Suomi on viime päivät kokenut kovia. Tehyläisten hoitajien työtaistelu oikeudenmukaisemman palkkauksen puolesta uhkaa toteutuessaan syventää suomalaisten ahdinkoa. Onkin välttämätöntä, että kiista pitää ratkaista neuvottelupöydässä jo tämän viikon aikana. Irtisanoutumiset toteutuessaan olisivat vakava uhka suomalaisten terveydelle, enkä usko minkään osapuolen haluavan työmarkkinakiistan johtavan ihmishenkien menetykseen.
Sairaanhoitajien palkkatavoite on oikeutettu. Sairaanhoitajien ja muiden tehyläisten palkkaus on jäänyt jälkeen jo vuosikymmenien ajan, ja korjausta tarvitaan. Mielestäni hallituksen onkin tehtävä kaikkensa, jotta sopu saadaan aikaan. Tämä tarkoittaa valmiutta osallistua sopimuksen rahoittamiseen uudella lisärahoituksella. Toivoisin, että sopu löytyisi esimerkiksi sopimuskauden pidentämisellä ja erillisellä lisäkorotuksella sopimuskauden loppupuolella.
Valitettavasti neuvottelutilanne on kuitenkin julkisuudessa esitettyä monimutkaisempi. Sopimuksen aikaansaaminen ei nimittäin ole valtion rahasta kiinni. Kuntatyönantajat eivät suostu mihin tahansa sopimukseen, vaikka hallitus sen rahoittaisikin. Tehyläisten 25 prosentin palkannousu asettaisi kuntatyönantajille muilla aloilla valtavat paineet vastaavaan seuraavina vuosina. Myös muut kunta-alan ammattijärjestöt suhtautuvat kriittisesti siihen, että Tehy saisi työtaistelu-uhan avulla suuremman palkankorotuksen kuin he – heille kun luvattiin, että kuukausi sitten tehty sopimus on paras mitä voidaan saada.
Lisäksi neuvottelupöydässä on kiista sopimusjärjestelmän uudistamisesta. Tehy hakee itsenäistä sopimusoikeutta pääsopijana. Kuntatyönantajat vastustavat tätä, ja käsittääkseni myös muu ammattiyhdistyskenttä. Tehyn itsenäinen sopimusoikeus on monien ay-aktiivien mielestä mahdoton, koska Tehy ei edusta yksinään riittävän suurta osaa alan työntekijöistä. Terveydenhuollon ammattilaisista yhteensä 50,9% kuuluu Tehyyn. Joillain aloilla Tehyn osuus henkilöstöstä on 70-80%, toisilla vain 20% (esimerkiksi lastenhoitajat). Tehy haluaa korotuksen kaikille jäsenilleen, mutta tällöin samalla ammattinimikkeellä työskentelevä superilainen tai liittoon kuulumaton ei korotusta saisi. Toteutuessaan tällainen tilanne olisi mahdoton. Kaikille kuuluu samasta työstä sama palkka. Itse en halua ottaa tähän kiistaan kantaa, mutta olen ymmärtänyt kiistan olevan keskeinen syy sovun viivästymiseen. Tämä kysymys palkankorotusten kohdentamisesta kuuluu työmarkkinapöytään, eikä eduskunta tai hallitus voi sitä valitettavasti ratkaista.
Silti on selvää, että jonkinlaista sopimusjärjestelmän muutosta tarvitaan. Juuri sopimusrakenne on johtanut siihen, että julkisen sektorin naisvaltaiset alat ovat jääneet palkkauksessa jälkeen. Koko 100-vuotisen työmarkkinahistorian aiheuttamaa vinoutumaa ei voi korjata kerralla, mutta tämä hallitus on sitoutunut sen korjauksen pitkäjänteiseen tekemiseen. Myös tämän 2,5 vuoden sopimuskauden jälkeen hallituksen tulee mielestäni hallitusohjelman mukaisesti jatkaa lisärahoituksen ohjaamista naisvaltaisille koulutetuille aloille, joilla työn palkkaus ei vastaa työn vaativuutta.
