Modernin elämän vaikeus - kotikunta määritellään oikeudessa?

Rovaniemellä on käyty erikoisessa asiassa oikeutta, joka on nyt saanut valtakunnallista huomiota. Rovaniemen hallinto-oikeus ilmoitti meppi Hannu Takkulalle (kesk.), että hänen kotikuntansa on Turku, vaikka hän itse pitää Rovaniemeä kotikuntanaan. Kahden asunnon miehen (tai oikeastaan neljän, onhan hän säännöllisesti myös Brysselissä ja Strasburgissa) Takkulan koti on oikeuden mielestä Turussa, koska hänen perheensä on siellä.

En sinällään ota kantaa päätöksen oikeellisuuteen tuntematta yksityiskohtia, mutta kolmessa kodissa asuvana ja modernia liikkuvaa perhe-elämää viettävänä ymmärrän hyvin Takkulan hämmennystä päätöksestä.

Monissa perheissä asutaan käytännössä useammalla eri paikkakunnalla, ja jopa eri maissa. Ruotsin Malmö ja Tanskan Kööpenhamina ovat Öresundin sillan valmistuttua käytännössä samaa aluetta, jossa asutaan ja käydään töissä ristiin. Monet asuvat osan vuodesta ympärivuotiseen asumiseen soveltuvassa kesämökissä, osan vuodesta talviasunnossa. Jotkut liikemiehet käyvät "kotonaan" viikonloppuisin vain kääntymässä. Työpaikkakunta voi vaihdella usein nopeastikin. Käytännössä kaikki valtakunnanpoliitikot, jotka eivät ole Uudeltamaalta, asuvat useammassa eri kaupungissa. Opiskelijat saavat nykyisin valita, ovatko kirjoilla opiskelupaikalla vai aiemmassa kotikunnassaan.

Mielestäni ihminen voi itse määrittää oman kotikuntansa, kunhan hänellä on siellä todistettavasti ympärivuotiseen asumiseen soveltuva asunto tai vastaava tiivis side. On tietysti selvää, että taloudellista etua ei saa järjestää perusteettomalla kirjoilla ololla. Yleisesti ottaen olen kuitenkin professori Aimo Ryynäsen linjoilla, jonka mielestä ihmisen omaa kantaa ei voi helpolla sivuuttaa. Haiskahtaa totalitarismilta jos ihminen ei saa enää edes päättää kotikuntaansa itse.

Oma perheeni taitaa olla aika hyvä esimerkki tästä globalisoituvasta maailmasta. Tässä perusteellinen esitys asiasta:

---
Meillä on käytännössä kolme asuntoa. Ensisijassa perheemme asuu Turussa ja Tukholmassa. Itse olen kirjoilla Turun kotonamme, vaimoni ja lapseni Tukholman esikaupungin kotonamme Ruotsissa. Sen lisäksi minulla on työkämppä Helsingissä. Olen laskeskellut, että kansanedustaja-aikanani olen viettänyt aikaani suunnilleen tasapuolisesti kaikissa. Eli en missään edes puolta ajastani. :)

Tällä hetkellä perheeni on useimmiten istuntokauden aikana viikot Ruotsissa, jossa lapset käyvät tarhassa. Itse olen eduskunnan istuntopäivinä tiistaista perjantaihin enimmäkseen Helsingissä, mutta osallistun useimpina viikkoina myös iltatilaisuuksiin Turussa, jolloin yövyn siellä. Viikonloppuja perjantaista maanantaihin vietämme usein yhdessä Turussa. Turun kaupunginvaltuusto kokoontuu maanantaisin ja maanantaisin kansanedustajilla on muutoinkin usein maakuntatilaisuuksia.

Kun vaimon työt sallivat, olemme välillä Turussa pitempiä aikoja. Toisinaan lapset ovat myös työviikkoina kanssani Turussa (vaimoni ollessa töissä Ruotsissa), jolloin he ovat päivisin äitini hoidossa. Vanhempainvapaan aikana vuosi sitten olimme vuorotellen Turussa ja Tukholmassa toisen vanhemmista ollessa kotona lasten kanssa ja toisen töissä (työviikoilla perheeni oli myös välillä kanssani Helsingissä).

Monia työtehtäviä voi tehdä tietokoneen äärellä missä vaan. Arki sujuu varsin sujuvasti, kun suunnittelemme kalenterimme hyvissä ajoin ja jaamme vastuun lastenhoidosta.

Olemme pitäneet arvokkaana, että lapset saavat tiiviin siteen kumpaankin kotimaahansa ja oppivat molemmat kielet kunnolla. Lasten tullessa kouluikään joustavuus tietysti vähenee, koska kouluikäisen lapsen on oltava säännöllisesti samalla paikkakunnalla. Emme ole vielä päättäneet, kumpaan maahan laitamme lapset kouluun.
---

Tällaisessa tilanteessa on luontevaa, että kotikunta valikoituu oman identiteetin mukaan. Itselleni on itsestäänselvää olla kirjoilla Turussa, joka on ollut minulle aina rakas kotikaupunkini ja jota haluan olla edelleen myös valtuutettunakin kehittämässä. Turun yliopistoon tein väitöskirjaani ennen kuin tulin eduskuntaan, ja sen pariin todennäköisesti palaan, jos lopetan. Helsinkiläinen en ole, olen Helsingissä vain eduskuntatyön takia edustamassa varsinaissuomalaisia heidän valitsemanaan kansanedustajanaan. En koe asuvani myöskään Ruotsissa, vaikka perheeni onkin siellä kirjoilla. Vietänhän valtaosan ajastani Suomessa.

(Valintani ei ole muuten taloudellisesti kovin edullinen, sillä maksan matkani Ruotsista Suomeen itse. Jos muuttaisin kirjani Tukholmaan säästäisin pitkän pennin, kun eduskunta maksaisi työmatkani. Sitä en kuitenkaan halua, sillä se ei ole mielestäni oikein. Haluan kantaa itse taloudellisen vastuun perheeni asumisjärjestelystä.)

Ehkä meidän onkin syytä tunnustaa modernin yhteiskunnan moniulotteisuus ja korostaa yksilönvapautta monipaikkakuntaisten ihmisten kotikunnan määrittelyssä. Elämme eriskummallista aikaa, jos ihmisten kotipaikka määritellään oikeudessa.