Tekijän oikeuksien voitto

Hallitus teki tiistaina päätöksen säilyttää tekijänoikeusasioiden hallinto opetusministeriössä. Vihreät ovat ilahtuneita, että hallitus päätti vihreiden eduskuntaryhmän ajaman kannan mukaisesti.

Opetusministeriö on valmistelulle oikea paikka, jotta tekijänoikeudet jatkossakin ovat lähtökohtaisesti kulttuurin tekijän, ei teollisuuden, oikeuksia.

Tekijänoikeusala on kehittynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Tietoyhteiskuntakehitys ja ohjelmistoja koskevat tekijänoikeudet asettavat lainsäädännölle uusia edellytyksiä. Toisaalta paine kaupallistaa tekijänoikeuksia kulttuurinviennin edistämiseksi on lisääntynyt.

Vihreiden yksimielinen kanta on, että tekijänoikeudet ovat kuitenkin pääsääntöisesti kulttuurin tekijöiden toimeentulon ja taiteellisen vapauden takaava oikeus. Siksi on tärkeää, että asiaa koskeva hallinto on kulttuurialaa monipuolisesti tuntevassa ministeriössä. Tämä takaa sen, että lainsäädännön valmistelussa ymmärretään sen vaikutukset alan toimijoiden mahdollisuuksiin menestyä ammatissaan. Se vahvistaa myös kulttuurin elintärkeää riippumattomuutta talouselämän määrittelemistä lainalaisuuksista.

Toisaalta vihreät ovat sitä mieltä, että myös tekijänoikeushallinnossa on kehitettävää. Kuluttajanäkökulmaa tekijänoikeuksien hallinnossa on vahvistettava. Edellisen eduskunnan käsittelemän tekijänoikeuslainsäädännön yhteydessä kävi selväksi, että hallinto ei riittävästi tuntenut lain vaikutuksia kuluttajien oikeuksiin tietoyhteiskunnassa.

Liian usein tietoyhteiskuntaa koskevaa lainsäädäntöä pidetään teknisenä, vaikka kyseessä on kansalaisten oikeuksien ja vapauden määrittely bittien maailmassa. Tekijänoikeudet vaikuttavat merkittävästi kuluttajan oikeuksiin käyttää ostamaansa tuotetta. Hallituksen päätöksessä todetaankin, että kuluttajanäkökulman edustajia otetaan mukaan tekijänoikeusfoorumiin. Vihreiden mielestä tämä näkökulma pitää ottaa paremmin huomioon myös virkamiesten osaamisessa ja valmistelutyöryhmissä.

Vihreät ovat myös kannattaneet tiiviimpää yhteistyötä tekijänoikeuksien kehittämiseksi työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetusministeriön välillä. Virkamiesten osaamista neuvotella globaalissa taloudessa toimivien suuryritysten kanssa on vahvistettava. On kulttuurin toimijoidenkin etu, että hallinto ymmärtää lainsäädännön vaikutuksen kulttuurivientiin ja alan teollisuuteen. Myös tämä kehittämistarve on huomioitu hallituksen päätöksessä.

Avoin kirje hoitajille

Suomi on viime päivät kokenut kovia. Tehyläisten hoitajien työtaistelu oikeudenmukaisemman palkkauksen puolesta uhkaa toteutuessaan syventää suomalaisten ahdinkoa. Onkin välttämätöntä, että kiista pitää ratkaista neuvottelupöydässä jo tämän viikon aikana. Irtisanoutumiset toteutuessaan olisivat vakava uhka suomalaisten terveydelle, enkä usko minkään osapuolen haluavan työmarkkinakiistan johtavan ihmishenkien menetykseen.

Sairaanhoitajien palkkatavoite on oikeutettu. Sairaanhoitajien ja muiden tehyläisten palkkaus on jäänyt jälkeen jo vuosikymmenien ajan, ja korjausta tarvitaan. Mielestäni hallituksen onkin tehtävä kaikkensa, jotta sopu saadaan aikaan. Tämä tarkoittaa valmiutta osallistua sopimuksen rahoittamiseen uudella lisärahoituksella. Toivoisin, että sopu löytyisi esimerkiksi sopimuskauden pidentämisellä ja erillisellä lisäkorotuksella sopimuskauden loppupuolella.

Valitettavasti neuvottelutilanne on kuitenkin julkisuudessa esitettyä monimutkaisempi. Sopimuksen aikaansaaminen ei nimittäin ole valtion rahasta kiinni. Kuntatyönantajat eivät suostu mihin tahansa sopimukseen, vaikka hallitus sen rahoittaisikin. Tehyläisten 25 prosentin palkannousu asettaisi kuntatyönantajille muilla aloilla valtavat paineet vastaavaan seuraavina vuosina. Myös muut kunta-alan ammattijärjestöt suhtautuvat kriittisesti siihen, että Tehy saisi työtaistelu-uhan avulla suuremman palkankorotuksen kuin he – heille kun luvattiin, että kuukausi sitten tehty sopimus on paras mitä voidaan saada.

Lisäksi neuvottelupöydässä on kiista sopimusjärjestelmän uudistamisesta. Tehy hakee itsenäistä sopimusoikeutta pääsopijana. Kuntatyönantajat vastustavat tätä, ja käsittääkseni myös muu ammattiyhdistyskenttä. Tehyn itsenäinen sopimusoikeus on monien ay-aktiivien mielestä mahdoton, koska Tehy ei edusta yksinään riittävän suurta osaa alan työntekijöistä. Terveydenhuollon ammattilaisista yhteensä 50,9% kuuluu Tehyyn. Joillain aloilla Tehyn osuus henkilöstöstä on 70-80%, toisilla vain 20% (esimerkiksi lastenhoitajat). Tehy haluaa korotuksen kaikille jäsenilleen, mutta tällöin samalla ammattinimikkeellä työskentelevä superilainen tai liittoon kuulumaton ei korotusta saisi. Toteutuessaan tällainen tilanne olisi mahdoton. Kaikille kuuluu samasta työstä sama palkka. Itse en halua ottaa tähän kiistaan kantaa, mutta olen ymmärtänyt kiistan olevan keskeinen syy sovun viivästymiseen. Tämä kysymys palkankorotusten kohdentamisesta kuuluu työmarkkinapöytään, eikä eduskunta tai hallitus voi sitä valitettavasti ratkaista.

Silti on selvää, että jonkinlaista sopimusjärjestelmän muutosta tarvitaan. Juuri sopimusrakenne on johtanut siihen, että julkisen sektorin naisvaltaiset alat ovat jääneet palkkauksessa jälkeen. Koko 100-vuotisen työmarkkinahistorian aiheuttamaa vinoutumaa ei voi korjata kerralla, mutta tämä hallitus on sitoutunut sen korjauksen pitkäjänteiseen tekemiseen. Myös tämän 2,5 vuoden sopimuskauden jälkeen hallituksen tulee mielestäni hallitusohjelman mukaisesti jatkaa lisärahoituksen ohjaamista naisvaltaisille koulutetuille aloille, joilla työn palkkaus ei vastaa työn vaativuutta.

Edellä esittämieni syiden takia vihreät ovat hyväksyneet sen, että hallituksen on äärimmäisenä varotoimenpiteenä myös varauduttava työtaistelun ja irtisanoutumisten toteutumiseen. Joukkoirtisanoutuminen on äärimmäinen ja poikkeuksellinen työtaistelun keino. Suomessa on aina pidetty yhteisenä periaatteena sitä, että lakossa ei vaaranneta ihmishenkiä vaan suojelutyöstä voidaan sopia. Työtaisteluoikeutta on rajattu eri tavoin, se ei ole rajaamaton perusoikeus. Tavallisessa lakossa on suojelutyötä koskeva lainsäädäntö, ja suojelutyöstä ihmishenkien turvaamiseksi on aina lakkojen yhteydessä pystytty vapaaehtoisesti sopimaan. Näin toimittiin myös vuoden 2001 lääkärilakossa. Nyt Tehy ei ole halunnut vapaaehtoisesti sopia suojelutyöstä, koska heidän mukaansa aiemmista suojelutyön sopimisista on huonoja kokemuksia.

Tässä tilanteessa potilasturvallisuuslaki on hyväksyttävä ratkaisu määritellä työtaistelulle inhimilliset rajat. Sen tavoitteena on rajoittaa työtaistelua niin vähän kuin mahdollista (heikentämättä ammattijärjestön mahdollisuutta sopimiseen), jotta viimesijainen perusoikeus oikeudesta elämään voidaan riittävissä määrin turvata. Joukkoirtisanoutumisen tavoitteena ei ole työsuhteen päättäminen, vaan työnantajan painostaminen osana työtaistelua. Siksi siihen on suhtauduttava työtaistelutoimena, jolle lainsäädäntö tai suojatyösopiminen asettaa aina rajat.

Itse istun perustuslakivaliokunnassa, joka kuunteli tarkkaan asiantuntijoita ja punnitsi lakia huolella. Lakia rajoitettiin perustuslain edellyttämällä tavalla erittäin suppeaksi tavallisen lakon suojelutyötä vastaavaksi työvelvollisuudeksi. Se koskee käytännössä vain niitä, jotka ovat irtisanoutuneet osana työtaistelua.

Työtaistelun rajaaminen suppealla tavalla on perustuslainmukainen, ja tässä tilanteessa jopa sen velvoittama ratkaisu. Tämä vastaa täysin perustuslakiasiantuntijoiden kantaa siitä, mikä hallituksen velvollisuus tässä tilanteessa on. Mielestäni laki auttaa sairaanhoitajia myös siksi, että nyt hallitus ottaa sille kuuluvan vastuun määritellä erityisen kriittiset hoitoalat – nyt kukaan irtisanoutumassa oleva hoitaja ei joudu henkilökohtaisesti tuskalliseen vastuuseen siitä, voiko irtisanoutua kriittisestä työtehtävästään.

Jollei lakia säädettäisi ja irtisanoutumiset toteutuisivat, aiheuttaisi se väistämättä ihmishenkien menetyksiä. Todennäköisesti vastaavat ministerit joutuisivat valtakunnan oikeuteen vastaamaan siitä, miksi hallitus ei ole täyttänyt velvollisuutteen varmistaa välttämätön terveydenhuolto. Tilanne on todella vakava, eikä hallitus voi jättää perustuslain sitä velvoittaessa varautumatta irtisanoutumisten toteutumiseen.

Olen tuskallisen tietoinen tilanteen vaikeudesta. Minä henkilökohtaisesti, sekä vihreä eduskuntaryhmä, teemme kaikkemme, jotta hallitus voi kaikin mahdollisin tavoin tukea sopuratkaisun aikaansaamista jo tällä viikolla.

Sympatiani on sairaanhoitajien puolella. Toivon että löytyy sopuratkaisu, jolla sairaanhoitajien ja muiden tehyläisten ammattien palkkaus merkittävästi paranee. Tulen myös jatkossa tekemään työtä sen eteen, että terveydenhuollon tulevaisuus Suomessa olisi myös muilla tavoin turvattu.

Pohjoismaisella yhteistyöllä kestävää ilmastopolitiikkaa

Olen tällä viikolla osallistunut Pohjoismaiden Neuvoston vuoden pääistuntoon Oslossa. Istunnon pääteemana on ilmastonmuutoksen torjunta. Korkea poliittinen agenda on palauttanut edustajien uskon pohjoismaiseen yhteistyöhön, ja kokous on ollut erittäin onnistunut.

Pohjoismaat kohtaavat ilmastonmuutoksen konkreettisesti. Grönlannin edustajat ovat tuoneet esille ne valtavat riskit, jotka ilmaston lämpeneminen merkitsee Grönlannille. Grönlannin mannerjään sulaminen vaikuttaa myös meihin kaikkiin muihin. Arktiksen alueen jäiden nopea sulaminen aiheuttaa paitsi ekologisia muutoksia myös riskejä konflikteista valtioiden välillä kilpailtaessa Arktiksen meren pohjassa sijaitsevien kaasu- ja öljyvarojen hyödyntämisessä.

Samalla kokouksessa on ollut vahva usko siihen, että yhdessä Pohjoismaat voivat johtaa niin EU:n kuin koko maailman tekemään riittävän pitkälle menevät ilmastositoumukset Kioton sopimuksen jatkoa koskevissa neuvotteluissa. Pohjoismailla on loistava tilaisuus tähän jo siksi, että ratkaiseva YK:n ilmastokokous pidetään vuonna 2009 Kööpenhaminassa.

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää myös pohjoismaisen yhteiskunnan uudistamista kestävämmäksi. Tarvitaan esimerkiksi parempaa joukkoliikennettä, parempaa kaupunkisuunnittelua ja kestävämpää kulutusta. Tässä me voimme oppia paljon toisiltamme. Itse kysyin istunnossa Ruotsin pääministeri Reinfeldtilta hänen näkemyksiään siitä, miten ekologisella verouudistuksella voidaan vähentää ympäristöä kuormittavaa kulutusta. Ekologisessa verouudistuksessa verotuksen painopistettä siirretään työn verotuksesta ympäristökuormituksen verotukseen. Ruotsissa sosialidemokraattinen hallitus yhteistyössä vihreiden kanssa toteutti jo viime vaalikaudella laajan verouudistuksen, ja Suomessa olemme juuri aloittamassa samalla tiellä.

Reinfeldt on kokenut viime vuoden aikana varsinaisen ympäristöherätyksen (parempi myöhään kuin ei milloinkaan), ja korosti riittävän korkean hiilidioksidiveron merkitystä. Reinfeldt myönsi minun olevan oikeassa siinä, että tarvitaan modernia veropolitiikkaa jotta yhteiskuntarakenteemme voidaan muuttaa kestävämmäksi.

Tällaista puhetta soisi kuulevan lisää myös Suomessa.

Ensimmäiset puoli vuotta eduskunnassa

Eduskunta on nyt istunut vaalien jälkeen puoli vuotta (istuntotauko poislukien). Ajattelin että samalla on hyvä tilaisuus kuvailla sitä, miltä työskentely eduskunnassa on tuntunut ja mistä työpäiväni muodostuvat. Tämä on nyt sitten pitkä vuodatus, varoitusvaroitus... :)

En ole hetkeäkään katunut sitä, että halusin Arkadianmäelle. Aikaansaavalla ja asioihin perehtyvällä kansanedustajalla on yhä todellinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen, myös tässä meidän globalisoituvassa ja sirpaloituvassa maailmassamme. Arkadianmäki on hermopiste, jossa voi aistia eri suunnista tulevia muutospaineita ja viestejä. On yhtä tärkeää seurata kansainvälistä keskustelua kuin oman vaalipiirinsä ihmisten arkea, jotta osaa tunnistaa päätösten vaikutukset ja edellyttää päätöksiltä linjakkuutta. Tutkijataustastani on ollut paljon apua siinä, että osaa valtavassa tietotulvassa tunnistaa olennaisen.

Jo hallitusneuvotteluissa vihreät saivat merkittävän jäljen hallitusohjelmaan, jota nyt hallituksessa olemme panemassa toimeen. Olin hallitusneuvotteluissa terveydenhuoltoa, perusturvaa ja työelämää käsittelevässä työryhmässä. On ollut hienoa nähdä, että itse neuvottelemani asiat ovat nyt hallituksen politiikassa toteutumassa. Yhtenä esimerkkinä tästä on vanhempain- ja sairauspäivärahojen vähimmäistason merkittävä korotus 150 eurolla kuussa, joka toteutuu vuoden 2009 alussa. Se nostaa pienten lasten vanhempien tuen työttömien tasolle, ja parantaa monien vähävaraisten lapsiperheiden asemaa. Ilman meidän panostamme tätä korotusta tuskin tapahtuisi.

***

Uutena kansanedustajana en voi ainakaan valittaa sitä, ettenkö voi vaikuttaa asioihin. Vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana osallistun eduskuntaryhmän lisäksi hallitusryhmämme työskentelyyn ja linjojemme määrittelyyn. Toimin myös eduskuntaryhmämme sisäisten seurantaryhmien vetäjänä korkeakoulupoliittisissa kysymyksissä sekä hallituksen sosiaaliturvauudistuksen osalta. Suuressa valiokunnassa olen vihreän ryhmän vastaava ja osallistun työvaliokunnan työskentelyyn. Perustuslakivaliokunnassa olen ainoa vihreä edustaja. Pohjoismaiden Neuvostossa minut valittiin Kansalais- ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtajaksi, mikä merkitsee suurta vastuuta kuluttajien ja kansalaisten oikeuksia koskevissa kysymyksissä.

Kun työtehtäviä riittää, on pakko priorisoida. Voisin hyvinkin sujuvasti käyttää töihin aikaa 80 tuntia viikossa, mutta yritän pitää työaikani inhimillisenä voidaakseni olla riittävästi myös perheeni kanssa. Toistaiseksi ajastani on kulunut varsin paljon vihreiden sisäisiin kokouksiin. Lähes joka päivä minulla yksi tai useampia tällaista kokousta. Esimerkiksi tänään määrittelemme vihreiden linjaa yliopistolain kokonaisuudistuksesta ja innovaatioyliopistosta. Sisäiset kokoukset ovat tärkeitä, koska niissä muodostetaan yhdessä se linja jota vihreät ajavat hallituksen sisällä ja eduskunnassa.

Vihreiden sisäisten kokousten lisäksi ajastani merkittävä osa kuluu tietenkin eduskunnan virallisiin kokouksiin. Perustuslakivaliokunta kokoontuu useimpina viikkoina joka aamu tiistaista perjantaihin. Lisäksi olemme käyneet vierailuilla esimerkiksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa, suojelupoliisissa ja oikeusministeriössä. Suuri valiokunta kokoontuu keskiviikko- ja perjantai-iltapäivisin.

Lisäksi täysistuntoja on useampina päivinä. Esimerkiksi budjettikäsittelyn yhteydessä täysistunnot kestävät iltämyöhään. Maanantai on etätyöpäivä, jolloin osallistun useimmiten erilaisiin tilaisuuksiin Varsinais-Suomessa. Myös Turun kaupunginvaltuuston kokoukset ovat maanantaisin, ja oman kaupunkin asioihin vaikutan toki muulloinkin.

Olen myös parhaani mukaan yrittänyt ehtiä osallistumaan erilaisiin seminaareihin ja yleisötilaisuuksiin. Mielestäni on tärkeää, että kansanedustajat säilyttävät myös arjen työssään kontaktin talon ulkopuoliseen elämään. Tässä työssä on nimittäin helposti se vaara, että kokoukset vievät mennessään.

Itse olen priorisoinut oman maakuntani yleisötilaisuuksia, kansalaisvaltuuskuntien vastaanottamista eduskunnassa sekä omien vastuualueideni seminaareihin osallistumista. Jotta tutkimuksen soveltamisen ja päätöksenteon välistä aitaa voidaan madaltaa, on tärkeää että kansanedustajat seuraavat tieteellistä debattia. Osallistuin pari viikkoa sitten pohjoismaiseen kuluttaja-alan tieteelliseen seminaariin, jossa sain paljon ajatuksia PN:n kansalais- ja kuluttajavaliokunnan toiminnan kehittämiseen.

***

Julkiseen keskusteluun osallistuminen on välttämätön osa kansanedustajan työtä. Turun Sanomiin kirjoitan kerran kuussa vieraskolumnistina ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Olen myös kirjoittanut myös esimerkiksi opiskelijalehtiin. Minulla on myös visio siitä, että tämän vaalikauden aikana aion kirjoittaa kirjan vihreästä yhteiskunnasta.

Hallituspuolueen kansanedustajana ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana joutuu tasapainoilemaan julkisen keskustelun ja sisäisen vaikuttamisen välillä. Välillä on tavoitteidemme kannalta tehokkaampaa vaikuttaa hallituksen sisällä, kuin huutaa kovaan ääneen julkisuudessa.

Tästä valitettavasti vain tulee helposti kuva, että vihreitä ei näy ja oppositio väittää meitä saamattomiksi. Mielestäni meidän on jatkossa oltava rohkeampia myös julkisessa keskustelussa, eikä vain tyytyä hallinnointiin. Hallitus ei edelleenkään tee riittävästi kestävämmän elämäntavan helpottamiseksi, ja tarvitsemme esimerkiksi lisää raideinvestointeja. Onneksi ekologisessa verouudistuksessa olemme sentään päässeet alkuun.

Yhteen asiaan haluan kuitenkin jatkossa panostaa enemmän: vuorovaikutukseen ihmisten ja erityisesti nuorten kanssa. Nuoria on vaikea tavoittaa yleisötilaisuuksissa ja eri järjestöjen tapaamisissa, lobbareita näkee sitäkin enemmän.

Paras tapa tavoittaa nuoria on blogi. Hektisessä arjessa blogin kirjoittaminen on kuitenkin takerrellut. Tarkoitukseni onkin vielä tänä vuonna uudistaa myös blogiani ja tehdä siitä nopeatempoisempi, lyhyesti ja ytimekkäästi ajankohtaisia kysymyksiä pohtiva foorumi. Keskustelua ja kommentteja blogissani toivon myös, ja esitettyihin kysymyksiin aion myös vastata.

Yliopistoille lisää resursseja ja autonomiaa

Tässä talousarviokeskustelun puheenvuoroni yliopistoja koskeva osuus:

"Arvoisa puhemies! Toisena teemana haluan nostaa esille yliopistojen määrärahat. Riittävä perusrahoitus takaa yliopistojen riippumattomuuden, sivistyksellisyyden ja tieteen vapauden. Vaikka yliopistoille ollaan hallituksen toimesta aivan oikein lisäämässä mahdollisuutta ulkopuoliseen ja yksityiseen rahoitukseen, on perusrahoitus se perusta yliopistojen vahvalle asemalle suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut tuottavuusohjelman tarkistamiseen yliopistojen osalta, ja tämä tarkistus tullaan tekemään tänä syksynä. Yliopiston henkilökunnan tulisi kaiken hallinnollisen pallottelun jälkeen antaa vihdoin keskittyä työhönsä eli tutkimukseen ja opetukseen.

Yliopistolain uudistuksen yhteydessä yliopistot eivät jatkossa enää tule olemaan valtion tilivirastoja, jolloin on luontevaa, että valtio ei enää mikro-ohjaa yliopistoja muilla mekanismeilla kuin tulossopimusohjauksella. Siksi yliopistot on rajattava pois tuottavuusohjelman piiristä, ja vähintään opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta tämä on toteutettava pikaisesti. Tähän hallitus on käsittääkseni sitoutunut, ja vain siksi tässä budjetissa olevaa määrärahan korotusta voidaan pitää hyväksyttävänä. Hallituksen on silti edelleen harkittava mahdollisuuksia lisätä yliopistojen määrärahoja hallituskauden loppupuolella valtion tiede- ja teknologianeuvoston esittämällä 50 miljoonan euron vuotuisella määrärahan korotuksella."

Ekologinen verouudistus etenee

Pidin eilen varsinaisen puheenvuoroni vuoden 2008 talousarviota koskevassa keskustelussa. Laitan sen nyt blogiini luettavaksenne. Keskityin puheessa kahteen asiaan: perustelemaan ekologista verouudistusta, sekä tuomaan esille yliopistojen lisämäärärahojen tarpeen.

Oppositio on ollut kummallisen vanhakantainen kritiikissään talousarviota kohtaan, ja siksi pidin pienen talouspoliittisen luennon siitä, kuinka ekologinen verouudistus - työn verotuksen keventämin ja ympäristöverojen vastaava kiristäminen - on kestävän yhteiskunnan rakentamisen kannalta välttämätöntä. Laitan yliopistoja koskevan osuuden omaan blogimerkintään:

"Ville Niinistö /vihr: Arvoisa puhemies! Vanhasen toisen hallituksen ensimmäinen talousarvio on samalla ensimmäinen ekologista verouudistusta toteuttava budjetti Suomessa. Ekologinen verouudistus oli jo Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa, mutta sen aikana uudistusta ei käytännössä toteutettu. On hienoa, että Suomi nyt vihdoin on astumassa modernia ja kestävää talouspolitiikkaa harjoittavien maiden joukkoon.

Ilmastonmuutoksen, raaka-aineiden hinnannousun ja luonnonvarojen ehtymisen myötä 2000-luvun resurssitehokkaassa talouspolitiikassa ekologia ja ekonomia kulkevat käsi kädessä. Vihreänä talousihmisenä turhaudun usein siihen, kuinka toimittajat muistavat vihreiden puheista usein vain energiaverojen kiristämisen. Tämä on vain toinen puoli ekologista verouudistusta. Yhtä tärkeää on se, että samalla vähintään vastaavassa suhteessa kevennetään työn verotusta ja vahvistetaan perusturvaa. Lisäksi on syytä parantaa kestävien kulutusvalintojen kilpailukykyä, jotta ympäristöystävälliset ja energiatehokkaat valinnat helpottuvat.

Uudistuksessa on siis kyse verotuksen rakenteellisesta muutoksesta, jolla sekä lisätään työnteon kannattavuutta että ohjataan kestäviin kulutusvalintoihin. Siinä ihmisille annetaan työn verotuksen jälkeen enemmän rahaa lompakkoon. Tällöin jokainen ihminen voi itse omilla kulutustottumuksillaan vaikuttaa siihen, kuinka suuri osa tästä ylimääräisestä rahasta jää perheen hyvinvoinnin lisäämiseen ja kuinka suuri osa menee ympäristöä kuormittavan kulutuksen verottamiseen. Nämä ehdot toteutuvat riittävän hyvin hallituksen ohjelmassa ja talousarvioesityksessä.

Ensi vuoden budjetissa ympäristöveroja eli tässä tapauksessa polttoaineen ja sähkön verotusta lisätään 300 miljoonalla eurolla, mikä sovittiin koko hallituskauden tavoitteeksi. Työn verotusta tullaan vaalikaudella keventämään merkittävästi tätä enemmän, vaikka suhdannesyistä on haluttu painottaa kevennyksiä vaalikauden loppupuolelle.

Perusturvan puolella opiskelijat ja eläkeläiset saavat jo tässä budjetissa merkittävän korotuksen. Lapsiperheiden asemaa parannetaan yksinhuoltajien osalta jo tässä budjetissa sekä erityisesti vähimmäisvanhempainetuuksien suurella, yli 150 euron korotuksella ensi vuonna. Lisäksi laaja sosiaaliturvan uudistus tulee vahvistamaan kaikkien perusturvaa ja kannustamaan työntekoon. Kestäviä kulutusvalintoja tuetaan muun muassa energia-avustusten lisäämisellä ja suurten kaupunkien joukkoliikennetuen aloittamisella vuonna 2010.

Arvoisa puhemies! Ruotsissa ekologista verouudistusta on toteutettu sosialidemokraattien ja vihreiden yhteistyönä jo edellisellä vaalikaudella - oli siellä muuten vasemmistopuoluekin mukana. Siellä ympäristöveroja korotettiin neljän vuoden ajan joka vuosi 3 miljardia kruunua eli reilut 300 miljoonaa euroa ja työn verotusta kevennettiin vuosittain hieman tätä enemmän. Lopputuloksesta tehdyssä tutkimuksessa osoittautui, että sen sosiaaliset vaikutukset olivat myös hyvät. Väestöstä valtaosan elintaso parani, ja erityisesti kaupungeissa pienituloiset, jotka käyttävät vain vähän autoa, voittivat merkittävästi uudistuksessa. Siksi on vaikea ymmärtää vasemmistopuolueiden epäluuloa ympäristöverojen korottamista ja ekologista verouudistusta kohtaan.

Myös kulutustottumukset muuttuivat, ja Ruotsi on onnistunut taittamaan sähkönkulutuksen kasvun lievään laskuun. Sen sijaan Suomessa sähkönkulutus on viime vuosina kasvanut edelleen, jopa ennätyssuuresti, 6-10 prosenttia vuodessa. Ruotsissa työllisyysvaikutukset olivat hyvät. Energiaintensiivinen teollisuus hyötyi tehostamalla energiankäyttöään ja siten parantamalla tuottavuuttaan ja kilpailukykyään maailmanlaajuisesti, ja työn verotuksen keventäminen lisäsi muiden alojen, erityisesti palvelualojen, työllisyyttä. Ruotsin uusi porvarihallitus aiemmasta oppositiokauden kritiikistään huolimatta jatkaa nyt verouudistusta korottamalla polttoaineveroja enemmän kuin vihreät viime kaudella uskalsivat edes ehdottaa.

Resurssitehokas raaka-aineiden ja sähkön käyttö onkin kansantalouden menestymisen kannalta vuosi vuodelta välttämättömämpää. Toivoisin siis myös opposition päivittävän talouspolitiikan oppikirjansa. Ekologia ja ekonomia kuuluvat yhteen."

Työttömyyden hoidosta työllisyyden hoitoon

Vaikka blogi on ollut syksyn hiljaa, on kiirettä pitänyt. Elokuun loppu meni tiiviisti hallituksen budjettineuvotteluissa, joihin osallistuin vihreiden edustajana. Vihreä eduskuntaryhmä valmisteli myös syksyn toimintaansa. Syyskuun alku on mennyt vauhdikkaasti eri tilaisuuksissa puhumiseen, ja nyt tällä viikolla eduskunnan budjettikäsittelyyn.

Laitan tähän eilisen puheenvuoroni työministeriön osalta käydystä keskustelusta. Hallitus on tekemässä työvoimapolitiikassa paljon parempaa työtä, kuin mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää:

"Ville Niinistö /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallitus ja ministeri Cronberg ovat ottaneet työvoimapolitiikan painopisteeksi työllisyyden hoitamisen ja työllistymisen eikä pelkästään työttömyyden hoitamista, ja siitä hatunnosto. On yritetty löytää tehokkaimmat keinot työllistää ihmisiä heidän tarpeidensa mukaan.

On tärkeää, että huomioidaan todellakin jokaisen ihmisen lähtökohta niin, että kaikilla on aito mahdollisuus työhön. Perusturvan uudistus on iso osa tätä kokonaisuutta, ja toivon, että työministeri varmistaa, että siinä vahvistetaan kaikkien mahdollisuus työhön ja siten vahvistetaan perusturvaa.

Tässä [keskustelussa] on tullut esille, että itse asiassa työllistämismäärärahat laajasti ymmärrettynä lisääntyvät merkittävästi, kun otetaan mukaan kaikki oppisopimuskoulutukset ja ammatillisten koulutuspaikkojen lisääminen ja työpajatoiminta.

Kun vielä kolmannen sektorin ja julkisen sektorin työllisyysmäärärahat yhteenlaskettuna jäävät suunnilleen nykytasolle tai jopa hieman lisääntyvät, ja julkisuudessa on tästä ollut kuitenkin täysin toisia käsityksiä, niin miten ministerinä te varmistatte sen, että tieto määrärahojen riittävyydestä kulkee alan järjestöihin (Puhemies: Aika!) - joissa nyt on ollut epäluuloa ja -toivoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Myös oppositiolta tässä toivoisin maltillisuutta, että ainakaan virheellisiä tietoja ei leviä, niin kuin niitä on julkisuudessa tähän saakka ollut. En sano, että oppositio on niitä levittänyt, mutta niitä on ollut."

Irakin jalkapallovoitto avaa uuden tulevaisuuden

Irakin futismaajoukkue teki sensaatiomaisen teon ja voitti tänään Aasian cupin loppuottelussa Saudi-Arabian 1-0! Aasialaisille kyse on yhtä suuresta asiasta kuin meillä futiksen EM-kisojen voitosta. Irak ei ole koskaan aiemmin voittanut turnausta, ja ennen kisoja (ja kisojenkin aikana) huonosti valmistautumaan päässeeltä joukkueelta ei nytkään paljon odotettu. Itse seurasin netistä peliä ja toivoin kovasti Irakin voittoa.

Irakin maajoukkue, johon kuuluu niin sunneja, shiioja kuin kurdejakin, on uskomattomalla teollaan antanut paljon kärsineelle kotimaalleen toivoa uudesta tulevaisuudesta. Juuri tätä jalkapalloilu on parhaimmillaan. Positiivista yhteenkuuluvuuden tunnetta, optimismia ja vastoinkäymisten voittamista.

Symbolit ovat tärkeitä, ja sisällissodan, miehityksen ja terrorismin runtelemalta Irakilta yhdistävät symbolit ovat puuttuneet. Tämä voitto antaa ainutlaatuisella tavalla uuden mahdollisuuden rauhalle Irakissa. Sen irakilaiset ovat todellakin ansainneet.

Iloinen perhetapahtuma

Eilen aamulla klo 6.30 Ruotsin aikaa saimme vaimoni Marian kanssa upean tyttövauvan. Tytön paino oli 3,850 kilogrammaa ja pituus 50 senttiä. Kaikki asianosaiset ovat onnellisia ja hyvinvoivia. Tulimme jo tänään sairaalasta kotiin Tullingeen tytön isoveljen Eliaksen luo.

Nyt vietämme seuraavat viikot rauhassa aikaa perheen kesken ja nautimme uudesta perheenjäsenestä. Syksyn vietämme koko perhe Suomessa vaimoni ollessa äitiyslomalla.

Lämpimät kiitokset kaikista onnitteluista!

Työministeriö jo asialla

Sain eduskuntaan mennä viikolla työministeri Tarja Cronbergin (vihr) vastauksen eduskuntaryhmämme kirjeeseen apurahatyöläisten sosiaaliturvan puutteiden korjaamisesta. Ministeri kirjoitti, että työministeriö on laittanut asialle selvitysmiehen, jonka tehtävänä on esittää ratkaisut työttömyysturvan ongelmiin vielä loppukesän aikana. Ministeri Cronberg ilmoitti, että tarvittavat päätökset laitetaan heti tämän jälkeen liikkeelle.

Työministeriön osalta kysymys on sekä ohjeistuksen että lainsäädännön täsmentämisestä, jotta apurahatyöläinen voi saada työttömyysturvaa. Ministeri vakuuttaa, että apurahansaajia pitää kohdella tasaveroisesti koko maassa.

Tulen omalta osaltani seuraamaan ja vahtimaan asian etenemistä. Nyt odottelemme vastauksia myös kulttuuriministeri Wallinilta (rkp) ja sosiaali- ja terveysministeri Hyssälältä (kesk), jotka vastaavat apurahojen määrään ja sosiaalivakutuukseen (eläke- ja sairausvakuutukseen) liittyvistä kysymyksistä.

Apurahatyöläisten sosiaaliturva korjattava pikaisesti

Suomalainen sosiaaliturva on rakennettu teollisen yhteiskunnan vakaan palkkatyön pohjalle. Todellisuus on kuitenkin muuttunut, ja erilaiset palkkatyön ja yrittämisen välimaastossa olevat ammatit kärsivät repaleisen turvan aukkokohdista. Yksi eniten turvaa vailla oleva ryhmä on apurahalla työtä tekevät tutkijat ja taiteilijat. Siksi vihreä eduskuntaryhmä jätti eilen hallituksen kolmelle asiasta vastaavalle ministerille kirjeen ongelmien pikaiseksi korjaamiseksi.

Hallitusohjelmassa luvataankin puuttua apurahansaajien ongelmiin. Apurahatutkijoilta ja -taiteilijoilta evätään työttömyysturva, sillä heidän katsotaan työttöminäkin työllistyvän omassa työssään. Heitä ei määritellä työttömiksi, vaikka he olisivat valmiita ottamaan vastaan kokoaikatyötä. Myös sosiaalivakuutus kohtelee apurahansaajia epäreilusti. Vihreät ovat vaatineet, että apurahansaajien sosiaaliturvan uudistus toteutetaan sosiaalivakuutuksen osalta niin, ettei apurahojen määrä ja apurahan saajalle käteen jäävä ansio pienene.

Kulttuuriministeri Wallin, sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä ja työministeri Cronberg ovat vastuussa apurahansaajien aseman parantamisesta omalta osaltaan. Vihreät edellyttävätkin hallitukselta pikaisia toimia hallitusohjelmaan kirjattujen tärkeiden tavoitteiden toteuttamiseksi.

Myös luovan työn tekijät ansaitsevat sosiaaliturvan, siinä missä kaikki muutkin. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta ja luovan työn arvostamisesta.

Voitto kotiin!

Niinhän siinä kävi, että Pohjoisen Pojat olivat lyömättömiä Keski-Euroopan kiertueellaan. Suomen eduskunnan joukkue voitti neljän maan turnauksen, Saksa kaatui 3-0, Sveitsi 2-0, ja kovin vastustaja Itävalta 1-0. Luvuista näkee, että varsinkin puolustus oli raudanlujassa kunnossa.

Itse pelasin ihan kivasti, mutta vanha polvivamma sai Itävalta-pelin jälkeen miehen raihnaiseksi ja kävely teki tuskaa. Polvet teipattuina ja kylmäsprayhoidolla sitä kuitenkin pelattiin vähän muissakin otteluissa, tuli ihan vanhat peliajat mieleen... :)

Pelien ulkopuolella tuli myös tutustuttua kollegoihin, ja erityisesti Sveitsin kahden vihreän parlamentaarikon kanssa kehitimme yhteistyötä vihreämmän Euroopan puolesta.

Hajamietteitä viime viikoilta

Viime viikkoina on tekemistä riittänyt, ja välillä tuli hoidettua myös vesirokon sairastanutta poikaamme Eliasta. Tässä muutama huomio eniten mieleen jääneistä teemoista:

1. Olin eilen Ruotsin ympäristöpuolueen seminaarissa puhumassa perustulomallistamme. Ruotsin vihreät ovat ottaneet perustulon puolueohjelmaan, mutta eivät ole edenneet asiassa konkretian tasolle. He olivat kovasti innoissaan mallistamme ja heillä on työryhmä suunnittelemassa omaa Ruotsin yhteiskuntaan sopivaa mallia. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla. Samoin kuin odotamme mielenkiinnolla sitä, koska ministeri Hyssälä käynnistää hallitusohjelmassa sovitun perusturvauudistuksen.

2. Valiokuntapaikat menivät hieman uusiksi, kun Tuija Braxista tuli ministeri. Minä päädyin vaihtamaan toisen valiokuntapaikkani puolustusvaliokunnasta perustuslakivaliokuntaan. Työmäärä kasvoi, ja perustuslakivaliokunta on toimivallaltaan varsin laajaa vastuuta kantava. Perustuslakivaliokunnalla on Suomen oikeusjärjestelmässä ainutlaatuinen tehtävä perustuslain korkeimpana tulkitsijana. Kiinnostava pesti, jossa voi vaikuttaa mm. perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja mahdollisesti käynnistyvään perustuslakiuudistukseen.

