Vihreällä Langalla oli tänään mielenkiintoinen uutinen. Joukko brittimuusikkoja on perustanut Featured Artists Coalition -ryhmän, joka on ymmärtänyt digitaalisen vallankumouksen olevan musiikin ystävä, ei vihollinen. Musiikin lataaminen netistä ei saisi olla rikos, vaan mahdollisuus muusikoille ja musiikin saatavuudelle. Heistä muusikkojen pitäisi sen sijaan saada tuloja mainonnasta.
Häviäjiä tällöin olisivat tietysti levy-yhtiöt, jotka ovat yrittäneet taistella uutta aikaa vastaan ajamalla musiikin lataamisen kriminalisointia kaikkialla. Toivottavasti tämä liike saa jalansijaa myös Suomessa, jotta muusikot näkevät uudet mahdollisuudet luovan työn esilletuomisessa. Tietoyhteiskunta mahdollistaa kulttuurin tekijän ja yleisön kohtaamisen aiempaa helpommin ilman välikäsia kautta maailman.
Jo nuoresta fanittamani uutta luova muusikko Peter Gabriel on yksi ryhmän perustajista. Löysin netistä haastattelun, jossa Gabriel hyvin kuvailee netin tuomia mahdollisuuksia muusikoille.
Peter Gabriel on jälleen oikeassa. Great minds think ahead.
torstai 12. maaliskuuta 2009
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Turvallisuuspolitiikasta ja yliopistoista Turun radiossa
Olin tänään aamulla Turun radion kansanedustajahaastattelussa. Keskustelimme mm. puolustusmäärärahoista, yliopistolain uudistuksesta, hallituksen periaatelinjauksesta eläkeiän nostamiseksi sekä vielä kerran Lex Nokiasta.
Eniten puhuimme ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta ja Suomea kohtaavista uhkakuvista. On ristiriitainen tilanne, että toiset haluavat pitää kiinni nykyisestä reservimiehityksestä ja toiset taas painottavat, että suurimpana uhkana ovat strategiset iskut. Meidän on modernisoitava käsitystämme siitä, mitkä ovat meidän uhkiamme. Edelleen pidetään yllä vanhoja näkemyksiä uhkakuvista ja toisaalta halutaan rahaa uusien uhkien torjuntaan.
Yliopistolain osalta korostin sitä, että lakiesitys on hyvä ja tarpeellinen: se vapauttaa yliopistot keskushallinnon mikro-ohjauksesta, vahvistaa perusrahoitusta ja taloudellista autonomiaa sekä edistää yliopistojen vapautta vahvistaa ydintoimintojaan. Toisaalta yliopiston sisäisen demokratian toimivuus on turvattava jatkossakin, ja siksi esimerkiksi yliopistojen hallituksen kokoonpanosta ja hallituksen velvollisuudesta vastata toiminnastaan koko yliopistoyhteisölle on vielä keskusteltava lakiesityksen valiokuntakäsittelyssä.
Asiaa koskevaa uutista voi lukea ja haastattelua kuunnella Turun radion sivuilla.
Eniten puhuimme ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta ja Suomea kohtaavista uhkakuvista. On ristiriitainen tilanne, että toiset haluavat pitää kiinni nykyisestä reservimiehityksestä ja toiset taas painottavat, että suurimpana uhkana ovat strategiset iskut. Meidän on modernisoitava käsitystämme siitä, mitkä ovat meidän uhkiamme. Edelleen pidetään yllä vanhoja näkemyksiä uhkakuvista ja toisaalta halutaan rahaa uusien uhkien torjuntaan.
Yliopistolain osalta korostin sitä, että lakiesitys on hyvä ja tarpeellinen: se vapauttaa yliopistot keskushallinnon mikro-ohjauksesta, vahvistaa perusrahoitusta ja taloudellista autonomiaa sekä edistää yliopistojen vapautta vahvistaa ydintoimintojaan. Toisaalta yliopiston sisäisen demokratian toimivuus on turvattava jatkossakin, ja siksi esimerkiksi yliopistojen hallituksen kokoonpanosta ja hallituksen velvollisuudesta vastata toiminnastaan koko yliopistoyhteisölle on vielä keskusteltava lakiesityksen valiokuntakäsittelyssä.
Asiaa koskevaa uutista voi lukea ja haastattelua kuunnella Turun radion sivuilla.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Lex Nokia -äänestyslogiikkaa
Hetki sitten eduskunta hyväksyi lain sähköisen viestinnän tietosuojasta eli Lex Nokian äänin 96-56. Uutisoinnissa ilmoitettiin 47 edustajan olevan poissa. Tiedoksi sanottakoon, että itse en ollut poissa vaan pidättäydyin äänestämästä. Olin kyllä ilmoittautunut istuntoon ja istuin paikallani vastuustani tietoisena.
Pidättäydyin tässä lopullisessa äänestyksessä siksi, että enää ei ollut mahdollista parantaa lakiesitystä, eikä kumpikaan muista vaihtoehdoista, lain puolesta tai vastaan äänestäminen, sellaisenaan vastannut omaa kantaani (enkä halunnut myöskään äänestää tyhjää, koska se tarkoittaa lähinnä sitä että ei ole mielipidettä asiaan). Lain parantamisen eteen olin tehnyt töitä koko viimeisen vuoden ajan ensin perustuslakivaliokunnassa ja sittemmin täysistunnossa viime viikon äänestyksessä (jossa rajausesityksemme, lain rajaamisesta koskemaan lisävaltuuksien osalta vain yrityssalaisuuksien vuotoa, hävisi äänin 96-66).
En voinut äänestää lain puolesta, koska se olisi merkinnyt hyväksyntäni antamista puutteelliselle valmisteluprosessille ja huonosti rajatulle laille. Vaikka paine äänestää lain puolesta oli kova, oli tämä kysymys minulle periaatteellisesti tärkeämpi. Avoimessa ja kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa silläkin on merkitystä, miltä asiat näyttävät. Epäilyt painostuksesta sekä asiantuntijoiden lain yksityiskohtiin kohdistama kritiikki olisi ollut syytä tutkia, ja ottaa huomioon lakitekstissä, ennen lain hyväksymistä.
Vastaan äänestäminen ei olisi toisaalta tässä tilanteessa edistänyt yhtään omia arvojani tai poliittisia tavoitteitani tietoyhteiskuntavapauksien edistämisessä. Voimassaoleva laki on monin tavoin Lex Nokiaa huonompi ja täsmentävää lakiesitystä selvästi tarvittiin. Parempaa esitystä ei niin sanotusti ollut tarjolla tai sellaista ei voitu nykyisen hallituksen olettaa enää esittävän. Lex Nokiaa voidaan tässäkin muodossa soveltaa rajaavasti, jolloin sen perusoikeuksia rajoittavat ongelmat vähenevät (ks. aiempi blogimerkintäni asiasta viime viikolta) ja sen käyttäjien tietoturvaa parantavat osat korostuvat. Tämä nyt oli vaan tilanteen realiteetti, kun lakia parantavat rajausesityksemme kaatuivat viime viikon äänestyksessä.
Lex Nokia on ollut koko vihreiden ryhmälle vaikea kysymys, ja olemme yhdessä toimineet lakiesityksen rajaamiseksi perusoikeuksien suojaa vahvistavalla tavalla koko prosessin ajan. Tässä äänestyksessä lain läpimeno oli selvää muiden hallituspuolueiden laajan äänienemmistön ja yksimielisen kannan takia. Tässä tilanteessa useimmat vihreät asettivat hyvän hallitusyhteistyön ja lakeihin vaikuttamisen näyttävän mutta tehottoman vastustamisen edelle.
Ryhmän varapuheenjohtajana minulla on myös laajempi vastuu vihreiden toimintakyvystä hallituksessa tavoitteidemme edistämisessä kuin yksittäisellä kansanedustajalla. Kaikki tiesivät, että vihreiden asema hallituksessa ei olisi kestänyt kovinkaan montaa ei-ääntä. Tätä kokonaisuuttakin on poliitikon aina arvioitava ja kannettava vastuuta paitsi omasta myös puolueen yhteisestä asemasta. Hallitusyhteistyössä vihreät on kuitenkin saavuttanut merkittäviä tuloksia ja hallitus tarvitsee nyt työrauhaa talouden taantuman hoitamiseen.
Näistä syistä päädyin pidättäytymään. En halunnut kannattaa lakiesitystä kansalaisten luottamusta nakertavan valmisteluprosessin takia, ja toisaalta sinällään tarpeellisen täsmentävän lakiesityksen vastustaminen tässä tilanteessa olisi ollut protestina tarpeettoman dramaattinen ja perusteeton.
