Tällä viikolla eduskuntatyö on jo alkanut toden teolla. Hallitusneuvotteluissa on vielä valmistautumisvaihe päällä, mutta tekemistä on silti riittänyt. Kansanedustajien valtakirjat tarkastettiin eilen ja muita käytännön asioita piisaa. Sain työhuoneen lisärakennuksen eli Pikkuparlamentin puolelta, mitä halusinkin. Työympäristö on viihtyisämpi, ja saliin mennessä saa hyvää kuntoilua matkalla (matkaa kertyy varmaan 500 metriä). Kuntosalikin muuten eduskunnasta löytyy, joten pitkien työpäivien jälkeen voi rentoutua ihan oikealla treenillä.
Vihreät jakoivat jo tänään myös valiokuntapaikat. Itse tulin valituksi suureen valiokuntaan ja puolustusvaliokuntaa. Sen lisäksi sain paikan Pohjoismaiden Neuvostossa. Olen jakoon tyytyväinen. Uudelle kansanedustajalle paikat ovat ennemmän kuin hyviä, vaikka muitakin kiinnostavia valiokuntia olisi ollut. Valiokuntien ulkopuolellakin voi kuitenkin edistää itselleen rakkaita tavoitteita. Olen mukana myös vihreiden hallitusneuvottelutyöryhmässä. Hallitusneuvotteluissa aika pitkälti ratkaistaan monien tärkeiden kysymysten kohtalo seuraavan vaalikauden ajaksi.
Suuri valiokunta valvoo ja ohjaa Suomen EU-politiikkaa, ja hallituksen ministerit tulevat esittämään hallituksen tavoitteita aina suureen valiokuntaan ennen EU-kokouksia. Lisäksi suuri valiokunta käsittelee myös lakialoitteita, jotka sinne lähetetään täysistunnon ensimmäisestä käsittelystä. Suuressa valiokunnassa saa erinomaisesti kokonaisvaltaisen käsityksen Suomen politiikasta ja EU-linjastamme, sekä voi vaikuttaa laajan kirjoon asioita.
Puolustusvaliokunta on myös kiinnostava valiokunta. Se käsittelee nimensä mukaisesti Suomen puolustusta (kuten asevelvollisuutta) sekä kriisinhallintaa. Ulkopolitiikan tutkijana olen ennen kaikkea kiinnostunut osallistumaan keskusteluun Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön kehittymisestä. Uudessa maailmassa uhat ovat myös uudenlaisia, ja turvallisuuspolitiikkaa on ohjattava ennen kaikkea näiden uhkien torjumiseen.
Pohjoismaiden Neuvostoon osallistun myös mielelläni. Pohjoismaista yhteistyötä ei nykyään osata ehkä nähdä yhtä tärkeänä kun aiemmin; kuitenkin Pohjoismaat on globaalissa taloudessa meille edelleen tärkein viiteryhmä, ja yhteistyöstä on kaikille Pohjoismaille vain hyötyä. Myös Ruotsissa asuvien 300 000 ruotsinsuomalaisen aseman - ja muidenkin pohjoismaiden sisäisten vähemmistöjen - puolesta voi PN:ssa tehdä työtä.
Ai niin. Eduskunnan jalkapallojoukkue jo heti draftasi minut riveihinsä. 30-vuotias entinen junioriaikojen hyökkääjätähti on tässä ympäristössä vielä vetreässä pelikunnossa... :)
tiistai 27. maaliskuuta 2007
maanantai 19. maaliskuuta 2007
Kiitos!
Kiitos kaikille minua ja muita vihreitä ehdokkaita äänestäneille! 5 169 ääntä tekee miehen nöyräksi, ja kansanedustajan paikka tuli kuin tulikin! Varsinais-Suomessa osaltaan rakennettiin vihreiden vaalivoittoa, ja vihreät olivat kokoomuksen lisäksi ainoa vaalivoittaja viidestä suuresta. Seuraavaksi tavoitellaan paikkaa hallituksessa vihreämmän tulevaisuuden rakentamiseksi.
Kiitos kaikille tukiryhmäläisilleni, jotka ovat tehneet työtä valintani eteen. Erityinen kiitos kampanjapäällikölleni Mikalle ja muulle johtoryhmälle.
Nyt se työ vasta alkaa!
PS. Päivitys 21.3. klo 19: eduskuntavaalien tulos on juuri vahvistettu. Kansanedustajan paikka säilyi myös tarkistuslaskennassa! Lopullinen äänimääräni oli 5 182. Suhdelukumme ylitti kristillisdemokraattien suhdeluvun 57:llä.. Joten ei mennyt ainakaan Varsinais-Suomen vihreiden äänestäjiltä montaa ääntä hukkaan. :)
Jotkut ovat kyselleet blogin jatkosta. Totta kai tulen jatkamaan blogin pitoa, ja kirjoittamaan niin yleisistä yhteiskunnallisista aiheista kuin eduskunnan arjen töistä. Seuratkaa blogia siis jatkossakin, antakaa palautetta ja ottakaa yhteyttä kansanedustajaanne!
Kiitos kaikille tukiryhmäläisilleni, jotka ovat tehneet työtä valintani eteen. Erityinen kiitos kampanjapäällikölleni Mikalle ja muulle johtoryhmälle.
Nyt se työ vasta alkaa!
PS. Päivitys 21.3. klo 19: eduskuntavaalien tulos on juuri vahvistettu. Kansanedustajan paikka säilyi myös tarkistuslaskennassa! Lopullinen äänimääräni oli 5 182. Suhdelukumme ylitti kristillisdemokraattien suhdeluvun 57:llä.. Joten ei mennyt ainakaan Varsinais-Suomen vihreiden äänestäjiltä montaa ääntä hukkaan. :)
Jotkut ovat kyselleet blogin jatkosta. Totta kai tulen jatkamaan blogin pitoa, ja kirjoittamaan niin yleisistä yhteiskunnallisista aiheista kuin eduskunnan arjen töistä. Seuratkaa blogia siis jatkossakin, antakaa palautetta ja ottakaa yhteyttä kansanedustajaanne!
perjantai 16. maaliskuuta 2007
Nyt se tehdään!
Nyt alkaa vaalikampanjassa olla aivan viime hetket käsillä. Varsinais-Suomessa vihreillä on ollut uskomaton noste kampanjassa! Ihmiset ovat olleet kaduilla kannustavia ja positiivisia. Vihreiden kampanjaa on kehuttu siitä, että me olemme uskaltaneet esittää oikeita tavoitteita ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä työelämän ja sosiaaliturvan ongelmien poistamiseksi. Tätä työtä haluan jatkaa nyt vaalien jälkeen eduskunnassa.
TS-gallup ennusti reilu viikko sitten vihreille kahta kansanedustajanpaikkaa Varsinais-Suomesta. Nyt se täytyy tehdä todeksi! Jos symppaat vihreitä, käy myös äänestämässä vihreitä. Se riittää siihen, että tuplaamme vihreiden kansanedustajien määrän Varsinais-Suomesta. Samalla lisäämme sen todennäköisyyttä, että vihreät pääsevät myös hallitukseen ajamaan tavoitteitamme läpi. Vihreiden vaalivoitto voidaan tehdä juuri meillä.
En väitä, että minun valitseminen eduskuntaan muuttaisi maailman yli yön paremmaksi paikaksi. Uskon silti vahvasti siihen, että minulla olisi eduskunnassa mahdollisuuksia vaikuttaa. Puolueen varapuheenjohtajana en olisi takarivin varovainen keltanokka, vaan rohkea linjanvetäjä. Olisin päättäjä, joka aina muistaa päätösten seuraukset. Haluan olla rakentamassa kestävämpää ja reilumpaa Suomea. Sivistykseen ja kulttuurin on panostettava niiden oman arvonsa, eikä vain markkina-arvon, tähden. Kaikille nuorille on taattava maksuton, korkeatasoinen koulutus ja opintotuen on oltava riittävän suuri elämiseen. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Kotimainen uusiutuva energia lisää työllisyyttä ja yritysten kilpailukykyä, ja panostus kestävään liikenteeseen ja asumiseen lisää elämänlaatua.
Haluan olla parantamassa työelämän oikeudenmukaisuutta. Työnteon on oltava aina kannattavaa. Yrittäjiä ja luovan työn tekijöitä on tuettava, eikä rangaistava muita heikommalla sosiaaliturvalla kuten nykyään. Haluan olla tekemässä ihmisten yhdenvertaisuudesta totta arjen elämässä. Kaikilla on oltava samat oikeudet ja mahdollisuudet. Nykyinen eduskunta ei ymmärrä tietoyhteiskuntaa; tarvitaan uuden sukupolven päättäjiä, jotka asettavat tiedon vapauden ja kuluttajan oikeudet valvonnan edelle. On rakennettava yhteiskuntaa, jossa nuorten ääntä kuunnellaan siinä missä suurten ikäluokkienkin ja jossa naisten ja miesten eurot ovat samansuuruisia. Yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on aikaa elämiseen ja läheisilleen. Tähän tarvitaan paitsi visioita myös kestävää taloudellista näkemystä. Uskon minulla olevan molempia.
Tulevaisuuteen ei ajauduta, vaan tulevaisuus tehdään. Sunnuntaina on päätöksenteon paikka. Vihreitä tarvitaan eduskunnassa ja hallituksessa näyttämässä suuntaa. Minä haluan olla mukana rakentamassa reilua muutosta.
