Politiikassa tulee vain harvoin se tunne, että on juuri tekemässä jotain periaatteellisesti merkityksellistä. Eilen koin vahvasti tämän tunteen, kun perustuslakivaliokunta sai pitkän valmistelun jälkeen valmiiksi lopulta yksimielisen lausuntonsa yliopistolain uudistuksesta.
Aktiivisesti lausunnon tekemiseen osallistuneena valiokunnan jäsenenä olen erittäin tyytyväinen korkeatasoiseen lausuntoon, joka mahdollistaa yliopistojen tarpeellisen
uudistamisen, mutta turvaa samalla yliopistojen perustuslain suojaaman itsehallinnon tulevaisuuden.
Valiokunta edellyttää yliopistoyhteisön asemaa vahvistavia muutoksia yliopistolakiin, jotta se voidaan hyväksyä tavallisena lakina. Perustuslain vaatimukset tekevät hyvästä uudistuksesta entistä paremman ja lisännevät sen hyväksyntää yliopistoyhteisössä.
Hallituksen esittämä yliopistouudistus on lähtökohtaisesti hyvä. Se vapauttaa yliopistot valtion tilivirastoasemasta ja valtiovallan kuormittavasta mikro-ohjauksesta. Se lisää yliopistojen päätösvaltaa omasta taloudestaan ja varallisuutensa käytöstä. Samalla se myös turvaa julkisen perusrahoituksen tason sitomalla sen kustannusten nousua vastaavaan indeksiin.
Uudistuksen myötä on sinällään perusteltua, että lisääntyvän taloudellisen autonomian myötä myös yliopistojen hallintoa uudistetaan strategista johtajuutta ja monipuolista asiantuntemusta korostavaan suuntaan. Ulkopuolisten jäsenten määrän lisääminen yliopiston hallituksessa antaa yliopistoyhteisölle mahdollisuuden etsiä oman yliopistonsa kehittämisen kannalta keskeistä osaamista edustavia henkilöitä hallitukseensa muualta kansainvälisestä tiedeyhteisöstä, talouselämästä tai muusta yhteiskunnasta.
Perustuslain mukaisen itsehallinnon periaatteisiin ei kuitenkaan sovi se, että itsehallinnollisen yhteisön jäsenet eivät voi muodostaa enemmistöä korkeimmassa toimeenpanevassa elimessään. Siksi valiokunta piti perustuslain vastaisena esitystä siitä, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa puolet hallituksen jäsenistä puheenjohtaja mukaan lukien tulisi suoraan lain nojalla yhteisön ulkopuolelta.
Yliopiston sisäisistä ryhmistä koostuvalla yliopistokollegiolla on oltava mahdollisuus valita jäsenten enemmistö hallitukseen myös sisäisistä ryhmistä. Toisaalta sille ei ole perustuslaillista estettä, jos kollegio haluaa vapaaehtoisesti valita enemmistön yliopistoyhteisön ulkopuolelta. Valiokunta korosti myös sisäisten ryhmien (professorien, muun henkilöstön ja opiskelijoiden) hallitusedustuksen vahvistavan itsehallintoa, mikä oli tärkeä tuen ilmaisu yliopiston kolmikantaisen demokratian tulevaisuudelle.
Myös säätiöyliopistoissa yliopistoyhteisön on itse valittava päätöksentekoelimensä ja voitava halutessaan valita myös sisäisten jäsenten enemmistö hallitukseen. Muutenkin säätiöyliopistojen osalta valiokunta edellytti yksityiskohtaisempaa sääntelyä. Ei ole sinällään estettä sille, että Aalto-yliopistoon tulee nyt toimivan kaltainen johto, mutta tämä päätös kuuluu yliopistoyhteisölle itselleen.
Virkasuhteiden muuttamisesta työsuhteisiin valiokunta korosti sen edellyttävän jatkuvuusperiaatteen ja tutkijan riippumattomuuden turvaamista jatkossakin. Keskeisissä julkista valtaa käyttävissä tehtävissä tulisi harkita virkasuhteen säilyttämistä palvelussuhteena.
Julkisessa keskustelussa uudistuksen tiimoilta on toisinaan vähätelty yliopistoyhteisön kykyä ja edellytyksiä kantaa vastuuta oman yhteisönsä päätöksenteosta. Valiokunnan päätöksen pohjalta yliopistoja voidaan uudistaa ja toteuttaa hyvinkin erilaisia, uutta luovia hallintoratkaisuja, mutta nämä ratkaisut on toteutettava yliopiston itsehallintoa ja yliopistoyhteisön omaa tahtoa noudattaen.
Yliopisto on korkeinta tieteellistä tutkimusta ja siihen perustuvaa opetusta toteuttava kollegiaalinen ja edustuksellinen yhteisö, ei virasto tai yritys. Tälle pohjalle rakennettuna yliopistouudistus tarjoaa suomalaisille yliopistoille merkittäviä ja kestäviä kehitysmahdollisuuksia, joita eri yliopistot voivat tavoitella omista lähtökohdistaan.
torstai 14. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti