Joustoa pienten lasten vanhempien työhön

Pääministeri Vanhanen on jälleen tuonut esille ajatuksensa perheverotukseen palaamisesta alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille. Jaan Vanhasen hyvän ja vilpittömän pyrkimyksen helpottaa lapsiperheiden arkea, mutta hänen ratkaisunsa on vanhemmuuden kannalta paluuta menneeseen työnjakoon. Se tarkoittaisi sitä, että verotuksella suositaan ylipitkiä työpäiviä toiselle vanhemmalle toisen ollessa kotona. Useimmille tämä tarkoittaisi ”poissaolevan isän ja kotona olevan äidin” –perhemallin suosimista.

Sen sijaan on etsittävä ratkaisuja, jotka tukevat molempien työssäkäyvien vanhempien mahdollisuutta olla enemmän läsnä perheen lasten arjessa. Osittaisen hoitovapaan etujen parantaminen ja tasavertaista vanhemmuutta tukevan 5+5+5 –vanhempainvapaamallin toteuttaminen edistäisivät modernin vanhemmuuden ja työn sujuvaa yhteensovittamista parhaiten.

Vanhasen perheverotusmalli on paitsi vanhemmuuden myös veropolitiikan kannalta paluuta historiaan. Verotuksessa ollaan siirrytty henkilöverotukseen juuri siksi, että se vahvistaisi naisten tasavertaista asemaa perheen taloudessa ja työelämässä. Sosiaaliturvan puolella olemme vasta pääsemässä siihen, että puolison tulot eivät vaikuta sosiaalietuuksien määrään. Perheverotuksen mahdollistaminen pienten lasten vanhemmille tarkoittaisi sitä, että mitä suuremmat tuloerot vanhempien välillä, sitä enemmän siitä olisi taloudellista hyötyä nykyiseen tilanteeseen verrattuna.

Vanhemmuuden kustannusten epätasainen jakautuminen työnantajien kesken johtaa jo nyt käytännössä nuorten naisten syrjintään työmarkkinoilla. Tämän takia meillä on eräänlaista pakotettua tai ainakin pitkitettyä kotiäitiyttä, koska työmarkkinoille paluu ja pysyvän työsuhteen saanti on vaikeaa. Nuorten naisten työllisyysaste on selvästi nuorten miesten työllisyyttä alhaisempi sekä selvästi alle muiden Pohjoismaiden tason. Kotihoitoa on ehdottomasti tuettava yhtenä perheen vaihtoehtona ja molempien vanhempien mahdollisuutena, mutta vääristyneet taloudelliset kannustimet tai epätasa-arvoiset rakenteet eivät saa johtaa naisten ajautumiseen haluamattaan pitkäksi aikaa työmarkkinoiden ulkopuolelle. Vanhasen malli johtaisi käytännössä tähän, mikä tarkoittaisi myös työllisyysasteen laskemista ja julkisen talouden heikentymistä yhä harvemman ollessa työmarkkinoilla.

Tasa-arvoisessa perheessä molemmilla vanhemmilla on jaettu vastuu lasten arjesta. Nuoret isät tekevät Suomessa lähes eniten töitä eri väestöryhmistä. Yhteiskunnan asenteet tekevät isälle liian vaikeaksi valita ajan viettämisen lastensa kanssa. Isien mahdollisuuksia viettää enemmän aikaa perheensä kanssa on kaikin tavoin tuettava.

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan perheen hyvinvointi on suurempaa ja avioerot harvinaisempia niissä perheissä, missä isä on pitänyt merkittävän osan vanhempainvapaasta. Siirtyminen nykyistä pitempään, molemmille vanhemmille kiintiöitettyyn vanhempainvapaamalliin (5 kuukautta molemmille vanhemmille omaa ja 5 kuukautta vapaasti jaettavaa vapaata) tukisi molempien vanhempien oikeutta kantaa päävastuuta vuorollaan pienten lasten hoidosta. Tällöin äidin on helpompi palata töihin ja vastuu perheen arjesta jaetaan myös myöhemmin molempien vanhempien ollessa työelämässä.

Samalla on lisättävä osittaisen hoitovapaan kannustimia. On niin yhteiskunnan kuin perheen kannalta järkevämpää suosia sitä, että molemmat vanhemmat lyhentävät työaikaansa kuin että toinen jää pitkäksi aikaa kokonaan työelämän ulkopuolelle. Monet modernit isät ja äidit kokevat riittämättömyyden tunnetta pyrkiessään täyttämään tehtävänsä niin perheessä kuin työelämässä. Työelämän tahdin on joustettava ja mahdollistettava työntekijän tarpeisiin räätälöityjä työaikaratkaisuja, jotta vanhemmille jää aikaa myös lapsilleen.

Oikeus läsnäolevaan vanhemmuuteen ja hyvään lapsiperheen arkeen kuuluu molemmille vanhemmille. Lapsemme ansaitsevat kaksi läheistä ihmissuhdetta.

PS. Lisäys 3.9. klo 12.57. Hallitus on juuri antanut esityksen isäkuukauden pidentämisestä kahdella viikolla yhteensä kuuteen viikkoon! Olin itse hallitusneuvotteluissa tässä sosiaali-, terveys- ja työasioita neuvottelevassa työryhmässä tätä ratkaisua sopimassa ja olen todella iloinen, että se nyt vihdoin toteutuu.

Isyysvapaan pidentäminen alkaa saada isyysvapaan nyt niin pitkäksi, että yhä useampi isä uskaltaa tämän kannustimen avulla valita lapsensa päävastuullisen hoitamisen - se lisää myös työyhteisön ymmärrystä sille, että isien todella halutaan käyttävän isyysvapaata. Kun aika on vielä näin pitkä, tarkoittaa se sitä että isä aidosti on päävastuussa vauvan hoidosta - aiemmin isyyskuukauden lyhyyden takia sen saattoi ajoittaa samaan ajankohtaan äidin lomien kanssa (mikä ei sinällään ole tietysti huono asia perheen kannalta, mutta isän omaehtoisen arjen pyörittämisen kokemuksen ja isä-lapsi-suhteen kannalta pidempi isyysvapaa edistää tasaveroista vanhemmuutta).