TS-gallup ennusti reilu viikko sitten vihreille kahta kansanedustajanpaikkaa Varsinais-Suomesta. Nyt se täytyy tehdä todeksi! Jos symppaat vihreitä, käy myös äänestämässä vihreitä. Se riittää siihen, että tuplaamme vihreiden kansanedustajien määrän Varsinais-Suomesta. Samalla lisäämme sen todennäköisyyttä, että vihreät pääsevät myös hallitukseen ajamaan tavoitteitamme läpi. Vihreiden vaalivoitto voidaan tehdä juuri meillä.
En väitä, että minun valitseminen eduskuntaan muuttaisi maailman yli yön paremmaksi paikaksi. Uskon silti vahvasti siihen, että minulla olisi eduskunnassa mahdollisuuksia vaikuttaa. Puolueen varapuheenjohtajana en olisi takarivin varovainen keltanokka, vaan rohkea linjanvetäjä. Olisin päättäjä, joka aina muistaa päätösten seuraukset. Haluan olla rakentamassa kestävämpää ja reilumpaa Suomea. Sivistykseen ja kulttuurin on panostettava niiden oman arvonsa, eikä vain markkina-arvon, tähden. Kaikille nuorille on taattava maksuton, korkeatasoinen koulutus ja opintotuen on oltava riittävän suuri elämiseen. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Kotimainen uusiutuva energia lisää työllisyyttä ja yritysten kilpailukykyä, ja panostus kestävään liikenteeseen ja asumiseen lisää elämänlaatua.
Haluan olla parantamassa työelämän oikeudenmukaisuutta. Työnteon on oltava aina kannattavaa. Yrittäjiä ja luovan työn tekijöitä on tuettava, eikä rangaistava muita heikommalla sosiaaliturvalla kuten nykyään. Haluan olla tekemässä ihmisten yhdenvertaisuudesta totta arjen elämässä. Kaikilla on oltava samat oikeudet ja mahdollisuudet. Nykyinen eduskunta ei ymmärrä tietoyhteiskuntaa; tarvitaan uuden sukupolven päättäjiä, jotka asettavat tiedon vapauden ja kuluttajan oikeudet valvonnan edelle. On rakennettava yhteiskuntaa, jossa nuorten ääntä kuunnellaan siinä missä suurten ikäluokkienkin ja jossa naisten ja miesten eurot ovat samansuuruisia. Yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on aikaa elämiseen ja läheisilleen. Tähän tarvitaan paitsi visioita myös kestävää taloudellista näkemystä. Uskon minulla olevan molempia.
Tulevaisuuteen ei ajauduta, vaan tulevaisuus tehdään. Sunnuntaina on päätöksenteon paikka. Vihreitä tarvitaan eduskunnassa ja hallituksessa näyttämässä suuntaa. Minä haluan olla mukana rakentamassa reilua muutosta.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2007
Missä viipyy maailman vastaus Mugabelle?
Vaaliviikon kiireessäkin olen ehtinyt seurata järkyttävää tapahtumaa Zimbabwesta. Oppositiojohtaja Morgan Tsvangirai pidätettiin viikonloppuna, ja poliisi hakkasi hänet henkihieveriin. Tsvangirai on saanut hoitoa kallonmurtumaan.
Eilen otin tauon vaalikampanjasta ja kävin katsomassa vaimoni kanssa mainiota elokuvaa, The Last King of Scotland. Se kertoo Ugandan diktaattorin Idi Aminin vaiheista 1970-luvulla. Aminin vainoharhainen hallinto tappoi yli 300 000 ugandalaista. Amin sai olla vallassa aivan liian pitkään ilman, että maailma puuttui siihen. Elokuva on yksilöpsykologinen draama yhden sairaan miehen vallasta ja sen seurauksista.
Zimbabwessa kaiken piti olla toisin. Olen seurannut Zimbabwen tapahtumia aktiivisesti vuodesta 1999, jolloin olin vaihto-opiskelijana Lontoossa. Siellä Zimbabwe brittiläisen kansanyhteisön jäsenenä herättää kiinnostusta. Zimbabwessa alkoi juuri silloin asiat mennä pieleen. Se oli vielä vuosikymmen sitten yksi Afrikan rikkaimmista valtioista. Sen presidentti Robert Mugabe oli saanut kiitosta talouden hyvästä kehityksestä. Maan oikeuslaitos oli arvostettu ja itsenäinen. Sitten Mugabelta karkasi mopo käsistä. Hän alkoi vainota maan valkoista vähemmistöä, ajoi valkoiset maanomistajat tiloiltaan ja aiheutti maan maatalouden valtavan taantuman. Pellot jäivät hoitamatta ja anarkia valtasi tilaa. Oppositiojohtaja Tsvangirai nousi vaaleissa neljä vuotta sitten haastamaan Mugaben. Monien arvioiden mukaan Tsvangirain oppositio sai - tai olisi aidosti vapaassa vaalissa saanut - äänten enemmistön. Mugabe ei sitä sallinut, vaan presidentin väkivaltakoneisto varmisti oman miehen voiton. Oikeuslaitoksen itsenäisyys on hävinnyt. Oppositiota vainotaan avoimesti. Inflaatio on noussut 1700 prosenttiin. Maan talous on raunioina. Ennen niin rikkaan maan asukkaista yli 80% elää köyhyydessä.
