Ajatuspoliisista, päivää

(alunperin julkaista Iltalehden blogissa 25.2.10)

”Modernin” ja ”liberaalin” kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtaja esitteli omia ajatuksiaan monikulttuurisuudesta viikonloppuna niin HS:ssa kuin Hbl:ssa. Kaikkein kummallisimmassa sitaatissa hän torjuu monikulttuurisuuden sanomalla (Hbl), että ”ei ole hyvä että samassa yhteiskunnassa on monta erilaista tapaa ajatella”. Samalla hän viittaa Sharia-lain käyttöön.

Tämä kuulostaa paluulta nationalismin ylilyöntien kultavuosiin, jotka perustuivat kansalliseen yhtenäiskulttuuriin ihmisen yksilönvapauden kustannuksella. Ajatus yhtenäisestä kansasta on vaarallinen, jos se määritellään vain tiettyjen tapojen tai kielen avulla. Tämä johtaa helposti yleiseen arvokonservatismiin, jossa ihmisten vapautta rajoitetaan pakottamalla kaikkia yhteen muottiin.

On täysin oikein ja perusteltua käydä keskustelua integraation ja turvapaikkajärjestelmän ongelmista, varsinkin jos keskustelu palvelee ihmisoikeuksien ja kotoutumisen parempaa toteutumista. Sen sijaan ajatuspoliisiksi ryhtyminen olisi jo aikamoista yksilönvapauksien rajoittamista.

Arviolta korkeintaan promille suomalaisista kannattaa olkinukkea siitä, että monikulttuurisuus tarkoittaisi erilaisia pelisääntöjä tai oikeusjärjestelmää eri ihmisille. Yksikään poliittinen puolue ei sellaista tavoittele. Kulttuuritausta ei anna perusteita rikkoa lakia tai muiden ihmisoikeuksia.

Monikulttuurisuus sen sijaan tarkoittaa ihmisten vapautta olla omanlaisiaan, ajatella itse, hakeutua haluamiinsa alakulttuureihin (kuten vaikka sci-fin tai bingon harrastajiin) ilman, että siitä tulee negatiivista leimaa muun väestön silmissä. Monikulttuurisuus ei jaa ihmisiä ”kantaväestöön” tai ”maahanmuuttajiin”, vaan antaa ihmisille yhdenvertaisen mahdollisuuden toteuttaa itseään oikeusvaltion yhteisten pelisääntöjen rajoissa. Kaikki ihmiset kuuluvat johonkin vähemmistöön.

On älyllisesti mahdoton rakennelma sanoa olevansa suvaitsevainen Nokian ulkomaisille insinööreille, mutta vähemmän suvaitsevainen muille maahanmuuttajille – aivan kuin me pystyisimme ulkonäön perusteella päättelemään, kuka onkaan Nokialla töissä ja kenen maahanmuuttajan lapsesta tulee uusi Linus Torvalds. Kansainväliset suuryritykset ja huippuosaajat tuskin hakeutuvat Suomeen, jos konservatiivinen arvoympäristö imee hapen yhteiskuntamme luovuudesta.

Olennaisinta monikulttuurisessa yhteiskunnassa on se, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Maahanmuuttokriitikot usein antavat mielikuvaa itsestään sananvapauden esitaistelijoina, mutta yksilönvapauksiin muutoin he näyttävät suhtautuvan suruttoman rajaavasti.

Itse kannatan muiden perusoikeuksien lailla myös laajaa sananvapautta. Seuraavan hallituskauden aikana pitäisi pystyä sopimaan jumalanpilkan rangaistavuuden poistamisesta rikoslaista; oikeusistuin ei ole oikea paikka pyhänä pidetyn rajojen määrittelyyn, jos se rajoittaa sananvapautta.

Olemme kaltevalla pinnalla, jos ”erilaisten” ihmisten ihmisoikeuksien rajoittamisesta tuleekin yhtäkkiä poliittisesti hyväksyttävää. Tällaisia mielipiteitä saa toki esittää. Vanhusten, vammaisten tai työttömien elämä ei tällaisten päättäjien Suomessa tulisi kuitenkaan olemaan helppoa.

Puhemiesvaali lapsellista protestointia

Eduskunta on tänään aloittanut kevätistuntokautensa valitsemalla puhemiehistön. Puhemies Sauli Niinistö sai vain niukan enemmistön hyväksytyistä äänistä, kaikkiaan 89 ääntä, tultuaan uudelleen valituksi. Hylätyt äänet mukaan luettuna protestiääniä oli yli 90. Varapuhemiehet valittiin yli 160 äänen äänimäärällä.

Eduskunnan äänestystulos on lapsellista protestointia, joka mielestäni vaarantaa eduskunnan uskottavuutta entisestään kansalaisten silmissä. On kummallista, että yhtä tasavaltamme tärkeimmistä tehtävistä täytetään tällä tavalla. Eduskuntaryhmät ovat yhdessä sopineet puhemiehistön tehtävien jakamisesta ja kukin ryhmä on omasta keskuudestaan valinnut haluamansa ehdokkaan puolueensa mandaatille. Yhteinen menettely sitoo niin hallitus- kuin oppositiopuolueita, eikä siitä ole ollut tapana poiketa ilman vakavaa syytä. Sauli Niinistön pätevyys puhemieheksi ei voi olla kenellekään kyseenalainen.

Olen ymmärtänyt, että monia kansanedustajia on harmittanut se, että puhemiehenä Sauli Niinistö on näyttäytynyt julkisuudessa kritisoimassa kansanedustajien etuisuuksia ja eduskunnan budjettikäytäntöjä. Tosiasiassa Sauli Niinistön linja on ollut perusteltu ja sillä on ollut useimmissa kysymyksissä eduskuntaryhmien tuki.

Suurin ongelma lienee ollut viestintätavassa, koska monet ovat harmitelleet negatiivisen julkisuuden peittävän alleen eduskunnassa tehtävän vakavan työn ja useimpien kansanedustajien tunnollisen tavan tehdä työtään.

Jos näin on, niin tämä protesti oli typerin mahdollinen tapa näpäyttää puhemiestä. Arvostus eduskunnan tekemää arvokasta työtä ja kansanedustajien tunnollisuutta kohtaan ei varmasti kohoa kansalaisten silmissä tällaisen protestin takia.