Maailma ei ole siis mustavalkoinen. Itse arvioin tämän parhaaksi toimintatavaksi tässä tilanteessa niin itselleni tärkeiden kuin vihreiden yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Tämän asian jatkon osalta se tarkoittaa sen varmistamista, että tietosuojavaltuutetun rooli korostuu oikeusturvan valvojana ja lakia soveltavan ja sitä rajaavasti tulkitsevan ohjeistuksen antamisessa.
Pidättäydyin tässä lopullisessa äänestyksessä siksi, että enää ei ollut mahdollista parantaa lakiesitystä, eikä kumpikaan muista vaihtoehdoista, lain puolesta tai vastaan äänestäminen, sellaisenaan vastannut omaa kantaani (enkä halunnut myöskään äänestää tyhjää, koska se tarkoittaa lähinnä sitä että ei ole mielipidettä asiaan). Lain parantamisen eteen olin tehnyt töitä koko viimeisen vuoden ajan ensin perustuslakivaliokunnassa ja sittemmin täysistunnossa viime viikon äänestyksessä (jossa rajausesityksemme, lain rajaamisesta koskemaan lisävaltuuksien osalta vain yrityssalaisuuksien vuotoa, hävisi äänin 96-66).
En voinut äänestää lain puolesta, koska se olisi merkinnyt hyväksyntäni antamista puutteelliselle valmisteluprosessille ja huonosti rajatulle laille. Vaikka paine äänestää lain puolesta oli kova, oli tämä kysymys minulle periaatteellisesti tärkeämpi. Avoimessa ja kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa silläkin on merkitystä, miltä asiat näyttävät. Epäilyt painostuksesta sekä asiantuntijoiden lain yksityiskohtiin kohdistama kritiikki olisi ollut syytä tutkia, ja ottaa huomioon lakitekstissä, ennen lain hyväksymistä.
Vastaan äänestäminen ei olisi toisaalta tässä tilanteessa edistänyt yhtään omia arvojani tai poliittisia tavoitteitani tietoyhteiskuntavapauksien edistämisessä. Voimassaoleva laki on monin tavoin Lex Nokiaa huonompi ja täsmentävää lakiesitystä selvästi tarvittiin. Parempaa esitystä ei niin sanotusti ollut tarjolla tai sellaista ei voitu nykyisen hallituksen olettaa enää esittävän. Lex Nokiaa voidaan tässäkin muodossa soveltaa rajaavasti, jolloin sen perusoikeuksia rajoittavat ongelmat vähenevät (ks. aiempi blogimerkintäni asiasta viime viikolta) ja sen käyttäjien tietoturvaa parantavat osat korostuvat. Tämä nyt oli vaan tilanteen realiteetti, kun lakia parantavat rajausesityksemme kaatuivat viime viikon äänestyksessä.
Lex Nokia on ollut koko vihreiden ryhmälle vaikea kysymys, ja olemme yhdessä toimineet lakiesityksen rajaamiseksi perusoikeuksien suojaa vahvistavalla tavalla koko prosessin ajan. Tässä äänestyksessä lain läpimeno oli selvää muiden hallituspuolueiden laajan äänienemmistön ja yksimielisen kannan takia. Tässä tilanteessa useimmat vihreät asettivat hyvän hallitusyhteistyön ja lakeihin vaikuttamisen näyttävän mutta tehottoman vastustamisen edelle.
Ryhmän varapuheenjohtajana minulla on myös laajempi vastuu vihreiden toimintakyvystä hallituksessa tavoitteidemme edistämisessä kuin yksittäisellä kansanedustajalla. Kaikki tiesivät, että vihreiden asema hallituksessa ei olisi kestänyt kovinkaan montaa ei-ääntä. Tätä kokonaisuuttakin on poliitikon aina arvioitava ja kannettava vastuuta paitsi omasta myös puolueen yhteisestä asemasta. Hallitusyhteistyössä vihreät on kuitenkin saavuttanut merkittäviä tuloksia ja hallitus tarvitsee nyt työrauhaa talouden taantuman hoitamiseen.
Näistä syistä päädyin pidättäytymään. En halunnut kannattaa lakiesitystä kansalaisten luottamusta nakertavan valmisteluprosessin takia, ja toisaalta sinällään tarpeellisen täsmentävän lakiesityksen vastustaminen tässä tilanteessa olisi ollut protestina tarpeettoman dramaattinen ja perusteeton.
Maailma ei ole siis mustavalkoinen. Itse arvioin tämän parhaaksi toimintatavaksi tässä tilanteessa niin itselleni tärkeiden kuin vihreiden yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Tämän asian jatkon osalta se tarkoittaa sen varmistamista, että tietosuojavaltuutetun rooli korostuu oikeusturvan valvojana ja lakia soveltavan ja sitä rajaavasti tulkitsevan ohjeistuksen antamisessa.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Puheeni puheenjohtajuusehdokkuudesta
Tässä puheeni, jossa ilmoitin lauantaina Turussa koolla olleelle vihreälle valtuuskunnalle näkemykseni vihreiden tulevaisuudesta sekä päätökseni siitä, että en asetu vihreiden puheenjohtajaehdokkaaksi:
---
Puheenjohtaja, hyvät vihreät ystävät,
Viime viikkoina – jostakin kumman syystä – näkemykseni vihreiden tulevaisuudesta ovat kiinnostaneet monia.
Olen halunnut punnita rauhassa, ajan kanssa, vastausta siihen kysymykseen, mitä monet vihreät eri puolilta Suomea ovat minulta kysyneet.
Nyt, vihreän valtuuskunnan kokouksessa kotikaupungissani Turussa, on sopiva hetki vastata tuohon kysymykseen.
***
Mutta ensin haluan kertoa näkemykseni siitä, mihin suuntaan vihreiden pitäisi mielestäni puolueena lähivuosina kehittyä.
Me olemme inhimillinen tulevaisuuspuolue, joka haluaa rakentaa kestävää yhteiskuntaa. Minulle tämä on aina merkinnyt luontevaa ja välttämätöntä yhdistelmää sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä. Jos yhteiskunnassa ei ihmisten välillä ole julkisen vallan takaamana sosiaalista vastuuta, ei sitä vastuuta kanneta myöskään ympäristöstä.
Meidän on oltava uskottava yleispuolue, jotta voimme olla hyvä ympäristöpuolue. Valtaosa elinympäristöömme, luonnon monimuotoisuuteen ja maapallomme elinkelpoisuuteen vaikuttavista päätöksistä tehdään talouden saralla.
Talouden pelisääntöjen on oltava sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestäviä, ja siksi vihreiden on oltava myös vahva talouspuolue. Juuri tänä aikana tämän sanominen on tärkeää, kun uusliberalismiin kallellaan oleva managerialistinen politiikka on kansainvälisesti tullut tiensä päähän.
Kolmesta suuresta puolueesta ainoastaan Kokoomus on pystynyt luomaan itsestään kuvan tulevaisuuteen katsovana. Kokoomuksen markkinoima ”mahdollisuuksien yhteiskunta” ei kuitenkaan riitä. Ollakseen aidosti vapaa ihminen tarvitsee edellytykset vapautensa hyödyntämiseen. Ihminen ei voi olla vapaa yhteiskunnassa, jossa tuloerot pakottavat monet köyhyyteen tai estävät tasavertaisen mahdollisuuden koulutukseen.
Vihreät on luontevin päähaastaja tälle tulevaisuuskuvalle. Meidän on kyettävä esittämään oma politiikkamme johdonmukaisena yhteiskunnan kokonaiskuvana. Meidän on oltava ihmisiä kokoava puolue. Vihreä yhteiskunta on perinteisen holhoavan yhteiskunnan - ja sen haastajaksi viimeisen vuosikymmenen aikana nousseen markkinayhteiskunnan - sijaan vapauttava hyvinvointiyhteiskunta, jossa tuetaan ihmisten omia valintoja.
Vihreiden oltava oikea vaihtoehto kaikille niille suomalaisille, jotka haluavat yhteiskunnan kantavan vastuun kaikista ihmisistä ja elinympäristöstämme, samalla taaten jokaiselle laajat perusoikeudet sekä vapauden tehdä omia elämänvalintojaan. Niiden ihmisten vaihtoehto, jotka haluavat että yhteiskunnalla on ensisijaisesti sosiaalisia, henkisiä, sivistyksellisiä ja kulttuurisia päämääriä, joiden tavoittamisessa talous on vain väline. Meidän on korostettava myös sitä, että todellinen arjen turvallisuus ja taloudellinen menestys syntyy ihmisten vapaudesta, ei tämän vapauden rajoittamisesta.
***
Hyvät ystävät,
Arjen politiikanteossa emme saa unohtaa sitä, minkälaista yhteiskuntaa haluamme olla rakentamassa. Julkisuudessa aina välillä jaetaan poliitikkoja realisteihin ja idealisteihin, tai managereihin ja aatteellisiin. Tämä jako on harhaanjohtava.
Realistin paradoksi on siinä, että jos ei tiedä, minne on menossa, ei voi tehdä päätöksiä, jotka johtavat sinne. Realisti ei siis voi tehdä kestäviä päätöksiä olematta aatteellinen.
Toisaalta määränpää ei auta, jos ei tiedä mikä polku sinne johtaa. Idealistin on siis oltava ratkaisukeskeinen.
Vihreiden tulisi olla juuri tällainen puolue; ratkaisukeskeinen idealisti, tai aatteellinen realisti.
Meidän pystyttävä kiteyttämään yhteiskunnallisen muutoksen viestimme tavalla, joka puhuttelee suomalaisia asuinpaikkaan, koulutukseen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta.
Meidän on kerrottava kaduilla ja toreilla siitä tavalla, joka auttaa ihmistä tunnistamaan juuri hänen omaa elämäntilannettaan helpottavat ratkaisut; oli hän sitten työtön Kainuusta, opiskelija Jyväskylästä tai yrittäjä Turusta.
Vihreä viesti on tärkeää pitää selkeänä myös hallitusvastuussa ja taloudellisesti vaikeana aikana. Juuri vaikeana aikana ihmiset kaipaavat poliitikoilta johtajuutta ja kykyä osoittaa suuntaa kohti uutta hyvinvointia.
Taantumassa mitataan myös sinivihreän hallituksen todellinen kyky sosiaaliseen vastuuseen, yhteiskunnan kestävään uudistamiseen ja kansalaisten luottamuksen ylläpitämiseen. Vihreillä on korvaamaton tehtävä hallituksessa tämän työn tekemisessä.
***
Hyvät ystävät,
Olen toiminut viimeisen kuuden vuoden aikana lukuisissa Vihreän liiton valtakunnallisissa tehtävissä. Olen toiminut näissä tehtävissä, koska tämä liike ja sen sanoman eteenpäinvienti on minulle rakas asia.
On ollut hienoa saada niin monelta arvostamaltani vihreältä vaikuttajalta kannustusta lähteä kisaamaan tämän hienon puolueen puheenjohtajuudesta. Samalla myönnän, että alun perin olin ajatellut, että tämänkertainen puheenjohtajanvaali ei ole minua varten. Vaimoni on jo sisarpuolueemme puheenjohtaja Ruotsissa, ja perheessämme on kaksi pientä lasta.
Sanoin kuitenkin jo syksyllä olevani valmis harkitsemaan asiaa uudestaan syvällisemmin, jos se on puolueen edun kannalta tärkeää. Siksi lupasin muutama viikko sitten harkita ehdokkuutta vielä kerran.
Viime viikkoina olen punninnut sitä, onko puolueen puheenjohtajuus mahdollista yhdistää oman perheeni arkeen tasapainoisella tavalla.
Olen tullut siihen tulokseen, että se ei ole mahdollista.
Päätökseni ei ole kiinnostuksesta kiinni. Olen vain sitä mieltä, että ihmisen on omassa elämässään syytä noudattaa niitä arvoja joista puhuu poliitikkona. Puolueen puheenjohtajana ajan järjestäminen perheelle ei ole helppoa, ja kaksi puoluejohtajaa samassa perheessä olisi jo liikaa.
Vakavimmin mietin sellaista vaihtoehtoa, jossa mahdollisesti tultuani valituksi olisin jäänyt hallituksen ulkopuolelle. Ei ole periaatteessa mitään välttämätöntä syytä sille, että hallituspuolueen puheenjohtajan pitäisi olla ministeri.
