Puheenvuoroni eilisessä Lex Nokia -keskustelussa

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi on periaatteellisesti tärkeä laki. Vaikka se vain täsmentää vuonna 2004 säädettyä lakia, sisältyy siihen keinovalikoiman konkretisoitumisen myötä aivan uusia, kansalaisten perusoikeuksia rajoittavia elementtejä. Samalla se kuitenkin parantaa verkon käyttäjien tietoturvan tasoa.

Perustuslakivaliokunnan jäsenenä olen osallistunut asian käsittelyyn nyt jo vuoden ajan. Valiokunta kuuli laista hyvin kriittisiä lausuntoja perustuslakiasiantuntijoilta. Vaikka olin itsekin hyvin kriittinen lain suhteen, saatoin kuitenkin neuvottelujen jälkeen hyväksyä valiokunnan sisällöllisesti tiukan, mutta tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mahdollistavan yksimielisen lausunnon.

Perustuslakivaliokunnan lausunto rajaa lain tulkintaa merkittävästi. Monet julkisuudessa esitetyt väitteet lain porsaanrei'istä eivät siten enää pidä paikkaansa. Perustuslain kannalta olennaisin kysymys liittyy työnantajalle ja ylläpitäjille annettaviin viranomaisvaltuuksiin mahdollisesti rinnastettaviin valvontaoikeuksiin.

Tässä asiassa valiokunta asettui professori Kaarlo Tuorin vakuuttavasti laatiman tulkinnan taakse, jonka mukaan kysymys ei ole viranomaisvaltuuksista, vaan valtuuksista, jotka ovat rinnastettavissa yksityisen suojaa työelämässä koskevan lain ja sähköisen viestinnän tietosuojalain jo nykyisin antamiin oikeuksiin esimerkiksi kameravalvonnan osalta. Ihmisten perusoikeuksia suojaava oikeusturvarakenne on näin ollen erilainen yksityisen tahon ollessa kyseessä viranomaisen sijaan. Lain edellyttämä yt-menettely ja tietosuojavaltuutetun vahva rooli niin ennakko- kuin jälkivalvonnassa on perustuslaillisesti riittävä suojatoimi.

Perustuslaillisesti lakiin jää kaksi ongelmaa. Onko suhteellisuusvaatimuksen edellyttämällä tavalla tarpeellista antaa yrityksille poliisia suurempia valtuuksia ja onko luvattoman käytön valvontaa rajoitettu lakiesityksessä riittävästi? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat vaikeaselkoisia lain teknisen luonteen takia, ja siksi valiokunta vaatimuksestani edellytti seurantatyöryhmän arvioivan perusoikeuksien suojan tosiasiallista toteutumista lain voimaantulon jälkeen.

Arvoisa puhemies! Puolustan siis perustuslakivaliokunnan tulkintaa, mutta se ei tee laista vielä hyvää lakia, jota pitäisi kannattaa. Kansanedustajina meillä on kansalaisten edessä meitä velvoittava vastuu siitä, minkälaista yhteiskuntaa olemme rakentamassa. Mielestäni poliittisessa harkinnassa kansalaisten perusoikeuksien suoja pitää tulkita mieluummin laajasti kuin juridisen minimivaatimuksen edellyttämällä tavalla. Eduskunnan tekemien merkittävien rajoitusten jälkeenkin suurin ongelma laissa on periaatteellinen. Se on väärä signaali siitä kehityksestä, mihin ihmisten perusoikeuksia tietoyhteiskunnassa ollaan suuntaamassa.

Lakihankkeen valmistelu on herättänyt myös aiheellisen kysymyksen suomalaisen demokratian tilasta. Onko niin, että elinkeinoelämän intressi painaa viranomaisvalmistelussa enemmän kuin kansalaisten perusoikeuksien punninta? Onko niin, että korporatistisessa järjestelmässämme tehdään sopimattoman painostuksen tuloksena työmarkkinaosapuolten välillä sopimuksia, joita markkinoidaan poliittisille päättäjille yhteisenä kantana ja jotka poliitikot ottavat mukisematta valmistelun lähtökohdaksi huomioimatta lakihankkeen laajempaa vaikutusta yhteiskunnan kehitykselle?

Arvoisa puhemies! Meillä kansanedustajina on velvollisuus edellyttää, että lait valmistellaan avoimen ja kansanvaltaisen oikeusvaltion parhaita periaatteita noudattavalla tavalla. Tämän lain kohdalla herää kysymysmerkki, onko näin toteutunut. Samalla laaja asiantuntijajoukko ja kansalaismielipide vastustaa syvästi lakiesityksen tavoitteen toteuttamistapaa.

Hallituksessa on ollut yksimielisyys siitä, että verkko-omaisuuden ja yrityssalaisuuksien suojaa on parannettava, mutta liikenneministeriön esittämä keino on vähintään sekava ja vastaa monien asiantuntijoiden mukaan huonosti lain tarkoitukseen. Hallituksen olisikin syytä harkita tilannetta vielä kerran jo painostusepäilyjen selvittämisen ja valmisteluprosessiin kohdistuvien epäilyjen takia. Samalla, jos esityksessä otettaisiin vielä aikalisä, voitaisiin arvioida lain yksityiskohtiin kohdistuva kritiikki uudestaan. Esimerkiksi tietosuojavaltuutetun tosiasiallista oikeutta varmistaa lain edellytysten noudattaminen tulisi selkeyttää, jotta väärinkäytösten uhka voitaisiin minimoida. Luvattoman käytön nimissä tehtävä tunnistetietojen valvonta tulisi kohdistaa selkeästi verkon toiminnan suojaamisen kannalta välttämättömiin tilanteisiin, kuten tukiasemien kaappauksen torjuntaan, ei lievempiin väärinkäytöksiin. Muussa tapauksessa lakiesitystä on pyrittävä vielä parantamaan eduskunnan toimesta.

Siksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Sumuvuoren tekemää ehdotusta, joka perustuu liikenne- ja viestintävaliokunnassa jätettyyn vastalauseeseen 1. Tämä muutos vähentäisi perusoikeuksien rajoittamisen koskemaan tietoviestintää vain rajallisessa määrässä suuryrityksiä, jolloin epäily laajasta perusoikeuksien rajoittumisesta olisi perusteeton.

Arvoisa puhemies! Emme voi uhrata jo laajoja perusoikeuksiamme vain siksi, että tietoyhteiskunta mahdollistaa uudenlaisten valvonnan muotojen käyttöönoton. Todellinen turvallisuus ja menestyvä talous syntyy ihmisten vapaudesta, ei tämän vapauden häikäilemättömästä rajoittamisesta.