3. Minut valittiin ryhmämme toiseksi varapuheenjohtajaksi. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin Anni Sinnemäki ja ensim. varapj:ksi toinen turkulainen Janina Andersson. Ryhmän puheenjohtajisto osallistuu ministeriryhmämme kokouksiin, joten tätä kautta avautuu tärkeä näköalapaikka hallituksen toimintaan. Varapuheenjohtajana on myös vastuussa osaltaan ek-ryhmän toiminnan sujuvuudesta ja hyvästä yhteistyöstä. Tulin mielelläni valittua tähän tehtävään, varsinkin kun olen puoluekokouksessa toukokuun lopulla luopumassa puolueen varapuheenjohtajuudesta. Puolueen varapj:n tehtävät vaativat paljon viikonlopputöitä, ja perhesyistä näin parhaaksi keskittyä eduskuntatyöhön. Ryhmän varapj:na voin jatkossakin olla edistämässä vihreän politiikan toteutumista yhteisellä mandaatilla.

4. Ja sitten kevennykseen. Viime lauantaina eduskunnan jalkapallojoukkue "aloitti kautensa" ottelulla Ruotsin eduskuntaa vastaan. Oli hienoa toteuttaa yksi nuoruusvuosien unelmista ja pelata Suomen edustusjoukkueessa, vaikkei nyt ehkä ihan siinä arvostetuimmassa. Lopputulos itse ottelussa oli tyly 0-4, vaikka meillä oli hyvää yritystä. Ruotsin entinen oikeusministeri ja AIK:n huippuammattilainen Tomas Bodström teki ruotsalaisten kaikki maalit. Eli Bodström-Suomi 4-0, Muu Ruotsi-Suomi 0-0. Kuulostaa jo paljon paremmalta... Ottelu oli kuitenkin vasta lämmittelyä vuoden päätapahtumaan. Helatorstaina lähdemme Sveitsiin perinteiseen neljän maan (Saksa, Sveitsi, Itävalta, Suomi) eduskunnan futisturnaukseen. Kirkkaimpia mitaleja tavoitellaan... Otteluraportti seuraa perästä!

Hallituksessa ollaan

Tänään eduskunta valitsi Matti Vanhasen pääministeriksi äänin 121-70. Tästä alkaa myös vihreiden uusi hallitustaival.

Hallitusohjelma on sellainen, että vihreät saattoivat sen yksimielisesti hyväksyä. Sinivihreässä hallituksessa on vahva vihreä vire. Opintotukea korotetaan, yliopistojen perusrahoitusta lisätään, arvoliberalismi etenee niin maahanmuuttajien, tasa-arvon kuin seksuaalivähemmistöjen asioissa, lapsiperheiden asemaa parannetaan, sosiaaliturvan riittävyyden ja aukottomuuden takaava perusturvauudistus käynnistetään, uusiutuvaan energiaan satsataan oikeasti, sekä ympäristönsuojelun oikeudellista asemaa ei heikennetä ja nykyisiä suojeluohjelmia jatketaan.

Hallitusohjelmaneuvottelut Säätytalolla olivat tiiviit viime keskiviikosta sunnuntaihin. Olin itse vihreistä vastuussa perusturvaa, palveluja ja työelämää (STM+TM) käsitelleestä työryhmästä. Lisäksi neuvottelujen aikana minut laitettiin edustajaksemme kahteen pienempään lisäryhmään, palvelujen ja tulonsiirtojen rahanjakoa tehneeseen alatyöryhmään sekä työelämän politiikkaohjelmaa valmistelleeseen työryhmään. Luottamus tuntui hyvältä, ja töitä tehtiin tosissaan. Välillä piti vielä juosta omiin ryhmäkokouksiin, sekä yleisiin että suppeamman neuvottelutyöryhmän kokouksiin. Viisi päivää tehtiin töitä aamukahdeksasta yömyöhään. Kokemus oli hieno. Vaikka puolueiden välillä väännettiin todella tiukasti ohjelman yksityiskohdista, oli neuvotteluissa erittäin hyvä yhteishenki ja vahva luottamuksen ilmapiiri. Uusi hallitus lähtee tekemään työtä vahvalta pohjalta.

Lopputulos on vihreiden kannalta varsin tyydyttävä. Ilman meitä monia tärkeitä asioita ei olisi hallitusohjelmassa. Kaikki neljä puoluetta olivat myös riittävän monissa asioissa melko yksimielisiä. Vihreiden tulosta arvioitaessa on realistista havaita, että monia nyt saavuttamiamme asioita ei olisi ollut mahdollista edistää sosialidemokraattien kanssa. Tämä luo uskoa sinivihreää hallitukseen myös niille vihreille, jotka pitävät yhteistyötä demarien kanssa ensisijaisena. Näiden neuvottelujen tulos osoittaa, että demareilla ei ole yksinoikeutta porvariyhteistyöhön.

Ilmastopolitiikassa saimme riittävän monta edistysaskelta; uusituvia energioita edistetään mm. energia-avustuksin (esimerkiksi kestävien lämmitysjärjestelmien edistämiseksi) ja biokaasun syöttötariffilla. Ympäristönsuojelussa torjuttiin ainakin taka-askeleet: Vuotosta ja Kollajaa ei rakenneta, vaan vesistöjen suojelun oikeudellisen aseman säilyminen varmistui hallituksen yksimielisyyden edellytyksellä. Ydinvoimaa ei suljeta pois, mutta sitä ei myöskään hallitusohjelmassa kannateta. Vihreiden tavoitteena on osoittaa, että lisäydinvoimaa ei tarvita vaan uusiutuva energia ja energiatehokkuus ovat tulevaisuutta. Tätä puoltaa ohjelmaan tehty kirjaus siitä, että energian kasvu pyritään taittamaan. Ruotsissa on jo onnistuttu rikkomaan tämä vanha myytti: vaikka talous kasvaa, ei energiankulutuksen tarvitse kasvaa. Energiatehokas yhteiskunta on resurssitehokas ja taloudellinen yhteiskunta.

Perusturvauudistus on tulevan hallituksen yksi keskeinen haaste. Ohjelman tavoitteet aukottomasta, perusturvan kaikissa elämäntilanteissa turvaavasta, työhön kannustavasta ja köyhyyttä vähentävästä uudistuksesta on vihreiden mieliin. Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg voi työministerinä osallistua tämän hankkeen onnistumisen turvaamiseen. Tässä on suuri tilaisuus rakentaa uutta hyvinvointia suomalaisille, varmistaa ihmisten perusturva ja luoda nykyistä selkeämpi ja oikeudenmukaisempi järjestelmä, jossa työnteko on aina kannattavaa ja kannustinloukut poistuvat. Tämän hankkeen onnistuminen on avainasemassa työllisyysasteen nostamisessa, rakenteellisen työttömyyden vähentämisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä.

Parhaimmillaan sinivihreä hallitus voi näyttää, että se onnistuu siinä missä sosialidemokraatit eivät ole onnistuneet. Reilun ja kestävän yhteiskunnan rakentamisessa, jossa kaikilla on oikeus toimeentuloon ja mielekkääseen työhön. Itse aion olla tässä työssä aktiivisesti mukana. Vihreitä tarvitaan paitsi ilmastopolitiikkaan, myös perusturvauudistuksen onnistumiseen. Vihreät on tämän hallituksen sosiaalinen ja ekologinen omatunto.

Valtakirjat tarkastettu ja valiokuntapaikat jaettu

Tällä viikolla eduskuntatyö on jo alkanut toden teolla. Hallitusneuvotteluissa on vielä valmistautumisvaihe päällä, mutta tekemistä on silti riittänyt. Kansanedustajien valtakirjat tarkastettiin eilen ja muita käytännön asioita piisaa. Sain työhuoneen lisärakennuksen eli Pikkuparlamentin puolelta, mitä halusinkin. Työympäristö on viihtyisämpi, ja saliin mennessä saa hyvää kuntoilua matkalla (matkaa kertyy varmaan 500 metriä). Kuntosalikin muuten eduskunnasta löytyy, joten pitkien työpäivien jälkeen voi rentoutua ihan oikealla treenillä.

Vihreät jakoivat jo tänään myös valiokuntapaikat. Itse tulin valituksi suureen valiokuntaan ja puolustusvaliokuntaa. Sen lisäksi sain paikan Pohjoismaiden Neuvostossa. Olen jakoon tyytyväinen. Uudelle kansanedustajalle paikat ovat ennemmän kuin hyviä, vaikka muitakin kiinnostavia valiokuntia olisi ollut. Valiokuntien ulkopuolellakin voi kuitenkin edistää itselleen rakkaita tavoitteita. Olen mukana myös vihreiden hallitusneuvottelutyöryhmässä. Hallitusneuvotteluissa aika pitkälti ratkaistaan monien tärkeiden kysymysten kohtalo seuraavan vaalikauden ajaksi.

Suuri valiokunta valvoo ja ohjaa Suomen EU-politiikkaa, ja hallituksen ministerit tulevat esittämään hallituksen tavoitteita aina suureen valiokuntaan ennen EU-kokouksia. Lisäksi suuri valiokunta käsittelee myös lakialoitteita, jotka sinne lähetetään täysistunnon ensimmäisestä käsittelystä. Suuressa valiokunnassa saa erinomaisesti kokonaisvaltaisen käsityksen Suomen politiikasta ja EU-linjastamme, sekä voi vaikuttaa laajan kirjoon asioita.

Puolustusvaliokunta on myös kiinnostava valiokunta. Se käsittelee nimensä mukaisesti Suomen puolustusta (kuten asevelvollisuutta) sekä kriisinhallintaa. Ulkopolitiikan tutkijana olen ennen kaikkea kiinnostunut osallistumaan keskusteluun Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön kehittymisestä. Uudessa maailmassa uhat ovat myös uudenlaisia, ja turvallisuuspolitiikkaa on ohjattava ennen kaikkea näiden uhkien torjumiseen.

Pohjoismaiden Neuvostoon osallistun myös mielelläni. Pohjoismaista yhteistyötä ei nykyään osata ehkä nähdä yhtä tärkeänä kun aiemmin; kuitenkin Pohjoismaat on globaalissa taloudessa meille edelleen tärkein viiteryhmä, ja yhteistyöstä on kaikille Pohjoismaille vain hyötyä. Myös Ruotsissa asuvien 300 000 ruotsinsuomalaisen aseman - ja muidenkin pohjoismaiden sisäisten vähemmistöjen - puolesta voi PN:ssa tehdä työtä.

Ai niin. Eduskunnan jalkapallojoukkue jo heti draftasi minut riveihinsä. 30-vuotias entinen junioriaikojen hyökkääjätähti on tässä ympäristössä vielä vetreässä pelikunnossa... :)

Kiitos!

Kiitos kaikille minua ja muita vihreitä ehdokkaita äänestäneille! 5 169 ääntä tekee miehen nöyräksi, ja kansanedustajan paikka tuli kuin tulikin! Varsinais-Suomessa osaltaan rakennettiin vihreiden vaalivoittoa, ja vihreät olivat kokoomuksen lisäksi ainoa vaalivoittaja viidestä suuresta. Seuraavaksi tavoitellaan paikkaa hallituksessa vihreämmän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Kiitos kaikille tukiryhmäläisilleni, jotka ovat tehneet työtä valintani eteen. Erityinen kiitos kampanjapäällikölleni Mikalle ja muulle johtoryhmälle.

Nyt se työ vasta alkaa!

PS. Päivitys 21.3. klo 19: eduskuntavaalien tulos on juuri vahvistettu. Kansanedustajan paikka säilyi myös tarkistuslaskennassa! Lopullinen äänimääräni oli 5 182. Suhdelukumme ylitti kristillisdemokraattien suhdeluvun 57:llä.. Joten ei mennyt ainakaan Varsinais-Suomen vihreiden äänestäjiltä montaa ääntä hukkaan. :)

Jotkut ovat kyselleet blogin jatkosta. Totta kai tulen jatkamaan blogin pitoa, ja kirjoittamaan niin yleisistä yhteiskunnallisista aiheista kuin eduskunnan arjen töistä. Seuratkaa blogia siis jatkossakin, antakaa palautetta ja ottakaa yhteyttä kansanedustajaanne!

Nyt se tehdään!

Nyt alkaa vaalikampanjassa olla aivan viime hetket käsillä. Varsinais-Suomessa vihreillä on ollut uskomaton noste kampanjassa! Ihmiset ovat olleet kaduilla kannustavia ja positiivisia. Vihreiden kampanjaa on kehuttu siitä, että me olemme uskaltaneet esittää oikeita tavoitteita ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä työelämän ja sosiaaliturvan ongelmien poistamiseksi. Tätä työtä haluan jatkaa nyt vaalien jälkeen eduskunnassa.

TS-gallup ennusti reilu viikko sitten vihreille kahta kansanedustajanpaikkaa Varsinais-Suomesta. Nyt se täytyy tehdä todeksi! Jos symppaat vihreitä, käy myös äänestämässä vihreitä. Se riittää siihen, että tuplaamme vihreiden kansanedustajien määrän Varsinais-Suomesta. Samalla lisäämme sen todennäköisyyttä, että vihreät pääsevät myös hallitukseen ajamaan tavoitteitamme läpi. Vihreiden vaalivoitto voidaan tehdä juuri meillä.

En väitä, että minun valitseminen eduskuntaan muuttaisi maailman yli yön paremmaksi paikaksi. Uskon silti vahvasti siihen, että minulla olisi eduskunnassa mahdollisuuksia vaikuttaa. Puolueen varapuheenjohtajana en olisi takarivin varovainen keltanokka, vaan rohkea linjanvetäjä. Olisin päättäjä, joka aina muistaa päätösten seuraukset. Haluan olla rakentamassa kestävämpää ja reilumpaa Suomea. Sivistykseen ja kulttuurin on panostettava niiden oman arvonsa, eikä vain markkina-arvon, tähden. Kaikille nuorille on taattava maksuton, korkeatasoinen koulutus ja opintotuen on oltava riittävän suuri elämiseen. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Kotimainen uusiutuva energia lisää työllisyyttä ja yritysten kilpailukykyä, ja panostus kestävään liikenteeseen ja asumiseen lisää elämänlaatua.

Haluan olla parantamassa työelämän oikeudenmukaisuutta. Työnteon on oltava aina kannattavaa. Yrittäjiä ja luovan työn tekijöitä on tuettava, eikä rangaistava muita heikommalla sosiaaliturvalla kuten nykyään. Haluan olla tekemässä ihmisten yhdenvertaisuudesta totta arjen elämässä. Kaikilla on oltava samat oikeudet ja mahdollisuudet. Nykyinen eduskunta ei ymmärrä tietoyhteiskuntaa; tarvitaan uuden sukupolven päättäjiä, jotka asettavat tiedon vapauden ja kuluttajan oikeudet valvonnan edelle. On rakennettava yhteiskuntaa, jossa nuorten ääntä kuunnellaan siinä missä suurten ikäluokkienkin ja jossa naisten ja miesten eurot ovat samansuuruisia. Yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on aikaa elämiseen ja läheisilleen. Tähän tarvitaan paitsi visioita myös kestävää taloudellista näkemystä. Uskon minulla olevan molempia.

Tulevaisuuteen ei ajauduta, vaan tulevaisuus tehdään. Sunnuntaina on päätöksenteon paikka. Vihreitä tarvitaan eduskunnassa ja hallituksessa näyttämässä suuntaa. Minä haluan olla mukana rakentamassa reilua muutosta.

Missä viipyy maailman vastaus Mugabelle?

Vaaliviikon kiireessäkin olen ehtinyt seurata järkyttävää tapahtumaa Zimbabwesta. Oppositiojohtaja Morgan Tsvangirai pidätettiin viikonloppuna, ja poliisi hakkasi hänet henkihieveriin. Tsvangirai on saanut hoitoa kallonmurtumaan.

Eilen otin tauon vaalikampanjasta ja kävin katsomassa vaimoni kanssa mainiota elokuvaa, The Last King of Scotland. Se kertoo Ugandan diktaattorin Idi Aminin vaiheista 1970-luvulla. Aminin vainoharhainen hallinto tappoi yli 300 000 ugandalaista. Amin sai olla vallassa aivan liian pitkään ilman, että maailma puuttui siihen. Elokuva on yksilöpsykologinen draama yhden sairaan miehen vallasta ja sen seurauksista.

Zimbabwessa kaiken piti olla toisin. Olen seurannut Zimbabwen tapahtumia aktiivisesti vuodesta 1999, jolloin olin vaihto-opiskelijana Lontoossa. Siellä Zimbabwe brittiläisen kansanyhteisön jäsenenä herättää kiinnostusta. Zimbabwessa alkoi juuri silloin asiat mennä pieleen. Se oli vielä vuosikymmen sitten yksi Afrikan rikkaimmista valtioista. Sen presidentti Robert Mugabe oli saanut kiitosta talouden hyvästä kehityksestä. Maan oikeuslaitos oli arvostettu ja itsenäinen. Sitten Mugabelta karkasi mopo käsistä. Hän alkoi vainota maan valkoista vähemmistöä, ajoi valkoiset maanomistajat tiloiltaan ja aiheutti maan maatalouden valtavan taantuman. Pellot jäivät hoitamatta ja anarkia valtasi tilaa. Oppositiojohtaja Tsvangirai nousi vaaleissa neljä vuotta sitten haastamaan Mugaben. Monien arvioiden mukaan Tsvangirain oppositio sai - tai olisi aidosti vapaassa vaalissa saanut - äänten enemmistön. Mugabe ei sitä sallinut, vaan presidentin väkivaltakoneisto varmisti oman miehen voiton. Oikeuslaitoksen itsenäisyys on hävinnyt. Oppositiota vainotaan avoimesti. Inflaatio on noussut 1700 prosenttiin. Maan talous on raunioina. Ennen niin rikkaan maan asukkaista yli 80% elää köyhyydessä.

Kuinka kauan ulkopuolinen maailma sietää Mugabea? Miksi jälleen yhden afrikkalaisen demokratian on annettu taantua diktatuuriksi? Maailma on hiljaa. YK ei toimi. Yhdysvaltoja ei kiinnosta. Suru valtaa mielen.

Demokratiaa ei saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Se kannattaa muistaa näin vaalien alla.

Perustulo myötä- ja vastatuulessa

Keskiviikkona tuli odotettu paketti populismia ja harhaanjohtavia väitteitä, kun vihreiden Tarja Cronbergia lukuunottamatta muut puoluejohtajat vastustivat MTV3:n vaalidebatissa "joutilaisuudesta palkitsevaa" perustuloa. On surullista, että vaalidemagogian nimissä fiksummatkin puoluejohtajat sortuvat näin halpamaisiin väitteisiin. Jokainen heistä nimittäin tietää, että perusturva on jo nyt Suomessa perustuslailla taattu. Merkittävin ero nykyiseen on perustulomallissamme se, että perusturvan saa oikeudenmukaisesti ja selkeästi, ja että sen jälkeen työnteko on aina kannattavaa. Perustulo parantaisi vakituisen palkkatyön ulkopuolella olevien asemaa, erityisesti niiden, jotka ovat nykyään väliinputoajia. Eikö opiskelijoiden, yrittäjien sekä apurahatutkijoiden ja -taiteilijoiden aseman parantaminen kiinnostakaan muita puolueita? Entä ovatko demarit oikeasti niin ihastuneita nykyiseen tilkkutäkkisosiaaliturvaan, että he eivät halua antaa työelämästä syrjäytyneille perustulon kaltaista uutta mahdollisuutta mielekkääseen työhön?

Kovempi uutispommi tuli kuitenkin eilen. Suomen Kuvalehti uusimmassa pääkirjoituksessaan hehkuttaa perustuloa uuden hyvinvoinnin rakentajana. SK:n mukaan se vapauttaa ihmiset valtion holhouksesta, ja antaa heille lisää elämän vapautta ja tekee työn tekemisestä ja yrittämisestä aina kannattavaa. Juuri näin. Tästä uudesta vapaudesta hyötyvät kaikki, myös vakituisessa työssä olevat. Hienoa että Suomessa saa sittenkin esittää uusia ajatuksia, ja että joku uskaltaa niitä myös kannattaa konservatiivisen poliittisen eliitin vastustuksesta huolimatta.

Perustuloon palataan vaalien jälkeen vielä. Tiedän, että muissa puolueissa sillä on kulissien takana vankkaa kannatusta. Rohkeus ei vain riitä sanomaan sitä ääneen.

PS. Julkaisemme maanantaina perustulomallimme taustalaskelmat minun ja Oden johdolla. Jossakin medioissa on virheellisesti tulkittu, että vihreät esittävät nyt mallinsa rahoituksen. Tämä on puppua. Rahoitus on nimittäin jo yksityiskohtaisesti esitetty 17-sivuisessa Vihreä perustulomalli -ohjelmassa, jonka puoluevaltuuskunta helmikuun alussa hyväksyi. Nyt esitämme vain taustalaskelmat, joilla osoitamme esittämämme rahoituksen kustannusneutraaliuden. Korostamme tilaisuudessa myös perustulon kansantalouden kannalta dynaamisia vaikutuksia. Taas saadaan yksi harhaanjohtava vastaväite ("perustulo on kallis") kumottua. Väitteen perustulon kalliudesta voi kyllä kumota helposti: vaikka raha kiertää toisella tavalla kuin nykyään, niin lopputuloksena ihmisten keskimääräiset käteen jäävät ansiot kasvavat nykyisestään. Pienituloiset ja keskituloiset voittavat hieman, suurituloisimmat häviävät hieman. Valtiolle lopputulos on kustannusneutraali. Mitä kallista tässä siis on?

Ainoa ongelma perustulossa on siinä, että se on nerokas uusi ratkaisu hyvinvoinnin rakentamiselle. Ja se ei sovi ainakaan demareille. Heidän maailmansa on jo valmis, ja ajatukset loppu.

Kulttuurin arvostus mitataan arjessa

Olin tänään Turun Taideakatemian järjestämässä eduskuntavaaliehdokkaiden kulttuuripaneelissa. Mukana lisäkseni olivat Kaija Hartiala (kok), Armas Lahoniitty (sd), Pia Uotila (kesk) ja Annika Lapintie (vas). Aiheena oli ennen kaikkea Turun kulttuuripääkaupunkihanke ja kulttuurin arvostus. Keskustelussa havaittiin, kuinka Turussa samaan aikaan elää kaksi maailmaa: vahva kulttuurielämä, ja hienot visiot kulttuuripääkaupunkihankkeesta, sekä päätöksentekokoneisto, jossa kulttuuria ei arvosteta tai se otetaan itsestäänselvyytenä.

Itse puhuin voimakkaasti sen puolesta, että kulttuurin arvostus mitataan arjen päätöksissä. Kulttuurin koulutukseen panostamisen lisäksi on luotava taiteilijoille edellytyksiä työhön: tässä on Suomessa valtavasti ongelmia. Seuraavan eduskunnan on ensi töikseen luotava apurahataiteilijoille eläke- ja sosiaalivakuutus, sekä annettava heille mahdollisuus toimeentulotukeen. Pitkän aikavälin ratkaisuna ehdottomasti paras on perustulo, joka vapauttaa ihmiset luovaan työhön.

Turussa kulttuuriympäristöjä on arvostettava ja vaalittava, ja kulttuurin pitää olla helposti kaikkien saatavilla. Se tarkoittaa myös vapaan kulttuurin vahvaa tukemista, eikä vain kaupungin perinteisten laitosten tukemista. Turussa homma ei oikein ole viime aikoina toiminut. Kulttuuri on nähty kapeasti kulttuurilautakunnan asiana. Muut hallintokunnat ovat lähinnä keskittyneet vaikeuttamaan kulttuuritoimijoiden tilannetta, viimeisenä esimerkkinä kiinteistölautakunnan päätös laittaa Turun ylioppilasteatterin kiinteistö myyntilistalle (jätin tästä asiasta muuten maanantaina selvityspyynnön kaupunginhallituksen kokouksessa, jossa vaadin uutta käsittelyä asialle ja päätöksen perumista).

Kulttuuripääkaupunkihanke on Turulle loistava mahdollisuus. Ongelmana on kuitenkin ollut se, että keskeiset poliittiset päättäjät ja virkamiesjohto eivät ole sitoutuneet kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Hanke ei voi toteutua täydellisesti, jos se jätetään vain asiasta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan sekä hankeorganisaation harteille.

Nyt on vain saatava kaikki sitoutumaan hankkeeseen: kulttuuripääkaupunkihanke on koko kaupungin asia. Se on huomioitava niin kaavoituksessa, kouluissa kuin tilalaitoksen toiminnassa. Sen yhteydessä voidaan rakentaa kahdella tavalla pysyvästi parempaa Turkua:
- panostaa kulttuuriympäristöihin ja kaupunkikuvan kehittämiseen. Keskustan viihtyvyyttä on lisättävä laajentamalla kävelykatuja, rakentamalla pennisilta kävelijöille yhdistämään Vanhan Suurtorin historiallinen keskusta kaupalliseen keskustaan, Kakolasta on rakennettava rikas kulttuuriympäristö, jossa uusi kohtaa vanhan, ja jossa kulttuuritoimijoille ja luovan talouden yrityksille annetaan hyvät tilat.
- tuoda kulttuuria enemmän ja paremmin kaikkien saataville sekä parantaa Turussa jo olemassa olevien kulttuuritoimijoiden toiminnan edellytyksiä. Taiteilijoille on annettava parempia tiloja, vapaata kulttuuria on tuettava ja tehtävä tutuksi kaikille turkulaisille. Kulttuurin avulla elämänlaatu paranee ja Turun sielu syvenee.

Kulttuuripääkaupunkihankkeella voidaan rakentaa pysyvästi kestävämpi pohja turkulaiselle kulttuurille. Se vaatii vain tahtoa.

Holhoajat nyt nettipokerin kimpussa

Viimeisen viikon ajan on netissä ollut kuumaa tavaraa keskustelu nettipokerin tulevaisuudesta. Rahapelifoorumi ehdottaa nettipokerin kieltämistä.