Edellä esittämieni syiden takia vihreät ovat hyväksyneet sen, että hallituksen on äärimmäisenä varotoimenpiteenä myös varauduttava työtaistelun ja irtisanoutumisten toteutumiseen. Joukkoirtisanoutuminen on äärimmäinen ja poikkeuksellinen työtaistelun keino. Suomessa on aina pidetty yhteisenä periaatteena sitä, että lakossa ei vaaranneta ihmishenkiä vaan suojelutyöstä voidaan sopia. Työtaisteluoikeutta on rajattu eri tavoin, se ei ole rajaamaton perusoikeus. Tavallisessa lakossa on suojelutyötä koskeva lainsäädäntö, ja suojelutyöstä ihmishenkien turvaamiseksi on aina lakkojen yhteydessä pystytty vapaaehtoisesti sopimaan. Näin toimittiin myös vuoden 2001 lääkärilakossa. Nyt Tehy ei ole halunnut vapaaehtoisesti sopia suojelutyöstä, koska heidän mukaansa aiemmista suojelutyön sopimisista on huonoja kokemuksia.
Tässä tilanteessa potilasturvallisuuslaki on hyväksyttävä ratkaisu määritellä työtaistelulle inhimilliset rajat. Sen tavoitteena on rajoittaa työtaistelua niin vähän kuin mahdollista (heikentämättä ammattijärjestön mahdollisuutta sopimiseen), jotta viimesijainen perusoikeus oikeudesta elämään voidaan riittävissä määrin turvata. Joukkoirtisanoutumisen tavoitteena ei ole työsuhteen päättäminen, vaan työnantajan painostaminen osana työtaistelua. Siksi siihen on suhtauduttava työtaistelutoimena, jolle lainsäädäntö tai suojatyösopiminen asettaa aina rajat.
Itse istun perustuslakivaliokunnassa, joka kuunteli tarkkaan asiantuntijoita ja punnitsi lakia huolella. Lakia rajoitettiin perustuslain edellyttämällä tavalla erittäin suppeaksi tavallisen lakon suojelutyötä vastaavaksi työvelvollisuudeksi. Se koskee käytännössä vain niitä, jotka ovat irtisanoutuneet osana työtaistelua.
Työtaistelun rajaaminen suppealla tavalla on perustuslainmukainen, ja tässä tilanteessa jopa sen velvoittama ratkaisu. Tämä vastaa täysin perustuslakiasiantuntijoiden kantaa siitä, mikä hallituksen velvollisuus tässä tilanteessa on. Mielestäni laki auttaa sairaanhoitajia myös siksi, että nyt hallitus ottaa sille kuuluvan vastuun määritellä erityisen kriittiset hoitoalat – nyt kukaan irtisanoutumassa oleva hoitaja ei joudu henkilökohtaisesti tuskalliseen vastuuseen siitä, voiko irtisanoutua kriittisestä työtehtävästään.
Jollei lakia säädettäisi ja irtisanoutumiset toteutuisivat, aiheuttaisi se väistämättä ihmishenkien menetyksiä. Todennäköisesti vastaavat ministerit joutuisivat valtakunnan oikeuteen vastaamaan siitä, miksi hallitus ei ole täyttänyt velvollisuutteen varmistaa välttämätön terveydenhuolto. Tilanne on todella vakava, eikä hallitus voi jättää perustuslain sitä velvoittaessa varautumatta irtisanoutumisten toteutumiseen.
Olen tuskallisen tietoinen tilanteen vaikeudesta. Minä henkilökohtaisesti, sekä vihreä eduskuntaryhmä, teemme kaikkemme, jotta hallitus voi kaikin mahdollisin tavoin tukea sopuratkaisun aikaansaamista jo tällä viikolla.
Sympatiani on sairaanhoitajien puolella. Toivon että löytyy sopuratkaisu, jolla sairaanhoitajien ja muiden tehyläisten ammattien palkkaus merkittävästi paranee. Tulen myös jatkossa tekemään työtä sen eteen, että terveydenhuollon tulevaisuus Suomessa olisi myös muilla tavoin turvattu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Olen pitkälti kanssasi samaa mieltä. Etenkin siitä, että neuvotteluatkaisu tulisi nyt saada aikaan.
Mutta sen jälkeen pitäisi mielestäni selvittää, miksi STTK ei priorisoinut sairaanhoitajien asiaa muiden liittojensa edelle, eli miksi STTK jätti käyttämättä mahdollisuuden normaalin lakkotoiminnan avulla, muiden liittojensa tukilakkojen myötä, saavuttaa tavoiteltu neuvotteluratkaisu tehyläisille.
