Puolustin eilen tällä puheenvuorolla eduskunnan istunnossa hallituksen ja oikeusministeri Tuija Braxin esitystä homo- ja lesboparien oikeudesta sisäiseen adoptioon (eli sosiaalisen vanhemman mahdollisuutta päästä juridiseksi vanhemmaksi elämänkumppanin lapselle). Samalla korostin sukupuolineutraalin avioliiton ja perhekäsityksen saavuttamista tärkeänä ihmisoikeustavoitteena. Keskustelussa moni muukin tuki tätä tavoitetta, ja vain muutama kritisoi hallituksen lakiesitystä.
--
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on merkittävä ihmisoikeusedistysaskel sadoille suomalaisille perheille ja ennen kaikkea heidän lapsilleen. Jokainen kansanedustaja voi itse miettiä, arvioiko tämän lain osana laajempaa ihmisoikeuskokonaisuutta vai yksittäistapauksena. Se on tietysti molempia.
Itse näen siinä yhtä tärkeinä osuuksina molemmat eli sen, että lapsen asemaa näissä perheissä parannetaan nyt tässä akuutissa tilanteessa, mutta toisaalta myös sen, että se on osana isompaa kokonaisuutta, jossa ihmisten ihmisoikeudet Suomessa taataan riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tai perhemuodostaan. Itse kannatan siis sukupuolineutraalia avioliittoa ja myös ulkoisen adoption mahdollistamista sateenkaariperheille, ja siksi tämä laki on mielestäni askel oikeaan suuntaan, mutta ei vielä täysin toteuta niitä periaatteita, mitä esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä jo kansainvälinen ihmisoikeuskäytäntö meiltä edellyttäisi.
Arvoisa puhemies! Minua myös hämmentää hiukan se, että tässä nähdään vastakkainasettelua eli se, että kristillisdemokraattien vastustus on tällaista terminologista knoppologiaa, jolla sosiaalisen vanhemman kutsuminen huoltajaksi vanhemman sijaan haluaa asettaa tämän perhemuodon silmätikuksi, jota voidaan erityistapauksena ehkä sietää, mutta se ei kuitenkaan ole yhteiskunnan normi.
Tällainen ajattelu ei ollenkaan sovi omaan yhteiskuntakäsitykseeni eikä edes omaan kristilliseen etiikkaani. Naisten oikeudet eivät ole pois miesten oikeuksista, ja homoseksuaalisten oikeudet eivät ole pois heteroilta. Eikä näiden perheiden lasten etu ole se, että me lain edessä haluamme löytää heidän perhemuodolleen vain pelkän erittelynhalun vuoksi erilaisia nimityksiä. Tällainen ajattelu ei kuulu valtiollisen neutraalin ihmisoikeusnäkökulman piiriin. Se on toinen kysymys, miten eri toimijat valtion ulkopuolella, siis uskonnolliset yhteisöt, omassa käytännössään toimivat, mutta valtion tällaista erittelyä ei tule tukea.
Arvoisa puhemies! Minun ja muiden heteroperheiden isien ja äitien identiteetti ei ole mielestäni niin heikko, että muiden perhemuotojen tasavertainen kohtelu sitä heikentäisi, päinvastoin. Itse haluan perheenisänä kannustaa kaikkia vanhempia perhemuodosta riippumatta kantamaan vastuuta lapsistaan. Yhteiskuntamme tarvitsee lisää huolehtivia, hyviä ja vastuuta kantavia vanhempia, ei vähemmän. Sivistyneen oikeusvaltion tehtävänä ei ole asettaa vastuun kantamiselle esteitä, vaan purkaa niitä.
Arvoisa puhemies! Siksi kannatan lämpimästi lakiehdotusta.
torstai 27. marraskuuta 2008
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Netti on kommunikaatiota, ei mediaa
Olen huolissani siitä, että sukupolvi, joka ei ymmärrä netin luonnetta, on kovaa tahtia säätämässä ihmisten perusoikeuksia virtuaaliympäristössä merkittävästi rajoittavaa lainsäädäntöä. Esimerkkejä tästä on monta, yhtenä edellisessä blogimerkinnässäni kommentoitu urkintalaki.
Eilisiltainen Ajankohtaisen Kakkosen "Kasvatusilta" oli ajoittain tuskaista katsottavaa. Eero Lehden (kok) johdolla ikämiessarja yritti selittää nuorille, että nettiä pitäisi valvoa siinä missä muutakin mediaa. He vertasivat palvelimen ylläpitäjän asemaa kustantajan/päätoimittajan asemaan.
Tässä ajattelutavassa on pari ongelmaa:
1) Sana virtuaaliympäristö on aika hyvä kuvaamaan sitä, mistä netissä on kyse. Se on ympäristö, jossa tehdään kaikkea sitä mitä meidän fyysisessä ympäristössämmekin. Netissä ihmiset kommunikoivat vuorovaikutuksessa keskenään. Netissä ihmiset käyvät kauppaa, tapaavat toisiaan, hankkivat informaatiota, harrastavat jne. Netin keskustelupalstoja ei voi rinnastaa perinteiseen mediaan, joka on jonkun julkaisijan vastuulla tuotettu. Netti pitää pikemminkin rinnastaa fyysiseen ympäristöömme. Jos me haluamme "sensuroida" nettiä, tarkoittaa se samaa kuin se, että haluamme rajoittaa ihmisten vapautta fyysisessä ympäristössä. Se ei ole täysin poissuljettua tietyissä tapauksissa, mutta tällaiset rajoitukset ovat hyvin perusoikeusherkällä alueella. Olisin aika varovainen sen suhteen, että nuorilta kiellettäisiin kokoontuminen jollakin nuorisotalolla vain sen takia, että siellä olisi ollut joskus järjestyshäiriöitä tai harrastettu epäsopivaa kielenkäyttöä. Julkaisijan vastuun on netissäkin koskettava toimitettua aineistoa, mutta keskustelupalstoja ei voida rinnastaa sanomalehtien mielipidesivuihin; ne ovat muodoltaan lähempänä fyysisessä ympäristössä käytyjä suullisia keskusteluja.
