Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok) on puheessaan korkeimman hallinto-oikeuden 90-vuotisjuhlissa korostanut maahanmuuttajien kotoutumisessa oikeusjärjestelmän ymmärtämistä (Turun Sanomien juttu aiheesta). Puhemies on todellakin oikeassa.
Suomessa keskustelu maahanmuutosta ei yleensä pääse kovinkaan syvälliselle tasolle. Kun puhutaan työperäisen maahanmuuton edistämisestä, tarkoitetaan erilaisten työllistymisen esteiden kuten viisumi- ja oleskelulupakäytäntöjen helpottamista. Lähtökohtana pitää olla se, että kaikilla on periaatteessa liikkumisen vapaus eli oikeus muuttaa työn perässä. Kautta maailmanhistorian sivistys ja hyvinvointi on ollut yhteydessä ihmisten, tiedon ja kauppatavaran liikkumisen vapauteen. Tuskinpa tämä johtaa miljoonien ihmisten maahanmuuttoon, kuten ei johtanut Neuvostoliiton hajoaminenkaan (1990-luvun alussa oli yleinen usko miljoonien maahanmuuttajien tuloon Suomeen sekavassa tilassa olevasta itänaapurista).
Toisena maahanmuuton erillisenä ryhmänä on pakolaiset. Sivistyneessä oikeusvaltiossa taataan ihmisoikeudet niin omille kansalaisille kuin maasta turvapaikkaa hakeville. Ihmisoikeuksissa ei voida poimia rusinoita pullasta, ja taata turvapaikan hakijoista ihmisoikeuksien toteutuminen vain irakilaisille lääkäreille. Pakolaisia ei oteta vastaan työvoiman saamiseksi, vaan hädänalaisten ihmisten perusoikeuksien turvaamiseksi.
Kritiikki näistä peruslähtökohdista on luonteeltaan konservatiivista, kansallismielistä (tai protektionistista) ja humaanin oikeusvaltion vastaista.
Se, mikä on todellinen ongelma, on jäänyt lähes täysin huomiotta. Usein maahanmuuttajat, varsinkin pakolaiset, tulevat maista joissa oikeusvaltio ja laillinen järjestys on ollut hyvin puutteellista ja olosuhteet ovat olleet kaoottiset. Jos on tottunut siihen, että valtio ja valtaapitävät keräävät tietoja ihmisistä kansanmurhien tai muun mielivaltaisen kontrollin toteuttamiseksi, ei ehkä ensimmäisenä ole kertomassa avoimesti elämäntarinaansa suomalaisillekaan viranomaisille, tai uskomassa suomalaisten lakien oikeudenmukaisuuteen.
Siksi tärkeässä osassa niin turvapaikkahakuprosessissa kuin maahanmuuttajien kotouttamisessa on oikeusvaltion ja lakiin perustuvan yhteiskunnan perusperiaatteiden opettaminen. Oppimisprosessi on vuorovaikutteinen, sillä suomalaisten viranomaisten ja oikeusasteiden on yhtä lailla ymmärrettävä ne erityiset tarpeet, joita maahanmuuttajilla on.
Maahanmuuttajilla on kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia lukuunottamatta oltava yhtälaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin suomalaisilla. Jotta maahanmuuttaja osaa hyödyntää oikeuksiaan, on hänen ymmärrettävä ne ja järjestelmän varmistettava niiden toteutuminen. Tämän jälkeen on huomattavasti helpompaa edellyttää myös velvollisuuksien noudattamista.
Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on vahva usko lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Emme saa menettää sitä maahanmuuton lisääntyessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti