Nopea ulkoministeri kompastui nokkeluuteensa

Täytyy sanoa, että HS:n viime viikon sunnuntain uutisen luettuani jäin vain odottamaan, koska kritiikki nousee julkisuuteen. Nyt se on Juhani Suomen ja Pertti Paasion Verkkoapilalle antamien kommenttien myötä tapahtunut. Ulkoministeri Stubb antoi suurlähettiläille suurlähettiläspäivillä elokuussa tehtävän arvioida vapaamuotoisesti maailman tilaa Venäjän-Georgian konfliktin jälkeen, ja monen yllätykseksi iso osa arvioista julkaistiin HS:n kautta nimettöminä. Arvioissa suurlähettiläät käyttivät hyvin suorasukaista kieltä.

Ulkoministeriön historiaa tutkineena (olin mukana prof. Soikkasen vetämässä tutkimuksessa ulkoministeriön historiasta 1970-luvulla) ja niin taloa kuin ulkopoliitikan tapoja tuntevana voin itse todeta, että tässä tapauksessa nopea ulkoministeri kompastui nokkeluuteensa. Avoimuus on hyvä asia, mutta suurlähettiläät toimivat diplomatian maailmassa, jossa tiedonsaanti perustuu luottamuksellisiin suhteisiin. Suomen suurlähettiläiden suorasukaiset arviot - jotka oli tarkoitettu ministerille, ei julkisuuteen - tullaan varmasti raportoimaan kaikkien relevanttien maiden ulkoministeriöille. Tämä saattaa johtaa siihen, että monen suurlähettilään asema omalla asemapaikallaan voi heikentyä.

Olen kannattanut jo ulkoministeri Tuomiojan ajalta alkanutta uutta linjaa, jossa UM korosti diplomaateilla olevan oikeus ja mahdollisuus osallistua tasapainoisella tavalla julkiseen keskusteluun omine näkökantoineen. Tämä on tärkeä osa modernia diplomatiaa. Pitää silti tunnistaa jyvät akanoista. Sisäiset keskustelupaperit ovat sisäisiä keskustelupapereita juuri siksi, että niissä voi esittää koeheittoja ja keskustelupalloja maan oman ulkopolitiikan kehittämiseksi. Jos ne tulevat julkisuuteen, ei keskustelupalloja enää uskalleta kirjoittaa edes sisäisiin papereihin. Tämä on Suomen ulkopolitiikalle vain tappioksi. UM:n arkistoja laajasti tutkineena voin todeta, että se tulisi olemaan haitaksi myös historiankirjoitukselle.

Pidän ulkoministeri Stubbia erittäin lahjakkaana ja taitavana ulkoministerinä. Mutta uusien toimintatapojen sisäänajossa voi aina tulla omia ylilyöntejään, joista on otettava opiksi. Julkaisupäätös saattoi osittain johtua siitäkin, että suurlähettiläiden kannat myötäilivät aika paljon ulkoministerin omaa transantlanttista suhdetta korostavaa ulkopolitiikkaa. Suurlähettiläiden mielipiteiden käyttö pelinappulana on sekin aika kyseenalaista.

Näin ollen ei taida muuten olla sattuma sekään, että kritiikki nousee Keskustan Verkkoapilan kautta julkisuuteen. Vanhan koulukunnan keskustalaisia saattaa suositun kokoomuslaisen ulkoministerin uuden ajan tyyli ottaa päähän. Tähän kritiikin taustamotiiviin en yhdy. Mielestäni ulkoministeri Stubb on tuonut paljon hyvää Suomen ulkopolitiikan johtamisen toimintatapoihin ja asenteisiin.