2) Usein hyvää tarkoittavat sensuuritoimet johtavat ongelman pahentumiseen, tai ovat vähintään hyvin tehottomia ongelman torjunnassa, mutta rajoittavat samalla muiden ihmisten vapautta. Ajatus nimimerkin käytön tai tiettyjen keskustelun aiheiden kieltämisestä, tai laajamittaisesta ennakkomoderoinnista, on absurdi; silloin keskustelu siirtyisi vain muodollisesti Suomessa toimivilta palvelimilta ulkomaille. Tässä on muuten kyse vähän samasta ilmiöstä kuin verokilpailussa: Eero Lehtikin kuuluu siihen aatteelliseen joukkoon, jonka mielestä veroja on Suomessa alennettava, koska muutoin varakasta/koulutettua väestönosaa muuttaisi yhä enemmän ulkomaille.
Esimerkki hyvää tarkoittavan lainsäädännön ongelmista: lapsipornon torjumiseksi testy (filtteri/) estojärjestelmä on asiantuntijoiden mukaan johtanut siihen, että asiantunteva käyttäjä löytää ko sivustoja aiempaa helpommin. Toisaalta asiaa koskevaa yhteiskunnallista keskustelua esittäneet sivustot ovat joutuneet eston kohteeksi.
Rikollinen toiminta on rikollista netissäkin, se on itsestään selvää. Filtterijärjestelmän ongelma on kuitenkin siinä, että nyt kun se on lanseerattu, löytyy valvonta- ja holhousyhteiskunnan kannattajilta koko ajan uusia ajatuksia siitä, mihin sitä voidaan soveltaa. Vaikka nauramme Kiinan tuhansien nettipoliisien sensuurijärjestelmälle, olemme ajautumassa itse samalle kaltevalle pinnalle.
Huomion pitäisi olla tehottomien filtterien sijaan siinä, miten nettiympäristössä voidaan puuttua ja mahdollisuuksien mukaan ennalta ehkäistä rikoksia. Paras tapa puuttua netin laittomuuksiin on vertaisvalvonnan rationaalinen kehittäminen. Tässä EFFI on aivan oikeilla linjoilla. Myös poliisin valmiuksia toimia nettiympäristössä on parannettava. Sen lisäksi on panostettava kansalaisten nettilukutaidon lisäämiseen. Kaikki monitorin ruudulla näkyvä ei ole totta, vaikka joku sen on kirjoittanutkin.
Eilisiltainen Ajankohtaisen Kakkosen "Kasvatusilta" oli ajoittain tuskaista katsottavaa. Eero Lehden (kok) johdolla ikämiessarja yritti selittää nuorille, että nettiä pitäisi valvoa siinä missä muutakin mediaa. He vertasivat palvelimen ylläpitäjän asemaa kustantajan/päätoimittajan asemaan.
Tässä ajattelutavassa on pari ongelmaa:
1) Sana virtuaaliympäristö on aika hyvä kuvaamaan sitä, mistä netissä on kyse. Se on ympäristö, jossa tehdään kaikkea sitä mitä meidän fyysisessä ympäristössämmekin. Netissä ihmiset kommunikoivat vuorovaikutuksessa keskenään. Netissä ihmiset käyvät kauppaa, tapaavat toisiaan, hankkivat informaatiota, harrastavat jne. Netin keskustelupalstoja ei voi rinnastaa perinteiseen mediaan, joka on jonkun julkaisijan vastuulla tuotettu. Netti pitää pikemminkin rinnastaa fyysiseen ympäristöömme. Jos me haluamme "sensuroida" nettiä, tarkoittaa se samaa kuin se, että haluamme rajoittaa ihmisten vapautta fyysisessä ympäristössä. Se ei ole täysin poissuljettua tietyissä tapauksissa, mutta tällaiset rajoitukset ovat hyvin perusoikeusherkällä alueella. Olisin aika varovainen sen suhteen, että nuorilta kiellettäisiin kokoontuminen jollakin nuorisotalolla vain sen takia, että siellä olisi ollut joskus järjestyshäiriöitä tai harrastettu epäsopivaa kielenkäyttöä. Julkaisijan vastuun on netissäkin koskettava toimitettua aineistoa, mutta keskustelupalstoja ei voida rinnastaa sanomalehtien mielipidesivuihin; ne ovat muodoltaan lähempänä fyysisessä ympäristössä käytyjä suullisia keskusteluja.
2) Usein hyvää tarkoittavat sensuuritoimet johtavat ongelman pahentumiseen, tai ovat vähintään hyvin tehottomia ongelman torjunnassa, mutta rajoittavat samalla muiden ihmisten vapautta. Ajatus nimimerkin käytön tai tiettyjen keskustelun aiheiden kieltämisestä, tai laajamittaisesta ennakkomoderoinnista, on absurdi; silloin keskustelu siirtyisi vain muodollisesti Suomessa toimivilta palvelimilta ulkomaille. Tässä on muuten kyse vähän samasta ilmiöstä kuin verokilpailussa: Eero Lehtikin kuuluu siihen aatteelliseen joukkoon, jonka mielestä veroja on Suomessa alennettava, koska muutoin varakasta/koulutettua väestönosaa muuttaisi yhä enemmän ulkomaille.
Esimerkki hyvää tarkoittavan lainsäädännön ongelmista: lapsipornon torjumiseksi testy (filtteri/) estojärjestelmä on asiantuntijoiden mukaan johtanut siihen, että asiantunteva käyttäjä löytää ko sivustoja aiempaa helpommin. Toisaalta asiaa koskevaa yhteiskunnallista keskustelua esittäneet sivustot ovat joutuneet eston kohteeksi.
Rikollinen toiminta on rikollista netissäkin, se on itsestään selvää. Filtterijärjestelmän ongelma on kuitenkin siinä, että nyt kun se on lanseerattu, löytyy valvonta- ja holhousyhteiskunnan kannattajilta koko ajan uusia ajatuksia siitä, mihin sitä voidaan soveltaa. Vaikka nauramme Kiinan tuhansien nettipoliisien sensuurijärjestelmälle, olemme ajautumassa itse samalle kaltevalle pinnalle.
