Olen kyllästynyt siihen, että viime vuosina yliopistot ovat aina saaneet budjettineuvotteluissa "torjuntavoittoja" rahoituksensa suhteen. Rahoitusta on nimellisesti lisätty, mutta sitten kun lasketaan vuokra- ja muiden pakollisten toimintamenojen kasvu, havaitaan resurssien tosiasiallisesti supistuneen. Sen lisäksi tuottavuusohjelma leikkaa henkilöstöresursseja. Tämä ei valtiovarainministeriötä kiinnosta.
Kysyin tänään opetusministeriltä budjettikeskustelussa, miten tästä kierteestä päästään irti ja aidosti varmistetaan yliopistojen resurssit. Tiedän, että opetusministeriö on suunnitellut uuteen yliopistolakiin kirjausta siitä, että yliopistojen perusrahoitus sidotaan indeksiin perusrahoituksen vähimmäiskorotuksen takaamiseksi menoja vastaavalla tavalla. Sen päälle menevästä neuvotellaan erikseen. Lisäksi ministeriö aivan oikein, kuten itse vihreiden eduskuntaryhmän yliopistoryhmän vetäjänä olen edellyttänyt, tulkitsee taloudellisen autonomian tarkoittavan sitä, että tuottavuusohjelman kaltainen valtionvarainministeriön mikro-ohjaus ei enää koske yliopistoja.
Ministeri Sarkomaa vastasi yksiselitteisesti, että näin on: hallitus on indeksisidonnaisuudesta iltakoulussaan jo sopinut, ja että tuottavuusohjelma ei enää v 2010 koske yliopistoja (tässä Helsingin Sanomien juttu aiheesta).
Tämä oli käsittääkseni ensimmäinen kerta kun tämä tuotiin näin yksiselitteisesti esille. Se oli erinomainen asia. Kiitän opetusministeri Sarkomaata rohkeudesta, ja ylipäätän hyvästä työstä yliopistojen puolustamiseksi. Kun asia on ääneen sanottu, en usko valtiovarainministeriön pyrkimysten uudistusten torppaamiseksi enää onnistuvan. Tuskin valtiovarainministeri Katainen jyrää näin tärkeässä asiassa oman puolueensa ministerin julkituodun kannan.
torstai 18. syyskuuta 2008
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
Metsäteollisuuden sietämätön rakennemuutos
Tänään UPM-Kymmene ja Stora Enso ilmoittivat yhteensä noin 2 000 ihmisen saavan lopputilin yritysten Suomen tehtailta. Kajaanissa tehdas ajetaan kokonaan alas. Uutiset olivat odotettua kovempia, ja laittaa monet perhet tiukkaan tilanteeseen.
Metsäteollisuuden globaali rakennemuutos ravistelee metsäteollisuuden asemaa työnantajana Suomessa. Voi olla, että muutokset ovat välttämättömiä yritysten kilpailuaseman ja jäljellä olevien työpaikkojen turvaamiseksi. Voi olla, että metsäteollisuus tämän jälkeen voi jatkaa Suomessa paremmin edellytyksin.
Silti on syytä ihmetellä aiheesta Suomessa käytävää julkista keskustelua:
- Ensin vaaditaan hallitukselta tekoja metsäteollisuuden puunsaannin parantamiseksi. Hallitus tekee radikaalin veronalennuksen metsän myyntitulojen verotuksesta, joka kannustaa metsien kaatoon.
- Tämä silläkin riskillä, että Etelä-Suomen metsistä on suojeltu alle kaksi prosenttia ja reipas veroale saattaa kannustaa kaatamaan myös luontoarvoiltaan arvokasta metsää.
- Tämän jälkeen yritykset kiittävät hallitusta ilmoittamalla irtisanovansa yli kaksi tuhatta ihmistä.
- Nyt jotkut jälleen vaativat ratkaisuna hallitusta lisätoimiin puunsaannin helpottamiseksi.
