kannalta. Valvonnan puute voi johtaa vallan väärinkäyttöön, jota 1970-luvun suomettumisen aikana tapahtuikin. Tässä tapauksessa kriteerit merkityksellisyydestä täyttyivät, vaikka osa mediasta mässäilikin asialla kohtuuttomasti ja ahdasmielisen moralistisesti. Miehisen vallankäytön historia antoi sinällään harmittomalle viestittelylle julkisen merkityksen. Silti pitää tunnistaa jyvät akanoista: julkisuuden liiallinen keskittyminen pinnallisiin ilmiöihin voi heikentää valvontaa politiikan keskeisillä aloilla. Tämä tasapainoilu ei ole helppoa.