Ihmisoikeudet etenevät sateenkaariperheissä

Puolustin eilen tällä puheenvuorolla eduskunnan istunnossa hallituksen ja oikeusministeri Tuija Braxin esitystä homo- ja lesboparien oikeudesta sisäiseen adoptioon (eli sosiaalisen vanhemman mahdollisuutta päästä juridiseksi vanhemmaksi elämänkumppanin lapselle). Samalla korostin sukupuolineutraalin avioliiton ja perhekäsityksen saavuttamista tärkeänä ihmisoikeustavoitteena. Keskustelussa moni muukin tuki tätä tavoitetta, ja vain muutama kritisoi hallituksen lakiesitystä.

--
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on merkittävä ihmisoikeusedistysaskel sadoille suomalaisille perheille ja ennen kaikkea heidän lapsilleen. Jokainen kansanedustaja voi itse miettiä, arvioiko tämän lain osana laajempaa ihmisoikeuskokonaisuutta vai yksittäistapauksena. Se on tietysti molempia.

Itse näen siinä yhtä tärkeinä osuuksina molemmat eli sen, että lapsen asemaa näissä perheissä parannetaan nyt tässä akuutissa tilanteessa, mutta toisaalta myös sen, että se on osana isompaa kokonaisuutta, jossa ihmisten ihmisoikeudet Suomessa taataan riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tai perhemuodostaan. Itse kannatan siis sukupuolineutraalia avioliittoa ja myös ulkoisen adoption mahdollistamista sateenkaariperheille, ja siksi tämä laki on mielestäni askel oikeaan suuntaan, mutta ei vielä täysin toteuta niitä periaatteita, mitä esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä jo kansainvälinen ihmisoikeuskäytäntö meiltä edellyttäisi.

Arvoisa puhemies! Minua myös hämmentää hiukan se, että tässä nähdään vastakkainasettelua eli se, että kristillisdemokraattien vastustus on tällaista terminologista knoppologiaa, jolla sosiaalisen vanhemman kutsuminen huoltajaksi vanhemman sijaan haluaa asettaa tämän perhemuodon silmätikuksi, jota voidaan erityistapauksena ehkä sietää, mutta se ei kuitenkaan ole yhteiskunnan normi.

Tällainen ajattelu ei ollenkaan sovi omaan yhteiskuntakäsitykseeni eikä edes omaan kristilliseen etiikkaani. Naisten oikeudet eivät ole pois miesten oikeuksista, ja homoseksuaalisten oikeudet eivät ole pois heteroilta. Eikä näiden perheiden lasten etu ole se, että me lain edessä haluamme löytää heidän perhemuodolleen vain pelkän erittelynhalun vuoksi erilaisia nimityksiä. Tällainen ajattelu ei kuulu valtiollisen neutraalin ihmisoikeusnäkökulman piiriin. Se on toinen kysymys, miten eri toimijat valtion ulkopuolella, siis uskonnolliset yhteisöt, omassa käytännössään toimivat, mutta valtion tällaista erittelyä ei tule tukea.

Arvoisa puhemies! Minun ja muiden heteroperheiden isien ja äitien identiteetti ei ole mielestäni niin heikko, että muiden perhemuotojen tasavertainen kohtelu sitä heikentäisi, päinvastoin. Itse haluan perheenisänä kannustaa kaikkia vanhempia perhemuodosta riippumatta kantamaan vastuuta lapsistaan. Yhteiskuntamme tarvitsee lisää huolehtivia, hyviä ja vastuuta kantavia vanhempia, ei vähemmän. Sivistyneen oikeusvaltion tehtävänä ei ole asettaa vastuun kantamiselle esteitä, vaan purkaa niitä.

Arvoisa puhemies! Siksi kannatan lämpimästi lakiehdotusta.