Maahanmuuttopolitiikasta

Laitan nyt poikkeuksellisesti viimeisimmän Turun Sanomien kolumnini myös tänne blogiin, jotta halukkaat voivat sitä kommentoida. Normaalisti julkaisen kotisivuillani lehtikirjoitukset ja tiedotteet, mutta siellä ei valitettavasti ole kommenttimahdollisuutta. Tämän ajattelin ehkä herättävän keskustelua.

---
Valistunut maahanmuuttopolitiikka välttämätöntä

Suomessa maahanmuuttopolitiikka ei ole ollut merkittävä poliittisen keskustelun aihe. Maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvien vaalivoiton myötä on kuitenkin välttämätöntä, että valistunut enemmistö nousee kertomaan oman näkemyksensä maahanmuutosta.

Tarkoitushakuisen kritiikin voimistuminen voi johtaa yhä kärjistyneempiin ongelmiin, jollemme määrätietoisesti torju sen irvokkaimpia piirteitä. Samalla on syytä parantaa ulkomaalaisten kotouttamista. Kotouttaminen on otettava vakavasti nyt, eikä vasta sitten, kun sen todetaan epäonnistuneen.

Pohjoismaisten tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kotouttaminen on Norjan, Tanskan ja Ruotsin vertailussa onnistunut ylivertaisesti parhaiten Ruotsissa. Ruotsissa kotouttamiseen on sijoitettu alusta alkaen riittävästi resursseja. Tulokset ovat sen sijaan selvästi heikompia Norjassa ja Tanskassa, joissa ilmapiiri on kielteisempi ja kotouttamisessa painotetaan mahdollisuuksien sijaan velvoitteita.

l

Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän työperäisestä maahanmuutosta, kun aiemmin maahanmuuton merkittävin osa on ollut turvapaikkaa hakevien pakolaisten vastaanottaminen. Näissä on kyse täysin eri asioista.

Pakolaisten vastaanottamisessa on kysymys sitoutumisesta ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Sivistyneessä oikeusvaltiossa taataan ihmisoikeudet niin omille kansalaisille kuin turvapaikkaa maasta hakeville.

Olen viime vuosina tutustunut eri Euroopan maiden turvapaikkaprosessiin Pohjoismaiden Neuvoston kansalais- ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtajana. Turvapaikan hakijana ei ole kovin helppoa. Esimerkiksi Puolassa voi joutua odottamaan ahtaissa oloissa lopullista käännyttämistä kaksi vuotta. Monet turvapaikan hakijat ovat kärsineet kotimaassaan joko suoranaisesta kidutuksesta tai vainosta, jolloin säilöönotto voi olla musertava kokemus.

Turvapaikanhakijan olosuhteet Suomessa ovat viime vuosina parantuneet. Samaan on pyrittävä kaikissa Euroopan maissa. Schengen-alueella periaatteena on, että turvapaikan hakijan asia käsitellään siinä maassa, mihin hän ensimmäisenä saapuu. Se edellyttää korkeiden ihmisoikeusstandardien toteutumista kaikissa jäsenmaissa.

Turvapaikkaprosessissa on taattava inhimillinen ja yksilöllinen kohtelu kaikille turvapaikanhakijoille. Oikeusturvaan kuuluu käännytysten nopea toimeenpano niiden osalta, joiden palauttaminen kotimaahansa ei aiheuta heille uhkaa.

l

Kautta maailmanhistorian sivistys ja hyvinvointi on ollut yhteydessä ihmisten, tiedon ja kauppatavaran liikkumisen vapauteen. Valtiovallan tehtävä ei mielestäni sinällään ole maahanmuuttajien houkutteleminen Suomeen. Liberaalin sivistysvaltion voimavara on kuitenkin siinä, että maan työmarkkinat ovat lähtökohtaisesti avoinna kaikille työpaikan saaville.

Työnantajat, mukaan lukien julkiset palveluntuottajat, voivat sitten itse arvioida kuinka tarpeellista on rekrytoida työvoimaa ulkomailta. Monilla aloilla kilpailukyky edellyttää, että huippuosaajien rekrytoiminen ulkomailta olisi nykyistä helpompaa.

Työperäisen maahanmuuton helpottaminen tarkoittaakin käytännössä erilaisten viisumi- ja oleskelulupakäytäntöjen helpottamista. On vain järkevää, että Suomessa opiskeleva ulkomainen nuori voi valmistuessaan hakea työlupaa Suomessa ilman, että hänen täytyy välillä palata kotimaahansa. Työperäisen maahanmuuton helpottaminen on omiaan vähentämään myös turvapaikkaa perusteetta hakevien määrää.

l

Hyvän maahanmuuttopolitiikan välttämätön edellytys on kotouttamiseen panostaminen. Kielikoulutuksen, kulttuurituntemuksen sekä oikeusvaltion periaatteiden opettaminen on oltava osana kaikkien kotouttamista. Nykyisin esimerkiksi kotiäidit jäävät usein kotouttamistoimien ulkopuolelle.

Maahanmuuttajilla on, kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia lukuun ottamatta, oltava yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kuin kantaväestöllä. Jotta maahanmuuttaja osaa hyödyntää oikeuksiaan, on hänen ymmärrettävä ne ja järjestelmän varmistettava niiden toteutuminen. Tällöin on huomattavasti helpompaa edellyttää myös velvollisuuksien noudattamista.

Useissa maissa maahanmuuttoon liitetyt ongelmat ovat enemmänkin sosiaalisia ongelmia, jotka kertovat ylipäätään yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Kielteinen suhtautuminen maahanmuuttajiin ei mitenkään paranna suomalaisten vähäosaisten asemaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan yleinen pyrkimys vähentää tuloerojen kasvua, sosiaalisia ongelmia sekä lähiöiden eriarvoistumista on myös järkevää maahanmuuttopolitiikkaa.

VILLE NIINISTÖ

Kirjoittaja on kansanedustaja ja vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.