Ihmisten holhoamiselle ei näytä loppua tulevan. Nettipokerin pelaamiseen liittyy kieltämättä ongelmia, erityisesti kun on kyse alaikäisten peliaddiktiosta. Alaikäisten kohdalla ongelmaan pitäisi jollain tavalla puuttua, jotta nuoret ongelmapelaajat eivät velkaannu kohtuuttomasti. Mutta nettipokerin kieltäminen ei ole oikea tie, sillä netin luonteeseen holhoaminen sopii huonosti. Netin tarkoitus on levittää tietoa mahdollisimman vapaasti yli rajojen. Vaikka Suomessa ei nettipokeria saakaan pyörittää, voi suomalainen silti ulkomaalaiseen peliin osallistua. Vanhan ajan pelimonopoleja ei voi soveltaa nettiin rajoittamatta netin perusperiaatteiden toteutumista.

Erityisen hurja on ratkaisuehdotus. Lapsipornon estämiseksi tarkoitetun internetin ennakkosensuurijärjestelmän laajentaminen koskemaan nettipokerisivustoja. Missä menee raja? Kun sensuurijärjestelmä on luotu, joudutaan sen rajoista koko ajan käymään turhaa keskustelua. Koko netin sensuurijärjestelmästä tulisi luopua. Suodatusohjelmat eivät toimi täydellisesti vaan rajaavat täysin asiallisia sivustoja pois netistä, eikä niillä pystytä torjumaan rikollista toimintaa. Rikollisen toiminnan estämiseen pitää keksiä muita, tehokkaampia, keinoja. Ja niissä rajatuissa tapauksissa joissa suodatusta tulisi käyttää, kuten esimerkiksi kouluissa, suodatusohjelmien tulisi olla avoimeen koodin pohjautuvia. Nykyisessä lainsäädännössä suurin ongelma on se, että valtio tukee suuryhtiöiden asemaa - eli vääristää kilpailua - Windows-pohjaisen suodatusohjelman monopolilla.

Itse olen sen sukupolven kasvatti, jolle avoimet koodit ja tietoyhteiskunnan mahdollisimman vapaa kehitys on tärkeä perusarvo. Valitettavasti vanhempi sukupolvi, joka ei tunne tietoyhteiskunnan asioita, on asettamassa valvonnan tiedon vapauden edelle. Eduskunta tarvitsee kipeästi lisää politiikkoja, jotka puolustavat kuluttajanoikeuksia, yksilönsuojaa ja tiedon vapautta. Esimerkkejä yksilönsuojan turhasta rajoittamisesta on lukuisia: EU:n ohjelmistopatenttilainsäädäntö (josta edelleen väännetään kättä), tekijänoikeuslainsäädäntö (joka estää kuluttajaa käyttämästä ostamaansa tuotetta haluamassaan formaatissa), sekä työnantajan mahdollisuus tarkastaa alaisensa sähköposteja.

Netissä esiintyviin ongelmiin on puututtava, mutta samalla ei saa hukata tämän tiedonvälityskanavan ainutlaatuisia mahdollisuuksia vapaaseen ja avoimeen tiedonvaihtoon yli kansallisten rajojen. Emmehän halua päätyä samaan kuin Kiina, jossa tuhannet nettipoliisit valvovat kansalaisten käyttäytymistä netissä, tekevät rikosilmoituksia valtion vastaisesta toiminnasta ja sulkevat opposition nettisivuja.

Kalevi Sorsa Säätiö pohtii perustuloa - ja demarit eivät halua keskustelua

Olin tänään mukana Kalevi Sorsa Säätiön tilaisuudessa, jossa he julkistivat perustulotutkimuksensa. Mielestäni VTM Ville Kopran tutkimus oli hyvä, ottaen huomioon sosialidemokraattien (säätiö on demareita lähellä) kielteisen suhtautumisen perustuloon. Itse perustulo torjutaan toki ennakkoluulojen ja ilmassa leijuvien väitteiden avulla. Tutkimuksessa oli kuitenkin aivan oikein kiinnitetty huomioita nykyisen sosiaaliturvan kehittämistarpeisiin ja esitetty myös ihan kelpo ratkaisuja. Vaikka perustulo ratkaisuna olisi tietysti ylivertainen.

Tilaisuudessa esiintyivät myös ministeri Tuula Haatainen ja professori Pentti Arajärvi. Itse käytin kommenttipuheenvuoron siksi, että erityisesti professori Arajärvi niputti perustulon nimiin kaikki ei-toivottavat ilmiöt, mitä työmarkkinoilla ja sosiaaliturvassa voi tapahtua. Professorilta aika erikoinen puheenvuoro, analyyttisyys jäi demagogian jalkoihin. Samalla hän vihjaili vihreiden mallin suuntaan, vaikka kävi selväksi, että hän ei joko ollut siihen perehtynyt tai ei halunnut esittää siitä neutraalia tulkintaa. Kommenttipuheenvuorossani kiitin hyvistä yhteistyömahdollisuuksista ja oikaisin professori Arajärven näkemyksiä ja toivoin, että myös sosialidemokraatit tutustuisivat meidän malliimme.

Ja nyt jälkikäteen saan kuulla, että paikalla ollut demarien Ismo Kainulainen väittää "vihreiden häiriköineen" tilaisuudessa. Hänen mielestään meidän ei olisi pitänyt olla paikalla. Tilaisuus oli kuitenkin erillisen säätiön tutkimuksen julkaisutilaisuus, johon oli avoin ja julkinen kutsu lähetetty. Ilmoittauduin eilen osallistujaksi tilaisuuteen, ja kukaan ei sitä kyseenalaistanut. Paikalla olikin vaikuttajia eri tahoilta, kuten ammattiyhdistysliikkeestä ja KELAsta. Miksi juuri vihreät eivät olisi siis saaneet osallistua tähän tilaisuuteen? Kainulainen puhuu tilaisuudesta sosialidemokraattien tilaisuutena. Hänellä on tainnut mennä think tankit ja puolue pahasti sekaisin. Näiden erillisten tutkimuslaitosten tukemisen ajatus on juuri ollut siinä, että ne voisivat käydä laveampaa yhteiskunnallista keskustelua kuin puolueiden puitteissa voidaan tehdä. Ja siksi olikin hienoa, että Kalevi Sorsa Säätiö pohtii perustuloa ja hienoa, että siitä järjestettiin julkinen julkistamistilaisuus.

Sen sijaan on hämmentävää ja härskiä, miten vaalikampanja alkaa joillakin karata käsistä.

Tässä vastineeni Ismo Kainulaisen blogiin:

"Hei,

Olen hyvin hämmästynyt ja surullinen tulkinnastasi, Ismo. Kyseessä oli julkinen Kalevi Sorsan Säätiön tiedotustilaisuus perustulotutkimuksesta, josta oli tullut yleinen kutsu. Koska me vihreät olemme kiinnostuneita perustulokeskustelusta, tulimme mielellämme tilaisuuteen. Eikö julkinen keskustelu verotuksen ja sosiaaliturvan kehittämisestä ole juuri se, mitä Suomessa pitäisi olla nykyistä enemmän?

Kommenttipuheenvuoroja paikalla käytti lisäksemme useat muut. Havaitsin paikalla myös esimerkiksi eri ammattiyhdistysten edustajia. Miksi juuri siis vihreät eivät saisi osallistua julkiseen keskusteluun perustulosta? Hämmentävää.

Sitten Ismo vielä suoraan siteeraat minua virheellisesti. Professori Arajärvi toistuvasti väitti, että perustulomallien rahoitusta ei ole laskettu ja viittasi omiin kynä ja paperi -tason pohdintoihinsa. Ilmoitin vain, että meidän mallimme on laskettu kustannusneutraaliksi KELAn mikrosimulaatiomallinnuksen perusteella. Kun professori Arajärvi vielä kerran kyseenalaisti tämän, totesin ystävällisesti: "epärehellisyydestä syyttäminen on epäkohteliasta". En ole itse syyttänyt professori Arajärveä epärehellisyydestä, vaan viittasin hänen jatkuviin katteettomiin vihjauksiinsa. Professoritasoisen henkilön luulisi kunnioittavan myös toisten tutkimuksia.

Toivottavasti jatkossa voimme keskustella itse asiasta. Kuten omassa kommenttipuheenvuorossani totesin, mielestäni ministeri Haatainen ja myös tutkimuksen tehnyt VTM Ville Kopra esittivät hyviä ajatuksia nykyisen sosiaaliturvan kehittämisestä. Omassa puheenvuorossani painotin juuri yhteistyön mahdollisuutta ja yhteisen seminaarin järjestämistä sosiaaliturvan parantamiseksi. Meillä on paljon yhteistä, ja tämä oli mielestäni ilahduttavaa. Siksi tuntuu loukkaavalta, että sinä Ismo yrität politikoida vakavalla asialla.

Pysytään Ismo siis asiassa."

Uuden sukupolven miesten (ja isien) aika

Olin eilen erittäin mukavassa keskustelutilaisuudessa kahden muun nuoren isän ja eduskuntavaaliehdokkaan kanssa: rkp:n puheenjohtajan Stefan Wallinin ja kokoomuksen piirin puheenjohtajan Petteri Orpon kanssa. Olimme suunnitelleet yhteistä keskustelutilaisuutta pitkään, ja hienoa että se järjestyi. TS:n Ari Niemen johtamassa kahden tunnin keskustelussa ehdittiin käydä kiitettävä määrä teemoja läpi varsin syvällisesti.

Keskeisimmäksi teemaksi olimme kuitenkin jo ennakkoon valinneet perhepolitiikan ja tasa-arvon. Me kaikki kolme olemme 30-40 -kymppisiä perheenisiä, jotka ajavat uudenlaista perhepolitiikkaa. Haluamme korostaa, että meidän sukupolven miehet haluavat uran lisäksi osallistua myös perheen arkeen. Ja samalla auttaa siinä, että äidit voivat tehdä yhtä lailla uraa.

Siksi perhepolitiikkaa on kehitettävä siten, että se mahdollistaa perheiden tarpeiden mukaiset järjestelyt. Vanhempainvapaan kestoa on lisättävä, ja erityisesti isyysvapaan pituutta on kasvatettava. Tällöin miehiä kannustetaan jäämään lapsen kanssa kotiin ja naisia kannustetaan jatkamaan uraansa. Hoitovapaassa on tehtävä helpommaksi se, että molemmat vanhemmat lyhentävät työaikaansa ja ovat kumpikin muutaman päivän viikossa lapsen kanssa kotona. Myös nuoret naiset haluavat useimmiten yhdistää uran ja perhe-elämän, ja politiikan pitää tehdä vastuullinen työnjako perheissä helpommaksi. Modernissa perheessä on tärkeää, että kumpikin vanhemmista tuntee lastenhoidon arjen. Se parantaa perheen hyvinvointia sekä lapsen ja vanhempien suhdetta. Isän on voitava olla lapselle aivan yhtä tärkeä kuin äiti. Myös työelämän asenteisiin on vaikutettava, jotta isiä kannustetaan viettämään aikaa myös perheensä kanssa. Onnellinen työntekijä on paras mahdollinen työntekijä.

Yhteiskuntamme yksi suurimmista oikeudenmukaisuuden epäkohdista on vanhempainvapaan kustannusten jako. Nykyään se kuormittaa pelkästään kotiin jäävän vanhemman työnantajaa. Käytännössä tämä on johtanut nuorten naisten syrjintään työmarkkinoilla. Siksi mitä pikimmin on jaettava vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien kesken. Näin on toimittu Ruotsissa jo kolmekymmentä vuotta, ja Suomessakin on aika siirtää tässäkin asiassa tasa-arvo puheista käytäntöön.

Välillä politiikassa tulee oikein toiveikas olo siitä, että asiat ovat etenemässä oikeaan suuntaan hyvällä eri puolueiden edistysmielisten ihmisten yhteistyöllä. Petteri Orpon ja Stefan Wallinin kanssa keskustellessa saattoi olla luottavainen siitä, että ensi vaalikaudella perhepolitiikka ja tasa-arvo ottavat ison askeleen eteenpäin. Eduskunnassa olisi syytä laittaa edellisen sukupolven miehet vaihtoon, ja tuoda uutta voimaa tilalle.

Hyvä Päivi Räsänen, vihreiden perustulomalli on kustannusneutraali kokonaisuus

Eilen hyväksyttiin vihreiden uusi perustulomalli. Takana oli pitkä ja perusteellinen työ, jota vedin perustulotyöryhmän puheenjohtajana. Apuna mallimme rakentamisessa käytimme erikoistutkija Pertti Honkaselta tilattua mikrosimulaatiomallinnusta, jonka avulla verrattiin perustulon vaikutusta kansantalouteen ja yksittäisten ihmisten tuloihin. Alusta asti oli selvää, että mallimme perusta on kustannusneutraalius: se ei maksa valtiolle ja kunnille mitään, vaan malliin sisältyvät rakenteiden muutokset kattavat kustannukset. Kun mallin lopputulos on se, että väestön valtaosa saa hallinnon säästöjen ja tulonjaon maltillisen kaventamisen myötä nykyistä enemmän rahaa käteensä, on vaikea ymmärtää kritiikkiä mallin kalliudesta. Useimmiten se perustuukin väärinymmärryksiin tai jonkinasteiseen harhaanjohtamiseen. Nyt kommentoin yhtä niistä.

Kristillisten puheenjohtaja Päivi Räsänen on tänään kirjoittanut blogissaan pitävänsä mallia kalliina, koska se nostaa tiettyjen nykyään poikkeuksellisen heikkojen tukien varassa olevien ihmisten perusturvaa. Yhtenä ryhmänä hän mainitsee opiskelijat. Vastustaako Päivi Räsänen siis kaikkein heikompien perusturvan parantamista! Perustulon sosiaaliturvaa selkeyttävä ja yksinkertaistava ajatus on juuri siinä, että perusturvan tulee taata kaikille kohtuullinen toimeentulo. 440 euron perustulo riittää korvaamaan kaikki nykyiset sosiaaliturvan vähimmäisetuudet siten, että köyhimpien asema paranee. Eläkeläisille liitetään vielä erillinen 600 euron vähimmäiseläketurva.

Opiskelijoiden asema paranee merkittävästi, koska he ovat tällä hetkellä selkeästi muita heikommassa asemassa tukiensa osalta. Tämä ei kuitenkaan tule kansantaloudelle kalliiksi, vaan byrokratian keventymisen tuomat hallinnon säästöt ja verotuksen muutos kattavat kaikki perustulosta tulevat kustannukset. Perustulomallissa raha kiertää valtion kautta nykyistä tehokkaammin, ja useimmat ihmiset voittavat. Mielestäni panostus esimerkiksi juuri opiskelijoihin kannattaa. Opiskelijoiden tarve koulutustaan vastaamattomaan työntekoon vähenee ja he saavat hyvät edellytykset keskittyä opintoihinsa. Tämä edistää yhteiskunnan sosiaalista tasa-arvoisuutta ja koulutuksen avoimuutta kaikille, perhetaustasta ja vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Toiseksi Räsänen ottaa esimerkin siitä, että miksi maksaa perustuloa ”lapsettoman miehen tuloilla elävälle edustusrouvalle”. Tämä kansantaloudellisesti marginaalinen heitto voisi muuten naurattaa, mutta heiton taustalla oleva konservatiivinen tasa-arvo –ajattelu ahdistaa. Perustulomallissamme yhteiskunnan rikkaimman kymmenyksen tulot supistuvat hieman. Nostamme osana mallia pääomatulojen verotusta neljä prosenttiyksikköä, jonka avulla tuloerot supistuvat maltillisesti. Tämä rikkaimpien tulojen vähennys riittää kyllä kattamaan sen, että rouvallekin maksetaan perustuloa. Ja perustulon avulla rouvan riippuvuus miehestä vähenee ja sukupuolten välinen tasa-arvo ottaa askeleen eteenpäin. Todennäköisesti se tekee heidän suhteelleenkin vain hyvää. Sukupuolten tasa-arvon osalta perustulo on kaikkiaan edistysaskel. Se antaa esimerkiksi kotiäidille paremmat mahdollisuudet palata työelämään, ja isä voi vaikka lyhentää työaikaansa kantaakseen enemmän vastuuta lasten hoidosta. Koska perustulossa lapsilisät säilyvät ja maksetaan myös 17-vuotialle, vahvistaa se perheellisten asemaa - lapsilisä on eräänlainen perheellisten perustulon lapsikorotus, "lapsikohtainen perustulo". Haluttaessa lapsilisää voidaan myös korottaa nykyisestä, jolloin tuki lapsiperheille ja yksinhuoltajille korostuu.

Perustulon nerokkuus on siis siinä, että yhdistettynä verotuksen muutokseen se toteuttaa nykyisenkaltaisen tulonsiirron rikkaimmilta pieni- ja keskituloisille. Se tekee sen vain nykyistä järkevämmin. Suurituloisilta perustulo leikkautuu verotuksessa pois. Se vahvistaa köyhimpien perusturvaa ja tekee työnteosta aina kannattavaa. Nykyisen sosiaaliturvan ahdistava ja ajoittain nöyryyttävä hallinto vähenee, ja työntekoa estävät kannustinloukut poistuvat. Se antaa työelämästä syrjäytyneille uuden mahdollisuuden mielekkääseen työhön. Se kannustaa myös yrittäjyyteen ja luovaan työhön, koska yrittäjyyden ja apurahalla työtä tekevien sosiaaliturva on nykyisin palkkatyötä heikompi. Työllisyyden ja yrittäjyyden lisääntymisen kautta perustulomallin dynaamiset vaikutukset itse asiassa tekevät siitä kansantaloudellisesti hyvin kannattavan.

PS. Perustulosta käydään hyvää keskustelua blogeissa, esimerkiksi täällä.

Jorma Ollilaa kannattaa kuunnella

Varsin sivistynyt ja yhteiskunnallisesti valveutunut talousmies Jorma Ollila osoitti tänään HS:n haastattelussa jälleen kykyään katsoa kohti tulevaisuutta. Ollila esittää tiukkoja päästörajoja, energiatehokkuuden kaksinkertaistamista ja hiilidioksidipäästöjen puolittamista. Linjakasta puhetta! Ollila myös kertoo yllättyneensä siitä, kuinka öljy- ja energiayhtiöiden tietoisuus ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta oli jo korkealla tasolla.

Itse olen jo tullut tähän tulokseen jo aiemmin seurattuani kansainvälistä keskustelua: Suomi uhkaa ajautua ilmastopolitiikan kehitysmaaksi. Länsi-Euroopassa mennään jo lujaa eteenpäin. Valtiot satsaavat uusiutuviin energioihin ja asettavat vapaaehtoisia päästötavoitteita (Ruotsi, Iso-Britannia). Suomessa ollaan edelleen lähtökuopissa. Nyt on vihdoin päästävä liikkeelle. Meillä on huippuosaamista puhtaan teknologian tutkimuksessa. Meillä on myös joitakin pioneeriyrityksiä. Laajempi kaupallinen menestys kaatuu kuitenkin siihen, että kotimaassamme ei ole oikeita kannustimia käytössä puhtaan teknologian käyttöönottamiselle! Tästä voimme syyttä vain saamattomia poliitikkoja ja konservatiivista keskustelueliittiämme, joka yrittää edelleen väittää ilmastonmuutoksen torjunnan olevan uhka. Tilanne on aivan päinvastoin: ne maat, jotka tarttuvat tilaisuuteen ja muuttavat yhteiskuntansa koko rakenteen kestävämmäksi, menestyvät. Ne maat, jotka valittavat ilmastonmuutoksen torjunnan uhkaavan "kansallista kilpailukykyä", ovat lopulta ne maat jotka jäävät konservatiiviseen, teolliseen yhteiskuntarakenteeseen, ja häviävät kaikin puolin: niin ekologisesti kuin taloudellisesti.

Ollila korosti myös, että ydinvoima ei voi olla yksi, suuri ratkaisu ongelmaan, vaan tarvitaan ennen kaikkea energiatehokkuuden kaksinkertaistamista ja monipuolista ratkaisuvalikoimaa. Ollila on oikeassa. Ydinvoima on globaalilla tasolla marginaalinen energiantuotantotapa, eikä uraani riitä sen käytön merkittävään lisäämiseen. Myös sen taloudellisuus on kyseenalainen. Puhtaampia, edistyksellisempiä ratkaisuja on jo olemassa, ja panomastalla niiden kehittämiseen ja soveltamiseen niiden kilpailukyky ja kannattavuus vain paranee. Suomella on erinomainen tilaisuus olla edelläkävijä, niin energiantuotannossa kuin kestävämmässä asumisessa ja yhteiskuntarakenteessa. Se tarkoittaa panostamista myös aivan uudella tavalla joukkoliikenteeseen, erityisesti paikalliseen raideliikenteeseen. Tavoitteena pitää olla ekologisesti kestävämpi ja ihmisille viihtyisämpi kaupunkirakenne, jossa joukkoliikenne on aito vaihtoehto ja viihtyvyyden rakentaja.

Herää, Suomi. Jos ette usko vihreitä, kuunnelkaa edes Jorma Ollilaa.

PS. Nyt täytyy lähteä takaisin salibandyturnaukseen, päivän toinen ottelu on edessä. Meillä oli aamulla jo yksi ottelu, hävisimme 9-6 vaikka teinkin kaksi maalia. Nyt täytyy pelata paremmin joukkueena, ja tarvittaessa jättää vaikka omat maalit tekemättä... :)

Kokoomus: Uzbekistanin diktaattorin puolesta!

On vielä aivan pakko palata viime viikkoiseen farssiin, jonka saimme nähdä eduskunnassa Kokoomuksen ydinvoimavälikysymyksen yhteydessä. Ai niin, anteeksi. Siis sen nimi oli "ilmasto- ja energiapoliittinen" välikysymys. No, sen syvällisen sisällön paljastinkin. Ei siis muuta kuin lisää ydinvoimaa, jonka tueksi Kokoomus liitti adjektiivit "puhdas, turvallinen, kotimainen".

Öh. Way to go, kokoomuksen tytöt ja pojat! Hyvin on taustapaperit luettu!

Lainaan vihreiden puoluehallituksen kannaria:

"Ydinvoima ei ole puhdasta, koska yhtä uraanikiloa kohden syntyy kaksi tuhatta kiloa radioaktiivista jätettä. Ydinvoiman kotimaisuusaste ei myöskään pidä paikkaansa, koska viidennen ydinvoimalan rakentaa ranskalais-saksalainen yhteenliittymä saksalaisella lainarahalla ja Ranskan valtion vientituilla käyttäen japanilaista teknologiaa, intialaista suunnittelua ja puolalaista työvoimaa. Suomi ei myöskään rikasta uraania, vaan on riippuvainen ulkoa tuodusta polttoaineesta. Kukaan ei voi myöskään koskaan taata ydinvoiman turvallisuutta kaikissa oloissa. Ydinvoima lisää myös joukkotuhoaseiden leviämisriskiä, mikä on luokiteltu maailman suurimaksi turvallisuusuhkaksi."

[Lisäksi turvallisuudesta voisi todeta, että kyseinen Olkiluoto 3-reaktori on uuden tyyppinen prototyyppi, jota ei ole missään rakennettu eikä sen toimivuudesta ole takeita - rakentaminenkin on viivästynyt kaksi vuotta]

Erityisesti minua ärsyttää se, että suomalaisessa keskustelussa ei koskaan tuoda esille uraanin roolia globaalissa taistelussa luonnonvaroista. Riippuvaisuus uraanista on vähintään yhtä vakava asia yhteiskunnalle kuin öljyriippuvuus. Uraaniesiintymät ovat vain harvojen maiden käsissä, ja nykyisellä kapasiteetilla uraanivarat ehtyvät noin 50 vuoden kuluessa. Ydinvoiman käytön lisääminen ei siis voi olla pitkän aikavälin globaali ratkaisu. Miksi lisätä juuri Suomen energiatalouden riippuvaisuutta uraanin tuottajamaista sekä rikastajamaista, kun meillä olisi erinomainen mahdollisuus lisätä energiaomavaraisuutta ja keskittyä kotimaiseen uusiutuvaan energiaan? Lisäksi mitä enemmän rikastettua uraania maailmalla kiertää, sitä suurempi on riski sen päätymisestä ydinaseisiin terroristien tai diktaattorien käsiin. Onko tämä riski ottamisen arvoinen? Ydinvoima on kyllä aavistuksen vähemmän huono energiantuotantomuoto kuin kivihiili, mutta miksi valita kahden huonon välillä kun parempaakin on tarjolla?

Suomessa viime aikoina käyty keskustelu uraanikaivosvaltauksista on myös osoittanut meillekin, kuinka vaarallisesta kaivostoiminnasta on kyse. Uraania Suomen ydinvoimaloihin louhitaan ainakin Australian Olympic Damin kaivoksesta, Kanadan Saskatchewanin Rabbit Lakella ja McArthur Lakella, Uzbekistanin Navoista, Nigerin Arlitista sekä Venäjän Krasnokamenskista. Uraaninlouhintaan liittyy suuria ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksiä kaikkialla missä sitä tehdään. Australiassa ja Kanadassa louhinnan oheisvaikutuksista saavat nauttia intiaanit ja aboriginaalit.

