Ensimmäiset puoli vuotta eduskunnassa

Eduskunta on nyt istunut vaalien jälkeen puoli vuotta (istuntotauko poislukien). Ajattelin että samalla on hyvä tilaisuus kuvailla sitä, miltä työskentely eduskunnassa on tuntunut ja mistä työpäiväni muodostuvat. Tämä on nyt sitten pitkä vuodatus, varoitusvaroitus... :)

En ole hetkeäkään katunut sitä, että halusin Arkadianmäelle. Aikaansaavalla ja asioihin perehtyvällä kansanedustajalla on yhä todellinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen, myös tässä meidän globalisoituvassa ja sirpaloituvassa maailmassamme. Arkadianmäki on hermopiste, jossa voi aistia eri suunnista tulevia muutospaineita ja viestejä. On yhtä tärkeää seurata kansainvälistä keskustelua kuin oman vaalipiirinsä ihmisten arkea, jotta osaa tunnistaa päätösten vaikutukset ja edellyttää päätöksiltä linjakkuutta. Tutkijataustastani on ollut paljon apua siinä, että osaa valtavassa tietotulvassa tunnistaa olennaisen.

Jo hallitusneuvotteluissa vihreät saivat merkittävän jäljen hallitusohjelmaan, jota nyt hallituksessa olemme panemassa toimeen. Olin hallitusneuvotteluissa terveydenhuoltoa, perusturvaa ja työelämää käsittelevässä työryhmässä. On ollut hienoa nähdä, että itse neuvottelemani asiat ovat nyt hallituksen politiikassa toteutumassa. Yhtenä esimerkkinä tästä on vanhempain- ja sairauspäivärahojen vähimmäistason merkittävä korotus 150 eurolla kuussa, joka toteutuu vuoden 2009 alussa. Se nostaa pienten lasten vanhempien tuen työttömien tasolle, ja parantaa monien vähävaraisten lapsiperheiden asemaa. Ilman meidän panostamme tätä korotusta tuskin tapahtuisi.

***

Uutena kansanedustajana en voi ainakaan valittaa sitä, ettenkö voi vaikuttaa asioihin. Vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana osallistun eduskuntaryhmän lisäksi hallitusryhmämme työskentelyyn ja linjojemme määrittelyyn. Toimin myös eduskuntaryhmämme sisäisten seurantaryhmien vetäjänä korkeakoulupoliittisissa kysymyksissä sekä hallituksen sosiaaliturvauudistuksen osalta. Suuressa valiokunnassa olen vihreän ryhmän vastaava ja osallistun työvaliokunnan työskentelyyn. Perustuslakivaliokunnassa olen ainoa vihreä edustaja. Pohjoismaiden Neuvostossa minut valittiin Kansalais- ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtajaksi, mikä merkitsee suurta vastuuta kuluttajien ja kansalaisten oikeuksia koskevissa kysymyksissä.

Kun työtehtäviä riittää, on pakko priorisoida. Voisin hyvinkin sujuvasti käyttää töihin aikaa 80 tuntia viikossa, mutta yritän pitää työaikani inhimillisenä voidaakseni olla riittävästi myös perheeni kanssa. Toistaiseksi ajastani on kulunut varsin paljon vihreiden sisäisiin kokouksiin. Lähes joka päivä minulla yksi tai useampia tällaista kokousta. Esimerkiksi tänään määrittelemme vihreiden linjaa yliopistolain kokonaisuudistuksesta ja innovaatioyliopistosta. Sisäiset kokoukset ovat tärkeitä, koska niissä muodostetaan yhdessä se linja jota vihreät ajavat hallituksen sisällä ja eduskunnassa.

Vihreiden sisäisten kokousten lisäksi ajastani merkittävä osa kuluu tietenkin eduskunnan virallisiin kokouksiin. Perustuslakivaliokunta kokoontuu useimpina viikkoina joka aamu tiistaista perjantaihin. Lisäksi olemme käyneet vierailuilla esimerkiksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa, suojelupoliisissa ja oikeusministeriössä. Suuri valiokunta kokoontuu keskiviikko- ja perjantai-iltapäivisin.

Lisäksi täysistuntoja on useampina päivinä. Esimerkiksi budjettikäsittelyn yhteydessä täysistunnot kestävät iltämyöhään. Maanantai on etätyöpäivä, jolloin osallistun useimmiten erilaisiin tilaisuuksiin Varsinais-Suomessa. Myös Turun kaupunginvaltuuston kokoukset ovat maanantaisin, ja oman kaupunkin asioihin vaikutan toki muulloinkin.

Olen myös parhaani mukaan yrittänyt ehtiä osallistumaan erilaisiin seminaareihin ja yleisötilaisuuksiin. Mielestäni on tärkeää, että kansanedustajat säilyttävät myös arjen työssään kontaktin talon ulkopuoliseen elämään. Tässä työssä on nimittäin helposti se vaara, että kokoukset vievät mennessään.

Itse olen priorisoinut oman maakuntani yleisötilaisuuksia, kansalaisvaltuuskuntien vastaanottamista eduskunnassa sekä omien vastuualueideni seminaareihin osallistumista. Jotta tutkimuksen soveltamisen ja päätöksenteon välistä aitaa voidaan madaltaa, on tärkeää että kansanedustajat seuraavat tieteellistä debattia. Osallistuin pari viikkoa sitten pohjoismaiseen kuluttaja-alan tieteelliseen seminaariin, jossa sain paljon ajatuksia PN:n kansalais- ja kuluttajavaliokunnan toiminnan kehittämiseen.

***

Julkiseen keskusteluun osallistuminen on välttämätön osa kansanedustajan työtä. Turun Sanomiin kirjoitan kerran kuussa vieraskolumnistina ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Olen myös kirjoittanut myös esimerkiksi opiskelijalehtiin. Minulla on myös visio siitä, että tämän vaalikauden aikana aion kirjoittaa kirjan vihreästä yhteiskunnasta.

Hallituspuolueen kansanedustajana ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana joutuu tasapainoilemaan julkisen keskustelun ja sisäisen vaikuttamisen välillä. Välillä on tavoitteidemme kannalta tehokkaampaa vaikuttaa hallituksen sisällä, kuin huutaa kovaan ääneen julkisuudessa.

Tästä valitettavasti vain tulee helposti kuva, että vihreitä ei näy ja oppositio väittää meitä saamattomiksi. Mielestäni meidän on jatkossa oltava rohkeampia myös julkisessa keskustelussa, eikä vain tyytyä hallinnointiin. Hallitus ei edelleenkään tee riittävästi kestävämmän elämäntavan helpottamiseksi, ja tarvitsemme esimerkiksi lisää raideinvestointeja. Onneksi ekologisessa verouudistuksessa olemme sentään päässeet alkuun.

Yhteen asiaan haluan kuitenkin jatkossa panostaa enemmän: vuorovaikutukseen ihmisten ja erityisesti nuorten kanssa. Nuoria on vaikea tavoittaa yleisötilaisuuksissa ja eri järjestöjen tapaamisissa, lobbareita näkee sitäkin enemmän.

Paras tapa tavoittaa nuoria on blogi. Hektisessä arjessa blogin kirjoittaminen on kuitenkin takerrellut. Tarkoitukseni onkin vielä tänä vuonna uudistaa myös blogiani ja tehdä siitä nopeatempoisempi, lyhyesti ja ytimekkäästi ajankohtaisia kysymyksiä pohtiva foorumi. Keskustelua ja kommentteja blogissani toivon myös, ja esitettyihin kysymyksiin aion myös vastata.