(ei kai kukaan muuten oikeasti usko, että Jutta Urpilaisen johtama hallitus olisi onnistunut Venäjän kanssa puutullineuvotteluissa nykyistä hallitusta paremmin?)
Ei tämä näin voi mennä. Lopputuloksena seuraavan kymmenen vuoden rakennemuutoksesta voi jäädä käteen kymmeniä tuhansia Suomesta kadonneita työpaikkoja, suomalaiset juurensa hylkäävät globaaliin talouteen katoavat yritykset, myyntituloilla rikastuneet metsänomistajat, ja satoja tuhansia hehtaareja arvokasta metsää hakattuna metsäteollisuuden viimeisenä jäähyväisenä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos hallitus auttaa metsäteollisuutta, on sen edellytettävä myös teollisuudelta sitoumuksia verohelpotusten vastapainoksi. Tästä hallituksen pitäisi neuvotella. Työpaikkojen säilymisestä tietyn ajanjakson vastineena yhden teollisuuden alan suosimisesta. Ei yksi teollisuuden ala voi samaan aikaan kiristää kilpailuetua valtiolta, ja samalla vähentää reippaasti työvoimaansa Suomessa. Tällöin se haluaa vasemmistolaisen talousopin mukaista tukea valtiolta, ja oikeistolaisen talousopin avulla perustelee omaa työnantajapolitiikkaansa.
Myös Etelä-Suomen metsiensuojelun resursseja on pikaisesti parannettava, jotta yltyvä kaatovimma ei ulotu luontoarvoiltaan rikkaimpiin metsiin. Tosiasiassa sekä metsätalous että metsiensuojelu mahtuvat hyvin Suomeen. Itse asiassa metsätalous tarvitsee laajaa metsiensuojelua luonnon omien ekologisten turvajärjestelmien takia (jotka ehkäisevät esimerkiksi puutautien leviämistä).
Metsäteollisuuden globaali rakennemuutos ravistelee metsäteollisuuden asemaa työnantajana Suomessa. Voi olla, että muutokset ovat välttämättömiä yritysten kilpailuaseman ja jäljellä olevien työpaikkojen turvaamiseksi. Voi olla, että metsäteollisuus tämän jälkeen voi jatkaa Suomessa paremmin edellytyksin.
Silti on syytä ihmetellä aiheesta Suomessa käytävää julkista keskustelua:
- Ensin vaaditaan hallitukselta tekoja metsäteollisuuden puunsaannin parantamiseksi. Hallitus tekee radikaalin veronalennuksen metsän myyntitulojen verotuksesta, joka kannustaa metsien kaatoon.
- Tämä silläkin riskillä, että Etelä-Suomen metsistä on suojeltu alle kaksi prosenttia ja reipas veroale saattaa kannustaa kaatamaan myös luontoarvoiltaan arvokasta metsää.
- Tämän jälkeen yritykset kiittävät hallitusta ilmoittamalla irtisanovansa yli kaksi tuhatta ihmistä.
- Nyt jotkut jälleen vaativat ratkaisuna hallitusta lisätoimiin puunsaannin helpottamiseksi.
(ei kai kukaan muuten oikeasti usko, että Jutta Urpilaisen johtama hallitus olisi onnistunut Venäjän kanssa puutullineuvotteluissa nykyistä hallitusta paremmin?)
Ei tämä näin voi mennä. Lopputuloksena seuraavan kymmenen vuoden rakennemuutoksesta voi jäädä käteen kymmeniä tuhansia Suomesta kadonneita työpaikkoja, suomalaiset juurensa hylkäävät globaaliin talouteen katoavat yritykset, myyntituloilla rikastuneet metsänomistajat, ja satoja tuhansia hehtaareja arvokasta metsää hakattuna metsäteollisuuden viimeisenä jäähyväisenä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos hallitus auttaa metsäteollisuutta, on sen edellytettävä myös teollisuudelta sitoumuksia verohelpotusten vastapainoksi. Tästä hallituksen pitäisi neuvotella. Työpaikkojen säilymisestä tietyn ajanjakson vastineena yhden teollisuuden alan suosimisesta. Ei yksi teollisuuden ala voi samaan aikaan kiristää kilpailuetua valtiolta, ja samalla vähentää reippaasti työvoimaansa Suomessa. Tällöin se haluaa vasemmistolaisen talousopin mukaista tukea valtiolta, ja oikeistolaisen talousopin avulla perustelee omaa työnantajapolitiikkaansa.
Myös Etelä-Suomen metsiensuojelun resursseja on pikaisesti parannettava, jotta yltyvä kaatovimma ei ulotu luontoarvoiltaan rikkaimpiin metsiin. Tosiasiassa sekä metsätalous että metsiensuojelu mahtuvat hyvin Suomeen. Itse asiassa metsätalous tarvitsee laajaa metsiensuojelua luonnon omien ekologisten turvajärjestelmien takia (jotka ehkäisevät esimerkiksi puutautien leviämistä).
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
Puhemies oikeassa maahanmuuttajien kotouttamisessa
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok) on puheessaan korkeimman hallinto-oikeuden 90-vuotisjuhlissa korostanut maahanmuuttajien kotoutumisessa oikeusjärjestelmän ymmärtämistä (Turun Sanomien juttu aiheesta). Puhemies on todellakin oikeassa.
Suomessa keskustelu maahanmuutosta ei yleensä pääse kovinkaan syvälliselle tasolle. Kun puhutaan työperäisen maahanmuuton edistämisestä, tarkoitetaan erilaisten työllistymisen esteiden kuten viisumi- ja oleskelulupakäytäntöjen helpottamista. Lähtökohtana pitää olla se, että kaikilla on periaatteessa liikkumisen vapaus eli oikeus muuttaa työn perässä. Kautta maailmanhistorian sivistys ja hyvinvointi on ollut yhteydessä ihmisten, tiedon ja kauppatavaran liikkumisen vapauteen. Tuskinpa tämä johtaa miljoonien ihmisten maahanmuuttoon, kuten ei johtanut Neuvostoliiton hajoaminenkaan (1990-luvun alussa oli yleinen usko miljoonien maahanmuuttajien tuloon Suomeen sekavassa tilassa olevasta itänaapurista).
Toisena maahanmuuton erillisenä ryhmänä on pakolaiset. Sivistyneessä oikeusvaltiossa taataan ihmisoikeudet niin omille kansalaisille kuin maasta turvapaikkaa hakeville. Ihmisoikeuksissa ei voida poimia rusinoita pullasta, ja taata turvapaikan hakijoista ihmisoikeuksien toteutuminen vain irakilaisille lääkäreille. Pakolaisia ei oteta vastaan työvoiman saamiseksi, vaan hädänalaisten ihmisten perusoikeuksien turvaamiseksi.
Kritiikki näistä peruslähtökohdista on luonteeltaan konservatiivista, kansallismielistä (tai protektionistista) ja humaanin oikeusvaltion vastaista.
Se, mikä on todellinen ongelma, on jäänyt lähes täysin huomiotta. Usein maahanmuuttajat, varsinkin pakolaiset, tulevat maista joissa oikeusvaltio ja laillinen järjestys on ollut hyvin puutteellista ja olosuhteet ovat olleet kaoottiset. Jos on tottunut siihen, että valtio ja valtaapitävät keräävät tietoja ihmisistä kansanmurhien tai muun mielivaltaisen kontrollin toteuttamiseksi, ei ehkä ensimmäisenä ole kertomassa avoimesti elämäntarinaansa suomalaisillekaan viranomaisille, tai uskomassa suomalaisten lakien oikeudenmukaisuuteen.
Siksi tärkeässä osassa niin turvapaikkahakuprosessissa kuin maahanmuuttajien kotouttamisessa on oikeusvaltion ja lakiin perustuvan yhteiskunnan perusperiaatteiden opettaminen. Oppimisprosessi on vuorovaikutteinen, sillä suomalaisten viranomaisten ja oikeusasteiden on yhtä lailla ymmärrettävä ne erityiset tarpeet, joita maahanmuuttajilla on.