Kuinka kauan ulkopuolinen maailma sietää Mugabea? Miksi jälleen yhden afrikkalaisen demokratian on annettu taantua diktatuuriksi? Maailma on hiljaa. YK ei toimi. Yhdysvaltoja ei kiinnosta. Suru valtaa mielen.
Demokratiaa ei saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Se kannattaa muistaa näin vaalien alla.
Eilen otin tauon vaalikampanjasta ja kävin katsomassa vaimoni kanssa mainiota elokuvaa, The Last King of Scotland. Se kertoo Ugandan diktaattorin Idi Aminin vaiheista 1970-luvulla. Aminin vainoharhainen hallinto tappoi yli 300 000 ugandalaista. Amin sai olla vallassa aivan liian pitkään ilman, että maailma puuttui siihen. Elokuva on yksilöpsykologinen draama yhden sairaan miehen vallasta ja sen seurauksista.
Zimbabwessa kaiken piti olla toisin. Olen seurannut Zimbabwen tapahtumia aktiivisesti vuodesta 1999, jolloin olin vaihto-opiskelijana Lontoossa. Siellä Zimbabwe brittiläisen kansanyhteisön jäsenenä herättää kiinnostusta. Zimbabwessa alkoi juuri silloin asiat mennä pieleen. Se oli vielä vuosikymmen sitten yksi Afrikan rikkaimmista valtioista. Sen presidentti Robert Mugabe oli saanut kiitosta talouden hyvästä kehityksestä. Maan oikeuslaitos oli arvostettu ja itsenäinen. Sitten Mugabelta karkasi mopo käsistä. Hän alkoi vainota maan valkoista vähemmistöä, ajoi valkoiset maanomistajat tiloiltaan ja aiheutti maan maatalouden valtavan taantuman. Pellot jäivät hoitamatta ja anarkia valtasi tilaa. Oppositiojohtaja Tsvangirai nousi vaaleissa neljä vuotta sitten haastamaan Mugaben. Monien arvioiden mukaan Tsvangirain oppositio sai - tai olisi aidosti vapaassa vaalissa saanut - äänten enemmistön. Mugabe ei sitä sallinut, vaan presidentin väkivaltakoneisto varmisti oman miehen voiton. Oikeuslaitoksen itsenäisyys on hävinnyt. Oppositiota vainotaan avoimesti. Inflaatio on noussut 1700 prosenttiin. Maan talous on raunioina. Ennen niin rikkaan maan asukkaista yli 80% elää köyhyydessä.
Kuinka kauan ulkopuolinen maailma sietää Mugabea? Miksi jälleen yhden afrikkalaisen demokratian on annettu taantua diktatuuriksi? Maailma on hiljaa. YK ei toimi. Yhdysvaltoja ei kiinnosta. Suru valtaa mielen.
Demokratiaa ei saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Se kannattaa muistaa näin vaalien alla.
lauantai 10. maaliskuuta 2007
Perustulo myötä- ja vastatuulessa
Keskiviikkona tuli odotettu paketti populismia ja harhaanjohtavia väitteitä, kun vihreiden Tarja Cronbergia lukuunottamatta muut puoluejohtajat vastustivat MTV3:n vaalidebatissa "joutilaisuudesta palkitsevaa" perustuloa. On surullista, että vaalidemagogian nimissä fiksummatkin puoluejohtajat sortuvat näin halpamaisiin väitteisiin. Jokainen heistä nimittäin tietää, että perusturva on jo nyt Suomessa perustuslailla taattu. Merkittävin ero nykyiseen on perustulomallissamme se, että perusturvan saa oikeudenmukaisesti ja selkeästi, ja että sen jälkeen työnteko on aina kannattavaa. Perustulo parantaisi vakituisen palkkatyön ulkopuolella olevien asemaa, erityisesti niiden, jotka ovat nykyään väliinputoajia. Eikö opiskelijoiden, yrittäjien sekä apurahatutkijoiden ja -taiteilijoiden aseman parantaminen kiinnostakaan muita puolueita? Entä ovatko demarit oikeasti niin ihastuneita nykyiseen tilkkutäkkisosiaaliturvaan, että he eivät halua antaa työelämästä syrjäytyneille perustulon kaltaista uutta mahdollisuutta mielekkääseen työhön?