En kuitenkaan pitänyt sitä juuri tässä taloustilanteessa järkevänä ratkaisuna. Sinivihreä hallitus on saanut vastuun johtaa Suomea todennäköisesti syvän ja pitkän taloustaantuman yli. Tällaisena aikana hallituspuolueiden yhteistyön on keskeisissä kysymyksissä oltava saumatonta.
Asetelma, jossa hallituspuolueen puheenjohtaja olisi hallituksen ulkopuolella, olisi tässä tilanteessa altis riskeille niin vihreiden sisäisen kuin koko hallituksen yhtenäisyyden kannalta.
Tässä yhteydessä haluan myös korostaa sitä, että vaikka meillä vihreillä on kova halu profiloitua myös hallituksessa omilla tavoitteillamme, on meidän tehtävä se tavalla joka osoittaa kunnioitusta ja yhteistyöhenkeä hallituskumppaneitamme kohtaan.
Päätöstäni helpotti lopulta myös se, että meillä on jo yksi erinomainen puheenjohtajaehdokas. Olin sanonut olevani ”kriisivalmiudessa” puheenjohtajaehdokkuuden osalta, mutta meillä ei ole mitään kriisiä. Useampi ehdokas ei ole itseisarvo, kuten ei ole jäsenäänestyskään. Jos vastaehdokasta ei tule, on se harmi, mutta toisaalta se osoittaa ymmärrystä sitä vastuuta kohtaan, jota puoluejohtajalta tässä tilanteessa edellytetään.
Uskon, että Anni Sinnemäki pystyy kantamaan tämän vastuun. Olen tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä jo useita vuosia, ja luotan täysin hänen kykyihinsä ja tietoihinsa poliitikkona. Olemme ehkä persoonina erilaisia – ja saatamme retorisesti painottaa asioita eri tavoin – mutta asiasisällöistä olemme hyvin harvoin eri mieltä.
Tämä ehkä on hyvä muistutus siitä, kuinka yhtenäinen vihreä liike on tällä hetkellä.
Uskon, että Anni Sinnemäen johtama vihreä puolue olisi juuri kuvaamani kaltainen inhimillinen tulevaisuuspuolue, joka pyrkii johdonmukaisesti parantamaan ihmisten arjen elämänlaatua ja rakentamaan kestävämpää yhteiskuntaa.
En itse myöskään pelkää vastuunkantoa. Tässä tilanteessa minun on kuitenkin kannettava vastuuta yhteisestä työstämme jossain toisessa asemassa kuin puheenjohtajaehdokkaana. Haluan olla jatkossakin mukana puolueen ja eduskuntaryhmän keskeisissä tehtävissä omalta osaltani tukemassa uutta puheenjohtajaa ja vahvistamassa vihreiden asemaa Suomen johtavana tulevaisuuspuolueena.
---
Puheenjohtaja, hyvät vihreät ystävät,
Viime viikkoina – jostakin kumman syystä – näkemykseni vihreiden tulevaisuudesta ovat kiinnostaneet monia.
Olen halunnut punnita rauhassa, ajan kanssa, vastausta siihen kysymykseen, mitä monet vihreät eri puolilta Suomea ovat minulta kysyneet.
Nyt, vihreän valtuuskunnan kokouksessa kotikaupungissani Turussa, on sopiva hetki vastata tuohon kysymykseen.
***
Mutta ensin haluan kertoa näkemykseni siitä, mihin suuntaan vihreiden pitäisi mielestäni puolueena lähivuosina kehittyä.
Me olemme inhimillinen tulevaisuuspuolue, joka haluaa rakentaa kestävää yhteiskuntaa. Minulle tämä on aina merkinnyt luontevaa ja välttämätöntä yhdistelmää sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä. Jos yhteiskunnassa ei ihmisten välillä ole julkisen vallan takaamana sosiaalista vastuuta, ei sitä vastuuta kanneta myöskään ympäristöstä.
Meidän on oltava uskottava yleispuolue, jotta voimme olla hyvä ympäristöpuolue. Valtaosa elinympäristöömme, luonnon monimuotoisuuteen ja maapallomme elinkelpoisuuteen vaikuttavista päätöksistä tehdään talouden saralla.
Talouden pelisääntöjen on oltava sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestäviä, ja siksi vihreiden on oltava myös vahva talouspuolue. Juuri tänä aikana tämän sanominen on tärkeää, kun uusliberalismiin kallellaan oleva managerialistinen politiikka on kansainvälisesti tullut tiensä päähän.
