Nyt se alkaa! (miksi olen ehdokkaana ja miksi vihreitä tarvitaan)

Hyvät lukijat,

Olen vihdoin saanut päivitettyä nettisivuni kevään 2007 eduskuntavaaleja varten. Nettisivut ovat viivästyneet, kun on ollut kiireitä puolueen tehtävissä ja Turun kunnallispolitiikassa. Nyt vaalikampanja alkaa kuitenkin toden teolla. Samalla aloitan oikein kunnon blogin pitämisen. Pidin edellisillä kotisivuillani blogia tai päiväkirjaa jo syksystä 2002, joten olin useimpia muita edellä silloin - nythän kaikki ehdokkaat pitävät blogia. Nyt on tarkoitukseni kuitenkin kirjoittaa useammin ja terävämmin; kuten blogia pitääkin kirjoittaa.

Miksi olen (taas) ehdokkaana? Koska en ole menettänyt uskoani siihen, että Suomessa ja maailmassa voisivat asiat olla paremmin - enkä myöskään siihen, että minä pystyn tekemään hyvää työtä sen eteen. Politiikka on minulle intohimon asia. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja eri kulttuureista. 10-vuotiaan leikin karttapallon kanssa ja mietin, miten ihmiset mahtavat eri puolilla maailmaa elää. Luin eri kulttuureista, erityisen ihastunut oli sumerilaiseen ja babylonilaiseen historiaan. Sittemmin minusta onkin tullut "oikealta ammatiltani" historiantutkija - tutkin tosin lähihistoriaa, Suomen ulkopolitiikan murrosta 1990-luvun taitteessa.

Tämä kiinnostus yhteisten asioiden järjestykseen pitää minut siis politiikassa. Historioitsijana tiedän, että yhteiskunnan kehitys muodostuu ihmisten ja yhteisöjen valinnoista. En inhoa mitään sen enempää kuin "vaihtoehdottomuuden" retoriikkaa - "näin on nyt pakko tehdä", "tämän on reaalipolitiikkaa". Aina on vaihtoehtoja. On joko älyllistä laiskuutta tai tarkoituksenmukaista valehtelua väittää muuta. Todennäköisesti näin sanotaan vain siksi, että se kuulostaa vakavalta perustelulta. Miksi kukaan vastustaisi jotain, jos ei ole vaihtoehtoja? Tällaisen ajattelun ongelmana on vain se, että yhteiskunta ajelehtii kenenkään ohjaamatta kohti hämärää tulevaisuutta. Tulevaisuus on tehtävä, ja kannattaa miettiä millaisen siitä haluaa.

Itse olen vihreä siksi, että uskon uudenlaiseen politiikkaan ja demokratiaan. Vihreät lähtevät siitä, että sellainen demokratia ei riitä, jossa ihmiset antavat äänensä kerran neljässä vuodessa (hämärien lupausten perusteella) ja politiikot puuhastelevat sen jälkeen omiaan. Ei. Demokratiaa on elävää vuorovaikutteisuutta, yhteistä tahtotilaa, tie jota taivalletaan yhdessä. Ihmisten mielipiteitä on kysyttävä myös asioissa - tarvitsemme lisää kansanäänestyksiä, lisää mahdollisuuksia osallistua niin kylissä, kaupungeissa kuin Euroopan Unionissa. Kansalaisjärjestön rooli on tärkeä, niin vanhojen ja perinteisten (Mannerheimon lastensuojeluliitosta ja SPR:sta) kuin uudempienkin (Greenpeaceen ja Attaciin). Kansalaisjärjestöt on puoluepoliittisen osallistumisen rinnalla oleva toisenlainen osallistumisen muoto, ja puolueiden on otettava ne mukaan politiikan asialistan määrittelyyn ja keskusteluun.

Olen vihreä myös siksi, että yhteiskuntamme tarvitsee perustavanlaatuista muutosta. Perinteinen oikeisto-vasemmistojako ei ole täysin hävinnyt, mutta se ei ole olennaisin jako. Olennaista nykyään on seuraava jako:
1) sisällötön usko "kilpailukykyyn", "tehostamiseen", "tuottavuuteen", ylipäätään koko politiikan ulkoistamiseen markkinoille, jonnekin keskustelujen ulkopuolelle, hämärään, pimeään, "näkymättömän käden" ohjattavaksi ;
2) Usko siihen, että politiikalla voidaan ohjata yhteiskuntaa ja sen taloutta. Usko siihen, että talous ei ole päämäärä, vaan väline, ja että sitä on tietoisesti ohjattava halutun päämäärän saavuttamiseksi. Vihreillä tämä päämäärä on hyvä elämänlaatu ja kestävä yhteiskunta, niin sosiaalisesti kuin ekologisestikin. Yhteiskunta, jossa ihmisten yksilöllinen vapaus - mahdollisuus elää haluamaansa elämää, haluamallaan tavalla, riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, elämäntavasta, harrastuksista, työpaikasta tai perhetilanteesta - on maksimoitu, mutta jossa pidetään huolta tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, yhteisöllisyydestä ja vähempiosaisista. Yksilöllisyyttä rajataan vain silloin, kun koko yhteisön etu sitä vaatii.

Tämä ajattelu rikkoo perinteistä poliittista kenttää - vihreillä on yhteistä arvoliberaalien porvarien kanssa, ja solidaarisuutta ja vapaamielisyyttä korostavien vasemmistolaisten kanssa. Mutta oikeistolaiset ja vasemmistolaiset konservatiivit - auta armias, niitä on paljon! - ovat vastapoolimme. Tasa-arvoa on usein helpompi ajaa vasemmiston kanssa, mutta ay-jyrien tasa-arvoajattelu voi vaikeuttaa tätä. Yksilöllistä valinnanvapautta - positiivisessa mielessä - on usein helpompi ajaa sosiaaliliberaalien oikeistolaisten kanssa; mutta silloin vaarana, on että heikompien etua ei suojata riittävästi. Haluamme esimerkiksi lisää mahdollisuutta pienten lasten vanhemmille lyhentää työaikaansa sopimalla siitä työnantajansa kanssa - tällöin vasemmisto voi vastustaa sitä siksi, että se rikkoo kollektiivisen sopimisen periaatetta. Oikeisto puolestaan haluaa paikallista sopimista, mutta ei siksi, että se auttaa ihmisiä heidän omissa valinnoissaan, vaan siksi, että se antaa työnantajille lisää valtaa määritellä työehtoja. Meitä tarvitaan, jotta yksittäisen ihmisen näkökulma ei unohdu.

Vihreitä tarvitaan siis varmistamaan, että arvoliberaali, kestävään kehitykseen ja hyvään elämänlaatuun sitoutunut ajattelu menee eteenpäin - yhteistyökumppanista riippumatta. Ilman meitä tällainen ajattelu olisi Suomessa pahasti alakynnessä konservatismin, suvaitsemattomuuden, sovinismin, korporatismin tai elitismin vietävänä. Toivon mielelläni, että vasemmisto löytää uudestaan piilevän taipumuksensa solidaarisuuteen ja globaaliin oikeudenmukaisuuteen. Toivon myös, että oikeistossa korostuvat arvoliberaalit sivistysideaalit. Me haastamme heitä siihen, ja ääni meille on omiaan haastamaan muita puolueita tulemaan samalle tielle.