Kovempi uutispommi tuli kuitenkin eilen. Suomen Kuvalehti uusimmassa pääkirjoituksessaan hehkuttaa perustuloa uuden hyvinvoinnin rakentajana. SK:n mukaan se vapauttaa ihmiset valtion holhouksesta, ja antaa heille lisää elämän vapautta ja tekee työn tekemisestä ja yrittämisestä aina kannattavaa. Juuri näin. Tästä uudesta vapaudesta hyötyvät kaikki, myös vakituisessa työssä olevat. Hienoa että Suomessa saa sittenkin esittää uusia ajatuksia, ja että joku uskaltaa niitä myös kannattaa konservatiivisen poliittisen eliitin vastustuksesta huolimatta.
Perustuloon palataan vaalien jälkeen vielä. Tiedän, että muissa puolueissa sillä on kulissien takana vankkaa kannatusta. Rohkeus ei vain riitä sanomaan sitä ääneen.
PS. Julkaisemme maanantaina perustulomallimme taustalaskelmat minun ja Oden johdolla. Jossakin medioissa on virheellisesti tulkittu, että vihreät esittävät nyt mallinsa rahoituksen. Tämä on puppua. Rahoitus on nimittäin jo yksityiskohtaisesti esitetty 17-sivuisessa Vihreä perustulomalli -ohjelmassa, jonka puoluevaltuuskunta helmikuun alussa hyväksyi. Nyt esitämme vain taustalaskelmat, joilla osoitamme esittämämme rahoituksen kustannusneutraaliuden. Korostamme tilaisuudessa myös perustulon kansantalouden kannalta dynaamisia vaikutuksia. Taas saadaan yksi harhaanjohtava vastaväite ("perustulo on kallis") kumottua. Väitteen perustulon kalliudesta voi kyllä kumota helposti: vaikka raha kiertää toisella tavalla kuin nykyään, niin lopputuloksena ihmisten keskimääräiset käteen jäävät ansiot kasvavat nykyisestään. Pienituloiset ja keskituloiset voittavat hieman, suurituloisimmat häviävät hieman. Valtiolle lopputulos on kustannusneutraali. Mitä kallista tässä siis on?
Ainoa ongelma perustulossa on siinä, että se on nerokas uusi ratkaisu hyvinvoinnin rakentamiselle. Ja se ei sovi ainakaan demareille. Heidän maailmansa on jo valmis, ja ajatukset loppu.
Kovempi uutispommi tuli kuitenkin eilen. Suomen Kuvalehti uusimmassa pääkirjoituksessaan hehkuttaa perustuloa uuden hyvinvoinnin rakentajana. SK:n mukaan se vapauttaa ihmiset valtion holhouksesta, ja antaa heille lisää elämän vapautta ja tekee työn tekemisestä ja yrittämisestä aina kannattavaa. Juuri näin. Tästä uudesta vapaudesta hyötyvät kaikki, myös vakituisessa työssä olevat. Hienoa että Suomessa saa sittenkin esittää uusia ajatuksia, ja että joku uskaltaa niitä myös kannattaa konservatiivisen poliittisen eliitin vastustuksesta huolimatta.
Perustuloon palataan vaalien jälkeen vielä. Tiedän, että muissa puolueissa sillä on kulissien takana vankkaa kannatusta. Rohkeus ei vain riitä sanomaan sitä ääneen.
PS. Julkaisemme maanantaina perustulomallimme taustalaskelmat minun ja Oden johdolla. Jossakin medioissa on virheellisesti tulkittu, että vihreät esittävät nyt mallinsa rahoituksen. Tämä on puppua. Rahoitus on nimittäin jo yksityiskohtaisesti esitetty 17-sivuisessa Vihreä perustulomalli -ohjelmassa, jonka puoluevaltuuskunta helmikuun alussa hyväksyi. Nyt esitämme vain taustalaskelmat, joilla osoitamme esittämämme rahoituksen kustannusneutraaliuden. Korostamme tilaisuudessa myös perustulon kansantalouden kannalta dynaamisia vaikutuksia. Taas saadaan yksi harhaanjohtava vastaväite ("perustulo on kallis") kumottua. Väitteen perustulon kalliudesta voi kyllä kumota helposti: vaikka raha kiertää toisella tavalla kuin nykyään, niin lopputuloksena ihmisten keskimääräiset käteen jäävät ansiot kasvavat nykyisestään. Pienituloiset ja keskituloiset voittavat hieman, suurituloisimmat häviävät hieman. Valtiolle lopputulos on kustannusneutraali. Mitä kallista tässä siis on?
Ainoa ongelma perustulossa on siinä, että se on nerokas uusi ratkaisu hyvinvoinnin rakentamiselle. Ja se ei sovi ainakaan demareille. Heidän maailmansa on jo valmis, ja ajatukset loppu.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2007
Kulttuurin arvostus mitataan arjessa
Olin tänään Turun Taideakatemian järjestämässä eduskuntavaaliehdokkaiden kulttuuripaneelissa. Mukana lisäkseni olivat Kaija Hartiala (kok), Armas Lahoniitty (sd), Pia Uotila (kesk) ja Annika Lapintie (vas). Aiheena oli ennen kaikkea Turun kulttuuripääkaupunkihanke ja kulttuurin arvostus. Keskustelussa havaittiin, kuinka Turussa samaan aikaan elää kaksi maailmaa: vahva kulttuurielämä, ja hienot visiot kulttuuripääkaupunkihankkeesta, sekä päätöksentekokoneisto, jossa kulttuuria ei arvosteta tai se otetaan itsestäänselvyytenä.
Itse puhuin voimakkaasti sen puolesta, että kulttuurin arvostus mitataan arjen päätöksissä. Kulttuurin koulutukseen panostamisen lisäksi on luotava taiteilijoille edellytyksiä työhön: tässä on Suomessa valtavasti ongelmia. Seuraavan eduskunnan on ensi töikseen luotava apurahataiteilijoille eläke- ja sosiaalivakuutus, sekä annettava heille mahdollisuus toimeentulotukeen. Pitkän aikavälin ratkaisuna ehdottomasti paras on perustulo, joka vapauttaa ihmiset luovaan työhön.
Turussa kulttuuriympäristöjä on arvostettava ja vaalittava, ja kulttuurin pitää olla helposti kaikkien saatavilla. Se tarkoittaa myös vapaan kulttuurin vahvaa tukemista, eikä vain kaupungin perinteisten laitosten tukemista. Turussa homma ei oikein ole viime aikoina toiminut. Kulttuuri on nähty kapeasti kulttuurilautakunnan asiana. Muut hallintokunnat ovat lähinnä keskittyneet vaikeuttamaan kulttuuritoimijoiden tilannetta, viimeisenä esimerkkinä kiinteistölautakunnan päätös laittaa Turun ylioppilasteatterin kiinteistö myyntilistalle (jätin tästä asiasta muuten maanantaina selvityspyynnön kaupunginhallituksen kokouksessa, jossa vaadin uutta käsittelyä asialle ja päätöksen perumista).
Kulttuuripääkaupunkihanke on Turulle loistava mahdollisuus. Ongelmana on kuitenkin ollut se, että keskeiset poliittiset päättäjät ja virkamiesjohto eivät ole sitoutuneet kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Hanke ei voi toteutua täydellisesti, jos se jätetään vain asiasta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan sekä hankeorganisaation harteille.
Nyt on vain saatava kaikki sitoutumaan hankkeeseen: kulttuuripääkaupunkihanke on koko kaupungin asia. Se on huomioitava niin kaavoituksessa, kouluissa kuin tilalaitoksen toiminnassa. Sen yhteydessä voidaan rakentaa kahdella tavalla pysyvästi parempaa Turkua:
- panostaa kulttuuriympäristöihin ja kaupunkikuvan kehittämiseen. Keskustan viihtyvyyttä on lisättävä laajentamalla kävelykatuja, rakentamalla pennisilta kävelijöille yhdistämään Vanhan Suurtorin historiallinen keskusta kaupalliseen keskustaan, Kakolasta on rakennettava rikas kulttuuriympäristö, jossa uusi kohtaa vanhan, ja jossa kulttuuritoimijoille ja luovan talouden yrityksille annetaan hyvät tilat.
- tuoda kulttuuria enemmän ja paremmin kaikkien saataville sekä parantaa Turussa jo olemassa olevien kulttuuritoimijoiden toiminnan edellytyksiä. Taiteilijoille on annettava parempia tiloja, vapaata kulttuuria on tuettava ja tehtävä tutuksi kaikille turkulaisille. Kulttuurin avulla elämänlaatu paranee ja Turun sielu syvenee.
Kulttuuripääkaupunkihankkeella voidaan rakentaa pysyvästi kestävämpi pohja turkulaiselle kulttuurille. Se vaatii vain tahtoa.
Itse puhuin voimakkaasti sen puolesta, että kulttuurin arvostus mitataan arjen päätöksissä. Kulttuurin koulutukseen panostamisen lisäksi on luotava taiteilijoille edellytyksiä työhön: tässä on Suomessa valtavasti ongelmia. Seuraavan eduskunnan on ensi töikseen luotava apurahataiteilijoille eläke- ja sosiaalivakuutus, sekä annettava heille mahdollisuus toimeentulotukeen. Pitkän aikavälin ratkaisuna ehdottomasti paras on perustulo, joka vapauttaa ihmiset luovaan työhön.