Kolmesta suuresta puolueesta ainoastaan Kokoomus on pystynyt luomaan itsestään kuvan tulevaisuuteen katsovana. Kokoomuksen markkinoima ”mahdollisuuksien yhteiskunta” ei kuitenkaan riitä. Ollakseen aidosti vapaa ihminen tarvitsee edellytykset vapautensa hyödyntämiseen. Ihminen ei voi olla vapaa yhteiskunnassa, jossa tuloerot pakottavat monet köyhyyteen tai estävät tasavertaisen mahdollisuuden koulutukseen.
Vihreät on luontevin päähaastaja tälle tulevaisuuskuvalle. Meidän on kyettävä esittämään oma politiikkamme johdonmukaisena yhteiskunnan kokonaiskuvana. Meidän on oltava ihmisiä kokoava puolue. Vihreä yhteiskunta on perinteisen holhoavan yhteiskunnan - ja sen haastajaksi viimeisen vuosikymmenen aikana nousseen markkinayhteiskunnan - sijaan vapauttava hyvinvointiyhteiskunta, jossa tuetaan ihmisten omia valintoja.
Vihreiden oltava oikea vaihtoehto kaikille niille suomalaisille, jotka haluavat yhteiskunnan kantavan vastuun kaikista ihmisistä ja elinympäristöstämme, samalla taaten jokaiselle laajat perusoikeudet sekä vapauden tehdä omia elämänvalintojaan. Niiden ihmisten vaihtoehto, jotka haluavat että yhteiskunnalla on ensisijaisesti sosiaalisia, henkisiä, sivistyksellisiä ja kulttuurisia päämääriä, joiden tavoittamisessa talous on vain väline. Meidän on korostettava myös sitä, että todellinen arjen turvallisuus ja taloudellinen menestys syntyy ihmisten vapaudesta, ei tämän vapauden rajoittamisesta.
***
Hyvät ystävät,
Arjen politiikanteossa emme saa unohtaa sitä, minkälaista yhteiskuntaa haluamme olla rakentamassa. Julkisuudessa aina välillä jaetaan poliitikkoja realisteihin ja idealisteihin, tai managereihin ja aatteellisiin. Tämä jako on harhaanjohtava.
Realistin paradoksi on siinä, että jos ei tiedä, minne on menossa, ei voi tehdä päätöksiä, jotka johtavat sinne. Realisti ei siis voi tehdä kestäviä päätöksiä olematta aatteellinen.
Toisaalta määränpää ei auta, jos ei tiedä mikä polku sinne johtaa. Idealistin on siis oltava ratkaisukeskeinen.
Vihreiden tulisi olla juuri tällainen puolue; ratkaisukeskeinen idealisti, tai aatteellinen realisti.
Meidän pystyttävä kiteyttämään yhteiskunnallisen muutoksen viestimme tavalla, joka puhuttelee suomalaisia asuinpaikkaan, koulutukseen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta.
Meidän on kerrottava kaduilla ja toreilla siitä tavalla, joka auttaa ihmistä tunnistamaan juuri hänen omaa elämäntilannettaan helpottavat ratkaisut; oli hän sitten työtön Kainuusta, opiskelija Jyväskylästä tai yrittäjä Turusta.
Vihreä viesti on tärkeää pitää selkeänä myös hallitusvastuussa ja taloudellisesti vaikeana aikana. Juuri vaikeana aikana ihmiset kaipaavat poliitikoilta johtajuutta ja kykyä osoittaa suuntaa kohti uutta hyvinvointia.
Taantumassa mitataan myös sinivihreän hallituksen todellinen kyky sosiaaliseen vastuuseen, yhteiskunnan kestävään uudistamiseen ja kansalaisten luottamuksen ylläpitämiseen. Vihreillä on korvaamaton tehtävä hallituksessa tämän työn tekemisessä.
***
Hyvät ystävät,
Olen toiminut viimeisen kuuden vuoden aikana lukuisissa Vihreän liiton valtakunnallisissa tehtävissä. Olen toiminut näissä tehtävissä, koska tämä liike ja sen sanoman eteenpäinvienti on minulle rakas asia.