Huomion pitäisi olla tehottomien filtterien sijaan siinä, miten nettiympäristössä voidaan puuttua ja mahdollisuuksien mukaan ennalta ehkäistä rikoksia. Paras tapa puuttua netin laittomuuksiin on vertaisvalvonnan rationaalinen kehittäminen. Tässä EFFI on aivan oikeilla linjoilla. Myös poliisin valmiuksia toimia nettiympäristössä on parannettava. Sen lisäksi on panostettava kansalaisten nettilukutaidon lisäämiseen. Kaikki monitorin ruudulla näkyvä ei ole totta, vaikka joku sen on kirjoittanutkin.
torstai 13. marraskuuta 2008
Urkintalaki parani - tietoturva keskiössä
Tein tänään yhden kovimmista väännöistäni perustulakivaliokunnassa, kun sain parannettua valiokunnan jo ennestään tiukkaa lausuntoa Sähköisen viestinnäin tietosuojalain esityksestä (ns Lex Nokia/urkintalaki). Perustuslakivaliokunnan linjaukset rajaavat käytännössä merkittävästi työnantajan mahdollisuuksia ryhtyä työntekijöiden viestiliikenteen tunnistetietojen avaamiseen. Fokus laissa on siirtynyt urkinnasta tietoturvan parantamiseen ja valvontaa rajoittavien turvamekanismien rakentamiseen. Tietosuojavaltuutetun rooli kasvaa oikeussuojan takaajana. Valiokunta korosti esityksestäni myös lain käytännön toteutumisen arviointia perusoikeuksien toteutumisen kannalta.
Lopputulos on kohtuullinen kompromissi. Laki parantaa aidosti myös käyttäjän tietoturvaa. Sinällään tarpeeton valvontaelementti säilyy, mutta sitä rajataan tavalla, joka voi tosiasiassa parantaa yritysten työntekijöiden tosiasiallista oikeusturvaa nykyisestä.
Ks lisää vihreän langan nettijutusta.
Lopputulos on kohtuullinen kompromissi. Laki parantaa aidosti myös käyttäjän tietoturvaa. Sinällään tarpeeton valvontaelementti säilyy, mutta sitä rajataan tavalla, joka voi tosiasiassa parantaa yritysten työntekijöiden tosiasiallista oikeusturvaa nykyisestä.
Ks lisää vihreän langan nettijutusta.
Kohti kestävää yhteiskuntaa
Puheenvuoroni eilisessä ilmasto- ja energiastrategiakeskustelussa:
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunnassa olemme meidän nykyajan yhteiskunnan ja ihmiskunnan keskimmäisen kysymyksen äärellä. Jos ajatellaan sitä, mitkä seuraukset tulevat, mitkä katastrofaaliset seuraukset siitä tulevat, jos ilmaston lämpenemistä ei voida rajoittaa kahteen asteeseen, niin se merkitsee elämän edellytysten heikentymistä ja jopa täydellistä elämän edellytysten mahdottomuutta monilla alueilla maapallollamme. Jo nyt tällä hetkellä 15 miljoonaa ihmistä Bangladeshissa asuu alueilla, jotka ovat välittömässä vaarassa ilmastonmuutoksen aiheuttamien tulvien ja pysyvän veden nousun takia.
Vihreästä näkökulmasta se, mitä nyt on tehtävä, on pitkällä aikavälillä varmistaa, että ihmisen toiminta asetetaan maapallon sietokyvyn rajoihin. Itsekkään ja kestämättömän yhteiskunnan aika on ohi. Emme voi enää elää laina-ajalla tulevien sukupolvien ja maapallon hyvinvoinnin kustannuksella. Kuten Sternin raportti osoitti, seuraukset ilmastonmuutoksesta ovat paitsi sosiaalisesti ja ekologisesti myös taloudellisesti kestämättömiä. Meidän yhteiskuntajärjestelmämme ei kestä sitä taloudellista kriisiä, mikä aiheutuu siitä, että ilmastonmuutos edetessään heikentäisi pysyvästi monia yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ympäri maailmaa, myös Suomessa. Siksi on syytä korostaa, että vaikka ilmastonmuutoksen torjunta maksaa, niin se maksaa paljon vähemmän kuin maksaisi se, että jatkamme laput silmillä kohti syvää katastrofia.
Arvoisa puhemies! Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia näyttää ensi kertaa Suomessa virallisena asiakirjana suuntaa kestävän yhteiskunnan rakentamiselle. Asetetut tavoitteet menevät oikeaan suuntaan, mutta niiden pitäisi mennä vielä pitemmälle. Meidän on varauduttava suurempiin päästövähennyksiin globaalin sopimuksen myötä. Yhdysvallat ja EU voivat nyt yhdessä Barack Obaman presidenttiyden myötä ajaa tiukkaa linjaa ja riittävän kattavaa kansainvälistä sopimusta Kööpenhaminassa joulukuussa 2009.
On myös syytä korostaa sitä, että vaikka hallitus nyt Suomessa on tehnyt käännöksen siitä, että Suomessakin otetaan ilmastopolitiikka vakavasti, niin meidän naapurimaassamme Ruotsissa on näin toimittu jo vuosikausia. Ruotsissa on jo tällä hetkellä energiankulutuksen ja sähkönkulutuksen kasvu taitettu, ja me tavoittelemme tätä tilannetta 10 vuoden kuluttua. Elikkä meillä on aika paljon kirittävää meidän naapurimaihimme verrattuna.
Jos ajatellaan sitä laajaa yhteiskunnallista rakennemuutosta, mikä tarvitsee tehdä, niin tässä strategiassa on kaikki osapalaset huomioituina, mutta ei anneta siihen resursseja eikä todeta, mitä investointeja se edellyttää. Se, mikä seuraavaksi pitää tehdä, on varmistaa, että taloudelliset resurssit näihin investointeihin myös tulee laajasti ajatellen siten, että me panostamme lisää raideliikenteeseen, joukkoliikenteeseen, energiatehokkuuteen kaikilla yhteiskunnan eri alueilla ja sitten myös uusiutuvaan energiaan ja muilla tavoin tavoittelemme niitä tavoitteita, mitkä meille on asetettu.
On myös syytä korostaa, että kestävä yhteiskunta on myös ihmisille parempi yhteiskunta. Se painottaa puhdasta ympäristöä, kestäviä tuotteita, puhdasta ruokaa ja liikkumisen vapautta eli vapautta autoilun pakosta, mikä nyky-yhteiskunnassa on olennainen piirre. Kestävässä yhteiskunnassa korostuu myös vihreiden pitkään kannattama ajatus siitä, että meillä on enemmän aikaa ja vähemmän roinaa. Keskitymme elämässämme enemmän laatuun, jolloin se on myös ekologisesti kestävämpää ja kuormitamme ympäristöä vähemmän.
Arvoisa puhemies! Riippuvuus raaka-aineiden hinnasta on vaarallista yhteiskunnalle, ja Peak Oil -teorian mukaan öljyn hinta keskipitkällä aikavälillä on edelleen nousussa. Elikkä tämä asetelma tarkoittaa sitä, että modernissa, resurssitehokkaassa taloudessa ekonomia ja ekologia kuuluvat yhteen. On selvää, että raaka-aineiden ja energian hinnannousu kannustaa kaikkia yhteiskuntia energiatehokkaaseen ja moderniin yhteiskuntarakenteeseen. Silloin päästövähennysten ja yhteiskunnan modernisaation vaihtoehtona ei ole siis nykytilanteen jatkuminen vaan talouden taantuminen energia-intensiivisten teollisuusjättien hautausmaaksi, jollemme kaikilla aloilla ryhdy modernisoimaan yhteiskuntamme rakennetta ja teknologinen kehitys jatku kaikilla aloilla, ympäristöteknologia puhdasta teknologiaa korostavaan suuntaan.
Rakennemuutosta ei kannata siis vastustaa, vaan se pitää ottaa haltuun. Perässä hiihtäjiksi ajautuvat maat jäävät vaille puhtaan teknologian alan kasvuyrityksiä ja käyttävät yhä kalliimmaksi tulevaa energiaa tehottomasti, jolloin niiden talous kärsii. Siksi, arvoisa puhemies, on vaikea ymmärtää energiateollisuuden konservatiivisuutta ja näköalattomuutta, mitä ilmensi energiateollisuuden toimitusjohtajan Naukkarisen esitys laskea tavoitteita uusiutuvan energian lisäämiseksi. Suomalaisten pitäisi ymmärtää, että koko suomalaisen yhteiskunnan etu on niin taloudellisesti kuin kaikilla muillakin tavoin kulkea ilmastomuutoksen torjunnan eturintamassa.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunnassa olemme meidän nykyajan yhteiskunnan ja ihmiskunnan keskimmäisen kysymyksen äärellä. Jos ajatellaan sitä, mitkä seuraukset tulevat, mitkä katastrofaaliset seuraukset siitä tulevat, jos ilmaston lämpenemistä ei voida rajoittaa kahteen asteeseen, niin se merkitsee elämän edellytysten heikentymistä ja jopa täydellistä elämän edellytysten mahdottomuutta monilla alueilla maapallollamme. Jo nyt tällä hetkellä 15 miljoonaa ihmistä Bangladeshissa asuu alueilla, jotka ovat välittömässä vaarassa ilmastonmuutoksen aiheuttamien tulvien ja pysyvän veden nousun takia.
Vihreästä näkökulmasta se, mitä nyt on tehtävä, on pitkällä aikavälillä varmistaa, että ihmisen toiminta asetetaan maapallon sietokyvyn rajoihin. Itsekkään ja kestämättömän yhteiskunnan aika on ohi. Emme voi enää elää laina-ajalla tulevien sukupolvien ja maapallon hyvinvoinnin kustannuksella. Kuten Sternin raportti osoitti, seuraukset ilmastonmuutoksesta ovat paitsi sosiaalisesti ja ekologisesti myös taloudellisesti kestämättömiä. Meidän yhteiskuntajärjestelmämme ei kestä sitä taloudellista kriisiä, mikä aiheutuu siitä, että ilmastonmuutos edetessään heikentäisi pysyvästi monia yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ympäri maailmaa, myös Suomessa. Siksi on syytä korostaa, että vaikka ilmastonmuutoksen torjunta maksaa, niin se maksaa paljon vähemmän kuin maksaisi se, että jatkamme laput silmillä kohti syvää katastrofia.
Arvoisa puhemies! Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia näyttää ensi kertaa Suomessa virallisena asiakirjana suuntaa kestävän yhteiskunnan rakentamiselle. Asetetut tavoitteet menevät oikeaan suuntaan, mutta niiden pitäisi mennä vielä pitemmälle. Meidän on varauduttava suurempiin päästövähennyksiin globaalin sopimuksen myötä. Yhdysvallat ja EU voivat nyt yhdessä Barack Obaman presidenttiyden myötä ajaa tiukkaa linjaa ja riittävän kattavaa kansainvälistä sopimusta Kööpenhaminassa joulukuussa 2009.
On myös syytä korostaa sitä, että vaikka hallitus nyt Suomessa on tehnyt käännöksen siitä, että Suomessakin otetaan ilmastopolitiikka vakavasti, niin meidän naapurimaassamme Ruotsissa on näin toimittu jo vuosikausia. Ruotsissa on jo tällä hetkellä energiankulutuksen ja sähkönkulutuksen kasvu taitettu, ja me tavoittelemme tätä tilannetta 10 vuoden kuluttua. Elikkä meillä on aika paljon kirittävää meidän naapurimaihimme verrattuna.
Jos ajatellaan sitä laajaa yhteiskunnallista rakennemuutosta, mikä tarvitsee tehdä, niin tässä strategiassa on kaikki osapalaset huomioituina, mutta ei anneta siihen resursseja eikä todeta, mitä investointeja se edellyttää. Se, mikä seuraavaksi pitää tehdä, on varmistaa, että taloudelliset resurssit näihin investointeihin myös tulee laajasti ajatellen siten, että me panostamme lisää raideliikenteeseen, joukkoliikenteeseen, energiatehokkuuteen kaikilla yhteiskunnan eri alueilla ja sitten myös uusiutuvaan energiaan ja muilla tavoin tavoittelemme niitä tavoitteita, mitkä meille on asetettu.
On myös syytä korostaa, että kestävä yhteiskunta on myös ihmisille parempi yhteiskunta. Se painottaa puhdasta ympäristöä, kestäviä tuotteita, puhdasta ruokaa ja liikkumisen vapautta eli vapautta autoilun pakosta, mikä nyky-yhteiskunnassa on olennainen piirre. Kestävässä yhteiskunnassa korostuu myös vihreiden pitkään kannattama ajatus siitä, että meillä on enemmän aikaa ja vähemmän roinaa. Keskitymme elämässämme enemmän laatuun, jolloin se on myös ekologisesti kestävämpää ja kuormitamme ympäristöä vähemmän.
Arvoisa puhemies! Riippuvuus raaka-aineiden hinnasta on vaarallista yhteiskunnalle, ja Peak Oil -teorian mukaan öljyn hinta keskipitkällä aikavälillä on edelleen nousussa. Elikkä tämä asetelma tarkoittaa sitä, että modernissa, resurssitehokkaassa taloudessa ekonomia ja ekologia kuuluvat yhteen. On selvää, että raaka-aineiden ja energian hinnannousu kannustaa kaikkia yhteiskuntia energiatehokkaaseen ja moderniin yhteiskuntarakenteeseen. Silloin päästövähennysten ja yhteiskunnan modernisaation vaihtoehtona ei ole siis nykytilanteen jatkuminen vaan talouden taantuminen energia-intensiivisten teollisuusjättien hautausmaaksi, jollemme kaikilla aloilla ryhdy modernisoimaan yhteiskuntamme rakennetta ja teknologinen kehitys jatku kaikilla aloilla, ympäristöteknologia puhdasta teknologiaa korostavaan suuntaan.
Rakennemuutosta ei kannata siis vastustaa, vaan se pitää ottaa haltuun. Perässä hiihtäjiksi ajautuvat maat jäävät vaille puhtaan teknologian alan kasvuyrityksiä ja käyttävät yhä kalliimmaksi tulevaa energiaa tehottomasti, jolloin niiden talous kärsii. Siksi, arvoisa puhemies, on vaikea ymmärtää energiateollisuuden konservatiivisuutta ja näköalattomuutta, mitä ilmensi energiateollisuuden toimitusjohtajan Naukkarisen esitys laskea tavoitteita uusiutuvan energian lisäämiseksi. Suomalaisten pitäisi ymmärtää, että koko suomalaisen yhteiskunnan etu on niin taloudellisesti kuin kaikilla muillakin tavoin kulkea ilmastomuutoksen torjunnan eturintamassa.
keskiviikko 12. marraskuuta 2008
Onko ydinvoima pienempi paha kuin hiilivoima?
Otsikon kysymyksen esittää tänään Helsingin Sanomat päivän kysymyksenään. Ehkä kysymyksen tausta-ajatuksena on saada tukea ydinvoimalle, koska mielestäni vastaus on yksiselitteisesti kyllä. Uskon lähes kaikkien ilmastonmuutoksen ja ympäristönsuojelun vakavasti ottavien olevan tätä mieltä.
Toinen asia on se, että kysytään aivan väärää asiaa. Päätös rakentaa viides ydinvoimareaktori Olkiluotoon johti siihen, että odotamme kymmenen vuotta uuden ydinvoimalan valmistumista. Hiilivoimalat saivat ydinvoimapäätöksen myötä lisää käyttötarvetta ja -aikaa, kun vaihtoehtoisessa uusiutuvaa energiaa korostavassa mallissa olisi hiilivoimasta päästy eroon nopeammin. Tämä päätös oli vakava virhe. Viides reaktori näillä näkymin valmistuu vuonna 2011, ja sen kustannusarvio on matkan varrella lähes kaksinkertaistunut. Se siitä halvasta ydinsähköstä.
Olisi hyvä, että suomalainen media vaivautuisi joskus tekemään kunnon analyysin ydinvoiman taloudellisuudesta eikä tyytyisi vain ydinlobbareiden tyhjiin puheisiin. Tuulivoiman syöttötariffien hinnasta puhutaan toki, mutta ydinvoiman rakentamiseen upotetut mittavat julkiset tuet (Ranskan ja Saksan vientituet, kunnallisten energiayhtiöiden sijoitukset jne), yksityisistä pääomasijoituksista puhumattakaan, päätyvät nekin veronmaksajien ja kuluttajien maksettaviksi.
Haluammeko toistaa virheen uudestaan? Jotkut haluavat. Minä haluan pääomien sijoittuvan nopeasti hiilidioksidipäästöjä vähentäviin uusiutuviin energianmuotoihin ja energiatehokkuuden parantamiseen. Se on myös paras tapa lisätä suomalaista kilpailukykyä, työllisyyttä ja teknologista kehitystä: kotimarkkinoiden kasvu parantaisi suomalaisten yritysten mahdollisuuksia menestyä voimakkaassa globaalissa kasvussa olevalla puhtaan teknologian alalla. Eri tutkimukset osoittavat alalla olevan mahdollisuuksia kymmeniin tuhansiin uusiin työpaikkoihin Suomessa. Ydinvoima tuottaisi suunnilleen yhden käden sormilla laskettavan määrän suomalaisia työpaikkoja.
Osmo Soininvaara asettaa blogissaan ydinvoiman kannattamisen ehdoksi sen, että se todella torjuu ilmastonmuutosta. Fakta-aineisto osoittaa kuitenkin Suomessa päinvastaista. Ydinvoima ei ole huonoin mahdollinen energiantuotantomuoto, mutta se ei tarkoita sitä, että sitä tarvittaisiin Suomessa lisää. Tästä aion puhua tänään myös eduskunnan keskustelussa hallituksen ilmasto- ja energiastrategiasta.
PS. klo 21.22. Pidin juuri puheenvuoroni ilmasto- ja energistrategiakeskustelussa. Innostuin luennoimaan kestävän yhteiskunnan rakentamisen välttämättömyydestä sekä resurssitehokkaan talouden ylivertaisuudesta niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Se tarkoitti sitä, että puheaika tuli täyteen ennen kuin pääsin puhumaan ydinvoimasta... Joten hyvä, että kirjasin kantani edes tähän blogiin.
Toinen asia on se, että kysytään aivan väärää asiaa. Päätös rakentaa viides ydinvoimareaktori Olkiluotoon johti siihen, että odotamme kymmenen vuotta uuden ydinvoimalan valmistumista. Hiilivoimalat saivat ydinvoimapäätöksen myötä lisää käyttötarvetta ja -aikaa, kun vaihtoehtoisessa uusiutuvaa energiaa korostavassa mallissa olisi hiilivoimasta päästy eroon nopeammin. Tämä päätös oli vakava virhe. Viides reaktori näillä näkymin valmistuu vuonna 2011, ja sen kustannusarvio on matkan varrella lähes kaksinkertaistunut. Se siitä halvasta ydinsähköstä.
Olisi hyvä, että suomalainen media vaivautuisi joskus tekemään kunnon analyysin ydinvoiman taloudellisuudesta eikä tyytyisi vain ydinlobbareiden tyhjiin puheisiin. Tuulivoiman syöttötariffien hinnasta puhutaan toki, mutta ydinvoiman rakentamiseen upotetut mittavat julkiset tuet (Ranskan ja Saksan vientituet, kunnallisten energiayhtiöiden sijoitukset jne), yksityisistä pääomasijoituksista puhumattakaan, päätyvät nekin veronmaksajien ja kuluttajien maksettaviksi.
Haluammeko toistaa virheen uudestaan? Jotkut haluavat. Minä haluan pääomien sijoittuvan nopeasti hiilidioksidipäästöjä vähentäviin uusiutuviin energianmuotoihin ja energiatehokkuuden parantamiseen. Se on myös paras tapa lisätä suomalaista kilpailukykyä, työllisyyttä ja teknologista kehitystä: kotimarkkinoiden kasvu parantaisi suomalaisten yritysten mahdollisuuksia menestyä voimakkaassa globaalissa kasvussa olevalla puhtaan teknologian alalla. Eri tutkimukset osoittavat alalla olevan mahdollisuuksia kymmeniin tuhansiin uusiin työpaikkoihin Suomessa. Ydinvoima tuottaisi suunnilleen yhden käden sormilla laskettavan määrän suomalaisia työpaikkoja.
Osmo Soininvaara asettaa blogissaan ydinvoiman kannattamisen ehdoksi sen, että se todella torjuu ilmastonmuutosta. Fakta-aineisto osoittaa kuitenkin Suomessa päinvastaista. Ydinvoima ei ole huonoin mahdollinen energiantuotantomuoto, mutta se ei tarkoita sitä, että sitä tarvittaisiin Suomessa lisää. Tästä aion puhua tänään myös eduskunnan keskustelussa hallituksen ilmasto- ja energiastrategiasta.
PS. klo 21.22. Pidin juuri puheenvuoroni ilmasto- ja energistrategiakeskustelussa. Innostuin luennoimaan kestävän yhteiskunnan rakentamisen välttämättömyydestä sekä resurssitehokkaan talouden ylivertaisuudesta niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Se tarkoitti sitä, että puheaika tuli täyteen ennen kuin pääsin puhumaan ydinvoimasta... Joten hyvä, että kirjasin kantani edes tähän blogiin.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Päivän kansanedustajana ilmastostrategiasta ja sosiaaliturvasta
Olin perjantaina YLEn Radio Peilin päivän kansanedustaja -haastattelussa. Keskustelimme 30 minuutin aikana erityisesti juuri julkaistusta ilmasto- ja energiastrategiasta, sosiaaliturvasta ja yliopistoista. Halukkaat voivat kuunnella linkin kautta haastattelun. Haastattelu tehtiin aikaisin aamulla, mutta parin minuutin äänen avauksen jälkeen ajatukset alkavat luistamaan paremmin...
Tänään julkaistiin myös minun ja Harri Jaskarin Sunnuntaidebatti-kirjoitus sosiaaliturvan uudistamisesta Helsingin Sanomissa. Halusimme herättää keskustelua uudistuksesta ja konkreettisista keinoista vahvistaa perusturvaa ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Sata-komitean työ on niin tärkeä, että keskustelua ratkaisumalleista tarvitaan nyt.
Kumpaakin voitte kommentoida myös tässä.
Tänään julkaistiin myös minun ja Harri Jaskarin Sunnuntaidebatti-kirjoitus sosiaaliturvan uudistamisesta Helsingin Sanomissa. Halusimme herättää keskustelua uudistuksesta ja konkreettisista keinoista vahvistaa perusturvaa ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Sata-komitean työ on niin tärkeä, että keskustelua ratkaisumalleista tarvitaan nyt.
Kumpaakin voitte kommentoida myös tässä.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Obaman USA vie kohti uutta aikakautta
Niinhän siinä lopulta kävi. Barack Obama voitti kuin voittikin Yhdysvaltain presidentivaalit! Jos harrastaisin vedonlyöntiä, olisin varmaan saanut hyvän voittokertoimen tammikuussa ennen Obaman nousun aloittanutta Iowan esivaalia, kun päätin kannattaa Obamaa Hillary Clintonin sijaan. Obaman kyky koota ihmisiä, loistavat puhujanlahjat, sekä kulttuurien ja maailman ymmärtämistä korostava analyyttinen ajattelu antaa erinomaisen pohjan hyvälle presidenttikaudelle.
Obaman USA vie koko maailmanpolitiikkaa eteenpäin: Yhdysvallat ottaa nyt myös liittovaltiotasolla ilmastonmuutoksen torjunnan vakavasti. Yhdysvallat pyrkinee ulkopolitiikassaan luomaan yhteistyötä hajottamisen sijaan. Yhdysvallat kunnioittanee ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta jatkossa niin kotimaassaan kuin ulkopolitiikassaankin. Obama osoitti vaalikampanjassa sivistystä ja luonteen lujuutta: hän ei muuttanut kampanjansa positiivista virettä, vaikka ensin Hillary Clinton ja sitten John McCain kumpikin kävivät ajoittain hyvin negatiivista kampanjaa. Asiakeskeisyys kannattaa, kun sanojalla on karismaa.
Kaksi sivuhuomiota sanottakoon silti: Yhdysvaltain ulkopolitiikassa säilyy presidentistä riippumatta aina tiettyä jatkuvuutta. Toiseksi Bushin kausi sekä taloustaantuma on heikentänyt Yhdysvaltain hegemonista valta-asemaa, mikä vähentää myös Obaman valinnan sinällään suurta merkitystä koko maailmanpolitiikan kehityksen kannalta.
Katsoessani Obaman kannattajien profiilia exit pollien perusteella en voinut muuta kuin hymyillä. Nuoret, naiset, kaupunkilaiset sekä vähemmistöt olivat voimakkaimmin Obaman takana. Muistuttaa kovasti vihreiden kannattajaprofiilia.