Mutta uskomattominta on se, että Kokoomus "haluaa" kotimaiseen uusiutuvaan energiaan panostamisen sijaan lisätä Suomen riippuvuutta Uzbekistanin ah niin rakkaasta diktaattorista, kansan suuresta isästä, Islam Karimovista (no, ainakin välillisesti, ehkei ihan tarkoituksella..). Uzbekistan on merkittävä uraanin tuottajavaltio, ja muiden luonnonvarojen ohessa uraanista saatavat tulot ylläpitävät Karimovin hirmuvaltaa. Karimov murskasi opposition aseettomat mielenosoitukset verisesti toukokuussa 2005, ja käyttää systemaattisesti kidutusta (mm. kuoliaaksi keittämistä) osana maansa "oikeusjärjestelmää". Karimov on ajankohtainen juuri tänään, sillä tänään tulee kuluneeksi seitsemän vuotta edellisistä presidentinvaaleista. Uzbekistanin lain mukaan uudet vaalit olisi pitänyt järjestää ennen seitsemän vuoden täyttymistä, mutta presidentillä lienee muuta tekemistä kun ei ole vielä uusista vaaleista ilmoittanut. Kauhean moni Uzbekistanissa ei ole varmastikaan uskaltunut asiasta häneltä kysyä.

Haluammeko siis antaa Karimoville lisää rahaa hänen kirstuihinsa? Vähintä, mitä suomalaisen ydinvoimateollisuuden pitäisi tehdä, on ilmoittaa lopettavansa alkuperältään uzbekistanilaisen rikastetun uraanin tuonti maahan.

Ja sen jälkeen - kun kerran aivotoiminta on päässä alkanut - kannattaisi ryhtyä miettimään, olisiko sittenkin fiksumpaa keskittyä kotimaista huippuosaamista ja -teknologiaa hyödyntäviin, työllistäviin ja vientimahdollisuuksia luoviin energiaratkaisuihin: kotimaiseen metsä- ja peltoenergiaan, biomassaan, pellettilämmitykseen, maalämpöön, lämpöpumppuihin, matalaenergiarakentamiseen, tuulivoimaan, aurinkovoimaan, energiatehokkaisiin tuotteisiin, energiansäästöön, vetyenergian kehittämiseen...

Takertuminen menneen ajan teknologiaan sitoisi suomalaisia pääomia niin, että päätös kuudennen ydinvoimalareaktorin rakentamisesta estäisi uusiutuvien energianlähteiden kehittämistä ja käyttöönottoa 2010-luvun jälkipuoliskolle asti (reaktori voisi teollisuudenkin arvioiden mukaan olla valmis aikaisintana 2016). Vaihtoehtoja riittää: pelkästään metsähakkeen tehokkaalla käytöllä voitaisiin tuottaa liki yhden ydinvoimalan tuotannon verran sähköä.

Työ ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kestävämmän energiantuotannon puolesta on aloitettava heti, ja rahat sijoitettava kehittyviin pitkän aikavälin teknologioihin - ei ydinvoiman kaltaiseen väliaikaiseen hätäratkaisuun.

(PS. Tässä kirjoituksessa en puutu siihen, miksi ydinvoimaa pidetään taloudellisesti kannattavana juuri ja vain Suomessa. Siihen palaan joku toinen kerta)

Demokraatit Bushin perintöä jakamassa

Viime lauantaina saimme kuulla Yhdysvalloista odotetun uutisen: Hillary Clinton lähtee presidentinvaalien ehdokkaaksi demokraattien esivaaleihin. Barack Obama ilmoitti lähdöstään jo pari päivää aikaisemmin. Kärkiehdokkaat ovat nyt kehissä. Onko aika kypsä ensimmäiselle naispresidentille tai tummaihoiselle presidentille?

Itse odotan Yhdysvaltain presidentinvaaleja innolla. Keskeisin syy on ilmastopolitiikassa. Kaikki varteenotettavat ehdokkaat ottavat ilmastopolitiikan edes jossain määrin vakavasti, republikaanien McCain mukaan lukien. Bushin taantumuksen aika lienee kahden vuoden päästä vihdoin takana. Jo nyt toistakymmentä osavaltiota on sitoutunut Kioton sopimukseen, ja liittovaltion tullessa mukaan saa globaali ilmastopolitiikka uutta potkua.

Demokraatit ovat tällä hetkellä presidentinvaalien ennakkoveikkailuissa etulyöntiasemassa. Bushin suosio on pohjalukemissa, ja mies ei vain tajua lopettaa Irakin seikkailuaan. Demokraatit voittivat jo kongressivaalit, mutta vasta presidentinvaalit on todellinen testi Yhdysvaltain tulevasta suunnasta. Kun ajatellaan Bushin vaikutusta maailman kehitykseen, voi sanoa kyseessä olevan todellisen vedenjakajan. Ajatelkaa, miltä maailma näyttäisi, jos Al Gore olisi valittu seitsemän vuotta sitten?

Suomen näkökulmasta Yhdysvaltain valinnan toinen kiinnostava aspekti liittyy turvallisuuspolitiikkaan. Itselleni keskeisin Nato-jäsenyyden vastainen argumentti on siinä, että ei ole mitään järkeä liittyä sotilasliittoon, jota johtava suurvalta ei noudata kansainvälistä oikeutta ja jonka ulkopolitiikka lietsoo vastakkainasettelua eri kulttuuripiirien välillä. Entä jos Yhdysvaltain ulkopolitiikka muuttuu? Entä jos Nato oikeasti ryhtyy YK:n apuhansikkaaksi, globaalin rauhanturvaamisen erikoisjoukoiksi? Sillä olisi organisaationa edellytykset siihen, jos poliittista tahtoa vain löytyy.

Jäämme odottamaan kiinnostuksella. Siihen asti kannattaa pysyä jäsenyydestä loitolla, ja seuraavan eduskuntakauden aikana ei ole tarvetta muutoksiin. Yhteistyökumppanina voimme osallistua kannatettaviin operaatioihin, mutta säilyttää oikeutemme vastustaa ristiriitoja lietsovaa sotapolitiikkaa. Eihän jäsenenkään olisi tietenkään pakko ottaa osaa kaikkiin Naton operaatioihin - mutta kun tietää kuinka mielellään suomalainen poliittinen eliitti on rähmällään isojen poikien suuntaan... Ehkei nyt kuitenkaan kannata kokeilla! :)

Nyt se alkaa! (miksi olen ehdokkaana ja miksi vihreitä tarvitaan)

Hyvät lukijat,

Olen vihdoin saanut päivitettyä nettisivuni kevään 2007 eduskuntavaaleja varten. Nettisivut ovat viivästyneet, kun on ollut kiireitä puolueen tehtävissä ja Turun kunnallispolitiikassa. Nyt vaalikampanja alkaa kuitenkin toden teolla. Samalla aloitan oikein kunnon blogin pitämisen. Pidin edellisillä kotisivuillani blogia tai päiväkirjaa jo syksystä 2002, joten olin useimpia muita edellä silloin - nythän kaikki ehdokkaat pitävät blogia. Nyt on tarkoitukseni kuitenkin kirjoittaa useammin ja terävämmin; kuten blogia pitääkin kirjoittaa.

Miksi olen (taas) ehdokkaana? Koska en ole menettänyt uskoani siihen, että Suomessa ja maailmassa voisivat asiat olla paremmin - enkä myöskään siihen, että minä pystyn tekemään hyvää työtä sen eteen. Politiikka on minulle intohimon asia. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja eri kulttuureista. 10-vuotiaan leikin karttapallon kanssa ja mietin, miten ihmiset mahtavat eri puolilla maailmaa elää. Luin eri kulttuureista, erityisen ihastunut oli sumerilaiseen ja babylonilaiseen historiaan. Sittemmin minusta onkin tullut "oikealta ammatiltani" historiantutkija - tutkin tosin lähihistoriaa, Suomen ulkopolitiikan murrosta 1990-luvun taitteessa.

Tämä kiinnostus yhteisten asioiden järjestykseen pitää minut siis politiikassa. Historioitsijana tiedän, että yhteiskunnan kehitys muodostuu ihmisten ja yhteisöjen valinnoista. En inhoa mitään sen enempää kuin "vaihtoehdottomuuden" retoriikkaa - "näin on nyt pakko tehdä", "tämän on reaalipolitiikkaa". Aina on vaihtoehtoja. On joko älyllistä laiskuutta tai tarkoituksenmukaista valehtelua väittää muuta. Todennäköisesti näin sanotaan vain siksi, että se kuulostaa vakavalta perustelulta. Miksi kukaan vastustaisi jotain, jos ei ole vaihtoehtoja? Tällaisen ajattelun ongelmana on vain se, että yhteiskunta ajelehtii kenenkään ohjaamatta kohti hämärää tulevaisuutta. Tulevaisuus on tehtävä, ja kannattaa miettiä millaisen siitä haluaa.

Itse olen vihreä siksi, että uskon uudenlaiseen politiikkaan ja demokratiaan. Vihreät lähtevät siitä, että sellainen demokratia ei riitä, jossa ihmiset antavat äänensä kerran neljässä vuodessa (hämärien lupausten perusteella) ja politiikot puuhastelevat sen jälkeen omiaan. Ei. Demokratiaa on elävää vuorovaikutteisuutta, yhteistä tahtotilaa, tie jota taivalletaan yhdessä. Ihmisten mielipiteitä on kysyttävä myös asioissa - tarvitsemme lisää kansanäänestyksiä, lisää mahdollisuuksia osallistua niin kylissä, kaupungeissa kuin Euroopan Unionissa. Kansalaisjärjestön rooli on tärkeä, niin vanhojen ja perinteisten (Mannerheimon lastensuojeluliitosta ja SPR:sta) kuin uudempienkin (Greenpeaceen ja Attaciin). Kansalaisjärjestöt on puoluepoliittisen osallistumisen rinnalla oleva toisenlainen osallistumisen muoto, ja puolueiden on otettava ne mukaan politiikan asialistan määrittelyyn ja keskusteluun.

Olen vihreä myös siksi, että yhteiskuntamme tarvitsee perustavanlaatuista muutosta. Perinteinen oikeisto-vasemmistojako ei ole täysin hävinnyt, mutta se ei ole olennaisin jako. Olennaista nykyään on seuraava jako:
1) sisällötön usko "kilpailukykyyn", "tehostamiseen", "tuottavuuteen", ylipäätään koko politiikan ulkoistamiseen markkinoille, jonnekin keskustelujen ulkopuolelle, hämärään, pimeään, "näkymättömän käden" ohjattavaksi ;
2) Usko siihen, että politiikalla voidaan ohjata yhteiskuntaa ja sen taloutta. Usko siihen, että talous ei ole päämäärä, vaan väline, ja että sitä on tietoisesti ohjattava halutun päämäärän saavuttamiseksi. Vihreillä tämä päämäärä on hyvä elämänlaatu ja kestävä yhteiskunta, niin sosiaalisesti kuin ekologisestikin. Yhteiskunta, jossa ihmisten yksilöllinen vapaus - mahdollisuus elää haluamaansa elämää, haluamallaan tavalla, riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, elämäntavasta, harrastuksista, työpaikasta tai perhetilanteesta - on maksimoitu, mutta jossa pidetään huolta tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, yhteisöllisyydestä ja vähempiosaisista. Yksilöllisyyttä rajataan vain silloin, kun koko yhteisön etu sitä vaatii.

Tämä ajattelu rikkoo perinteistä poliittista kenttää - vihreillä on yhteistä arvoliberaalien porvarien kanssa, ja solidaarisuutta ja vapaamielisyyttä korostavien vasemmistolaisten kanssa. Mutta oikeistolaiset ja vasemmistolaiset konservatiivit - auta armias, niitä on paljon! - ovat vastapoolimme. Tasa-arvoa on usein helpompi ajaa vasemmiston kanssa, mutta ay-jyrien tasa-arvoajattelu voi vaikeuttaa tätä. Yksilöllistä valinnanvapautta - positiivisessa mielessä - on usein helpompi ajaa sosiaaliliberaalien oikeistolaisten kanssa; mutta silloin vaarana, on että heikompien etua ei suojata riittävästi. Haluamme esimerkiksi lisää mahdollisuutta pienten lasten vanhemmille lyhentää työaikaansa sopimalla siitä työnantajansa kanssa - tällöin vasemmisto voi vastustaa sitä siksi, että se rikkoo kollektiivisen sopimisen periaatetta. Oikeisto puolestaan haluaa paikallista sopimista, mutta ei siksi, että se auttaa ihmisiä heidän omissa valinnoissaan, vaan siksi, että se antaa työnantajille lisää valtaa määritellä työehtoja. Meitä tarvitaan, jotta yksittäisen ihmisen näkökulma ei unohdu.

Vihreitä tarvitaan siis varmistamaan, että arvoliberaali, kestävään kehitykseen ja hyvään elämänlaatuun sitoutunut ajattelu menee eteenpäin - yhteistyökumppanista riippumatta. Ilman meitä tällainen ajattelu olisi Suomessa pahasti alakynnessä konservatismin, suvaitsemattomuuden, sovinismin, korporatismin tai elitismin vietävänä. Toivon mielelläni, että vasemmisto löytää uudestaan piilevän taipumuksensa solidaarisuuteen ja globaaliin oikeudenmukaisuuteen. Toivon myös, että oikeistossa korostuvat arvoliberaalit sivistysideaalit. Me haastamme heitä siihen, ja ääni meille on omiaan haastamaan muita puolueita tulemaan samalle tielle.