Maahanmuuttajilla on kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia lukuunottamatta oltava yhtälaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin suomalaisilla. Jotta maahanmuuttaja osaa hyödyntää oikeuksiaan, on hänen ymmärrettävä ne ja järjestelmän varmistettava niiden toteutuminen. Tämän jälkeen on huomattavasti helpompaa edellyttää myös velvollisuuksien noudattamista.
Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on vahva usko lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Emme saa menettää sitä maahanmuuton lisääntyessä.
Suomessa keskustelu maahanmuutosta ei yleensä pääse kovinkaan syvälliselle tasolle. Kun puhutaan työperäisen maahanmuuton edistämisestä, tarkoitetaan erilaisten työllistymisen esteiden kuten viisumi- ja oleskelulupakäytäntöjen helpottamista. Lähtökohtana pitää olla se, että kaikilla on periaatteessa liikkumisen vapaus eli oikeus muuttaa työn perässä. Kautta maailmanhistorian sivistys ja hyvinvointi on ollut yhteydessä ihmisten, tiedon ja kauppatavaran liikkumisen vapauteen. Tuskinpa tämä johtaa miljoonien ihmisten maahanmuuttoon, kuten ei johtanut Neuvostoliiton hajoaminenkaan (1990-luvun alussa oli yleinen usko miljoonien maahanmuuttajien tuloon Suomeen sekavassa tilassa olevasta itänaapurista).
Toisena maahanmuuton erillisenä ryhmänä on pakolaiset. Sivistyneessä oikeusvaltiossa taataan ihmisoikeudet niin omille kansalaisille kuin maasta turvapaikkaa hakeville. Ihmisoikeuksissa ei voida poimia rusinoita pullasta, ja taata turvapaikan hakijoista ihmisoikeuksien toteutuminen vain irakilaisille lääkäreille. Pakolaisia ei oteta vastaan työvoiman saamiseksi, vaan hädänalaisten ihmisten perusoikeuksien turvaamiseksi.
Kritiikki näistä peruslähtökohdista on luonteeltaan konservatiivista, kansallismielistä (tai protektionistista) ja humaanin oikeusvaltion vastaista.
Se, mikä on todellinen ongelma, on jäänyt lähes täysin huomiotta. Usein maahanmuuttajat, varsinkin pakolaiset, tulevat maista joissa oikeusvaltio ja laillinen järjestys on ollut hyvin puutteellista ja olosuhteet ovat olleet kaoottiset. Jos on tottunut siihen, että valtio ja valtaapitävät keräävät tietoja ihmisistä kansanmurhien tai muun mielivaltaisen kontrollin toteuttamiseksi, ei ehkä ensimmäisenä ole kertomassa avoimesti elämäntarinaansa suomalaisillekaan viranomaisille, tai uskomassa suomalaisten lakien oikeudenmukaisuuteen.
Siksi tärkeässä osassa niin turvapaikkahakuprosessissa kuin maahanmuuttajien kotouttamisessa on oikeusvaltion ja lakiin perustuvan yhteiskunnan perusperiaatteiden opettaminen. Oppimisprosessi on vuorovaikutteinen, sillä suomalaisten viranomaisten ja oikeusasteiden on yhtä lailla ymmärrettävä ne erityiset tarpeet, joita maahanmuuttajilla on.
Maahanmuuttajilla on kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia lukuunottamatta oltava yhtälaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin suomalaisilla. Jotta maahanmuuttaja osaa hyödyntää oikeuksiaan, on hänen ymmärrettävä ne ja järjestelmän varmistettava niiden toteutuminen. Tämän jälkeen on huomattavasti helpompaa edellyttää myös velvollisuuksien noudattamista.
Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on vahva usko lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Emme saa menettää sitä maahanmuuton lisääntyessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
