perjantai 7. elokuuta 2009

Hallituksen voi leipoa monella tapaa

Tämä otsikko oli Turun Sanomien Kirjoittajavieras-kirjoitukseni otsikkona joskus keväällä 2003. Kirjoituksessani pidin suomalaisen demokratian erikoisuutena sitä, että vanhasta hallituksesta aina jatkaa puolet uudessa hallituksessa, vaikka hallitus kärsisi vaaleissa rökäletappion. Yleensä tällaisessa tilanteessa toinen päähallituspuolue, se vähemmmän vaaleissa hävinnyt, uhrautuu uuteen hallitukseen.

Siksi esitin sitä, että tällaisessa tilanteessa hallitus voitaisiin muodostaa myös siten, että vain yksi kolmesta suuresta - vaalien voittaja - muodostaisi hallituksen muiden eduskuntapuolueiden kanssa (jos sellainen enemmistö on mahdollinen, niin kuin usein on). Pidin hyvänä, että tällainen vaihtoehto on olemassa, koska tällöin kansalaisilla on aito mahdollisuus vaaleissa vaihtaa hallituspohjaa (ainakin lähes) kokonaisuudessaan. Tuolloin muutoin oppositiossa oli kolmesta suuresta Keskusta.

Tämä kirjoitus oli mielessäni, kun maanantaina Uutispäivä Demari kysyi minulta mielipidettäni kansanedustaja Antti Kalliomäen (sd) ehdotukseen siitä, että Sdp pyrkisi muodostamaan hallituksen jatkossa ilman kahta suurta porvarillista puoluetta.

En halunnut ottaa kantaa juuri tällaisen hallituskokoonpanon järkevyyteen, mutta totesin yleisesti, että on hyvä että oppositiossa oleva suuri puolue harkitsee erilaisia vaihtoehtoja. Kansalaisten kannalta on hyvä, että vaaleissa on aidosti mahdollisuus vaihtaa politiikan suuntaa, jos niin halutaan.

Nykyinen sinivihreä hallitus on esimerkki siitä, että uudenlaisella kokoonpanolla voi tehdä hyvää politiikkaa ja saavuttaa kansalaisten luottamuksen. Edellinen kokoomuksen ja keskustan muodostama porvarihallitus ei antanut aivan näin hyviä kokemuksia. Siksi on hyvä, että hallitusta muodostaessa ei olla jumiuduttu vain vanhoihin kylmän sodan aikaisiin ajattelukaavoihin.

Paljon saa kuitenkin vettä virrata Aurajoessa ennen kuin Sdp pääsisi tällaiseen asemaan vaaleissa. Ehkä olennaisempaa heille olisikin tässä vaiheessa miettiä sitä ansaitseeko oman politiikan sisältö näin laajaa kansansuosiota.

Kun Hesari ilmaisi minun pitävän "varteenotettavana" Kalliomäen ajatusta, tarkoittaa se sitä, että mielestäni hallitus pitäisi olla muodostettavissa myös jättämällä kaksi suurta puoluetta hallituksen ulkopuolelle jos vaalitulos on sen suuntainen.

En kuitenkaan pidä missään nimessä järkevänä blokkipolitiikan tuomista Suomeen: vihreillä ei ole mitään saavutettavissa sillä, että joutuisimme valitsemaan puolemme vanhanaikaiseen dikotomiaan perustuvalla oikeisto-vasemmisto -akselilla. Meille on luontevaa hakea yhteistyötä yli blokkirajojen.

Jälkimodernin ajan sosiaaliliberaalina ja ekologisena liikkeenä vihreät ovat samaan aikaan sekä perinteisen oikeiston ja vasemmiston välissä että niiden edellä. Tällä tarkoitan sitä, että emme ole takertuneet vanhoihin rintamalinjoihin vaan tunnistamme juuri tämän päivän maailman haasteet niin taloudessa kuin ympäristönsuojelussa ja esitämme niihin uusia ratkaisuja. Esimerkiksi perustulo yhdistää liberaalia porvarillista ajattelua ja vasemmistolaista hyvinvointiajattelua.

Osmo Soininvaara on kuvaillut vihreitä porvarillisena vasemmistona. Porvarilliselle vasemmistolle onkin luontevaa tehdä yhteistyötä omin ehdoin niin porvarien kuin sosialistisen vasemmiston kanssa, muuttumatta kummaksikaan.

Ei kommentteja: