Takaisin töihin

Vanhempainvapaani päättyi 30.4, ja niin olikin sopiva aloittaa työt vappupuheella Turussa. Puhuin kunnallisista palveluista, ja korostin palvelujen sisällön merkitystä palvelutuotannon tavan sijaan. Kunnallispolitiikassa on usein niin, että demarit ja kokoomus riitelevät palvelutuotannon tavasta (julkisesti vai yksityisesti tuotettua), kun paljon tärkeämpää on miettiä sitä, minkälaisia palveluja ihmisille tarjotaan. Vihreät haluavat monipuolisia, jokaisen ihmisen tarpeisiin sopivia palveluja, jotka yhtä lailla huomioivat eriarvoisuuden torjumisen ja ihmisten tasavertaisen kohtelun. Palvelujen tavoitteena on oltava elämänlaadun parantaminen ja ihmisten hyvinvointi. Kaavamaisesta one-size-fits-all -palveluista on kehitettävä tasavertaisia mutta yksilöllisiä palveluja, jotka myös ennaltaehkäisevät ongelmia, eivät vain hoida niitä.

Riitely palvelutuotannon tavasta toisinaan lamaannuttaa palvelun kehittämisen. Tässä tasapainoilussa on tärkeintä, että päätösvalta palveluista on viime kädessä valtuustolla, riippumatta palveluntuotannon tavasta. Vihreät ovat myös sitä mieltä, että keskeisimmät palvelut on syytä säilyttää julkisesti tuotettuina, mutta täydentävät yksityisesti tuotetut palvelut voivat toimia positiivisina haastajina palvelujen kehittämisessä ja palvelutarjonnan aukkojen nopeassa paikkaamisessa (esim. hammaslääkäripalvelujen ostaminen lyhytaikaisesti yksityisiltä jonojen lyhentämiseksi).

Aatteiden politiikkaa managerialismin sijaan

Eilen oli ensimmäinen istuntopäivä paluuni jälkeen. Motivaatio on kova. Vanhempainvapaa oli paitsi hienoa aikaa perheen kannalta myös aikaa pohtia yhteiskunnallisia visioita. Niitä aion nyt tuoda esille arjen työssä. Olen kirjoittamassa paria laajempaa kirjoitusta mm perustulosta ja aatteiden merkityksestä yhteiskunnan rakentamisessä.

Poliitikot eivät voi olla vain managereita, ratkomassa vain pragmaattisia kysymyksiä. Jollei politiikka perustu laajempaan arvomaailmaan, ei kukaan hallitse sitä kokonaisuutta, mihin valittu politiikka yhteiskuntaa johtaa. Ei ole arvovapaata politiikkaa, sillä aina on vaihtoehtoja. Pääministeri ei voi olla vain toimitusjohtaja. Toimitusjohtajat toimivat yhteiskunnan pelisääntöjen puitteissa, kun hallituksen ja eduskunnan tehtävänä on myös pitää huolta pelisääntöjen toimivuudesta. Managerialismissa joko yritetään hämärtää todelliset tarkoitusperät tai - vielä pahempaa - se on osoitus siitä, että päättäjät eivät tiedä mihin suuntaan haluavat yhteiskuntaa kehittää. Jos sen pallon antaa markkinoiden ratkaistavaksi, on se vaarallinen tie kulkea.

Vain uusliberalisti kannastaa tällaista kehitystä, ja julkisesti reaganilais-thatcheriläiseksi uusliberalistiksi tunnustautuvia ei Suomessa paljoa ole. Mutta vaihtoehdon ei tarvitse olla mitään tuskaista laitavasemmistolaista markkinatalouskritiikkiä. Kolmas tie on mahdollinen. Palaan asiaan. Pysykää kanavalla!