Turussa kulttuuriympäristöjä on arvostettava ja vaalittava, ja kulttuurin pitää olla helposti kaikkien saatavilla. Se tarkoittaa myös vapaan kulttuurin vahvaa tukemista, eikä vain kaupungin perinteisten laitosten tukemista. Turussa homma ei oikein ole viime aikoina toiminut. Kulttuuri on nähty kapeasti kulttuurilautakunnan asiana. Muut hallintokunnat ovat lähinnä keskittyneet vaikeuttamaan kulttuuritoimijoiden tilannetta, viimeisenä esimerkkinä kiinteistölautakunnan päätös laittaa Turun ylioppilasteatterin kiinteistö myyntilistalle (jätin tästä asiasta muuten maanantaina selvityspyynnön kaupunginhallituksen kokouksessa, jossa vaadin uutta käsittelyä asialle ja päätöksen perumista).
Kulttuuripääkaupunkihanke on Turulle loistava mahdollisuus. Ongelmana on kuitenkin ollut se, että keskeiset poliittiset päättäjät ja virkamiesjohto eivät ole sitoutuneet kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Hanke ei voi toteutua täydellisesti, jos se jätetään vain asiasta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan sekä hankeorganisaation harteille.
Nyt on vain saatava kaikki sitoutumaan hankkeeseen: kulttuuripääkaupunkihanke on koko kaupungin asia. Se on huomioitava niin kaavoituksessa, kouluissa kuin tilalaitoksen toiminnassa. Sen yhteydessä voidaan rakentaa kahdella tavalla pysyvästi parempaa Turkua:
- panostaa kulttuuriympäristöihin ja kaupunkikuvan kehittämiseen. Keskustan viihtyvyyttä on lisättävä laajentamalla kävelykatuja, rakentamalla pennisilta kävelijöille yhdistämään Vanhan Suurtorin historiallinen keskusta kaupalliseen keskustaan, Kakolasta on rakennettava rikas kulttuuriympäristö, jossa uusi kohtaa vanhan, ja jossa kulttuuritoimijoille ja luovan talouden yrityksille annetaan hyvät tilat.
- tuoda kulttuuria enemmän ja paremmin kaikkien saataville sekä parantaa Turussa jo olemassa olevien kulttuuritoimijoiden toiminnan edellytyksiä. Taiteilijoille on annettava parempia tiloja, vapaata kulttuuria on tuettava ja tehtävä tutuksi kaikille turkulaisille. Kulttuurin avulla elämänlaatu paranee ja Turun sielu syvenee.
Kulttuuripääkaupunkihankkeella voidaan rakentaa pysyvästi kestävämpi pohja turkulaiselle kulttuurille. Se vaatii vain tahtoa.
lauantai 3. maaliskuuta 2007
Holhoajat nyt nettipokerin kimpussa
Viimeisen viikon ajan on netissä ollut kuumaa tavaraa keskustelu nettipokerin tulevaisuudesta. Rahapelifoorumi ehdottaa nettipokerin kieltämistä.
Ihmisten holhoamiselle ei näytä loppua tulevan. Nettipokerin pelaamiseen liittyy kieltämättä ongelmia, erityisesti kun on kyse alaikäisten peliaddiktiosta. Alaikäisten kohdalla ongelmaan pitäisi jollain tavalla puuttua, jotta nuoret ongelmapelaajat eivät velkaannu kohtuuttomasti. Mutta nettipokerin kieltäminen ei ole oikea tie, sillä netin luonteeseen holhoaminen sopii huonosti. Netin tarkoitus on levittää tietoa mahdollisimman vapaasti yli rajojen. Vaikka Suomessa ei nettipokeria saakaan pyörittää, voi suomalainen silti ulkomaalaiseen peliin osallistua. Vanhan ajan pelimonopoleja ei voi soveltaa nettiin rajoittamatta netin perusperiaatteiden toteutumista.
Erityisen hurja on ratkaisuehdotus. Lapsipornon estämiseksi tarkoitetun internetin ennakkosensuurijärjestelmän laajentaminen koskemaan nettipokerisivustoja. Missä menee raja? Kun sensuurijärjestelmä on luotu, joudutaan sen rajoista koko ajan käymään turhaa keskustelua. Koko netin sensuurijärjestelmästä tulisi luopua. Suodatusohjelmat eivät toimi täydellisesti vaan rajaavat täysin asiallisia sivustoja pois netistä, eikä niillä pystytä torjumaan rikollista toimintaa. Rikollisen toiminnan estämiseen pitää keksiä muita, tehokkaampia, keinoja. Ja niissä rajatuissa tapauksissa joissa suodatusta tulisi käyttää, kuten esimerkiksi kouluissa, suodatusohjelmien tulisi olla avoimeen koodin pohjautuvia. Nykyisessä lainsäädännössä suurin ongelma on se, että valtio tukee suuryhtiöiden asemaa - eli vääristää kilpailua - Windows-pohjaisen suodatusohjelman monopolilla.
Itse olen sen sukupolven kasvatti, jolle avoimet koodit ja tietoyhteiskunnan mahdollisimman vapaa kehitys on tärkeä perusarvo. Valitettavasti vanhempi sukupolvi, joka ei tunne tietoyhteiskunnan asioita, on asettamassa valvonnan tiedon vapauden edelle. Eduskunta tarvitsee kipeästi lisää politiikkoja, jotka puolustavat kuluttajanoikeuksia, yksilönsuojaa ja tiedon vapautta. Esimerkkejä yksilönsuojan turhasta rajoittamisesta on lukuisia: EU:n ohjelmistopatenttilainsäädäntö (josta edelleen väännetään kättä), tekijänoikeuslainsäädäntö (joka estää kuluttajaa käyttämästä ostamaansa tuotetta haluamassaan formaatissa), sekä työnantajan mahdollisuus tarkastaa alaisensa sähköposteja.
Netissä esiintyviin ongelmiin on puututtava, mutta samalla ei saa hukata tämän tiedonvälityskanavan ainutlaatuisia mahdollisuuksia vapaaseen ja avoimeen tiedonvaihtoon yli kansallisten rajojen. Emmehän halua päätyä samaan kuin Kiina, jossa tuhannet nettipoliisit valvovat kansalaisten käyttäytymistä netissä, tekevät rikosilmoituksia valtion vastaisesta toiminnasta ja sulkevat opposition nettisivuja.
Ihmisten holhoamiselle ei näytä loppua tulevan. Nettipokerin pelaamiseen liittyy kieltämättä ongelmia, erityisesti kun on kyse alaikäisten peliaddiktiosta. Alaikäisten kohdalla ongelmaan pitäisi jollain tavalla puuttua, jotta nuoret ongelmapelaajat eivät velkaannu kohtuuttomasti. Mutta nettipokerin kieltäminen ei ole oikea tie, sillä netin luonteeseen holhoaminen sopii huonosti. Netin tarkoitus on levittää tietoa mahdollisimman vapaasti yli rajojen. Vaikka Suomessa ei nettipokeria saakaan pyörittää, voi suomalainen silti ulkomaalaiseen peliin osallistua. Vanhan ajan pelimonopoleja ei voi soveltaa nettiin rajoittamatta netin perusperiaatteiden toteutumista.
Erityisen hurja on ratkaisuehdotus. Lapsipornon estämiseksi tarkoitetun internetin ennakkosensuurijärjestelmän laajentaminen koskemaan nettipokerisivustoja. Missä menee raja? Kun sensuurijärjestelmä on luotu, joudutaan sen rajoista koko ajan käymään turhaa keskustelua. Koko netin sensuurijärjestelmästä tulisi luopua. Suodatusohjelmat eivät toimi täydellisesti vaan rajaavat täysin asiallisia sivustoja pois netistä, eikä niillä pystytä torjumaan rikollista toimintaa. Rikollisen toiminnan estämiseen pitää keksiä muita, tehokkaampia, keinoja. Ja niissä rajatuissa tapauksissa joissa suodatusta tulisi käyttää, kuten esimerkiksi kouluissa, suodatusohjelmien tulisi olla avoimeen koodin pohjautuvia. Nykyisessä lainsäädännössä suurin ongelma on se, että valtio tukee suuryhtiöiden asemaa - eli vääristää kilpailua - Windows-pohjaisen suodatusohjelman monopolilla.
Itse olen sen sukupolven kasvatti, jolle avoimet koodit ja tietoyhteiskunnan mahdollisimman vapaa kehitys on tärkeä perusarvo. Valitettavasti vanhempi sukupolvi, joka ei tunne tietoyhteiskunnan asioita, on asettamassa valvonnan tiedon vapauden edelle. Eduskunta tarvitsee kipeästi lisää politiikkoja, jotka puolustavat kuluttajanoikeuksia, yksilönsuojaa ja tiedon vapautta. Esimerkkejä yksilönsuojan turhasta rajoittamisesta on lukuisia: EU:n ohjelmistopatenttilainsäädäntö (josta edelleen väännetään kättä), tekijänoikeuslainsäädäntö (joka estää kuluttajaa käyttämästä ostamaansa tuotetta haluamassaan formaatissa), sekä työnantajan mahdollisuus tarkastaa alaisensa sähköposteja.
Netissä esiintyviin ongelmiin on puututtava, mutta samalla ei saa hukata tämän tiedonvälityskanavan ainutlaatuisia mahdollisuuksia vapaaseen ja avoimeen tiedonvaihtoon yli kansallisten rajojen. Emmehän halua päätyä samaan kuin Kiina, jossa tuhannet nettipoliisit valvovat kansalaisten käyttäytymistä netissä, tekevät rikosilmoituksia valtion vastaisesta toiminnasta ja sulkevat opposition nettisivuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