STTK osoitti mielestäni yhteiskuntavastuun puutetta jättäessään sairaanhoitajat uhkaamaan terveyden- ja hengenvaaralla. Sellaista uhkailuhan on perinteisesti pidetty rikollisena toimintana.
Mitä sanottavaa on sinulla, tai Vihreällä liitolla, on muille pienipalkkaisille kunnan työtätekeville naisille, esimerkiksi lastentarhojen opettajille, museoiden työntekijöille ja kirjastonhoitajille?
Kerrankin kun saatiin aikaan palkkaratkaisu, jossa nämä alat saivat kuoppakorotuksen, niin heti pitäisi sitten veronkorotuksilla antaa korotus takaisin yhdelle naisryhmälle, sairaanhoitajille.
Eläkeuudistuksessa jo joutuivat akateemiset kuntien pienipalkkaiset luovuttamaan osan eläkkeestään pidemmän uran tehneille, mutta myös paremmin palkatuille, sairaanhoitajille ja sen sellaisille.
Milloin tämä korvataan - takautuvasti työuran alusta?
Nimim. äiti töissä museossa
Hei, kumpaankin hyvään kommenttiin voisin oikeastaan vastata samalla tavalla. Tämä kuoppakorotus oli ensimmäinen askel, ja tärkeä sellainen. Ongelmana oli vain se, että korotus annettiin myös esimerkiksi lääkäreille, jolloin rahaa jäi vähemmän aidosti palkkakuopassa oleville.
Jatkossa pitäisi saada kaikki alipalkattujen naisalojen ammattijärjestöt yhteiseen pöytään hallituksen ja työnantajien kanssa miettimään pitkän aikavälin kuoppakorotusohjelmaa irrallaan yksittäisestä neuvottelutilanteesta.
Järjestöjen on pystyttävä yhteistyöhön: jos keskinäinen riitely estää kuoppakorotukset, kärsivät kaikki siitä. Keskusjärjestöjen on myös sitouduttava tähän työhön. Pitää paikkaansa, että jo tällä neuvottelukierroksella STTK ja muut keskusliitot olisivat voineet voimakkaammin tukea korotusten keskittämistä naisvaltaisille alipalkatuille aloille.
Vihreät katsovat alipalkattujen naisvaltaisten alojen tilannetta kokonaisuutena. Olemme koko ajan korostaneet, että myös muiden kuin hoitajien palkkaus edellyttää korjausta. Näin myös nyt tapahtui.
Nyt tässä akuutissa tilanteessa on kuitenkin ratkaistava hoitajien tilanne (tehyläisiin kuuluu kuitenkin myös esim. lastenhoitajia). Heille tarjottiin jo kunta-alan yhteisneuvotteluissa muita hieman korkeampaa korotusta. Tämä on ymmärrettävää, koska terveydenhuollon tila ja palkkauksen kilpailukyvyn korjaaminen on ollut viime aikoina voimakkaimmin esillä.
Mitä yhteistyötä järjestöt oikein voisivat tehdä, kun Tehyn kanta oli jo syyskuussa, että mahdolliset korotukset kuuluvat heille ja vain heille. Puhu siinä sitten solidaarisuudesta...
Laki piti ehkä säätää, mutta ei ollut mikään pakko säätää sitä näin räikeästi työnantajaa suosivaksi.
Jos pakkotyölaki toimii potilasturvalakina, se tarkoittaa terveydenhuollon pyörimistä melko normaalisti. Silloin se toimii myös työtaistelunmurtolakina.
Jos se ei toimi potilasturvallisuuslakina, vaan kuolemia ja muita potilasvahinkoja alkaa ilmetä, kuinka hallitus silloin kantaa vastuunsa.
Miksi lakia ei säädetty niin, että kaikki irtisanoutuneet on pakotettava töihin 200%:n palkalla.
Tai että kaikille irtisanoutuneille on maksettava palkkaa siltä ajalta kuin yksikin heistä tekee pakkotyötä.
Olisi saatu työnantajallekin vähän kannustavampi tilanne neuvotella tosissaan
Kysymyksi Villelle?