Obaman USA vie koko maailmanpolitiikkaa eteenpäin: Yhdysvallat ottaa nyt myös liittovaltiotasolla ilmastonmuutoksen torjunnan vakavasti. Yhdysvallat pyrkinee ulkopolitiikassaan luomaan yhteistyötä hajottamisen sijaan. Yhdysvallat kunnioittanee ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta jatkossa niin kotimaassaan kuin ulkopolitiikassaankin. Obama osoitti vaalikampanjassa sivistystä ja luonteen lujuutta: hän ei muuttanut kampanjansa positiivista virettä, vaikka ensin Hillary Clinton ja sitten John McCain kumpikin kävivät ajoittain hyvin negatiivista kampanjaa. Asiakeskeisyys kannattaa, kun sanojalla on karismaa.
Kaksi sivuhuomiota sanottakoon silti: Yhdysvaltain ulkopolitiikassa säilyy presidentistä riippumatta aina tiettyä jatkuvuutta. Toiseksi Bushin kausi sekä taloustaantuma on heikentänyt Yhdysvaltain hegemonista valta-asemaa, mikä vähentää myös Obaman valinnan sinällään suurta merkitystä koko maailmanpolitiikan kehityksen kannalta.
Katsoessani Obaman kannattajien profiilia exit pollien perusteella en voinut muuta kuin hymyillä. Nuoret, naiset, kaupunkilaiset sekä vähemmistöt olivat voimakkaimmin Obaman takana. Muistuttaa kovasti vihreiden kannattajaprofiilia.
tiistai 4. marraskuuta 2008
Maahanmuuttopolitiikasta
Laitan nyt poikkeuksellisesti viimeisimmän Turun Sanomien kolumnini myös tänne blogiin, jotta halukkaat voivat sitä kommentoida. Normaalisti julkaisen kotisivuillani lehtikirjoitukset ja tiedotteet, mutta siellä ei valitettavasti ole kommenttimahdollisuutta. Tämän ajattelin ehkä herättävän keskustelua.
---
Valistunut maahanmuuttopolitiikka välttämätöntä
Suomessa maahanmuuttopolitiikka ei ole ollut merkittävä poliittisen keskustelun aihe. Maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvien vaalivoiton myötä on kuitenkin välttämätöntä, että valistunut enemmistö nousee kertomaan oman näkemyksensä maahanmuutosta.
Tarkoitushakuisen kritiikin voimistuminen voi johtaa yhä kärjistyneempiin ongelmiin, jollemme määrätietoisesti torju sen irvokkaimpia piirteitä. Samalla on syytä parantaa ulkomaalaisten kotouttamista. Kotouttaminen on otettava vakavasti nyt, eikä vasta sitten, kun sen todetaan epäonnistuneen.
Pohjoismaisten tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kotouttaminen on Norjan, Tanskan ja Ruotsin vertailussa onnistunut ylivertaisesti parhaiten Ruotsissa. Ruotsissa kotouttamiseen on sijoitettu alusta alkaen riittävästi resursseja. Tulokset ovat sen sijaan selvästi heikompia Norjassa ja Tanskassa, joissa ilmapiiri on kielteisempi ja kotouttamisessa painotetaan mahdollisuuksien sijaan velvoitteita.
l
Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän työperäisestä maahanmuutosta, kun aiemmin maahanmuuton merkittävin osa on ollut turvapaikkaa hakevien pakolaisten vastaanottaminen. Näissä on kyse täysin eri asioista.
Pakolaisten vastaanottamisessa on kysymys sitoutumisesta ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Sivistyneessä oikeusvaltiossa taataan ihmisoikeudet niin omille kansalaisille kuin turvapaikkaa maasta hakeville.
Olen viime vuosina tutustunut eri Euroopan maiden turvapaikkaprosessiin Pohjoismaiden Neuvoston kansalais- ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtajana. Turvapaikan hakijana ei ole kovin helppoa. Esimerkiksi Puolassa voi joutua odottamaan ahtaissa oloissa lopullista käännyttämistä kaksi vuotta. Monet turvapaikan hakijat ovat kärsineet kotimaassaan joko suoranaisesta kidutuksesta tai vainosta, jolloin säilöönotto voi olla musertava kokemus.
Turvapaikanhakijan olosuhteet Suomessa ovat viime vuosina parantuneet. Samaan on pyrittävä kaikissa Euroopan maissa. Schengen-alueella periaatteena on, että turvapaikan hakijan asia käsitellään siinä maassa, mihin hän ensimmäisenä saapuu. Se edellyttää korkeiden ihmisoikeusstandardien toteutumista kaikissa jäsenmaissa.
Turvapaikkaprosessissa on taattava inhimillinen ja yksilöllinen kohtelu kaikille turvapaikanhakijoille. Oikeusturvaan kuuluu käännytysten nopea toimeenpano niiden osalta, joiden palauttaminen kotimaahansa ei aiheuta heille uhkaa.
l
Kautta maailmanhistorian sivistys ja hyvinvointi on ollut yhteydessä ihmisten, tiedon ja kauppatavaran liikkumisen vapauteen. Valtiovallan tehtävä ei mielestäni sinällään ole maahanmuuttajien houkutteleminen Suomeen. Liberaalin sivistysvaltion voimavara on kuitenkin siinä, että maan työmarkkinat ovat lähtökohtaisesti avoinna kaikille työpaikan saaville.
Työnantajat, mukaan lukien julkiset palveluntuottajat, voivat sitten itse arvioida kuinka tarpeellista on rekrytoida työvoimaa ulkomailta. Monilla aloilla kilpailukyky edellyttää, että huippuosaajien rekrytoiminen ulkomailta olisi nykyistä helpompaa.
Työperäisen maahanmuuton helpottaminen tarkoittaakin käytännössä erilaisten viisumi- ja oleskelulupakäytäntöjen helpottamista. On vain järkevää, että Suomessa opiskeleva ulkomainen nuori voi valmistuessaan hakea työlupaa Suomessa ilman, että hänen täytyy välillä palata kotimaahansa. Työperäisen maahanmuuton helpottaminen on omiaan vähentämään myös turvapaikkaa perusteetta hakevien määrää.
l
Hyvän maahanmuuttopolitiikan välttämätön edellytys on kotouttamiseen panostaminen. Kielikoulutuksen, kulttuurituntemuksen sekä oikeusvaltion periaatteiden opettaminen on oltava osana kaikkien kotouttamista. Nykyisin esimerkiksi kotiäidit jäävät usein kotouttamistoimien ulkopuolelle.