On ollut hienoa saada niin monelta arvostamaltani vihreältä vaikuttajalta kannustusta lähteä kisaamaan tämän hienon puolueen puheenjohtajuudesta. Samalla myönnän, että alun perin olin ajatellut, että tämänkertainen puheenjohtajanvaali ei ole minua varten. Vaimoni on jo sisarpuolueemme puheenjohtaja Ruotsissa, ja perheessämme on kaksi pientä lasta.
Sanoin kuitenkin jo syksyllä olevani valmis harkitsemaan asiaa uudestaan syvällisemmin, jos se on puolueen edun kannalta tärkeää. Siksi lupasin muutama viikko sitten harkita ehdokkuutta vielä kerran.
Viime viikkoina olen punninnut sitä, onko puolueen puheenjohtajuus mahdollista yhdistää oman perheeni arkeen tasapainoisella tavalla.
Olen tullut siihen tulokseen, että se ei ole mahdollista.
Päätökseni ei ole kiinnostuksesta kiinni. Olen vain sitä mieltä, että ihmisen on omassa elämässään syytä noudattaa niitä arvoja joista puhuu poliitikkona. Puolueen puheenjohtajana ajan järjestäminen perheelle ei ole helppoa, ja kaksi puoluejohtajaa samassa perheessä olisi jo liikaa.
Vakavimmin mietin sellaista vaihtoehtoa, jossa mahdollisesti tultuani valituksi olisin jäänyt hallituksen ulkopuolelle. Ei ole periaatteessa mitään välttämätöntä syytä sille, että hallituspuolueen puheenjohtajan pitäisi olla ministeri.
En kuitenkaan pitänyt sitä juuri tässä taloustilanteessa järkevänä ratkaisuna. Sinivihreä hallitus on saanut vastuun johtaa Suomea todennäköisesti syvän ja pitkän taloustaantuman yli. Tällaisena aikana hallituspuolueiden yhteistyön on keskeisissä kysymyksissä oltava saumatonta.
Asetelma, jossa hallituspuolueen puheenjohtaja olisi hallituksen ulkopuolella, olisi tässä tilanteessa altis riskeille niin vihreiden sisäisen kuin koko hallituksen yhtenäisyyden kannalta.
Tässä yhteydessä haluan myös korostaa sitä, että vaikka meillä vihreillä on kova halu profiloitua myös hallituksessa omilla tavoitteillamme, on meidän tehtävä se tavalla joka osoittaa kunnioitusta ja yhteistyöhenkeä hallituskumppaneitamme kohtaan.
Päätöstäni helpotti lopulta myös se, että meillä on jo yksi erinomainen puheenjohtajaehdokas. Olin sanonut olevani ”kriisivalmiudessa” puheenjohtajaehdokkuuden osalta, mutta meillä ei ole mitään kriisiä. Useampi ehdokas ei ole itseisarvo, kuten ei ole jäsenäänestyskään. Jos vastaehdokasta ei tule, on se harmi, mutta toisaalta se osoittaa ymmärrystä sitä vastuuta kohtaan, jota puoluejohtajalta tässä tilanteessa edellytetään.
Uskon, että Anni Sinnemäki pystyy kantamaan tämän vastuun. Olen tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä jo useita vuosia, ja luotan täysin hänen kykyihinsä ja tietoihinsa poliitikkona. Olemme ehkä persoonina erilaisia – ja saatamme retorisesti painottaa asioita eri tavoin – mutta asiasisällöistä olemme hyvin harvoin eri mieltä.
Tämä ehkä on hyvä muistutus siitä, kuinka yhtenäinen vihreä liike on tällä hetkellä.
Uskon, että Anni Sinnemäen johtama vihreä puolue olisi juuri kuvaamani kaltainen inhimillinen tulevaisuuspuolue, joka pyrkii johdonmukaisesti parantamaan ihmisten arjen elämänlaatua ja rakentamaan kestävämpää yhteiskuntaa.
En itse myöskään pelkää vastuunkantoa. Tässä tilanteessa minun on kuitenkin kannettava vastuuta yhteisestä työstämme jossain toisessa asemassa kuin puheenjohtajaehdokkaana. Haluan olla jatkossakin mukana puolueen ja eduskuntaryhmän keskeisissä tehtävissä omalta osaltani tukemassa uutta puheenjohtajaa ja vahvistamassa vihreiden asemaa Suomen johtavana tulevaisuuspuolueena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
