Oppia Kreikan kriisistä – sääntelyä ja pankkiveroa tarvitaan

(Julkaistu alunperin Vihreässä blogissa 4.5.2010)

Kreikan julkisen talouden katastrofaalinen tila on seurausta monesta epäonnistumisesta. Kreikka on vääristellyt tilastojaan päästäkseen euroalueeseen ja saadakseen kohtuullisella korolla lainaa. Rahoitusmarkkinat eivät ole osanneet valvoa riskejään, eivätkä pankit ole nyt niitä valmiita kantamaan. Euromaiden ja IMF:n pelastusoperaatio on näin pitkälle ajautuneessa kriisitilanteessa tarpeellinen, mutta vaarallinen ennakkotapaus.

Näin ei olisi pitänyt päästä tapahtumaan. Se, että olemme tässä tilanteessa, osoittaa, että nykyiset sääntely- ja valvontajärjestelmät eivät toimi eivätkä riitä. Kreikan ei olisi pitänyt voida elää yli varojensa näin voimakkaasti ja näin pitkään.

Pankkien ei olisi pitänyt auttaa Kreikkaa peittelemään taloustilannettaan. Goldman Sachsin toimet ovat jo (Ecofinin ja Eurostatin) tutkinnassa.

On ymmärrettävää, että Kreikan omat toimet heikon taloustilanteensa peittelemiseksi koettelevat eurooppalaista solidaarisuutta. Ei ole mukava lainata rahaa kun on ensin tullut huijatuksi. Eikä ole mukavaa lainata rahaa maalle, joka on käyttänyt rahaa näin leväperäisesti. Julkisuudessa esillä olleen julkisen sektorin paisumisen lisäksi on syytä panna merkille, että Kreikka laittaa esimerkiksi sotilasmenoihin 6 prosenttia BKT:staan.

On hyvä todeta, että emme lainaa rahaa puhtaasta solidaarisuudesta vaan myös itsekkäistä syistä. Rahan lainaaminen Kreikalle on huono vaihtoehto, mutta kuitenkin olemassa olevista paras. Euroalueen kautta olemme samassa veneessä. Eurooppalaisten pankkien kaatuminen saattaisi johtaa uuteen lamaan.

Lainanannon riskit ovat todellisia ja niihin tulee suhtautua vakavasti. Yli puolentoista miljardin laina on suuri ja sen myöntäminen on tehtävä tavalla, joka mahdollisimman hyvin turvaa takaisinmaksun. Järkevämpää olisi ollut, jos IMF:n osuus lainapotissa olisi ollut suurempi ja Euroalueen maiden pienempi, mutta näin ei nyt ole.

Rahan on myös oltava voimakkaasti ehdollista niin, että se on sidottu Kreikan toimiin oman taloutensa tervehdyttämiseksi. Onneksi nyt näin onkin. Tervehdyttämiskuuri ei tule olemaan kreikkalaisille helppo, vaikka Kreikan hallitus lupaa suojata pienituloisten asemaa.

Kaikesta tästä huolimatta näen, että lainan antaminen on perusteltua. Vaikka turvaamme samalla pankkijärjestelmää, turvaamme samalla koko euroalueen rahoitusmarkkinoiden toimivuutta.

Pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että akuutin kriisinhoidon rinnalla viedään eteenpäin sääntelyä, joka suojaa meitä uusilta vastaavilta. Tässä tarvitaan avoimuutta, tiukempia pelisääntöjä ja niiden vahvempaa valvontaa.

Euroopan unionin on tässä yhteydessä voimakkaasti sitouduttava pankki- tai rahoitusmarkkinaveroon, jonka avulla tulevissa kriiseissä pankit itse rahoittaisivat julkiset pankkien pelastusoperaatiot. Komissio on kuukauden päästä julkaisemassa selvityksensä vaihtoehdoista.

Yhtenä vaihtoehtona on pankkien taseesta kerättävällä pankkimaksulla rakennettava vakausrahasto. Ruotsissa hallitus on jo tällaisen lain säätänytkin. Säännöt vakausrahastolle voisivat olla yhteiset koko EU:ssa, mutta päätöksenteko kunkin maan rahaston käytöstä olisi kansallista. Toisena täydentävänä tai rinnakkaisena vaihtoehtona on Euroopan laajuinen transaktioista perittävä rahoitusmarkkinavero, joka myös vähentäisi spekulatiivista rahansiirtoa.