Maahanmuuttajilla on, kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia lukuun ottamatta, oltava yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kuin kantaväestöllä. Jotta maahanmuuttaja osaa hyödyntää oikeuksiaan, on hänen ymmärrettävä ne ja järjestelmän varmistettava niiden toteutuminen. Tällöin on huomattavasti helpompaa edellyttää myös velvollisuuksien noudattamista.
Useissa maissa maahanmuuttoon liitetyt ongelmat ovat enemmänkin sosiaalisia ongelmia, jotka kertovat ylipäätään yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Kielteinen suhtautuminen maahanmuuttajiin ei mitenkään paranna suomalaisten vähäosaisten asemaa.
Hyvinvointiyhteiskunnan yleinen pyrkimys vähentää tuloerojen kasvua, sosiaalisia ongelmia sekä lähiöiden eriarvoistumista on myös järkevää maahanmuuttopolitiikkaa.
VILLE NIINISTÖ
Kirjoittaja on kansanedustaja ja vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.
---
Valistunut maahanmuuttopolitiikka välttämätöntä
Suomessa maahanmuuttopolitiikka ei ole ollut merkittävä poliittisen keskustelun aihe. Maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvien vaalivoiton myötä on kuitenkin välttämätöntä, että valistunut enemmistö nousee kertomaan oman näkemyksensä maahanmuutosta.
Tarkoitushakuisen kritiikin voimistuminen voi johtaa yhä kärjistyneempiin ongelmiin, jollemme määrätietoisesti torju sen irvokkaimpia piirteitä. Samalla on syytä parantaa ulkomaalaisten kotouttamista. Kotouttaminen on otettava vakavasti nyt, eikä vasta sitten, kun sen todetaan epäonnistuneen.
Pohjoismaisten tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kotouttaminen on Norjan, Tanskan ja Ruotsin vertailussa onnistunut ylivertaisesti parhaiten Ruotsissa. Ruotsissa kotouttamiseen on sijoitettu alusta alkaen riittävästi resursseja. Tulokset ovat sen sijaan selvästi heikompia Norjassa ja Tanskassa, joissa ilmapiiri on kielteisempi ja kotouttamisessa painotetaan mahdollisuuksien sijaan velvoitteita.
l
Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän työperäisestä maahanmuutosta, kun aiemmin maahanmuuton merkittävin osa on ollut turvapaikkaa hakevien pakolaisten vastaanottaminen. Näissä on kyse täysin eri asioista.
Pakolaisten vastaanottamisessa on kysymys sitoutumisesta ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Sivistyneessä oikeusvaltiossa taataan ihmisoikeudet niin omille kansalaisille kuin turvapaikkaa maasta hakeville.
Olen viime vuosina tutustunut eri Euroopan maiden turvapaikkaprosessiin Pohjoismaiden Neuvoston kansalais- ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtajana. Turvapaikan hakijana ei ole kovin helppoa. Esimerkiksi Puolassa voi joutua odottamaan ahtaissa oloissa lopullista käännyttämistä kaksi vuotta. Monet turvapaikan hakijat ovat kärsineet kotimaassaan joko suoranaisesta kidutuksesta tai vainosta, jolloin säilöönotto voi olla musertava kokemus.
Turvapaikanhakijan olosuhteet Suomessa ovat viime vuosina parantuneet. Samaan on pyrittävä kaikissa Euroopan maissa. Schengen-alueella periaatteena on, että turvapaikan hakijan asia käsitellään siinä maassa, mihin hän ensimmäisenä saapuu. Se edellyttää korkeiden ihmisoikeusstandardien toteutumista kaikissa jäsenmaissa.
Turvapaikkaprosessissa on taattava inhimillinen ja yksilöllinen kohtelu kaikille turvapaikanhakijoille. Oikeusturvaan kuuluu käännytysten nopea toimeenpano niiden osalta, joiden palauttaminen kotimaahansa ei aiheuta heille uhkaa.
l
Kautta maailmanhistorian sivistys ja hyvinvointi on ollut yhteydessä ihmisten, tiedon ja kauppatavaran liikkumisen vapauteen. Valtiovallan tehtävä ei mielestäni sinällään ole maahanmuuttajien houkutteleminen Suomeen. Liberaalin sivistysvaltion voimavara on kuitenkin siinä, että maan työmarkkinat ovat lähtökohtaisesti avoinna kaikille työpaikan saaville.
Työnantajat, mukaan lukien julkiset palveluntuottajat, voivat sitten itse arvioida kuinka tarpeellista on rekrytoida työvoimaa ulkomailta. Monilla aloilla kilpailukyky edellyttää, että huippuosaajien rekrytoiminen ulkomailta olisi nykyistä helpompaa.
Työperäisen maahanmuuton helpottaminen tarkoittaakin käytännössä erilaisten viisumi- ja oleskelulupakäytäntöjen helpottamista. On vain järkevää, että Suomessa opiskeleva ulkomainen nuori voi valmistuessaan hakea työlupaa Suomessa ilman, että hänen täytyy välillä palata kotimaahansa. Työperäisen maahanmuuton helpottaminen on omiaan vähentämään myös turvapaikkaa perusteetta hakevien määrää.
l
Hyvän maahanmuuttopolitiikan välttämätön edellytys on kotouttamiseen panostaminen. Kielikoulutuksen, kulttuurituntemuksen sekä oikeusvaltion periaatteiden opettaminen on oltava osana kaikkien kotouttamista. Nykyisin esimerkiksi kotiäidit jäävät usein kotouttamistoimien ulkopuolelle.
Maahanmuuttajilla on, kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia lukuun ottamatta, oltava yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kuin kantaväestöllä. Jotta maahanmuuttaja osaa hyödyntää oikeuksiaan, on hänen ymmärrettävä ne ja järjestelmän varmistettava niiden toteutuminen. Tällöin on huomattavasti helpompaa edellyttää myös velvollisuuksien noudattamista.
Useissa maissa maahanmuuttoon liitetyt ongelmat ovat enemmänkin sosiaalisia ongelmia, jotka kertovat ylipäätään yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Kielteinen suhtautuminen maahanmuuttajiin ei mitenkään paranna suomalaisten vähäosaisten asemaa.
Hyvinvointiyhteiskunnan yleinen pyrkimys vähentää tuloerojen kasvua, sosiaalisia ongelmia sekä lähiöiden eriarvoistumista on myös järkevää maahanmuuttopolitiikkaa.
VILLE NIINISTÖ
Kirjoittaja on kansanedustaja ja vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