- Miksi otit kantaa juuri sairaanhoitajien puolesta joita on vain viidennes kaikista Suomen hoitajista? (n.50.00 sh/n.250.000 hoitajaa?) Eivätkö todellisessa palkkakuopassa ole suorittavan tason hoitajat?
- Miten perustelit hyväksyntäsi työtaistelutoimelle, joka loukkasi kansainvälistä lääkintäetiikkaa ja hoitotyön kansainvälisiä suojelutyövelvoitteita? Keskussairaaloiden välitön ja kiireellinen kriittinen hoito ei ole koskaan eikä missään ollut työtaistelukohde...
- Mitä myönteistä näet Tehyn sovittelutuloksessa, jossa on mukana piiskaraha ja joka on v. 08-09 vain 0,8% parempi kuin KVTES? Ylimääräiset taitavat vielä mennä yli- ja osastonhoitajille...
- Hyväksytkö, Ville, lähi- ja perushoitajiin ym. hoitajiin työtaistelun aikana kohdistetut ilmiöt?
terv. JHL:n hoitaja
PS 12.000 ensimmäisen aallon iskujen hoitajaa on n. 5% Suomen hoitajista
Ville: "Nyt tässä akuutissa tilanteessa on kuitenkin ratkaistava hoitajien tilanne (tehyläisiin kuuluu kuitenkin myös esim. lastenhoitajia). Heille tarjottiin jo kunta-alan yhteisneuvotteluissa muita hieman korkeampaa korotusta."
- Ja kuinkas sitten kävikään... Tehy jätti sovitteluratkaisussaan koko sosiaalialan KVTES:n piiriin ja petti 90% omista sairaanhoitajistaan ja kaikki omat lähi-, mielenterveys- ja perushoitajansa. Tehy onkin linjalleen uskollinen johto- ja esimiestason hoitajien etujen ajajana. Piiskaraha onkin sitten skandaali.
t. hoitaja itsekin
Hyvä Pekka Raukko: "Jos pakkotyölaki toimii potilasturvalakina, se tarkoittaa terveydenhuollon pyörimistä melko normaalisti."
1.) Potilasturvalaki olisi suojannut vain yliopistosairaaloiden hengen suojaksi välttämätöntä kriittistä hoitoa: 2000 hoitajaa 12.000 joukkoirtisanoutuneesta, jotka olivat n. 5% Suomen kaikista hoitajista.
2.) Työtaistelun ensimmäisen aallon iskujen kohdentaminen lasten tehohoitoon ja riskisynnyttyksiin oli ja on vastoin hoitotyön etiikkaa!
t. JHL:n hoitaja
tyystin toisenlainen said...:"
Mutta sen jälkeen pitäisi mielestäni selvittää, miksi STTK ei priorisoinut sairaanhoitajien asiaa muiden liittojensa edelle, eli miksi STTK jätti käyttämättä mahdollisuuden normaalin lakkotoiminnan avulla, muiden liittojensa tukilakkojen myötä, saavuttaa tavoiteltu neuvotteluratkaisu tehyläisille"
- Siksi että Terveydenhoitajaliitto tuhansine sairaanhoitajineen ja Super, jossa on 70.000 eri alojen hoitajaa, ovat myös STTK:n jäseniä. Sairaanhoitajat ovat vain yksi hoitoalan ammattiryhmistä.
t. JHL:n hoitaja
Oikaisu Ville Niinist: "Terveydenhuollon ammattilaisista yhteensä 50,9% kuuluu Tehyyn." Väärää tietoa, meillä on 312.000 Teon rekisteröimää terveydenhuollon ammattilaista. Hoitajaryhmistä Tehyssä, joka on ajannut nimenomaan keski- ja lähityönjohon etuja, on 45%. Siis 55% hoitajista kuuluu muihin järjestöihin.
Anonyymi/Hoitaja (JHL) nostaa esille juuri niitä ongelmia, joita meidän sopimusjärjestelmässämme ja ay-järjestäytyneisyydessämme on. Olen ongelmista samaa mieltä, kirjoitinhan että samasta työstä pitää maksaa samaa palkkaa.
AY-liikkeen tulisi nyt käydä sisäistä keskusteluaan siitä, miten jatkossa naisvaltaisten alojen kuoppakorotukset voitaisiin kohdistaa solidaarisesti sekä eri alojen kesken että saman alan sisällä.
Lähetä kommentti