Netti on kommunikaatiota, ei mediaa

Olen huolissani siitä, että sukupolvi, joka ei ymmärrä netin luonnetta, on kovaa tahtia säätämässä ihmisten perusoikeuksia virtuaaliympäristössä merkittävästi rajoittavaa lainsäädäntöä. Esimerkkejä tästä on monta, yhtenä edellisessä blogimerkinnässäni kommentoitu urkintalaki.

Eilisiltainen Ajankohtaisen Kakkosen "Kasvatusilta" oli ajoittain tuskaista katsottavaa. Eero Lehden (kok) johdolla ikämiessarja yritti selittää nuorille, että nettiä pitäisi valvoa siinä missä muutakin mediaa. He vertasivat palvelimen ylläpitäjän asemaa kustantajan/päätoimittajan asemaan.

Tässä ajattelutavassa on pari ongelmaa:

1) Sana virtuaaliympäristö on aika hyvä kuvaamaan sitä, mistä netissä on kyse. Se on ympäristö, jossa tehdään kaikkea sitä mitä meidän fyysisessä ympäristössämmekin. Netissä ihmiset kommunikoivat vuorovaikutuksessa keskenään. Netissä ihmiset käyvät kauppaa, tapaavat toisiaan, hankkivat informaatiota, harrastavat jne. Netin keskustelupalstoja ei voi rinnastaa perinteiseen mediaan, joka on jonkun julkaisijan vastuulla tuotettu. Netti pitää pikemminkin rinnastaa fyysiseen ympäristöömme. Jos me haluamme "sensuroida" nettiä, tarkoittaa se samaa kuin se, että haluamme rajoittaa ihmisten vapautta fyysisessä ympäristössä. Se ei ole täysin poissuljettua tietyissä tapauksissa, mutta tällaiset rajoitukset ovat hyvin perusoikeusherkällä alueella. Olisin aika varovainen sen suhteen, että nuorilta kiellettäisiin kokoontuminen jollakin nuorisotalolla vain sen takia, että siellä olisi ollut joskus järjestyshäiriöitä tai harrastettu epäsopivaa kielenkäyttöä. Julkaisijan vastuun on netissäkin koskettava toimitettua aineistoa, mutta keskustelupalstoja ei voida rinnastaa sanomalehtien mielipidesivuihin; ne ovat muodoltaan lähempänä fyysisessä ympäristössä käytyjä suullisia keskusteluja.

2) Usein hyvää tarkoittavat sensuuritoimet johtavat ongelman pahentumiseen, tai ovat vähintään hyvin tehottomia ongelman torjunnassa, mutta rajoittavat samalla muiden ihmisten vapautta. Ajatus nimimerkin käytön tai tiettyjen keskustelun aiheiden kieltämisestä, tai laajamittaisesta ennakkomoderoinnista, on absurdi; silloin keskustelu siirtyisi vain muodollisesti Suomessa toimivilta palvelimilta ulkomaille. Tässä on muuten kyse vähän samasta ilmiöstä kuin verokilpailussa: Eero Lehtikin kuuluu siihen aatteelliseen joukkoon, jonka mielestä veroja on Suomessa alennettava, koska muutoin varakasta/koulutettua väestönosaa muuttaisi yhä enemmän ulkomaille.

Esimerkki hyvää tarkoittavan lainsäädännön ongelmista: lapsipornon torjumiseksi testy (filtteri/) estojärjestelmä on asiantuntijoiden mukaan johtanut siihen, että asiantunteva käyttäjä löytää ko sivustoja aiempaa helpommin. Toisaalta asiaa koskevaa yhteiskunnallista keskustelua esittäneet sivustot ovat joutuneet eston kohteeksi.

Rikollinen toiminta on rikollista netissäkin, se on itsestään selvää. Filtterijärjestelmän ongelma on kuitenkin siinä, että nyt kun se on lanseerattu, löytyy valvonta- ja holhousyhteiskunnan kannattajilta koko ajan uusia ajatuksia siitä, mihin sitä voidaan soveltaa. Vaikka nauramme Kiinan tuhansien nettipoliisien sensuurijärjestelmälle, olemme ajautumassa itse samalle kaltevalle pinnalle.

Huomion pitäisi olla tehottomien filtterien sijaan siinä, miten nettiympäristössä voidaan puuttua ja mahdollisuuksien mukaan ennalta ehkäistä rikoksia. Paras tapa puuttua netin laittomuuksiin on vertaisvalvonnan rationaalinen kehittäminen. Tässä EFFI on aivan oikeilla linjoilla. Myös poliisin valmiuksia toimia nettiympäristössä on parannettava. Sen lisäksi on panostettava kansalaisten nettilukutaidon lisäämiseen. Kaikki monitorin ruudulla näkyvä ei ole totta, vaikka joku sen on kirjoittanutkin.